Matematiikkaa vai narkolepsiaa

Viimeisten parin viikon tärkein uutisaihe näyttäisi olevan sikainfluenssarokote ja narkolepsia, joilla äkkiseltään ei juurikaan löydy mitään yhteistä paitsi - iltapäivälehtien otsikot.
Korrelaatiokerroin otsikoinnin ja narkolepsian ja rokotuksen välillä taitaa olla 0,98-0,99 välissä, mutta tämän tutkimiseen ei hälytetä THL:n toiminnasta vastaavia viranomaisia, virkamiehiä tai ministeriä.

Ja kaikki tämä THL:n työllistäminen sai alkunsa H1N1v:stä, joka osoittautui kovasti ikäväksi vähemmän kehittyneissä maissa. Massahysteria oli valmis, sillä olivathan tutkijat puhuneet jo vuosia mahdollisen uuden "Espanjantaudin" pandeemisesta vaikutuksesta. Espanjantaudilla tosin oli mitä oivallisin temmellyskenttä vuosina 1918-1920. I-maailmasota oli vammauttanut kymmeniämiljoonia ihmisiä ja samalla alentanut ihmisten vastustuskykyä. On melkoisen epätodennäköistä, että vastaava toistuisi teollistuneissa maissa, mutta millaiset myyntiluvut ja otsikot aiheesta saakaan...

Kun lintuinfluenssasta ei ollutkaan pandemiaksi, siirryttiin nelijalkaiseen sukulaiseemme possun. Sukulaiseen siksi, että sika muistuttaa monessa asiassa ihmistä ja sikafarmareiden tiedetään saaneen letaaleja zoonooseja siasta. Käsikirjoituksen ensimmäinen roisto on siis valmis, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan sopiva hetki ja sopiva uhri ja hups - sikainfluenssa tarjoilee maailmalle Meksikolaiset lapset, joista jotkut niin sopivasti, maailmanlaajuisen paniikkikäsikirjoituksen edestä, menehtyvät.

Kriisiksihän tästä ei olisi ollut, jos sama olisi tapahtunut Keniassa tai Perussa, mutta Yhdysvaltain rajan läheisyys teki tästä globaalin nopeammin kuin kukaan, edes lääketehtaat, osasivat asiaa odottaa.

Tarinassa saadaan nopeati hälyttäviä uutisia: Tauti iskee nuoriin ja lapsiin ja on niissä ryhmissä vielä kovin letaali. Ensimmäiset arviot kuolleisuudesta huitelevat kaksinumeroisissa prosenteissa. Tarvitaan sankari!

WHO joutuu kenties hieman painostettuna toteamaan taudin olevan niin vakava, että pandemiamarssijärjestys otetaan esiin ja aloitetaan maailmanlaajuinen kilpajuoksu rokotteen kehittämiseksi. Sankarin viittaa tarjotaan monelle ja sen nappaa rokote, jonka valmistumisesta ilmoitetaan ja tuotanto aloitetaan.

Samalla lehdistö, tuo väsymätön rakkikoira - anteeksi kolmas valtiomahti - vapaan tiedonvälityksen alhaisimpien periaatteiden mukaan kertoo nousevasta kuolleiden määrästä ja syyllistää THL:a rokotteiden hankkimisen hidastelusta. Kun THL tekee päätöksen rokotteiden hankkimisesta näyttää ikävästi siltä, että maailmapelastuu ja jutun aiheet vähenevät.

Pakasta nousee seuraava pahiskortti: vähän testattu vai kokonaan testaamaton rokote.
Rokotteen saamisesta käydään samaan aikaan henkilökohtaisella tasolla kuitenkin jopa nyrkkitappeluita, mutta suomalaiset saadaan rokotetuksi riittävällä peitolla koko populaatioon.

Tarina näyttäisi loppuvan, mutta ovelana pelaajana lehdistö on jättänyt käteensä yhden pahiskortin, jota THL ei osannut odottaa: sivuvaikutuskortti. Sivuvaikutuskortti on mahtava kortti. Omalla pelivuorolla pelattuna se tekee aikaisemmasta sankarista välittömästi pahiksen.

Uutisoidaan ikävästä ja kaikille kovin tuntemattomasta rokotukseen liittyvästä sivuvaikutuksesta, narkolepsiasta, josta suurin osa suomalaisista tuskin oli ennen tätä kuullutkaan. Jo 20 epäiltyä tapausta! Aiheuttiko rokotusoireet? Saitko oireita rokotuksesta? Lähetä yhteystietosi meille voimme ottaa yhteyttä. Ei liene yllätys, että lehdistö tässäkin kohtaa pelaa lapsikortin ja peli ikäänkuin alkaa alusta.

Mutta se matematiikka.

Suomessa epäiltyjä tapauksia lehtitietojen perusteella olisi 20, Ruotsissa 8 ja rokotettuja noin yhteensä 6.5 miljoonaa, jolloin vakavan sivuvaikutuksen TN olisi luokkaa 1/250 000. Verrataan tätä lukua riskiryhmän kuolleisuuden TN:n. Riskiryhmäläisiä on Suomessa 800 000, jos heistä 30% sairastuu ja 0,06% sairastuneista menehtyy se tekisi yllättäen noin 154 henkilöä. Olettaen, että riskiryhmien koossa ei olisi eroa Ruotsissa kuolleisuuden odotusarvo olisi 246 henkilöä, josta saadaan Suomen ja Ruotsin kuolleisuuden odotusarvoksi 1/16250.

Tuhkarokko, joka on erittäin tarttuva, aiheuttaa enkefaliitin TN:llä 1/2000 sairastuneeseen teollisuusmaissa ja kehitysmaissa 1/5 ja rokote aiheuttaa siinäkin sivuvaikutuksia TN:llä 1/1000000 ja pelättävissä onkin, että rokotteita lakataan ottamasta. Tuhkarokon leviämisen estämiseksi rokotetun populaation peiton pitäisi olla n 90%, jotta epidemioilta vältyttäisiin. Nähtäväksi jää kuinka paljon "lastentauteihin" rokottamattomat matkailijat aikanaan rasittavat terveydenhuoltoa.

Miksi tätä korttia ei ole pelattu? Vastaus on järisyttävän yksinkertainen: se ei kiinnosta ketään. Sillä ei saada keskutelua aikaiseksi faktat yhdistettynä tilastolliseen todennäköisyyteen eivät kiinnosta rakkikoiraa - anteeksi lehdistöä, koska se ei myy. Todennäköisyys on useimmille liian vaikea asia ymmärrettäväksi. Sairastuneen perheen kohdalla TN vaikuttaa 1:ltä tai 100%:lta, mutta se on silti ollut 1/250 000.

Ilkeileimpähän tähän loppuun kunnolla, jos vaikka joku tilastoista ja todennäköysyyksistä ymmärtävä saisi siitä hymyn kasvoilleen; taitaa nimittäin olla niin, että aikaisemmat rokotuskampanjat ovat nyt mahdollistaneet niille henkilöille kommentoimisen sosiaalisissa medioissa, jotka aikaisemmin olisivat poistuneet luonnonvalinnassa.

Naamailua kirjassa

Mielenkiintoinen veijari tuo meidän kaikkien yhteinen naamakirja, kun tekee meistä sosiaalisia ja vie yksityisyyden.

Mutta hetkinen....eikös facebook juuri olekin sosiaalinen media ja sosiaalistumisessa vähän niinkuin väkisin yksityisyys on vähempää. Onhan se kauheaa, kun sosiaalisessa mediassa ei voi olla kansalliseen tapaan sulkeutuneesti sosiaalinen; Mitä ihmettä mun asiat sulle kuuluu - miks kukaan ei ole kiinnostunut minusta - mitäs sä siinä töllötät - eiks toi nyt huomaa mun uusia vaatteita...

Suomen, hyvin rajoittunut ja vaatimaton, keltainen lehdistö yrittää parhaansa nostaakseen säännöllisin väliajoin huomion keskipisteeksi yksityisyyden menettämisen netissä ja facebookissa.

Sinällään mielenkiintoista, että tästä ollaan kovin huolestuneita etenkin, kun FB:n asetukset saa kirsitettyä hyvinkin tiukille, mutta kauppojen bonuskorttien, jollaisia meillä suomalaisilla kyllä riittää taskuissa, ostotietojen tallentamisen estäminen on paljon vaikeampaa. Kun merkkaat ostoksesi omalle bonuskortillesi ja sitten suoritat maksun pankkikortilla kaupan koneet rekisteröivät tietosi mainosten täsmäsuuntaamista varten. Mutta tämähän ei ole mittään verrattuna suureen ylikansalliseen FB:hen, jonka asetuksia voit itse säätää.

Mutta mikä on saanut FB:n muodostumaan möröksi? Sekö, että siellä ihmiset oikeasti epäsuomalaiseen tapaan jakavat ajatuksia toistensa kanssa ja suomalaisistakin on löytynyt aivan uudenlaisia humoristisia piirteitä ja jopa itselleen nauramisen taito on näyttäytynyt.

Kiinassa rajoitetaan sosiaalista mediaa aivan eri tavalla kuin meillä, mutta meillä voidaan "ison veljen" ajatella olleen ovelampi. Samalla, kun valvovaa silmää Kiinassa arvostellaan vapauden rajoittamisesta suureen ääneen on meillä saatu aikaan kansalaisten vaatimuksia tiukemman netin valvomisen suhteen. Meillä siis halutaan liikkua Kiinan suuntaan vai? No teollisuuslaitoksethan ovat jo pidempään olleet liikkeellä Kiinan suuntaan, joten ei sittenkään mitään uutta.

FB:n ongelmat tuntuvat koskevan vain erityisesti niitä ongelmia hakevia tai sitten näkeviä. Juttuja siitä, kuinka pomon arvostelu on tuottanut potkut, chattaaminen nuorten tyttöjen kanssa on tuottanut vaikeuksia toiselle ja nostanut jonkun nuoren tytön siihen tiettyyn 15-minuutin kuuluisuuteen viliseen lehdistössä.

Lehdistö onkin joutunut tilanteeseen, jossa sosiaalisen median voittaaessaan voitto on välttämättä Pyrroksen voitto. Jos sosiaalinen media, iltapäivälehtien keskustelupalstoja myöten, lakkaisi olemasta lehdet joutuisivat oikeasti jälleen tekemään valintoja juttujensa suhteen ja ennen kaikkea toimittajat joutuisivat tekemään toimittajan työnsä muualla kuin päätteen ääressä sosiaalista mediaa lukien.

Lienee syytä kiristää vielä hieman FB:n asetuksia, mutta sitten muut kaverini eivät enää voisikaan laittaa FB:n päivityksiin paikkaa, jossa ovat minut juuri nähneet, minun ja muiden näkyville. Onhan se kiva jälkikäteen käydä katsomassa missä kaverit ovat minut nähneet ja antaahan se hiipumassa oleville julkimoille ehtymättömän julkisuuden lähteen, kun ensin lähettävät itse kaverin kännyllä merkinnän missä ovat omaan FB-profiiliinsa, jotta sitten sopivan 365 aamua lehden toimittajan seuraavan aamun kysymykseen rankasta juhlinnasta voivat iloisesti purnata yksityisyyden menetyksestä...