Ampukaa viestintuoja

Kun kunnallinen viranhaltija tekee päätöksen, tulee hänen noudattaa voimasssa olevia lakeja ja sopimusmääräyksiä. Näin ainakin helposti luulisi, mutta todellisuus on usein jotain aivan muuta.

Useampaan kertaan olen tullut havainneeksi sen, että valmistelevat virkamiehet valmistelevat asioita hiukan sinne päin. Yksi kaikkein laiminlyödyimmistä laeista on kuntien YT-laki. Tuntuu, että laki, jonka vastustus oli kuntaliiton puolelta melkoinen, jätetään tarkoituksella huomioimatta silloin kun talousarvioita laaditaan ja henkilöstövaikutuksia on olemassa.

Kun viranhaltijat päättävät esittää poliittisille päättäjille talousarvion tiukassa taloustilanteessa on helppo mennä siitä, mistä aitaa ei edes ole eli alibudjetoidaan. Alibudjetointi osoittaa täydellistä kompetenssin puuttumista ja huonoa taloushallintoa, mutta sen tarkoitus on välttää ikävä tilanne kahden symbioosissa elävän järjestelmän välillä. Poliittinen päätöksentekijä ei saa tietoja muualta kuin valmistelevalta viranhaltijalta, jonka tulevaisuus taas riippuu vain tältä tietoja saaneelta poliittisen päätöksentekijän päätöksestä. Sanotaan sitten mitä tahansa pukista kaalimaan vartijana, mutta kunnissa tilanne on sitäkin merkillisempi. YT-laki vaatii, että sellainen talousarvio, joka todennäköisesti tulee aiheuttamaan henkilöstön asemaan heikennyksiä, tulee ennen sen hyväksymistä esitellä henkilöstön edustajille, jotta näillä olisi tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa talousarvioon. Alibujetointi ilmeisesti ei mitenkään heikennä hekilöstön etuja, koska eräässäkin kunnassa talousarvio on hyväksytty viikon verran ennen YT-elimelle esittämistä ja samaisessa YT-elimen kokousessa esiteltiin työnantajan toimenpitet säästöjen saavuttamiseksi. Tästä voidan päätellä, että henkilöstön etuihin kohdistuvat säästöt ovat henkilöstön edun mukaisia.

Jos päätöksen tekemisessä tapahtuu virhe, se normaalissa toimintaympäristössä korjattaisiin, mutta kuntien toimintaympäristö ei toimikaan niin. Kunnissa esim. menettelytapavirheen korjaaminen olisi äärimmäisen yksinkertaista, mutta virhanhaltijathan eivät tee virheitä, joten virheen osoittaminen on henkilökohtainen loukkaus - ei korjattavissa oleva asia. Näin ollen virheestä huomauttaja, jonka tarkoituksena on kenties saada aikaan lainvoiminen päätös on ikävä ja hankala ihminen, jonka tarkoitusperiä luonnollisesti epäillään ja hänen tarkoituksenaan on vain hankaloittaa asioita omien epäasiallisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tästä taas seurauksena on se, että virhettä ei helpolla korjata, jolloin virheestä huomauttanut henkilö joutuu tekemään asiasta virallisen huomautuksen tai pahimmillaan kantelun AVI:in, joka joka tapauksessa johtaa ainakin lisätyöhön ja mahdollisesti muihin seuraamuksiin. Lopputuloksena on kuitenkin helposti viestintuojan "ampuminen", vaikka viestintuojan tarkoituksena oli pitää huolta päätöksenteon oikeellisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Kuntien YT-laki on ehkä yksi parhaimmista esimerkeistä laista, jota riittävän vaikutusvaltainen taho, kunta työnantajan omineisuudessa, ei halua läheä käyttämään, koska lakia noudattaessaan se tulisi rikkoneeksi vuosisaisen hallintoalamaisperinteen ja tunnustaneeksi työntekijät tai ainakin heidän edustajansa vakavasti otettaviksi sopijaosapuoliksi ja samalla otettaisiin moninaisilta "pikkupomoilta" näennäispäättämisen valta pois ja asetettaisiin nämä oikean päätöksenteon ja vastuuseen tekemistään päätöksistä.

Sitä odotellessa.

Kunnallista nopanheittoa

Osuva otsikko, kun ajatellaan millä perusteella kunnallisille palveluille määrätään hintaa.

Verotuloja pitäisi saada, koska jollain kunnan palvelut pitää maksaa. Veroja taas kukaan ei halua maksaa, mutta kaikki haluavat käyttää palveluita ilmaiseksi. Nokkelammat huomaavat asiassa olevan jekun. Palvelut voidaan määrätä maksullisiksi aivan kuten valtuustot haluavat, mutta tässähän se onkin se suurin mutta - ei haluta. Ei haluta siksi, että kunnallisten palveluiden pitää olla maksuttomia, jotta kaikilla olisi niihin yhtäläiset mahdollisuudet.

Jahas. Menee kuulkaas päättäjät perin vaikeaksi tämä teidän yhtälönne. Matematiikasta kaikki varmasti muistavat, että yhtälöitä pitää olla yhtä monta kappaletta kuin muuttujiakin, mikäli muuttujat aiotaan ratkaista. Nyt päättäjät ovat hommanneet itselleen toisistaan riippuvia vakiita yhtlöihin muuttujien sekaan. Ei ihme, että vastauksia ei synny.

Reaalimaailmassa asiat ovat kuitenkin hyvin yksinkertaisia. Määritetään kunnan kokonaan ilmaiset palvelut ja laitetaan toisiin hintalappu ja mietitään mitä tietyt palvelut oikeasti maksavat. Oho tämä ajatushan taitaa olla se iso paha sana - PRIORISOINTI - ja kuten kaikki muistamme prionit olivat niitä pieniä pirulaisia, jotka aiheuttivat hullun lehmän tautia, joten priorisointi on ihan terveellistä.

Otanpa ihan esimerkin: Peruskoulu on ilmainen, vaikka Turun seudulla yhden peruskoululaisen vuosikustannus on keskimäärin luokkaa 6300 €. Paimion joutui maksamaan Paipin velan takuuna n 500 000€ eli noin 79 oppilaan vuosikustannuksen verran. Paimiossa lomautettiin koko henkilöstö, mutta velka oli pakko maksaa sitä ei tarvinnut priorisoida.

Turussa leikkauksia kohdistuu moneen paikkaan, mutta entäpä jos.....Nunnavuoren hiihtolatua ei pidettäisikään auki tulevana talvena. Latuja ei tehtäisi eikä sitä valaistaisi. Säästettäisiin konkreettisesti samanlaisesta ilmaisesta kunnan tarjoamsta palvelusta kuin peruskoulu.
Tämä ajatuskin todennäköisesti tulisi tyrmätyksi mitä mielikuvituksellisin väittein
esim.
-rikollisuuden ja ilkivallan lisääntymisellä alueella, koska valot on sammutettu (säästettäisiin samalla muuten runsaasti hiilidioksidin tuotantoakin),

-heikentyneet liikuntamahdollisuudet aiheuttaisivat terveydellisiä haittoja (hiihdon voi korvata muilla liikuntamahdollisuuksilla),

-hiihtoladun sulkeminen olisi imagotappio Turulle (opettajien lomauttaminenko ja opintojen kesksyttäminenkö sitä ei ollut?)

-hiihtäjät joutuisivat kulkemaan pidemmälle hiihtääkseen, kun Paimion Paippikin on suljettu (se suljettiin juuri siksi, kun iohmiset eivät halunneet hiihtää)

-saavutettava säästö olisi kuitenkin mitätön (toisin kuin johdon palkankorotukset)

Juuri esimerkin syystä kunnat tulevat rypemään rahapulassa. Rahaa yksinkertaisesti ole viljeltäväksi kaikkialle, vaan päättäjien on aikuisten oikeati tunnettava vastuunsa ja priorisoitava ne kunnan kontolle kuuluvat ilmaiset tai lähes ilmaiset velvollisuudet ja muut toiminnot voidaan hinnoitella. Ei ole mitenkään mahdotonta myydä liikuntapaikka korttia kaupunkilaisille aivan samalla tavalla kuin bussikorttia kuukausimaksulla pääset käyttämään tiettyjä palveluita. Esim urheilupaikkojen pukuhuoneet ja saniteettitilat voisivat toimia bussikortilla. Kyseessä olisi joustava olemassa olevan tietotekniikan hyväksikäyttö.

Mutta kun se ei ole mahdollista. Näiden palveluiden pitää olla ilmaisia ja oikeista peruspalveluista, kuten koulutuksesta, päivähoidosta, sosiaalitoimesta ja vanhustenhoidosta sekä terveydenhuollosta pitää säästää, jotta raha riittäisi kaikkialle.

Miksi Turun Kaupunginteatteri muuten ei ole ilmainen kaikille kävijöille - siksi, että Anna Kareninasta kannattaakin maksaa.