torstai 20. toukokuuta 2010

Koulutuspolitiikkaa

Huh onpa mennyt aikaa viimeisestä pohdiskelusta. Ehkä olisi pitänyt oppia sanomaan topakammin ei, jotta aikaa olisi jäänyt muuhunkin toimintaan.

No kesä on nurkan takana ja koulutusrintamilla kiehuu. On aivan perinteistä, että opiskelijat jännittävät arvosanojaan ja haluaisivat mahdollisimman hyviä arvosanoja suorituksista huolimatta. Perustelut liikkuvat skaalalla "No kun olis kiva", "Minä haluan", "Tahdon päästä hyvään kouluun" ja ylimpänä "Mun on saatava hyvä numero, että mä pääseen kouluun ja muuten mun äiti/iskä valittaa ja sä saat potkut!" väleillä.

Ei siis riitä, että moniammatillinen yhteistyö on jo tehnyt luokalle jättämisestä vaikeampaa kuin eräässä uskonnollisessa kirjassa mainittu kamelin neulansilmän läpi menemisestä, mutta nyt pitäisi vielä saada koulutuspolitiikassakin kaikki periksi vain siksi, että se on kivaa ja minä tahdon.

Jälkimmäinen tietysti nivoutuu OPM:n päätöksiin lopettaa toimittajakoulutus Turun DIAKissa, jatkaa sitä Turun AMKssa ja lopettaa nukketeatteri ja sirkuspuolien tutkinnot. Näyttää siis siltä, että AMK sai jotain karsimalla jotain muuta. Miksi siis suuret tunteet nousivat pintaan, kun nukketeatterilinja ja sirkuslinja lopetettiin? Suurin osa valmistuneistahan jäi opettajiksi juuri kyseisille linjoille?

Siis anteeksi mitä? Aivan koulusta valmistuttiin opettajiksi omaan kouluun tai maakuntien sirkuskoulujen opettajiksi (tosin ilman pedagogisia opintoja). Onnittelen AMK on pystynyt siihen, mitä fyysikot ja muut tiedemiehet ovat yrittäneet vuosisatoja eli keksimään ikiliikkujan.

On toki valitettavaa, että jotain pitää lopettaa, mutta miksi ei juuri näitä. Mitä sitten olisi pitänyt lopettaa? Suomessa on 2 sirkusta, jotka kiertävät kesällä ja enin osa esiintyjistä taitaa olla ulkomaalaisia, joten missä ovat kotimaiset sirkustähdet? Eikö työ maistukkaan? Onko ikävä kulkea ympäri maata hitaassa kolonnassa pystyttää sirkusteltta 3-4 päivän joskus jopa viikon välein, huoltaa välineitä ja huolehtia eläimistä muutaman tunnin päivässä. Alkaa gloria maistua ikävästi raatamiselta ja on varmasti mukavampaa olla sisällä opettamassa voltteja ja kieppejä tai heitellä palloja, kuin tehdä oikeasti fyysisesti hyvin raskasta työtä ja käsi sydämelle - kuka teistä oikeasti ostaisi omiin syntymäpäiviinsä usealla satasella 4,5 minuutin käsinseisonta esityksen?