Kun katolta lunta pudottamaan mennyt henkilö putoaa, syytetään asuntoministeriä.
Kun minkkitarhoilla tapahtuu rikkomuksia, syytetään maa- ja metsätalousministeriä.
Kun VR eikä ratahallintokeskus saa junia liikkumaan ajallaan, syytetään liikenneministeriä.
Kun murhaaja vetää laittoman aseen liipaisimesta, syytetään sisäministeriä.
Yhteistä kaikissa tapauksissa on se, että ministeri puolustautuu ensin lehdistölle annettavalla lausunnolla ja heti seuraavaksi joku toimittaja vihjaa jotain lain säätämisestä ministerin eron vaihtoehtona ja kuinka ollakaan pikavauhtia esitetään laki, jota todennäköisesti kukaan ei pysty aukottomasti valvomaan, rangaistusta ei varsinaisesti ole säädetty ja josta normaalit maalaisjärkeä käyttävät ihmiset lopulta tulevat kärsimään.
Yhteistä on myöskin se, että ministeri ei pysty millään toiminnallaan muuttamaan mitään tapahtunutta toiseksi tai estämään epämiellyttävän asian tapahtumista eikä kukaan muukaan ulkopuolinen.
Tärkeää onkin siis se, että on joku muu, jota syyttää. "Ei se ollut minun syy, että..."
lamppu putosi, maitolasi kaatui, ikkuna meni rikki. No kenen sitten?
Hannu Lauerma, suuri idolini, on todennut - sekä haastattelussa, että kirjallisessa muodossa - häpeän tunteen olevan ihmiselle äärimmäisen tärkeä, sillä se ohjaa hyväksyttävään yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen. Häpeän tunteen puuttuminen, Lauerma sanoo, voi johtaa mitä vastenmielisimpiin tekoihin. Minä lisäisin tähän vielä typeriin ja tyhmiin tekoihin.
Mitä muutakaan kuin tyhmyyttä on liukkaalle katolle kiipeäminen ilman turvavarusteita - luonnonvalintaako?
Ehkä olisi tullut jo aika tuntea häpeää tyhmistä ja typeristä teoista ilman, että jälkeenpäin tarvitaan kuukausien tai vuositen terapiaa. Mytoloogit ja kuramoottorit, jotka ovat tehneet tunteista luvanvaraisia, trauman jälkeen joku mytoloogi voi hempeällä äänellä näennäistä sympatiaa ja empatiaa kuvastaen antaa luvan suruun, kiukkuun tms., ovat tehneet suuren virheeen. Ei! Kaikki tunteet, myös viha, ovat kaikkien ihmisten perusoikeuksia, kellään ei ole asemaa eikä oikeutta erikseen oikeuttaa niitä. Se olisi täysin vastuutonta vallankäyttöä.
Duudsonit eivät tunne häpeää teoistaan ja näin ollen varoittavat muita siitä, että vastaavien temppujen tekeminen on vaarallista. Missä muuten on TV-yhtiön vastuu, jos joku kuitenkin kokeilee temppuja ja loukkaantuu. Miksi syy silloin olisi yksilössä?
Ehkei syy ole kenessäkään koskaan, sillä sehän oli jonkun toisen syy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti