Mutta kun minä saan päättää

Kunnallisessa byrokratiassa ja toki varmasti myös muilla työnantajilla joillakin esimiehillä täytyy olla aivan liian vähän järkevää tekemistä, sillä niin omituisia päätöksiä tehdään ilmeisesti vain siitä syystä, että esimies saa jostain päättää.

Mietitäänpä vaikka vuorotteluvapaata.

Työntekijöille on annettu mahdollisuus hakea vuorotteluvapaata tiettyjen työssäoloehtojen täytyttyä. Työnantajat halusivat tämän oikeuden viime sopimuskierroksella poistaa tai ainakin kovasti rajata, mutta lainsäätäjä päätti toisin ja jätti mahdollisuuden vuorotteluvapaaseen tosin hieman heikennetyin ehdoin. Yhtä kaikki se mahdollisuus vuorotteluvapaisiin jätetiin.

Vuorotteluvapaan tarkoituksena oli, ja on varmaan vieläkin, auttaa työttömiä työllistymään edes lyhyeksi ajaksi. Laissa sanotaan, että vuorotteluvapaata on otettava minimissään 90 päivän ajaksi ja kokonaisuudessaan vuorotteluvapaata voi ottaa 359 kalenteripäivää ja vapaan voi jaksottaa. Kuulosta kovin mukavalta paitsi.....

Tässä kohdassahan tulee esille työnantajan edustajat ja etenkin virkamiehet, jotka saavat päättää myönnetäänkö vapaata vai ei. Yleisin epäämisen syy on pätevän sijaisen puuttuminen. Kuinka yllättävää Suomessa, jossa on käsittämätön työvoimapula kaikkialla ja työttömiä työnhakijoita on olemattomat 7,9 % eikun siis mitä.... Päteviä sijaisia ei siis saada joillekin aloille mistään, vaikka työttömyysaste on 7,9% ja nuorisotyöttömyys varmasti tuotakin enemmän.

Kaikissa etuisuuksissa on määräävänä takapiruna kateus. Joten toimistossaa ahtaalla istuvan päättävän henkilön on luonnollisesti pyrittävä tekemään päätöksiä, jotta hänen palkanmaksulleen tulisi oikeutus ja mikäs se onkaan mukavampaa kuin tehdä määräyksiä, joilla ylitetään lain määreet.

"Minä saan tämän päättää ja näin minä nyt olen päättänyt" kuuluu perusteluna varmasti useammassakin paikassa. Perusteiden järkevyydestä viis. Asia on päätetty ja esimies on osoittanut työntekijälle paikkansa ja voidaan taas mennä kahville ihmettelemään miksi noiden laiskojen alaisten pitäis muka päästä vuorotteluvapaalle tekisivät töitä vaan.

Vuorotteluvapaastahan työnantajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään. Vuorotteluvapaalla olevalle ei makseta palkkaa, vaan palkka maksetaan vuorotteluvapaasijaiselle. Ainoa asia mitä työntekijän tulee tehdä on kirjallinen sopimus vuorotteluvapaasta ja hakea sijainen. Varmaan käsittämättömän rasittavaa ja hankalaa, kun sijaisia ei ilmeisesti jouduta ikinä hakemaan minkään muun syyn takia.

Vuorotteluvapaa on myös aivan käsittämättömän halpaa TYKY-toimintaa, koska työntekijälle ei makseta palkkaa, mutta työteho ja työhalu on työhön palattua on jotain aivan huikeaa, verrattuna aikaan ennen vuorotteluvapaata. Näin ainakin itse olen huomannut tai sitten työntekijä on tehnyt sinä aikna päätöksen alanvaihdosta ja lopettaa kokonaan. Summa summarum: Työnantaja voittaa molemmissa tapauksissa.

Mutta kun joku esimies pääsee päättämään, joko säännöistä miten vuorotteluvapaata meidän työpaikassa saa antaa tai siitä, millainen sijaisen pitää olla, niin tervemenoa hyvä mahdollisuus. Esimies päättää ja pulinat pois. Viis siitä mitä laissa sanotaan, kun sinne on jätetty se mahdollisuus, että loma on kuitenkin harkinnanvarainen ja "minä saan tästä päättää."

Varsinkin opettajille saadaan kätevästi täysin järjettömiä vuorotteluvapaa-sääntöjä. Monet yläkoulut ja kaikki lukiot ovat jaksoluvussa, joten järkevintä olisi antaa näissä vuorotteluvapaata jaksoittain, mutta luonnollisestikaan näin ei voida menetellä, vaan useimmissa kunnissa on määrätty, että opettajan tulee aina ottaa vuorotteluvapaata lukukaudeksi tai lukuvuodeksi kerrallaan. Ja aivan sama mitä laissa sanotaan, kun asia on päätetty niin. En näe mitään järkeä oppilaiden kannalta siinä, että opettaja vaihtuu kesken jakson "koska meillä on päätetty niin" ja opettajan kannalta siinä, että opettajia ei siis koske laissa minimiksi määräty 90 päivää laisinkaan. Voihan vuorotteluvapaata, joku hakea vaikka sairaan omaisen hoitamiseksi. Silloin on varmasti ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin, niin totta ihmeessä pitää vuorotteluvapaa estää ellei muuten, niin sitten "sopivan sijaisen puuttumisella".

Ja samaan aikaan mietitään miten päästäisiin aikaisemmin työelämään tai saataisiin pidennettyä työuria, mutta mitään uutta ja toiminnallisesti järkevää tehokkuutta edistävää toimintaa ei sallita. Ei tietenkään, koska jo tsaarin ajalla esimiehet saivat päättää ja jo silloinkin hyvin ja hienosti päättivät. Ei ole siis syytä muuttaa mitään, korkeintaan palkataan keskihallintoon ja keskijohtoon muutama päättäjiä lisää, jotka sitten voivat perustella päätöksiään selkein sanoin "Minä saan tämän päättää ja minä olen tämän näin päättänyt."

Palkkaa, palkkiota vai ahneutta

Niinistön palkkion alentaminen nähtiin joissain piireissä myös ajatuksena palkkojen alentamisesta. Myönnän aivan kernaasi kärsiväni lukihäiriöstä, ja tekstieni lukemista harrastaneet erityisen mielellään myöntänevät minun kärsivän juurikin lauseenmuodostuksen hahmotuksenhäiriöstä, eivätkä yhdyssanatkaan taida osua kohdalleen kuin alle 30% todennäköysyydellä, mutta vielä minulla riittää ymmärrys käsittää mikä ero on palkalla ja palkkiolla tässä tapauksessa on.

Palkkaa maksetaan työstä ja palkasta maksetaan vero. Ikävää vain on se, että kansanedustajan palkkio ja työntekijän palkka ovat alkaneet mennä puhekielessä niin sekaisin, ettei kukaan enää taida pysyä perässä mitä kummallakin oikeastaan tarkoitetaan.

Kansanedustajat, eikä myöskään presidentti, maksa palkkiostaan veroja. Työntekijät sensijaan maksavat  palkastaan veroja. Ostoksistaan kaikki maksavat veroja. Koska tähänkin keskusteluun syöksyttiin tunteet ja poliittiset tarkoitusperät edellä saatiin hämmennettyä kaikki se, mitä presidentti koitti teollaan tuoda esiin - kohtuuttomuuksista pitää luopua ensin. Viesti oli aivan selvä kaikille niille, joilla ei ollut tarve poliittisten irtopisteiden keruuseen puolelta tai toiselta ja jotka malttoivat pitää päänsä Vulcanuslaisten tapaan loogisina.

Poliitikkojen sanomisista korvaan särähti eninten Bacmanin sanonta "On mistä ottaa" tarkoittaessaan poliitikkojen palkkioita. Kuvastaa aika hyvin kuinka kauas poliitikot ovat tavallisista palkkaa nauttivista kansalaisista todellakin etääntyneet. Ja heti seuraavissa lausunnoissa muut poliitikot,  jo Kalevalaiset mittasuhteet saavuttavissa kilvanlausunnoissa, kävivät selittelemään kuinka pieni ja mitätön vaikutus poliitikkojen palkkioiden leikkaamisella olisi kansantalouteen, joten ei sitä kannata tehdä.

Poliitikot eivät suostu tinkimään omista täysin verovapaista palkkioistaan ja muista eduistaan, koska se heidän omien sanojensa mukaan näköjään johtaisi koko kansantalouden romahdukseen. Nähty on, että sillä jopa voi olla vaikutuksia - Keskusta menetti paikkojaan eduskunnassa ja puoluetoimiston väelle aloitettiin YT-neuvottelut, kun verottomista palkkoista maksettavia korvauksia ei enää tippunutkaan totuttuun tahtiin.

Mitkähän muuten olivat vaihtoehdot, joita lomautusten tai irtisanomisten vaihtoehdoiksi esitettiin? Ei puhuttu edustajien "puolueveron" nostamisesta tai puolueen jäsenmaksun korottamisesta työpaikkojen pelastamiseksi. YT ja lomautus/irtisanominen ja valittelu siitä päälle, ettei rahat nyt millään riitä. Kovin tuttua muistakin YT-neuvotteluista. Tässäkin päästiin syyttämään ulkopuolista tekijää eli kansaa, joka halusi jotain muutosta demokraattisin keinoin:"Viestimme ei mennyt perille tai sitä ei ymmärretty oikein." Suurin harmi varmasti oli siinä, ettei suurta globalisaatio-peikkoa saatu näiden YT-neuvotteluiden syyksi.

Jännää sinäänsä, että nyt tämäkin puolue ehdottaa valtion tilanteen parantamiseksi veronkorotuksia eli kaikkien, myös keskustan ulkopuolisten palkansaajien kukkarolla käymistä, mutta oman väen työpaikkojen pelastamiseksi ei omalta väeltä solidaarisuutta löytynyt.

Onnettoman pienenä yrittäjänä minua ihmetyttää myös se, että suurimmat tinkijät pieneltä yrittäjältä ovat aina kaikki suuret yritykset ja instituutiot. Mitä suurempi yrittäjä, sitä enemmän tingataan ja vaaditaan jälkikäteen muutoksia ja lisätöitä, joista ei ole ennakkoon sovittu. Erityisen ihmeelliseksi asian tekee se, että yritykset ja henkilöt, jotka ovat muualla kertomassa isomman ryhmän edustajina tai yrityksinä kuinka nyt pitää korottaa heille maksettavia palkkoja ja palkkioita, jotta ylipäänsä pystyy elämään ja tulemaan mitenkään toimeen, ovat ensimmäisenä kertomassa omille alihankkijoilleen tai työllistämilleen pienyrityksille kuinka vähän he nyt voivat maksaa ja ellet tätä ota, niin muita on tulossa jonoksi asti.

Näinhän taidettiin sanoa YLE:llä ja MTV3:lla kääntäjille ja on sanottu monessa muussakin paikassa. Joskus ahneus on puettu ympäristönsuojelun kauniiseen valepukuun sillä eräskin ammattiyhdistys on päättänyt maksaa omille jäsenilleen kulkemisesta KVTES:n alittavan korvauksen kulkemisesta. "Valtuusto on näin päättänyt. Vihreiden arvojen nimissä ja julkisten kulkuneuvojen käyttöön kannustaakseen." Samaan aikaan kuitenkin vaaditaan työnantaja puolta maksamaan korvauksia KVTES:n mukaan.

Kovasti kuvastaa mielestäni presidentin kuvastamaa ahneutta. Ja tätä ahneutta näkyy aivan puoluekartan laidasta laitaan.

Esiintyvät taiteilijat harjoittelevat esitystään kymmeniä ellei satoja tunteja esitystään ja esittävät sitä yleisölleen ehkäpä vain tunnin kaksi. Yleisö näkee tuon tunnin esityksen, mutta ei näe mitään siitä työstä, jota tehdään ennen esitystä ja ihmettelee kuinka ihmeessä esitys voi maksaa jopa kauhistuttavan 12-15€ ja varmasti annetaan kunnallista tukea moiselle.

Viime kesänä nimittäin jouduin selvittämään useammallekin henkilölle, että "Ei emme todellakaan saa sentin senttiä kaupungilta, emmekä muutakaan verorahaa, vaan teemme kierroksemme ihan itse. Maksamme luvat, ALV:n, työnantajan maksut ja (sen onnettoman pienen) palkan, josta muuten saaja maksaa vielä verot päälle. Aivan kaiken tuosta 12-15€:sta" Yleisin vastaus oli "En usko, kaikki kulttuuri saa jotain tukia." No ei vaan saa, jotkut koittaa tehdä tätä homaa ihan lainkin puitteissa, mutta hemmetin tyhmää se on. Paljon helpompaa olisi olla hakematta lupia ja vaan lähteä tekemään. En ihan jaksa uskoa, että poliisilla olisi kovasti aikaa katsella kaikkien performanssi- yms. taiteilijoiden lupia kaupungilla kulkiessaan tai jos on, niin poliiseja todellakin on liikaa.

Pienenä ALV yrittäjänä voin todeta vielä senkin, että jos kaikkien yritysten ALV:a nostetaan samalla tavalla meiltä loppuu yrittämien ja kaikki työnteko siirtyy veronkiertona yhdistyksiin tai pimeänä tehtäväksi.

Monelta suunnalta oltaisiin arvostettu enemmän Niinistön halua muuttaa palkkio veronalaiseksi kuin halua sitä laskea. Sillä kuulemma olisi jo ollut jotain merkitystä.

Jos 201:n kansanedustajan ja yhden presidentin palkkiolla olisi siis ollut suuri kansantaloudellinen merkitys, kuinka käsittämättömän suuri kansantaloudellinen merkitys olisikaan sillä, että ry:t laitettaisiin ALV-velvollisiksi. Tiedän, ettei sitä tulla koskaan näkemään ja syy on täysin sama kuin presidentin eleen väärinymmärryksessä - poliitikot ja poliittiset puolueet menettäisivät liikaa.

Poliittista kunniaa ei voi sanoa näkeväni olevan olemassakaan ja poliittinen vastuu toimii mielestäni samoin, mutta poliittista anheutta kyllä tuntuu näkyvä niin taloudellisen hyödyn kuin irtopisteidenkin suhteen

Väkisin väärintulkittu

Kaikki oli paremmin aikaisemmin ellei eilen, niin ainakin Kekkosen aikaan tai vieläkin kauempana menneisyydessä. Kekkosen jälkeen Suomessa maailma muuttui pitkäksi aikaa, kun presidentin valtakahvaa käyttämään siirtyi vasemmistopuolueen edustaja toisensa perään. Näiden "työväen presidenttien" aikana kaikki oli varmasti paremmin ja 90-luvun lamakin oli vain silloisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen syytä.

Aiemmin rahaa ja palveluita riittii aina ja kaikille ja samalla palkat nousivat yhdessä muiden etuuksien kanssa - eikä kukaan huomannut, että palveluiden tuottamiseksi otettiin lainaa. Ei hätää, sillä maailman suurin ja paras ja kaunein matkapuhelinvalmistaja maksaisi suunnattomat määrät veroja Suomeen ja työllistäisi 10 000:a korkekakoulutettuja suomalaisia, jotka verorahoillaan maksaisivat velat pois tuossa tuokiossa. Ei mitään huolta huomisesta.

Kaikki hyvin aina vuoden 2012 presidentinvaaleihin asti. Sitten onkin mennyt huonommin. No antoihan jo presidentinvaalit pientä ennakkoa tästä huononemisesta, kun Sauli Niinistö esiintyi myös "työväen presidenttinä". Mutta eihän se käy Sauli on Kokoomuksesta ja ei voi olla "koko kansan" tai "työväen presidentti."

Ei vaan voi, koska se ei käy. Täytyy olla edelleen tiukka jako työnantajiin ja työntekijöihin, omistajiin ja omistamattomiin, oikeistoon ja vasemmistoon ja ainakin PerusSuomalaisiin ja suvaitsevaiseen paremmistoon.

90-luvun lamassa ahtaalla oli kovin moni ja sen seurauksista vieläkin sekä kiistellään, että kärsitään. Vallassa kuitenkin oli sinipuna ja silloin kyllä lyötiin "työväkeä" oikealta ja vasemmalta ja jos oikein tarkemmin ajatellaan, niin ehkä kuitenkin vähemmän oikealta. Sillä kukaan kokoomuspolitikko ei uskalla olla ja toteuttaa niin oikeistolaista politiikkaa kuin suurin vasemmistoryhmä.

Jotta asia ei menisi vanhojen muisteloksi päästäköön otsikon takana olevaan henkilöön eli presidenttiimme Sauli Niinistöön.

Kun presidentin vaalikampanjan aikoihin tuotiin selvästi esille syrjäytyminen, tasa-arvoinen kohtelu ja suvaitsevaisuus, molempien puolien kannattajat olisivat voineet halutessaan toteuttaa haluamiaan teesejä. Omasta, ehkä hieman puolueellisesta näkökulmastani katsottuna, ehdokkaan numero 2 taustajoukot eivät käyttäytyneet kovinkaan suvaitsevaisesti ja syrjäytymistä ehkäisevästi. Heti vaalituloksen varmistuttua kovin moni toiseksi jäänyttä edustajaa kannattanut julisti hirvittävän kahtiajaon vallanneen maan ja lähes Sauronin kaltaisen pahuuden voimien nyt ottavan ohjat käsiinsä.

Kun presidentiksi valittu Niinistö, lupauksiensa mukaan, perusti syrjäytymistä tutkivan työryhmän, teko käsitettiin väkisin väärin. Useat päivystävät "Tampereen dosentit" ja etenkin toiseksi jääneen presidenttiehdokkaan kannattajat tyrmäsivät työryhmän jo ennen ensimmäistäkään tulosta. "Presidentillä ei ole mitään kokemusta nuorten todellisesta tilanteesta tai syrjäytyneiden arkipäivästä" olivat yleisimmät kommentit. Luonnollisestikaan kenellekään ei tullut mieleen, että tämä nykyisellään nähtävä syrjäytyminen ei muodostunut maagisesti Niinistön tullessa presidentiksi, vaan vuosina ennen Niinistöä, jolloin presidenttinä oli vasemmistopuolueen presidentti kas, kas.

Ainakin parin kolmen vuoden ajan on esitetty tilastoja ja lehtiartikkeleita, joissa molemmissa on esitetty kritiikkiä sekä "ylisuuria" palkkoja, että palkkioita, kuten optioita kohtaan. Liliuksen optiomiljoonat ovat hyvässä muistissa ja samoin Finnairin palkkiojärjestelyt. Kansanedustajien eläke- ja muut etuudet ovat olleet kansan mielestä kohtuuttomia jo pitkään ja niitä "aiempaan sopimukseen" vedoten korotettiin uuden eduskunnan aloittaessa toiminnan. Silloin pidettiin täysin mahdottomana ajatusta, että kansanedustajien palkkioita leikattaisiin.  Kun Jussi Halla-aho toi esille Helsingin kaupunginjohtajan palkankorotuksen, jonka jälkeen kyseinen johtaja saisi parempaa palkkaa kuin New Yorkin tai Lontoon kaupunginjohtjat, hyökkäys Halla-ahoa kohtaan oli vain sekuntien kysymys. PerusSuomalainen Halla-aho ei tiettyjen piirien mukaan voi ehdottaa tai julki tuoda mitään ajatusta ilman rasistista taka-ajatusta. Tämän hyvästä asiasta alkaneen keskustelun tietyt toimittajapiirit saivatkin mukavasti tukahdutettua Halla-ahoa julkisesti vihaavien piirien kanssa hienosti tukahdutettua ja kaupunginjohtajat saivat palkankorotuksensa työn pysyessä tasan entisellään.

Yllätyksen teki Niinistö, joka uuden vuoden puheessaan toivotti jumalan siunausta, joka luonnolllisesti varmasti loukkasi monia sillä aiemmat presidentit eivät sitä liene tehneen. Muistikuvaa ei asiasta ole, sillä en ole ikinä presidentin uuden vuoden puhetta seurannut suorana lähetyksenä. Tästä voidaan myös tehdä väkisin väärintulkinta. Presidentin ei sovi tuputtaa uskoa Suomalaisille sillä se ei ole tasa-arvoista, kun käytetiin vain yhtä Jumalaa ja Suomessa on uskonnonvapaus joten se ei sovi, että presidentti jotain tuollaista toivottaisi.

Suurimman hämmennyksen Niinistö sai aikaan ilmoittamalla haluavansa laskea omaa palkkiotaan. Suuria palkkioita ja ahneutta Niinistö oli myös kritisoinut uuden vuoden puheessaan ja päätti jälleen toimia oman halunsa ja lupauksena mukaan ja osoitti olevansa sanansa mittainen mies. Mutta eihän se käy tuollainen käytöshän on populismia.  Ja mikäs se nyt sen pahempaa onkaan, kuin oikeistopresidentti, joka haluaa alentaa palkkiotaan ja toteuttaa lupauksensa.

Myönnän taas olevani puolueellinen sillä en mitenkään fanita Heinäluomaa ja juuri siitä syystä nautin katsoa Heinäluomaa, joka eilen kiemurteli vaivautuneesti iltauutisissa ja tänään lehtien palstoilla koittaa kiriä kiinni Niinistön kaulaa ylempien kovapalkkaisten henkilöiden palkka-/palkkioalennuksen ideasta itselleen, mainostamalla lähes joka lehdessä Eduskunnan valmiutta palkkioaleen. En usko mitään, ennen kuin itse näen. Uuden eduskunnan aloittaessa Heinäluoma selitteli, että palkkioita on sovittu nostettavaksi eikä niistä voi kieltäytyä, vaikka sitä silloin muutama kansanedustaja yrittikin. Ääni Heinäluoman kellossa oli tuolloin merkittävästi erilainen. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka kansanedustajien palkkioalen kanssa käy. Kansanedustajat palaavat tehtäväänsä vasta helmikuussa ja sinne on niiiiiin pitkä aika, että epäilen kaikkien palkkioiden alennuskaikujen jo vaimenneen niin, että eduskunta toteaa asian vaativan lainmuutosta ja ainakaan kovin nopeasti alennuksiin ei päästä.










Ja vielä lopuksi teen kaiken räjäyttävän palkkaehdotuksen päivähoitoon ja opetustoimeen. Kun kerran koulut ja päiväkodit ovat sietämättömän huonossa kunnossa ja vaativat rahaa korjauksiin ehdotan, että OAJ tekee kuntatyönantajan kanssa sopimuksen, jossa opettajat saavat valtakunnallisen lomautusssuojan, opettajien palkat jäädytetään seuraavaksi kolmeksi ja puoleksi vuodeksi 1.2.2013 tasolle ja vastineeksi tästä kunnat pistävät sisäilmaongelmista kärsivät koulut ja päiväkodit kuntoon. Tällä autettaisiin myös kotimaista kulutuskysyntää auttamalla työttömyydestä kärsivää rakennusalaa.