Mainonnalla on mahtia ja se vaikuttaa etenkin silloin, kun itseään voi mainostaa muiden saavutuksilla.
Kauniisti kaikkea ei voi sanoa, mutta siitä viis - totuus on tärkeämpää ja jos jollekin tulee "paha mieli", niin se menee kyllä ohi. Jos se ei mene - kannattaa hakea apua vaikka Kupittaalta.
Kun lahjakkaat nuoret harjoittelivat puolitoista vuotta, tuloksena oli huikea 1827 Infernal Musical.
Kun vähemmän lahjakkaat keski-ikäiset harjoittelivat saman puolitoista vuotta, tuloksena oli Hair, joka omasta mielestäni oli aivan väärässä paikassa ja väärään aikaan päästessään LOGOMOn lavalle. Sori ei todellakaan iskenyt. Teos oli ohjauksellisesti heikkoa mössöä ja juttu ei auennut lavalta mitenkään.
Täytyy sanoa, että esitystä katsellessa kaksi ajatusta: mitä ihmettä tämä on? ja miksi tämä on tehty? - valtasi vastustamattomasti huomion. Esityksen aikana se ei auennut eikä vielä sen jälkeenkään - todennäköisesti en ymmärrä sitä koskaan. Puolentoista vuoden harjoittelu ammattilaisen johdolla ei näkynyt missään ilmeisesti vain siksi, että harjoituskaudella kenellekään ei varmaan saanut tulla "paha mieli" ja "olethan yrittänyt parhaasi, enempää emme voi vaatia" ajatusten kanssa ei vaan parempaa voi saada aikaiseksi. Tarvitsisi kyllä ainakin, jos aikoo esiintyä LOGOMOssa.
Miten voikaan olla kaksi täydellistä ääripäätä peräkkäin samalla näyttämöllä. Ainakin se todistaa, että taiteen käsitys on laaja ja kaikkea voi myydä, kunhan rummutus on riittävän kovaa. Hairinkin liput käsittääkseni myytiin hyvin vähiin ja varmasti osaksi myös Infernal Musicalin ansiosta. Sääliksi käy ainakin niitä, jotka eivät saaneet lippua Infernaliin, mutta kenties saivat lipun Hairiin.
Juu en todellakaan tykännyt Hairista en. Tämän päiväisestä TNT:n Kolmesta iloisesta rosvosta kyllä tykkäsin. Ekakertalaisten jännitys tietysti näkyi, mutta niin näkyi intokin ja ilo onnistumisista.
Kun kuun alussa tilanne oli: kulttuuri 1 - kaupungin muu sössiminen 3, niin valitettavasti täytyy todeta, että muu sössiminen sai lisäpisteen enkä nyt puhu Hairista enää mitään.
Kun kaupungin rakennustoimen rakennustarkastajia oli risteilemässä ja toteamassa, kuinka kaupungilla on hyvät säännöt ja toimiva tapa kierrättää purettavien rakennusten tärkeimpiä osia, päätettiin maissa purkaa "sininen talo" Linnankadun ja Puistokadun nurkasta.
Ei muuten säästetty ovia tai ikkunoita kierrätettäväksi, mutta kaupungin suunnitelma oli silti juuri samoihin akoihin todettu toimivaksi. Taisi olla kuten moni muukin kaupungin virkameisten tekemä hieno suunnitelma. Itse suunnitelma on hieno ja siihen on usea virkamies paneutunut antaumuksella ja sähköposteja on lähetetty kymmenittäin samoin kokouksia pidetty useita ja se ainoa asia mikä pitäisi hoitaa eli jalkauttaminen käytäntöön sitten jäi tekemättä vastuuhenkilön puutteessa tai mukakiireestä päästä seuraavan projektin kimppuun.
Jos kulttuuri ei kohta ala kirimään infernaalin 3 lisäesitystä ei riitä tasoittamaan tilannetta.
Helmikuu päättyy muun sössimisen ollessa vakuuttavassa 4-1 johdossa.
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Ei mennyt kiin kuin Strömsössä
Kulttuuripääkaupunkivuoden ensimmäinen kuukausi on takana ja kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä.
Asia, joka on närästänyt paikallisia kulttuuri- ja muitakin yrittäjiä, nähtiin tietysti avajaisissa, jonka "suurellisen spektaakkelin" järjesti Englantilainen yritys. No ainakaan TV:stä katsottuna mistään spektaakkelista ei ollut kyse ja paikalla olleet tutut valittelivat järjestyksenvalvojien huonoa osaamista. Ruuhka oli aivan tolkuton ja paikalla olleet järjestyksen valvojat eivät mitenkään hallinneet tilannetta.
Kaikella sillä hehkuttamisella, jota avajaisista pidettiin olisi todellakin kuvitellut, että esillä olisi ollut spektaakkeli. Nyt tilanne oli ohjelmallisesti kaukana siitä ja ainoa asia mikä täytti spektaakkelin vaatimuksen oli paikalle tulleiden ihmisten määrä. Avajaisia voitaisiin pitää Turku2011 säätiön omana aprillipilana, mutta päivä sattui olemaan väärä. Toisaalta esityksessä oli selvästi yhtymäkohtia myös Keisarin uusiin vaatteisiin, mutta pikkupoika jäi valitettavasti puuttumaan.
Oluenystävät nimesivät Cay Sevonin pahaksi nuutiksi, koska Turku2011 säätiö valitsi paikallisten yrittäjien ohi nimikko-olueksi Hartwallin Aura oluen. Valinta oli täysin paikallaan sillä tässäkään kohdassa paikallisuus ei ollut valtti vaan haitta.
Se mikä taas täytti spektaakkelin määritelmän oli TNT:n hevi-musikaali 1827 INFERNAL MUSICAL eikä senkään avajaiset mennyt ihan Strömsön malliin, kun Väinön (Pekko Honkasalo) polvilumpio meni sijoiltaan. Kun tilanne oli päällä, järjestyksenvalvojat olivat aivan pihalla tapahtumista. Ensimmäisenä lavalla oli 2 VPK:n miestä vaahtisammuttimien kanssa. Ensi-apuhenkilökunta ei tietänyt mitään mitä pitäisi tehdä - onneksi yleisössä sattui olemaan ortopedi paikalla, joka laittoi lumpion paikalleen. Kun näyttelijä piti kantaa ambulanssiin, niin paikalla olleet järjestyksenvalvojat olivat niin heiveröisiä, etteivät jaksaneet edes neljästään kantaa näyttelijää paareilla, joten - oma apu paras apu - muut oman porukan kaverit ottivat paarit kantoon. Uskomattominta oli kuitenkin se, että Turku2011-säätiön tuvallisuuspäällikkö tuli syyllistämään nuoret siitä, että yleisöä, mm. kyseinen lääkäri ja Pekkon äiti, oli päästetty lavalle. Olipahan turvallisuuspäällikkö ainakin kuullut kliseen:"Kun mokaat - syytä heti muita."
Uusin periturkulainen sössintä saatiin aikaan, kun ohjelmapäällikkö Suvi Innilä päätti ryhtyä eduskuntavaaliehdokkaaksi kovin lyhyellä varoitusajalla. Ei mennyt niin kuin Strömsössä, vaan meni ihan niin kun Turussa. Ensimmäisenä asiaan tietysti tarttui poliittinen kilpailija, kun Mirka Muukkonen blogikirjoituksessaan kritisoi asiaa, mutta mikä olikaan perimmäinen syy kritiikille?
Eduskuntavaalit on kova juttu ja ilmainen mainostila Turku2011-säätiön tilaisuuksista varmasti on hyvää mainosta ja saattapa olla, että 10-vuotta säätiölle työskennellyt projektityöntekijä saa uuden projektityösuhteen. Moraalitontako? Ei ainakaan Turussa sillä täälllähän esirippujen takaiset sopimukset ovat se "normaali, edustuksellisen demokratian mukainen tapa" hoitaa asioita. Muistellaanpa samankaltaista asiaa poliittisen kartan toiselta reunalta. Kansilapäällikkö Jouko Lehtonen ilmoitti jouluaattona jäävänsä eläkkeelle ja joulurauhanjulistajan vaihtuvan. Yllättäen seuraavalla viikolla kyseisestä henkilöstä leivottiin apulaiskaupunginjohtaja ilman julkista hakua, kun kassakaappisopimus niin mahdollisti. Lyhyt on poliitikon muisti.
Tulee olemaan todella mielenkiintoista seurata turkulaista kulttuurivuotta 2011, mutta voittaako kulttuuri lieveilmiöt vai jatkuuko Turuntauti niin pahana, että kulttuuri antaa periksi. Tammikuun saldona sanoisin kulttuuri 1 - taudin aiheuttama sössiminen 3, joten pientä kirittävää kulttuurilla olisi, etenkin kun helmikuussa tauti otti ensimmäisenä pisteen itselleen.
Asia, joka on närästänyt paikallisia kulttuuri- ja muitakin yrittäjiä, nähtiin tietysti avajaisissa, jonka "suurellisen spektaakkelin" järjesti Englantilainen yritys. No ainakaan TV:stä katsottuna mistään spektaakkelista ei ollut kyse ja paikalla olleet tutut valittelivat järjestyksenvalvojien huonoa osaamista. Ruuhka oli aivan tolkuton ja paikalla olleet järjestyksen valvojat eivät mitenkään hallinneet tilannetta.
Kaikella sillä hehkuttamisella, jota avajaisista pidettiin olisi todellakin kuvitellut, että esillä olisi ollut spektaakkeli. Nyt tilanne oli ohjelmallisesti kaukana siitä ja ainoa asia mikä täytti spektaakkelin vaatimuksen oli paikalle tulleiden ihmisten määrä. Avajaisia voitaisiin pitää Turku2011 säätiön omana aprillipilana, mutta päivä sattui olemaan väärä. Toisaalta esityksessä oli selvästi yhtymäkohtia myös Keisarin uusiin vaatteisiin, mutta pikkupoika jäi valitettavasti puuttumaan.
Oluenystävät nimesivät Cay Sevonin pahaksi nuutiksi, koska Turku2011 säätiö valitsi paikallisten yrittäjien ohi nimikko-olueksi Hartwallin Aura oluen. Valinta oli täysin paikallaan sillä tässäkään kohdassa paikallisuus ei ollut valtti vaan haitta.
Se mikä taas täytti spektaakkelin määritelmän oli TNT:n hevi-musikaali 1827 INFERNAL MUSICAL eikä senkään avajaiset mennyt ihan Strömsön malliin, kun Väinön (Pekko Honkasalo) polvilumpio meni sijoiltaan. Kun tilanne oli päällä, järjestyksenvalvojat olivat aivan pihalla tapahtumista. Ensimmäisenä lavalla oli 2 VPK:n miestä vaahtisammuttimien kanssa. Ensi-apuhenkilökunta ei tietänyt mitään mitä pitäisi tehdä - onneksi yleisössä sattui olemaan ortopedi paikalla, joka laittoi lumpion paikalleen. Kun näyttelijä piti kantaa ambulanssiin, niin paikalla olleet järjestyksenvalvojat olivat niin heiveröisiä, etteivät jaksaneet edes neljästään kantaa näyttelijää paareilla, joten - oma apu paras apu - muut oman porukan kaverit ottivat paarit kantoon. Uskomattominta oli kuitenkin se, että Turku2011-säätiön tuvallisuuspäällikkö tuli syyllistämään nuoret siitä, että yleisöä, mm. kyseinen lääkäri ja Pekkon äiti, oli päästetty lavalle. Olipahan turvallisuuspäällikkö ainakin kuullut kliseen:"Kun mokaat - syytä heti muita."
Uusin periturkulainen sössintä saatiin aikaan, kun ohjelmapäällikkö Suvi Innilä päätti ryhtyä eduskuntavaaliehdokkaaksi kovin lyhyellä varoitusajalla. Ei mennyt niin kuin Strömsössä, vaan meni ihan niin kun Turussa. Ensimmäisenä asiaan tietysti tarttui poliittinen kilpailija, kun Mirka Muukkonen blogikirjoituksessaan kritisoi asiaa, mutta mikä olikaan perimmäinen syy kritiikille?
Eduskuntavaalit on kova juttu ja ilmainen mainostila Turku2011-säätiön tilaisuuksista varmasti on hyvää mainosta ja saattapa olla, että 10-vuotta säätiölle työskennellyt projektityöntekijä saa uuden projektityösuhteen. Moraalitontako? Ei ainakaan Turussa sillä täälllähän esirippujen takaiset sopimukset ovat se "normaali, edustuksellisen demokratian mukainen tapa" hoitaa asioita. Muistellaanpa samankaltaista asiaa poliittisen kartan toiselta reunalta. Kansilapäällikkö Jouko Lehtonen ilmoitti jouluaattona jäävänsä eläkkeelle ja joulurauhanjulistajan vaihtuvan. Yllättäen seuraavalla viikolla kyseisestä henkilöstä leivottiin apulaiskaupunginjohtaja ilman julkista hakua, kun kassakaappisopimus niin mahdollisti. Lyhyt on poliitikon muisti.
Tulee olemaan todella mielenkiintoista seurata turkulaista kulttuurivuotta 2011, mutta voittaako kulttuuri lieveilmiöt vai jatkuuko Turuntauti niin pahana, että kulttuuri antaa periksi. Tammikuun saldona sanoisin kulttuuri 1 - taudin aiheuttama sössiminen 3, joten pientä kirittävää kulttuurilla olisi, etenkin kun helmikuussa tauti otti ensimmäisenä pisteen itselleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)