maanantai 22. helmikuuta 2010

Kenen päässä se rivous asuu?

Useampikin meistä lienee törmännyt "poliittiseen korrektiuuteen", jonka käännös voisi olla vaikka mielisteleminen, sillä sitä se minusta on.

En jaksa ymmärtää miksi minun pitää aina miellyttää muita ja minun pitää aina ottaa muut huomioon. Työpaikkojan ilmapiirin kannalta siitä on pitkässä juoksussa haittaa, kun kiltit väsyvät tekemään muiden työt.

Konditionaalin käyttäminen pyynnössä on minusta silkkaa piilotettua vallankäyttöä: "Haluaisitko autaa minua tässä?" on kysymys ja siihen on oikeus vastata "Ei, en halua" Eikä sitä tarvitse perustella mitenkään. Mutta tämän seurauksena kysyjä yleensä suuttuu.

Miksi hänellä ylipäänsä olisi oikeus suuttua? Siksikö, että kysymys oli kohtelias, eikä kohteliaaseen kysymykseen voi vastata kieltäväst? Jos konditionaaliin ei voi vastata kuin myöntävästi, saavat ilmaisut: "Mentäiskö paneen?" tai "Haluaistko tulla sänkyyn mun kanssa?" mielenkiintoisia ajatuksia liikkeelle.

Jos henkilö näkee, että teen jotakin omaa työtäni, luulisi tämän ymmärtävän, että oma työni on ihan yhtä tärkeää kuin hänen auttamisensa. Jos hän taas ei osaa tehdä työtään ja minun pitäisi keskeyttää oma tekemiseni opastaakseni häntä, ei se silti tarkoita, että minä tekisin työn hänen puolestaan, vaan opetaan häntä selviytymään omasta työstään, MUTTA VASTA KUN SE ON JÄRKEVÄÄ OMAN TYÖNI TEKEMISEN SUHTEEN. Muussa tapauksessa kysymyksessä on vain puhdas ja peittelemätön vallankäyttö ja passivisuuteen piilotettu aggressiivisuus. On muuten kokemukseni perustella yleisin naisten käyttämä työpaikkakiusaamisen muoto.

Samoin ihmetyttää sanojen pakonomainen rivoksi tulkinta. Johtimissa on kautta aikojen puhuttu koiras- ja naarasliittimistä ilman, että niihin on liitetty mitään seksuaalista latausta. Aivan viimeaikoina työpaikoille on kuitenkin pesiytynyt ryhmä ihmisiä, joiden tarkoituksena tuntuu olevan vain sanojen merkillisten piilomerkitysten tuominen esille, ja niistä valittaminen. Enää ei voi opettaa käyttämällä liittimien "koiras - naaras- nimityksiä", koska joku kokee ne loukkaaviksi - harmi vaan, että korvaavia nimityksiä ei ole.

Jossain sentään vielä järki voittaa Yorkshiren Castlefordissa eräs alikulkusilta oli vuosikymmeniä tunnettu nimellä "Tickle Cock" Paikalla alettiin kuitenkin kuvata TV-sarjaa ja nimi haluttiin vaihtaa polittisesti korrektisti muotoon "Tittle Cott". Asukasyhdistys kuitenkin puuttui asiaan. Vie asian oikeuteen asti ja voitti kantansa!!

Hurraa terveelle maalaisjärjelle. Kuka siis olikaan oikeasti se, joka rivosti ajattelee?
Olisi jo korkea aika miettiä kuka sen tulkinnan puheesta tekee. Puhuja vai kuulija ja tarvitseeko kuulijan aina etsiä puheesta jotain mitä siellä ei ole.

Kommunikaation legalisaatio vie meiltä liian paljon arvokasta mukanaan sananvapaudesta alkaen ja sananvapaus on minusta jotain, jota kannattaa puolustaa.
Yorkshiren Castlefordissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti