Talous on alamaissa ja sehän iskee hallintoalamaiseen vähintään taantumalla pelottellen.
Taaantumassa yleensä muistetaan korottaa veroja, eikä leikata menoja, joten perinteisesti veronkorotuslistalla ovat alkoholi, josta erityisesti Ministeri Maria Guzenina (sdp) suosi mallina oluen laimentamista, koska sillä saataisiin samalla vähennettyäalkoholin haittoja. Autot, joiden verottamista valtiovarainministeri Jutta Urpilainen(sdp) ajatteli muuttaa ja sai samalla historian kirjoihin itsenä nimisen veron.
Opetusministerin (sdp) kauniit päätökset opetusmäärärahojen leikkauksista taas johtaisivat YLE:n mukaan oppikirjamäärärahoista leikkaamiseen, joka äkkiseltään voisi kuulostaa kamalalta, mutta voisi oikeasti olla juusi se, mitä tarvitaan Suomen koululaitoksen tuuppamiseksi 2000-luvulle.
Opetussuunnitelma on nimittäin aivan tolkuttoman oppikirjasidonnainen ja aivan turhaan. Kaikissa juhlapuheissa muistetaan mainia, kuinka suomalaiset opettajat ovat maailman eliittiä ja meillä on erinomainen opettajakoulutus ja heti seuraavassa sivulauseessa se tehdään tyhjäksi, kun uutisoidaan kirjojen käytön vähenemisestä kouluissa. Entäs sitten?
Kustantajat ovat koittaneet saada kuntia ja opettajia innostumaan erilaisista teennäisistä oppimisympäristöistä jo vuosia. Näihin näennäsiiin virtuaaliympäristöihin on yritetty saada materiaalia useilla tavoilla esim siirtämällä harjoituskirjat suoraan verkkopalvelimille tai laittamalla 80-luvun lopun pingispelin kaltaisi oppimispelejä verkkoon.
Jo pelkkä ajatus tuosta on vähintäänkin hymyilyttävä, kun vertaa oppimispelejä vaikkapa Tribalwarsiin tai WOW:iin. Mitenkä kukaan nettiä ja nettipelejä seuraava voisi kuvitella oppilaiden kiinnostuvan huonosta grafiikasta ja teennäisistä näennäiskysymyksistä. Ilmeisesti kustantajat kuvittelevat näin olevan.
Miksi ihmeessä opettajat eivät siis hyödyntäisi vapaata materiaalia, jota netti on pullollaan. Youtubeen voi ladata parhaat opetusmetodinsa ja ne ovat sieltä kaikkien katseltavissa koska tahansa. On myös aivan turha väittää, että kouluissa on liian vähän koneita ja tarvitaan välttämättä yksi kone/oppilas ennen kuin mitään järkevää eden on mahdollista saada aikaiseksi.
BULL SHIT! ISOSTI. Jos oppilaat laitetaan pelaamaan Tribalwarsia tai WOW:ia tai muuta nettipeliä 3-4 hengen ryhmissä ja vain yhdellä koneella, voidaan olla varmija siitä, että toiminta muuttuu käsittämättömän interaktiiviseksi ja sosiaaliseksi välittömästi. Yhden ohjatessa hahmoa, mutta keräävät tietoa ruudulta ja laativat strategioita yhdessä valitun päämäärän saavuttamiseksi - mikä voisi olla sosiaalisempaa ja vuorovakutteisempaa. Ei ainakaa työkirja, joka on jo 1950-luvulta lähtien toiminut tavalla: Lue tekstiosiosta asia ja kirjoita se näille viivoille.
Nyt olisi sopiva aika lähteä miettimään asioita uudella tavalla unohtamatta silti kirjoittaa parhallee kaverilleen vähintään yhtä perinteistä kirjettä vuodessa.
perjantai 26. elokuuta 2011
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Odottelua ja jonotusta
Koulut ovat pyörähtäneet käyntiin ja seuraavaksi voidaan odotella syysloman alkamista. Sitten odotellaankin joululomaa, hiihtolomaa, pääsiäislomaa, vappua ja kesälomaa.
Koulutunneilla luonnollisesti odotellaan välituntia ja päivän päättymistä sekä viikonloppua.
Enää ei kuitenkaan odotella vaikkapa kirjettä kaverilta, koska niitä ei juurikaan tule. Ihmisille on muodostunut omituinen käsitys siitä, että kirjeessä sanotut asiat ovat jotenkin voimakkaampia ja niitä on vaikea ottaa takaisin ja selittää toisin kuin sähköpostilla lähtetetyt viestit, joita on helpompi selitellä.
Odottelu tuli esille onglmana 1990-luvun laman yhteydessä, kun pankkitoimihenkilöitä vähennettiin runsaasti ja pankkisaleissa jouduttiin odottelemaan entistä enemmän ja pidempään. Odottelua organisoimaan kehitettiin jonotuslippusysteemi ja samalla päästiin ymmärtämään Neuvostoliitossa ollutta jonotusta omakohtaisten kokemusten kautta. Tosin meillä ei jonotettu hyödykkeitä vaan palvelua.
Jonottaminen on useinpien suomalaisten arkea johon ei oikeastaan voi vaikuttaa millään vai voisiko sittenkin?
Ajatellaanpa vaikka aamuruuhkaa. Helsingissä autoilijoita alkaa jo olla niin paljon, että omalla autolla liikkuminen keskustassa alkaa olla yhtä tuskaa. Toisaalta myös julkisen liikenteen käyttäminen alkaa olla yhtä tuskaa, koska sen luotettavuus on kovin heikko ja asiakkaan syyllistäminen ei siinä auta ollenkaan. Oli käsittämätöntä, että VR:n ongelmissa VR:n edustaja julkisuudessa ehdotti asiakkaiden varaavan enemmän matka-aikaa palveluntuottajan mahdollisten ongelmien takia. Linja-autojen käyttäminen Helsingissä ei juurikaan paranna asiaa, kuin parkkiongelmien kohdalla.
Mikä sitten auttaisi? Jonottajan asenne? Siitäkin varmasti olisi hyötyä, mutta yksi Turussa jonottamista lisäävä tekijä on läpiajokieltojen määrän lisääminen. Kun liikennesuunnittelija suunnitelee kokoojakaduksi reitin A ja pääkulkureitiksi kadun B kieltämällä liikenteen kaduilla C ja D tehdään aivan tolkuton virhe.
Kuvitelkaa mielissänne hämähäkinverkko. Siinä on solmukohtia, jotka mahdollistavat liikkumisen paikasta A paikaan B useampaa eri pituista reittiä pitkin, koska mitään reittiä ei ole kielletty. Mistä löytyisi se kaupunki, joka erilaisten kauttakulku kieltojen ja rajoitusten sijaan lähtisikin kehittämään verkkomallia kuljettamiseen ja siirtymiseen. Toki se vaatii resursseja nopeusvalvontaan uusilla reiteillä ja sen hyväksymisen, että liikennemäärät tasoittuvat eri alueiden välillä, mutta ratkaisu hyödyttäisi kaikkia. Liikenne sujuvoituisi ja nopeutuisi, kun jonossa pysähteleminen vähemmälle.
Kun tämä vielä yhdistettäisiin joustoihin työpaikassa ja -ajassa, voitaisiin oikeasti saada paljon aikaan, mutta... Nythän on taas alkamassa palkka- ja sopimusneuvottelut, joita tavallaan malliksi käydään jo nyt, mutta ratkaisuja on odotettavaissa vasta viime sekunneilla, sillä aikkien järjestöpomojen sisällä ilmeisesti asuu pieni elokuvaohjaaja, joka yrittää venyttää ratkaisun viimeiseen mahdolliseen hetkeen.
Työaikajoustojen kriittinen kohta ei ole joustossa itsessään vaan vallassa. Jos työntekijä ei ole työpaikallaan tekemässä jotain työtään, koetaan helposti, että hän ei tee mitään ja tuottavuus laskee. On siis järkevämpää ja varmasti myös tuottavampaa pakottaa tämä työntekijä jonottamaan ja odottelemaan työpaikalle pääsemistä, jotta hän voisi tehdä jotain kirjoitustyötä työpaikalla olevalla mahdollisesti jopa kannettavalla tietokoneellaan. Jotkut työmatkalaiset muuten aloittavat näppäilemisen jo junassa matkalla työpaikalleen, mutta tätä ei luonnollisesti lasketa työajaksi, vaan sitä kutsutaan työhön sitoutumiseksi. Työnantajat siis ovat tyytyväisiä, jos työtä tehdään työmatkalla ja työtö odotetaan tehtäväksi myös kotona, mutta vain vapaa-aikaa lyhentämiseksi ei varsinaisella työajalla. Miksi hemmetissä ei?
Eikö muka olisi paljon tuottavampaa, jos työntekijälle edelleen määrättäisiin kaikki samat tehtävät, mutta aloilla, joilla etätyö ylipäänsä on mahdollista, siihen kannustettaisiin? Jos etätyöllä ei saada tehtäviä tehdyksi, mietitään sitten taas jonoissa aamulla istumista ja työn tekemistä ainoastaan työpaikoilla. Samalla pitää myös ymmärtää se, että kaikille aloille etätyö ei sovi. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien pitää olla lähellä potilasta, päiväkotien henkilökunnan päiväkodissa ja koulujen kouluissa.
Yhdistämällä esitettyjen ajatusten hyvät puolet voidaankin sitten lisääntyneen jouston mahdollistamalla ajalla ihmetellä paikallisen Citymarketin kassajonossa odotellessa. miksi helvetissä täällä on 29 kassaa, mutta niistä on käytössä vain 6.
Koulutunneilla luonnollisesti odotellaan välituntia ja päivän päättymistä sekä viikonloppua.
Enää ei kuitenkaan odotella vaikkapa kirjettä kaverilta, koska niitä ei juurikaan tule. Ihmisille on muodostunut omituinen käsitys siitä, että kirjeessä sanotut asiat ovat jotenkin voimakkaampia ja niitä on vaikea ottaa takaisin ja selittää toisin kuin sähköpostilla lähtetetyt viestit, joita on helpompi selitellä.
Odottelu tuli esille onglmana 1990-luvun laman yhteydessä, kun pankkitoimihenkilöitä vähennettiin runsaasti ja pankkisaleissa jouduttiin odottelemaan entistä enemmän ja pidempään. Odottelua organisoimaan kehitettiin jonotuslippusysteemi ja samalla päästiin ymmärtämään Neuvostoliitossa ollutta jonotusta omakohtaisten kokemusten kautta. Tosin meillä ei jonotettu hyödykkeitä vaan palvelua.
Jonottaminen on useinpien suomalaisten arkea johon ei oikeastaan voi vaikuttaa millään vai voisiko sittenkin?
Ajatellaanpa vaikka aamuruuhkaa. Helsingissä autoilijoita alkaa jo olla niin paljon, että omalla autolla liikkuminen keskustassa alkaa olla yhtä tuskaa. Toisaalta myös julkisen liikenteen käyttäminen alkaa olla yhtä tuskaa, koska sen luotettavuus on kovin heikko ja asiakkaan syyllistäminen ei siinä auta ollenkaan. Oli käsittämätöntä, että VR:n ongelmissa VR:n edustaja julkisuudessa ehdotti asiakkaiden varaavan enemmän matka-aikaa palveluntuottajan mahdollisten ongelmien takia. Linja-autojen käyttäminen Helsingissä ei juurikaan paranna asiaa, kuin parkkiongelmien kohdalla.
Mikä sitten auttaisi? Jonottajan asenne? Siitäkin varmasti olisi hyötyä, mutta yksi Turussa jonottamista lisäävä tekijä on läpiajokieltojen määrän lisääminen. Kun liikennesuunnittelija suunnitelee kokoojakaduksi reitin A ja pääkulkureitiksi kadun B kieltämällä liikenteen kaduilla C ja D tehdään aivan tolkuton virhe.
Kuvitelkaa mielissänne hämähäkinverkko. Siinä on solmukohtia, jotka mahdollistavat liikkumisen paikasta A paikaan B useampaa eri pituista reittiä pitkin, koska mitään reittiä ei ole kielletty. Mistä löytyisi se kaupunki, joka erilaisten kauttakulku kieltojen ja rajoitusten sijaan lähtisikin kehittämään verkkomallia kuljettamiseen ja siirtymiseen. Toki se vaatii resursseja nopeusvalvontaan uusilla reiteillä ja sen hyväksymisen, että liikennemäärät tasoittuvat eri alueiden välillä, mutta ratkaisu hyödyttäisi kaikkia. Liikenne sujuvoituisi ja nopeutuisi, kun jonossa pysähteleminen vähemmälle.
Kun tämä vielä yhdistettäisiin joustoihin työpaikassa ja -ajassa, voitaisiin oikeasti saada paljon aikaan, mutta... Nythän on taas alkamassa palkka- ja sopimusneuvottelut, joita tavallaan malliksi käydään jo nyt, mutta ratkaisuja on odotettavaissa vasta viime sekunneilla, sillä aikkien järjestöpomojen sisällä ilmeisesti asuu pieni elokuvaohjaaja, joka yrittää venyttää ratkaisun viimeiseen mahdolliseen hetkeen.
Työaikajoustojen kriittinen kohta ei ole joustossa itsessään vaan vallassa. Jos työntekijä ei ole työpaikallaan tekemässä jotain työtään, koetaan helposti, että hän ei tee mitään ja tuottavuus laskee. On siis järkevämpää ja varmasti myös tuottavampaa pakottaa tämä työntekijä jonottamaan ja odottelemaan työpaikalle pääsemistä, jotta hän voisi tehdä jotain kirjoitustyötä työpaikalla olevalla mahdollisesti jopa kannettavalla tietokoneellaan. Jotkut työmatkalaiset muuten aloittavat näppäilemisen jo junassa matkalla työpaikalleen, mutta tätä ei luonnollisesti lasketa työajaksi, vaan sitä kutsutaan työhön sitoutumiseksi. Työnantajat siis ovat tyytyväisiä, jos työtä tehdään työmatkalla ja työtö odotetaan tehtäväksi myös kotona, mutta vain vapaa-aikaa lyhentämiseksi ei varsinaisella työajalla. Miksi hemmetissä ei?
Eikö muka olisi paljon tuottavampaa, jos työntekijälle edelleen määrättäisiin kaikki samat tehtävät, mutta aloilla, joilla etätyö ylipäänsä on mahdollista, siihen kannustettaisiin? Jos etätyöllä ei saada tehtäviä tehdyksi, mietitään sitten taas jonoissa aamulla istumista ja työn tekemistä ainoastaan työpaikoilla. Samalla pitää myös ymmärtää se, että kaikille aloille etätyö ei sovi. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien pitää olla lähellä potilasta, päiväkotien henkilökunnan päiväkodissa ja koulujen kouluissa.
Yhdistämällä esitettyjen ajatusten hyvät puolet voidaankin sitten lisääntyneen jouston mahdollistamalla ajalla ihmetellä paikallisen Citymarketin kassajonossa odotellessa. miksi helvetissä täällä on 29 kassaa, mutta niistä on käytössä vain 6.
lauantai 6. elokuuta 2011
Vale, emävale, tilasto ja mantra
Vale, emävale, tilasto ei liene enää kenellekään uusi sanonta. Tilastot ja niiden kerääminen on tärkeää niin urheilussa, kuin talouselämässäkin toisaalta niiden ymmärtäminen on talouselämässä tärkeämpää kuin urheilussa.
Turussa sattuu olemaan menossa Kalevan Kisat ja siellähän meillä on vuoden tilastoykköset puolustamassa asemaansa ja loput tilastoissa rankatut ovat haastajia. Meillä kaikilla on koko kesän tietenkin ollut tavoitteena olla päätymättä mihinkään tilastoon, etenkään hukkumistilastoon, samalla kun jotkut meistä odottavat pelonsekaisin tuntein suosikkijoukkueen tilastotappiota.
Kun kerran tilastoista puhutaan noin paljon, ja ne ovat lähellä itsekunkin elämää, voisi luulla, että niistä myös ymmärretään paljon, mutta - ei. Tilastojen tulkinta tuntuu olevan suurelle osalle niistä ihmisistä, jotka tekevät päätöksiä tilastoihin perustuen, kovin kovin vaikeaa.
Tällä viikolla uutisoitiin kahdestakin erillisestä "yllätyksellisestä" asiasta, jotka ovat olleet luettavissa tilastoista jo pitkään. Helsingin Sanomat uutisoi röntgen- ja syöpälääkäreiden vajeesta, joka vaikeuttaa syöpään sairastuneiden hoitoon pääsyä ja hoidon aloittamista ja Turun Sanomat kirjoitti neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitaja ja lääkärivajeesta.
Syöpälääkäreiden vajeeseen johtava kehitys on ollut luettavissa tilastokeskuksen tilastoista jo vuosien ajan, koska väestön ikääntyminen on ollut selvästi nähtävissä. Ongelma vaan on ollut siitä, että sitä ei ole haluttu nähdä ja siihen ei ole haluttu paneutua, koska asialla on aina 2 puolta.
Lääkäriliitto ajoi voimakkaasi lääkärikoulutuksen alasajoa muutamia vuosia sitten, jotta lääkäreitä ei koulutettaisi työttömiksi ja lisäksi lääkäriliitto järjesti kerrassaan nerokkaan lakon ajamaan palkankorotusvaatimuksiaan. Lääkärit joiden yhteistyö on välttämätöntä olivat lakossa vuorotellen, ortopedi ja kirurgi ovat riippuvaisia röntgenlääkäristä, joten ei kiireellisissä tapauksissa näiden vuorotteleminen on äärimmäisen tehokasta lakko-oikeuden nerokasta käyttöä. Kun vielä julkisuuskuva saatiin säilytettyä positiivisena päästiin nopeasti hyviin tuloksiin, eli lääkäreiden palkkojen korotuksiin ja lääkärikoulutettavien määrän alasajoon.
Sinällään mielenkiintoista, että koulutusmäärien vähentämistä alan työttömyyden rajoittamiseksi ei ole vastaavalla tavalla käytetty esim OAJ:ssa, koska opettajiakin koulutetaan työttömiksi useammallakin aineyhdistelmällä ja samaan aikaan puhutaan sijaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta viranhaltijaan verrattaessa. Tämäkin ratkeaisi erinomaisesti vähentämällä koulutukseen otettavien määrää, mutta OAJ onkin tässä puun ja kuoren välissä toisin kuin lääkärit. Vähentämällä koulutukseen otettavien määrää vähennettäisiin yliopistojen opettajien määrää, mutta vähentämällä lääkärikoulutukseen otettavien määrää lisätään valmisteuneiden työmahdollisuuksia.
Jälkimmäiseen koulujen terveydenhoitaja- ja lääkäriongelmaan on nähtävissä ehkä hieman oudompi tilanne, jossa tilastoa ja voimassa olevaa "Suurta totuutta" eli mantraa on tietoisesti tulkittu väärin.
Tilastokeskusken ennusteen mukaan syntyvyys vuosien 2008-2010 välillä kasvaisi 59576 lapsesta 60492:n eli vuosittainen syntyvyys kasvaisi noin 1000 lapsella. Tilastokeskuksen oman tilaston mukaan syntyvyys on kuitenkin noussut nimettyna aikana 59530:stä lapsesta 60980 lapseen eli noin 1,5 kertaiseksi ennusteen 1000 lapsesta. Vuosien 2001-2010 välisenä aikana syntyvyys on noussut 56189 lapsesta mainittuun 60980 lapseen eli nyt vuosittain syntyneitä on 4791 enemmän, kuin 2001. Kun koulujen terveydenhoitajien ja lääkäreiden tilanteen korjaamiseen myönnettiin valtiolta ylimääräistä rahoitusta jopa 9 000 000€ vuodessa rahaa ei ole käytetty tähän, koska mantran mukaan ikäluokat pienenevät: Lapin AVI, ei ilmeisesti laisinkaan katso tilastoja, eikä myöskään tämä vaaliehdokas tai eden OAJ:n Pirkanmaan yhdistys vai olisiko tässä sitten kyseessä täydellinen tilastojen lukutaidottomuus.
Yllätys yllätys - tasoitettuna suorana syntyvyys on ollut kasvussa vuodesta 1972 lähtien, tarkempana vuosisyntyvyyskäyränä nähdään esim. 1990-luvun laman vaikutus syntyvyyteen ja tämä on nykyisen ainoan totuuden mantran lähtökohta.
Vuonna 2000 Suomen toipuessa laman aallonpohjasta syntyneitä oli 55 855 ja laman synkkänä vuonna 1998 56 053. Mielenkiintoiseksi asian tekeekin sen, että tämä 1998 ikäluokka aloittaa viikon parin päästä yläkoulun ja oppilasmäärät vähenevät enää 2 vuotta, jonka jälkeen lähtevät selvään nousuun. Koulunsa aloittava 2005 ikäluokka on jo 2700 oppilasta suurempi, kuin vuonna 2000 aloittaneet ja nousu jatkuu lähes lineaarisena sillä 201o ikäluokka on jo mainitun 4791 suurempi.
Minne päättäjät siis laittavat rahat, jotka valtio on tarkoittanut tietyn toiminnan tehostamiseen ja parantamiseen? Miksi päättäjät eivät lue ja käytä sitä tietoa, joka heille annetaan?
Kun päättäjät mielellään julkisessa puheessaan väittävät tukeutuneensa tilastoihin ja olemassa olevaan tietoon jää kovin vähän mahdollisuuksia. Joko tietoa ei oikeasti lueta tai sitä ei ymmärretä - se ikävin mahdollisuushan olisi päättäjien välinpitämättömyys tai tarkoituksellinen kurjistaminen omaa etua tavoitellessaan.
Turussa sattuu olemaan menossa Kalevan Kisat ja siellähän meillä on vuoden tilastoykköset puolustamassa asemaansa ja loput tilastoissa rankatut ovat haastajia. Meillä kaikilla on koko kesän tietenkin ollut tavoitteena olla päätymättä mihinkään tilastoon, etenkään hukkumistilastoon, samalla kun jotkut meistä odottavat pelonsekaisin tuntein suosikkijoukkueen tilastotappiota.
Kun kerran tilastoista puhutaan noin paljon, ja ne ovat lähellä itsekunkin elämää, voisi luulla, että niistä myös ymmärretään paljon, mutta - ei. Tilastojen tulkinta tuntuu olevan suurelle osalle niistä ihmisistä, jotka tekevät päätöksiä tilastoihin perustuen, kovin kovin vaikeaa.
Tällä viikolla uutisoitiin kahdestakin erillisestä "yllätyksellisestä" asiasta, jotka ovat olleet luettavissa tilastoista jo pitkään. Helsingin Sanomat uutisoi röntgen- ja syöpälääkäreiden vajeesta, joka vaikeuttaa syöpään sairastuneiden hoitoon pääsyä ja hoidon aloittamista ja Turun Sanomat kirjoitti neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitaja ja lääkärivajeesta.
Syöpälääkäreiden vajeeseen johtava kehitys on ollut luettavissa tilastokeskuksen tilastoista jo vuosien ajan, koska väestön ikääntyminen on ollut selvästi nähtävissä. Ongelma vaan on ollut siitä, että sitä ei ole haluttu nähdä ja siihen ei ole haluttu paneutua, koska asialla on aina 2 puolta.
Lääkäriliitto ajoi voimakkaasi lääkärikoulutuksen alasajoa muutamia vuosia sitten, jotta lääkäreitä ei koulutettaisi työttömiksi ja lisäksi lääkäriliitto järjesti kerrassaan nerokkaan lakon ajamaan palkankorotusvaatimuksiaan. Lääkärit joiden yhteistyö on välttämätöntä olivat lakossa vuorotellen, ortopedi ja kirurgi ovat riippuvaisia röntgenlääkäristä, joten ei kiireellisissä tapauksissa näiden vuorotteleminen on äärimmäisen tehokasta lakko-oikeuden nerokasta käyttöä. Kun vielä julkisuuskuva saatiin säilytettyä positiivisena päästiin nopeasti hyviin tuloksiin, eli lääkäreiden palkkojen korotuksiin ja lääkärikoulutettavien määrän alasajoon.
Sinällään mielenkiintoista, että koulutusmäärien vähentämistä alan työttömyyden rajoittamiseksi ei ole vastaavalla tavalla käytetty esim OAJ:ssa, koska opettajiakin koulutetaan työttömiksi useammallakin aineyhdistelmällä ja samaan aikaan puhutaan sijaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta viranhaltijaan verrattaessa. Tämäkin ratkeaisi erinomaisesti vähentämällä koulutukseen otettavien määrää, mutta OAJ onkin tässä puun ja kuoren välissä toisin kuin lääkärit. Vähentämällä koulutukseen otettavien määrää vähennettäisiin yliopistojen opettajien määrää, mutta vähentämällä lääkärikoulutukseen otettavien määrää lisätään valmisteuneiden työmahdollisuuksia.
Jälkimmäiseen koulujen terveydenhoitaja- ja lääkäriongelmaan on nähtävissä ehkä hieman oudompi tilanne, jossa tilastoa ja voimassa olevaa "Suurta totuutta" eli mantraa on tietoisesti tulkittu väärin.
Tilastokeskusken ennusteen mukaan syntyvyys vuosien 2008-2010 välillä kasvaisi 59576 lapsesta 60492:n eli vuosittainen syntyvyys kasvaisi noin 1000 lapsella. Tilastokeskuksen oman tilaston mukaan syntyvyys on kuitenkin noussut nimettyna aikana 59530:stä lapsesta 60980 lapseen eli noin 1,5 kertaiseksi ennusteen 1000 lapsesta. Vuosien 2001-2010 välisenä aikana syntyvyys on noussut 56189 lapsesta mainittuun 60980 lapseen eli nyt vuosittain syntyneitä on 4791 enemmän, kuin 2001. Kun koulujen terveydenhoitajien ja lääkäreiden tilanteen korjaamiseen myönnettiin valtiolta ylimääräistä rahoitusta jopa 9 000 000€ vuodessa rahaa ei ole käytetty tähän, koska mantran mukaan ikäluokat pienenevät: Lapin AVI, ei ilmeisesti laisinkaan katso tilastoja, eikä myöskään tämä vaaliehdokas tai eden OAJ:n Pirkanmaan yhdistys vai olisiko tässä sitten kyseessä täydellinen tilastojen lukutaidottomuus.
Yllätys yllätys - tasoitettuna suorana syntyvyys on ollut kasvussa vuodesta 1972 lähtien, tarkempana vuosisyntyvyyskäyränä nähdään esim. 1990-luvun laman vaikutus syntyvyyteen ja tämä on nykyisen ainoan totuuden mantran lähtökohta.
Vuonna 2000 Suomen toipuessa laman aallonpohjasta syntyneitä oli 55 855 ja laman synkkänä vuonna 1998 56 053. Mielenkiintoiseksi asian tekeekin sen, että tämä 1998 ikäluokka aloittaa viikon parin päästä yläkoulun ja oppilasmäärät vähenevät enää 2 vuotta, jonka jälkeen lähtevät selvään nousuun. Koulunsa aloittava 2005 ikäluokka on jo 2700 oppilasta suurempi, kuin vuonna 2000 aloittaneet ja nousu jatkuu lähes lineaarisena sillä 201o ikäluokka on jo mainitun 4791 suurempi.
Minne päättäjät siis laittavat rahat, jotka valtio on tarkoittanut tietyn toiminnan tehostamiseen ja parantamiseen? Miksi päättäjät eivät lue ja käytä sitä tietoa, joka heille annetaan?
Kun päättäjät mielellään julkisessa puheessaan väittävät tukeutuneensa tilastoihin ja olemassa olevaan tietoon jää kovin vähän mahdollisuuksia. Joko tietoa ei oikeasti lueta tai sitä ei ymmärretä - se ikävin mahdollisuushan olisi päättäjien välinpitämättömyys tai tarkoituksellinen kurjistaminen omaa etua tavoitellessaan.
tiistai 2. elokuuta 2011
Neutraalisti vai ei
Turun Sanomien kolumnissa sivuttiin tänään käsitettä sukupuolineutraali.
Sinällään kiinnostava muutos viimeaikaisiin vihapuhekommentteihin, mutta eiköhän jo huomenna yleisönosastolla kommentoida tätä joko vihaisesti tai sitten vihapuheena.
Se mikä herätti minun kiinnostukseni oli viittaus 1700-luvun Ranskaan ja vallankumoukseen, jonka jälkeen Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo oli poistanut päät toisilta ja jäljelle jääneet olivat kaikki Kansalaisia. Oltiin kulettu vihapuheiden kautta vihaan ja siitä kaaoksen kautta harmoniaan, jossa kaikki olivat tasa-arvoisia vai olivatko? Elleivät olleet, niin uutta vallankumousta harkitsemaan ja toteuttamaan vaan.
Neuvostoliitossa kaikki olivat Tovereita ja DDR:ssä ilmeisesti enemmän tai vähemmän Stasilaisia ja ruotsalaisessa päiväkodissa ollaan Hen, koska hon tai han viittaa sukupuoleen ja sukupuolineutraalissa päiväkodissa lapset saavat itse muodostaa käsityksensä.
Okei myönnän, mutta nyt multa vaan loppui suvaitsevaisuus. Naisesta ovat erilaisia ruumiinrakenteeltaan ja toiminnoiltaan kuin miehet. Mikä ihme siinä on, että kaikki pitää tulkita jotenkin aggressiivisesti. Se, että häivytetään puhekielen ilmaisun kautta kaikki mieheen ja naiseen viittavat ominaisuuset ja "annetaan" lapsille mahdolisuus "itse päättää" ei minusta vaan yksinkertaisesti voi toimia. Ja ettei tätä tulkittaisi perustelemattomuuden takia vihapuheeksi, esitän omasta mielestäni erinomaiset perustelut, joita soisin muidenkin käyttävän.
Naisten naisellisuuden määrää estrogeeni ja miesten miehisyyden testosteroni. Sori sukupuolet vaan ovat geneettisesti olemassa.
47XXY tai 47XYY, 47 XXX, 45X kromosomipoikkeavuuksista kärsivätkin haluavat yleensä sisäisesti elää selvästi jompana kumpana sukupuolena 47 XXX on selvemmin nainen, mutta erityisesti 47XXY aiheuttaa sellaisia häiriöitä, että minusta sukupuolineutraalius loukkaa näistä sairauksista kärsiviä henkilöitä enkä pidä heidän kuvaamiseen markkinoitua termiä "interseksuaali" yhtään sen parempana, kuin sukupuolineutraali.
Ympäristö (päiväkoti), jossa lapset kasvavat ei ole sukupuolineutraali, joten hoitajat vaikuttavat lapsiin enemmän kuin osaavat kuvitellakaan. Olisi kovin naiivia kuvitella, että paikalla olisi yhtä paljon miehiä ja naisia.
Sukupuolen vaihdosleikkauksiin haluavat osoittavat, että halu olla mies tai nainen on niin vahva, että sitä ei poisteta jättämällä sukupuolta osoittavat termit pois kielestä.
Oikeastaan vain hermafrodiitti eli henkilö, jolla aidosti on sekä miehen että naisen sukuelimet olisi sukupuolineutraali. Siksi ehdottaisikin että sana sukupuolineutraali poistettaisiin kokonaan ja sana heteroliitto korvattaisiin sanalla eriöliitto ja homoliitto sanalla samioliitto.
Tämä luonnollisesti vaikuttaisi myös kaikkeen erilaisuuden sietämiseen, sillä Suomalaisethan ovat aina pitäneen samanlaisuudesta mutta erilaisuuden sietämisessä olisi hieman oppimista.
Sinällään kiinnostava muutos viimeaikaisiin vihapuhekommentteihin, mutta eiköhän jo huomenna yleisönosastolla kommentoida tätä joko vihaisesti tai sitten vihapuheena.
Se mikä herätti minun kiinnostukseni oli viittaus 1700-luvun Ranskaan ja vallankumoukseen, jonka jälkeen Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo oli poistanut päät toisilta ja jäljelle jääneet olivat kaikki Kansalaisia. Oltiin kulettu vihapuheiden kautta vihaan ja siitä kaaoksen kautta harmoniaan, jossa kaikki olivat tasa-arvoisia vai olivatko? Elleivät olleet, niin uutta vallankumousta harkitsemaan ja toteuttamaan vaan.
Neuvostoliitossa kaikki olivat Tovereita ja DDR:ssä ilmeisesti enemmän tai vähemmän Stasilaisia ja ruotsalaisessa päiväkodissa ollaan Hen, koska hon tai han viittaa sukupuoleen ja sukupuolineutraalissa päiväkodissa lapset saavat itse muodostaa käsityksensä.
Okei myönnän, mutta nyt multa vaan loppui suvaitsevaisuus. Naisesta ovat erilaisia ruumiinrakenteeltaan ja toiminnoiltaan kuin miehet. Mikä ihme siinä on, että kaikki pitää tulkita jotenkin aggressiivisesti. Se, että häivytetään puhekielen ilmaisun kautta kaikki mieheen ja naiseen viittavat ominaisuuset ja "annetaan" lapsille mahdolisuus "itse päättää" ei minusta vaan yksinkertaisesti voi toimia. Ja ettei tätä tulkittaisi perustelemattomuuden takia vihapuheeksi, esitän omasta mielestäni erinomaiset perustelut, joita soisin muidenkin käyttävän.
Naisten naisellisuuden määrää estrogeeni ja miesten miehisyyden testosteroni. Sori sukupuolet vaan ovat geneettisesti olemassa.
47XXY tai 47XYY, 47 XXX, 45X kromosomipoikkeavuuksista kärsivätkin haluavat yleensä sisäisesti elää selvästi jompana kumpana sukupuolena 47 XXX on selvemmin nainen, mutta erityisesti 47XXY aiheuttaa sellaisia häiriöitä, että minusta sukupuolineutraalius loukkaa näistä sairauksista kärsiviä henkilöitä enkä pidä heidän kuvaamiseen markkinoitua termiä "interseksuaali" yhtään sen parempana, kuin sukupuolineutraali.
Ympäristö (päiväkoti), jossa lapset kasvavat ei ole sukupuolineutraali, joten hoitajat vaikuttavat lapsiin enemmän kuin osaavat kuvitellakaan. Olisi kovin naiivia kuvitella, että paikalla olisi yhtä paljon miehiä ja naisia.
Sukupuolen vaihdosleikkauksiin haluavat osoittavat, että halu olla mies tai nainen on niin vahva, että sitä ei poisteta jättämällä sukupuolta osoittavat termit pois kielestä.
Oikeastaan vain hermafrodiitti eli henkilö, jolla aidosti on sekä miehen että naisen sukuelimet olisi sukupuolineutraali. Siksi ehdottaisikin että sana sukupuolineutraali poistettaisiin kokonaan ja sana heteroliitto korvattaisiin sanalla eriöliitto ja homoliitto sanalla samioliitto.
Tämä luonnollisesti vaikuttaisi myös kaikkeen erilaisuuden sietämiseen, sillä Suomalaisethan ovat aina pitäneen samanlaisuudesta mutta erilaisuuden sietämisessä olisi hieman oppimista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)