lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kuninkaita ja kulttuuria

Jeps. Tykkään Tanskasta sanottakoon heti alkuun, niin - niin haluavat voivat lopettaa lukemisen.

Tanskassa on vierähtänyt mukava viikko ja tanskalaiset ovat olleet juuri niin mukavia, kuin aina ennenkin. Tänään tuli jopa halpa ilta paikallisessa kuppilassa Hurup Thyssä, jossa suomalaisia kuulemma kovin harvoin, joten paikalliset tarjosivat riittävästi juotavaa ja toivottivat iloisesti tervetulleeksi toistekin.

Kulttuurin kautta ymmärrän juomien tarjoamisen oikein hyvin. Reissulla nimittäin on tullut nähdyksi useampikin nähtävyys, jonka suurimpina tukijoita on mainittu sellaiset panimot kuten Jacobsen, Tuborg ja Carlsberg! Toki tukijoita on ollut muitakin, mutta juusi Carlsbergin säätiö on ollut mukana säilyttämässä todella useaa kulttuuriperintökohdetta, kuten Fredrigsborgin linnaa ja Hanstholmin linnoitusta.

Minusta on kovin vaikea kuvitella, että Suomessa Sinebrychoff tai Hartwalla tukisivat ylipäänsä jotain kulttuuria muuten kuin myymällä "ikäänkuin olutta" muovimukeista merkillisissä teltoissa festarialueella. Ihan kuriositeettina mainittakoon, että Kööpenhaminan Tivolissa oli palautuspiste muovimukeille, josta sai lunastettua takaisin tilauksen yhteydesä maksetun pantin.

Toinen merkittävä piirre verrattuna Suomalaiseen museoon oli henkilökunnan vähyys. Fredrigsborgin linnassa, jossa tauluja on kymmenittäin ellei peräti sadoittain, vartijoita oli näkyvillä peräti 6. Taulut olivat kaikki aitoja ja ollessani oikeasti hämmästynyt taulujen aitoudesta ja kysyessäni eikö museossa pelätä taulujen vahingoittamista sain vartijalta yksiselitteisen vastauksen: Mutta nämähän ovat meidän kaikkien omaisuutta vaikka kuningatar ne omistaakin.

Niinpä niin. Kun suomalaisiin on istutettu merkillinen mistään huoltapitämätön sosiaalidemokratia, joka takaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet käyttäytyä huonosti ja tuhota yheistä omaisuutta ja tanskalaisiin taas on sisäänrakennettu kunnoitus Kuningasperhettä kohtaan on asia päivänselvä: Suomessa ei ikinä voi olla museota, jossa taulut ovat kenen tahansa koskettavissa vapaasti seinällä, koska meillä ei ole kunnoitusta toisten omaisuuteen saati yhteiseen omaisuuteen. Meillä kun ihan OAJ:n asiantuntijan mukaan huonokäyttäytyminen on luovuuden ilmentymistä.

Kaikella kunnoituksella miten ihmeessä satoja vuosia vanhojen taulujen turmeleminen voisi osoittaa luovuutta?

Kuten Ruotsin kuninkaasta olemme voineet päätellä, kansan mielestä kuningas ei saa mennä matkallaan strippiklubiin, vaikka kaikki muut miehet sinne oikeasti haluaisivat mennä. Kuninkaallisilta odotetaan nykyään sekä tavallisen kansan kohtaamista, että kuninkaallisuutta. Näiltä osin kuningas ei siis ole tavallinen kansanmies. Mutta eikö kuningas tosiaankaan saa tehdä mitä KUNINGAS haluaa? Keskiajalla kuninkaan arvostelijat mestattiin! Ajatella sopii monellako toimittajalla vielä olisi pää harteillaan, jos keskiaikaiset säännöt olisivat voimassa. Mutta ehkä Ruotsin Kuningas vain on lukenut OAJ:n asiantuntijan lausunnon huonosta käyttäytymisestä ja osoittaa vaan suurta luovuutta.

Yhtä kaikki, sekä Ruotsissa että Tanskassa museoissa olevat tavarat saavat olla rauhassa ilkivallalta ja kaikkien edullisesti saavutettavissa kiitos kulttuuria tukevien mesenaattien.

Mesenaatteja ei Suomessa juuri ole, mutta ei vielä tätä kirjoittaessani ole hallitustakaan... Näistä valtiomuodoista kulttuurin harrastajana ja kulttuuria sivistyksen tason mittarina pitävänä valitsisin Suomeenkin kuningaskunnan.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Tivoli vs. Linnanmäki

Seppo Räty totesi Saksan olevan paska maa, joten ei siitä sen enempää siirrytään siis Tanskaan, joka on mukava maa.

Tanskassa matkaileminen on kerrassaan mieltä rentouttavaa ja hienoa. Maa on hintatasoltaan peräti kohtuullinen, ettenkö väittäisi edullinen. Ruokailu ravintoloissa on hinnaltaan selvästi koto Suomea edullisempaa ja olut on suorastaan halpaa. Mikäs siis matkaillessa.

Muutamaan asiaan välttämättä kiinnittää huomiota lomailun ulkopuoleltakin, joita jää edellisten asioiden lisäksi kaipaamaan matkalta palattuaan.

Ensinnäkin palvelu ravintoloissa ja yleensäkin kaikkialla. Tanskassa palvellaan Suomessa ei.
Eilen iltasella, kun tutustuttiin upeaan Fredriksborgin linnan barokkipuutarhaan, tuli piipahdetua pieneen kahvilaan linnan lähellä. Iltapäivällä oli satanut ja ulkona olevat penkit olivat märkiä eikä ravintolassa ollut edes perinteistä kahvia valmiina, kun paikalle pälähtää Suomalaisia turisteja. Esitänpä tähän vaiheeseen kysymyksen, jota kaikki voivat pohtia mielessään: Mistä Suomesta löytyisi ravintola, josta tarjoilija tulee ulos pyyhkimään pöydän ja tuolit sekä keittää uutta kahvia asiakkailleen? Juu en minäkään keksinyt yhtään.

Toiseksi siisteys: Tanska on käsittämättömän siisti maa Suomeen verrattuna. Kööpenhaminassa on puhdasta niin kaduilla kuin kuppiloissa. Minkä tahansa ravintolan, kaupan, turistinähtävyyven WC-on todellakin puhdas, siivottu eikä haiseva läävä, kuten useimmissa Suomalaisissa vastaavissa paikoissa.

Ehkä Tanskalaiset maailman onnellisimpana kansana ovat huomanneet, että hyvä palvelu ja puhtaat paikat tuovat tytyväisiä turisteja paremmin kuin Helsingin ynseys liitettynä epäsiisteyteen ja korkeisiin hintoihin.

Mutta todellisen vaikutuksen teki Kööpenhaminan Tivoli. Toki siitä on melkoisesti aikaa kun vimeksi olen siellä viraillut ja voisi ajatella ajan kultaavan muistot, mutta todellisuus ylitti kaikki muistot. Tivoli oli todella upea paikka, joka oli aivan käsittämättömän SIISTI ja hintatasoltaan EDULLINEN verrattuna Linnanmäkeen.

Yrittäkääpä kuvitella Linnamäki siistinä paikkana, jossa vhintään puolet vierailijoista on aikuisia, jotka eivät ole humalassa örveltämässä tai nuoria, jotka eivät huuda, juokse ja solvaa toisiaan, vaan olvat pitämässä hauskaa ja juttelevat pienissä porukoissa hyvin käyttäytyen.

Ja tosiaan siisteys... Linnanmäki, eikä mikään muukaan paikka Suomessa, jossa vierailee tuhansia ihmisiä, ole koskaan ollut yhtä siisti kuin Tivoli. Siellä ei todellakaan ollut mukeja tai pikaruoan käärepapereita pitkin ja poikin. Ei, koska kaikki, myös nuoret, laittoivat ne roskiin.
Miksi? Äkkiä olettaisin, että joku oli opettanut sen heille ja olisi huonoa käytöstä olla tekemättä niin.

Mistä päästään viimeisimpään OAJ:n omituisuuteen. OAJ:n asiantuntijan mielestä huonokäytös oppitunneilla osoittaa luovuutta. Toivoisin mokoman muka asiantuntijan tulevan joskus kouluun katsomaan kuinka luovia nämä huonosti käyttäytyvät luovat oppilaat ovat. Jos tuo väite luovuudesta olisi totta, niin olettaisin Suomen koulujärjestelmästä löytyvät kerrassaan loistavia luovia ihmisä ratkaisemaan niin Nokian, kuin Kreikankin ongelmat, mutta kun ei.

Sori vaan. Luotan enemmän siihen, että kaveri, joka osaa siivota Tivolissa omat jälkensä, osaa tehdä asoita paremmin ja olla luovempi kuin Linnanmäellä roskastava ja koulussa huonostikäyttäytyvä kaveri.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Konsensuksesta kansanvaltaan

Mielenkiintoisen vaalikevään mielenkiintoisin tapahtuma ei ollutkaan vaalitulos, vaan 1.6. tapahtunut hallitusneuvottelujen väitetty kariutuminen.

Suomi on siis palaamassa konsensuksen aikakaudesta edustuksellisen demokratian korkeimpaan olemukseen eli kansanvaltaan ---- vai onko?

Perussuomalaisten menestys oli gallupitkin huomioiden merkittävän suuri, vihreiden ja keskustan häviö taas ei. Asiantuntijat ovat kovasti ohittaneet tämän paketin tärkeimmän palikan eli vasemmistopuolueiden SDP:n ja vasemmistoliiton torjuntavoiton. Kun suuri osa lehtien asiantuntijoista suureen ääneen kuulutti vasemmiston olevan kokonaan mennyttä aikaa, tapahtui lähes biblikaalinen ihme ja SDP sekä vasemmistoliitto menestyivät. Harmin paikka, voisi joku sanoa, mutta asiassa lepää itseasiassa mielenkiintoinen matematiikan siemen.

Suomeen on kovasti puuhattu äänikynnystä, joka olisi turvannut isojen puolueinen konsensuksen säilymisen hamaan tulevaisuuteen. Äänikynnyksen murtamiseen oltaisiin tarvittu vähintään Timo Soinin kaltaista messiaalista ilemstystä, hei hetkinen sellainenhan tuli, joka laittaa tämän ajatuksen hyllylle seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Nyt kun äänikynnystä ei ole, pelotellaan kansalaisia uusilla vaaleilla siksi, ettei hallitusta ole saatu valituksi pariin viikkoon.

Oho. Suomessa on siis tilanne, joka oli aivan normaalia vuosikymmeniä presidentti Kekkosen aikaan, jolloin ainakin Keskustan mukaan kaikki oli paremmin.

Taannoin hallituksen keskimäärinen ikä taisi olla siinä 14 kk paikkeilla ja sitten tuli konsensus. Käsittämätön termi, jolla kaikista puolueista tehtiin toiminnallisesti samanlaisia mutta entisen retoriikan säilyttäen. Suomessa alkoi aika, jolloin puolueet vaaleihin mennessään lupasivat yhtä ja vaalien jälkeen konsensuksen jumalan edessä toteuttivat jotain aivan muuta. Kansalaisille nämä konsensuksen ylipapit saarnasivat tämän olevan hyödyllistä, tasapuolista ja oikeudenmukaista. Keskiajan lopulla katolisen kirkon papiston julistaman konsensus johti rahojen loppumiseen hallinnosta omanhyväisen tuoton tavoittelun takia ja kirkon puhdisti Lutherin aloittama uskonpuhdistus. Onko politiikassa nyt käymässä niin, että Soinin johtama konsensuksenpuhdistus muutta Suomessa vallitsevan polittiisen järjestelmän oikeasi edustukselliseksi demokratiaksi, jossa konsensus on havaittu vääjäämättömästi ongelmalliseksi, epätasa-arvoiseksi ja syrjäyttäväksi rahaa tuhlaavaksi molokiksi jonka kita ei koskaan täyty?

Neljän vuoden päässä odottavia uusia vaaleja odotellessa