Olen yrittänyt useammlla kuin monella tavalla, mutta toimivaa tapaa ei juurikaan ole löytynyt.
Kriittisyys on kuitenkin kaiken tiedon omaksumisen elinehto ja oppimisen tärkein tekijä motivaation kanssa. Ilman lähdekritiikkiä kuka tahansa voi väittää kenen tahansa sanoneen mitä tahansa.
Olen - hmmm - sanoisinko melko monisanainen ja napakka sanomisissani. Myönnän antavani melko suoraa kritiikkiä asiasta ja vain harvoin ja hyvin valituille henkilöille henkilöstä.
Ja nyt kukaan ei enää usko minua. Miksi ei?
Siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmiset ovat rakastuneet liiaksi omaan tekemiseensä. "Minähän tiedän mitä minä teen. Älä sinä tule minua neuvomaan, kun et asiasta mitään tiedä."
Ongelma vaan on vain se, että kehittyäkseen ja muuttuakseen pitää olla valmis kehittymään ja muuttumaan. Tämä vaatii asioiden uudelleen ajattelua.
No minusta ajatteleminen ylipäänsä olisi kehitystä.
Usein kuulen fraasin: "Ethän sinä voi sanoa noin!" Ilmeisesti voin, koska jo niin sanoin. Fraasi kuitenkin kuvastaa toisen osapuolen valtavan defensiivistiä asennetta omaan tekemiseen ja siihen, että maantavan mukaisesti on olemassa vain yksi totuus - minun.
Ajatellaan hetki minulle rakasta teatteria.
Jos en jostain pidä katsomassani esityksessä, luulisi taiteilijoiden ottavan mielellään vastaan omastaan poikkeavan käsityksen, mutta taitaakin olla juuri päinvastoin. On aivan valtava kynnys mennä sanomaan toiselle teatteria palavasydämisesti harrastavalle, että tekemässäsi hahmossa tai ohjauksessa oli jotain vikaa eikä se miellyttänyt minua hiukkaakaan. Aivan hirvittävän helposti kommentista saa vastaansa hyökkäyksen - onhan se paras puolustus, mutta silti - eti sinäkään olisi tehnty tätä paremmin tai ei se sinunkaan roolisi viime kerralla mikään ihmeellinen ollut.
Mutta kun kysymys ei ole siitä, että olisin arvostellut henkilö suoraan vaan hänen hahmoaan ja näkemyksemme hahmon takana olleesta viitekehyksestä erosivat. Onko se siis jotenkin huono, että on erilainen näkemys.
Ajatelkaapa kuinka ihanaa olisi, jos olisi vaan yksi hyväksytty näkemys ja joku ulkopuolinen taho vielä valvoisi tätä yhtä sallittua näkemystä ja tämän yhden näkemyksen kritisoijia rangaistaisiin kuten Kiinassa, Neuvostoliitossa, Kuubassa, DDR:ssä,... Että olisi ihanaa eikö?
Miksi ihmeessä ihmiset eivät ymmärrä sitä, että tekemällä yhteistyötä varsinkin pienet toimijat, lähes alalla kuin alalla, saisivat toisiltaa tietoa ja mahdollisuuksia toimintojensa kehittämiseen. Jos yksi ei ehdi tuottamaan palvelua, hän voi silti tietää toimijan, jolla aikaa palvelun tuottamiseen olisi. Eikö silloin olisikin hyvää palvelua antaa tämän toisen toimijan yhteystiedot, jotta saataisiin yksi tyytyväinen asiakas lisää? Valitettavan usein tietoa ei anneta, vaan yritetään tehdä itse - ei onnistuta - saadaan vähemmän rakentavaa kritiikkiä ja mennään kotiin potkaisemaan kissaa (siis vain kuvainnollisesti).
Mitä tarkoitat? Miksi koit noin? Voitko tarkentaa? Ovat erinomaisia kysymyksiä, kun yritetään saada selville mistä negatiivinen kritiikki johtuu. Vain ottamalla selvää kritiikin antajan reunaehdoista on mahdollista ymmärtää toimintaan kohdistettu kritiikki.
Pahinta olisi täydellinen kritiikittömyys. Kritiikin väkivaltaisesta tukahduttamisesta on historiassa lukuisia esimerkkejä. Nykyään kritiikkiä uhkaa - niin nimenomaan uhkaa - yhtälailla suhtautuminen kritiikkiin - et voi sanoa minulle noin, tein vain parhaani - ja kritiikin antamisen helppous anonyymisti ja perustelematta.
Eiköhän lähdetä kritisoimaan ja HEI- ollaan sitten rakentavia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti