Monet kunnat, kuten Turku, ovat huomanneet jo aikoja sitten järjestellä sekä velkojaan, että toimintojaan yhtiöittämällä osan perustoiminnoistaan, jotka "eivät ole kunnallisen toiminnan ydinaluetta."
Näitä käteväsi yhtiöitettäviä toimintoja ovat mm. ruokapalvelut, jotka sitten yhtiöitettynä tuottavat ruokaa kuntien päiväkoteihin, sairaaloihin ja kouluihin. Samalla on tietysti vedetty peliin hygieniapeloittelukortti, jonka avulla päiväkodeissa on kielletty pullien leipominen lasten kanssa, omien kotona leivottujen tuotteiden tuominen päiväkotiin syntymäpäivänä ja moni muu luonnollinen ja lapsia opettava asia. Koska monelta lapselta jää nyt kokematta leipominen on asiaan luonnollisesti puututtu. Sen korvikkeeksi päiväkoteihin tuotiin kansainvälinen SAPERE-hanke, jossa lapset pääsivät koskemaan, tunnustelemaan ja maistamaan ruoka-aineita. Mutta edelleenkään näistä ruoka-aineista lapset eivät saa päiväkodeissa tehdä ruokaa eivätkä leipoa, koska se voi olla potentiaalisesti vaarallista.
Toinen hämmentävä asia on se, että kaupunki nyt maksaa omalle yhtiölleen oman ruokansa valmistamisesta, mutta päiväkodit, koulut tai sairaalat eivät kuitenkaan voi kilpailuttaa annoksiaan todelliseti. Ruokapalveuyksikkö voi kuitenkin hinnoitella tarjoiltavan ruoan itsenäisesti. Hurraa vapaa markkinatalous - hitto eihän siitä olekkaan kysymys, kun ollaan kunnassa. Eli kun kunta tarvitsee lisää tuottoa, ruokapalvelut nostavat aterioiden hintoja ja päivä-, koulu- tai siraanhoito maksaa ja maksajan budjetti ylittyy ja voittoa tuottanutta luonnolisesti kehutaan.
Että tämä kunnallinen palvelu on hienoa.
Mutta tänään, 20.7. Turun Sanomissa oli vielä tämänkin ylittävä kunnallisen yhtiöittämisen kukkanen.
Terveystarkastaja kommentoi Lönnrotin puistossa olevaa rottapopulaatiota:
-Aikaisempina vuosina kaupunki on myrkyttänyt rottia alueelta, mutta nyt myrkytystä ei ole pariin vuoteen tehty. Kaupungin liikelaitosten yhtiöittämisen jälkeen on jäänyt epäselväksi kenen alaisuuteen rottien myrkyttämisen tilaaminen kuuluu ! Selvää kuitenkin on, että alue kuuluu kaupungille.
ja jatkaa
- Aiemmin sovimme kaupungin puisto-osaston kanssa, mutta kykymallissa nämä toiminnot kuuluvat Kuntec OY:lle. Voisimme periaatteessa tehdä myrkytyksen itsekin, mutta säästösyistä meilä ei ole tällä hetkellä edes rotanmyrkkyä, Epäselvää olisi kuka olisi myrkytyksen tilaaja.
Sori vaan, mutta jos kunnan terveystarkastajan mielestä ei tiedetä kenelle myrkytyksen tilaaminen kuuluu ja mikä on organisaatiomuutoksen tilanne kunnassa, niin jotain todellakin olisi syytä tehdä.
Ja säästösyyhyn vetoaminen on totaalisen naurettavaa. Paketillinen Ratak-rotanmyrkkyä maksaa 14.07€ ei voi olla rahasta kiinni. Ilmeisesti seuraavaksi saadaan sitten varoittaa lemmikkien omistajia, kun joltain on mennyt kuppi nurin ja yksittäinen kapunkilainen on päättänyt avustaa kaupunkia tässä hirvittävässä kustannuksessa levittämällä varoiksi itse myrkyt puistoon.
Kuntien sisäinen byrokratia on täysin idioottimaista ja se hyvin näkyy niissä virkamiehisssä, jotka ajattelevat vain sitä yhtä ainoaa pykälää ja päätösvaltaa. Kuinka hemmetin vaikeaa on yhden vastaavan ihmisen tilata kilo tai vaikka viisi kiloa sitä rotanmyrkkyä ja määrätä puisto-osastoa hoitamaan homma kuten ennenkin.
On uskomatonta, että virkamiehet piiloutuvat päättömien pykälien ja vastuukysymysten taakse sekä vastuuta pakoillessaan, että tajuttomia määräyksiä antaessaan.
lauantai 20. heinäkuuta 2013
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Joku nyt mättää koulutuksessa ja pahasti.
Suomen peruskoulua kehutaan ympäri maailmaa ja PISA-tutkimuksessa saadaan toistuvasti huippupisteitä, mutta joku tässä hommassa mättää oikein todenteolla.
Peruskouluun ollaan juuri samassa uutta lainsäädäntöä kurin pitämiseksi. Opettajille tullee oikeudet tarkistaa oppilaan laukku ja ottaa pois opetukselle haittaa aiheuttava väline, kuten teräase ja puhelin, kummalla nyt sitten enemmän sitä opetusta sattuukin haittaamaan...
Päiväkodissa taas kiistaa aiheuttuu lastentarhanopettajien erilaiset koulutukset. OAJ:n mielestä ainoastaan kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri on sovelias huolehtimaan varhaiskasvatuksesta ja lainsäätäjän mielestä myös AMK tutkinnon suorittanut sosionomi omaa pätevyyden samaan. Esiopetuslain mukaista esiopetusta voi antaa vain henkilö, jolla on hankittuna esiopetuspätevyys joko erikseen hankittuna tai sitten opintojen mukana saatuna. Kun laki esiopetuksesta annettiin, niin siirtymäaikana monet lastentarhanopettajat sellaisen hankkivat Helsingin yliopistona antamana ja hyvä niin.
Ja sitten päästääkin jo lähemmäksi asiaa eli peruskoulun jälkeisen koulutuksen ongelmia.
Meillä on, myönnetäänpä se tai ei, käynissä melkoinen koulutusinflaatio. On täysin käsittämätöntä, että miltei jokaiseen työön vaaditaan ainakin 3-vuoden koulutus, kun samaan aikaan ollaan työttömyyden hoitamiseksi lieventämässä ammattiturvaa, jolloin työnhakijalle voitaisiin osoittaa jotain muutakin työtä, kuin mihin on kouluttautunut. Toisaalla ammattiyhdistykset koittavat saada ammattinimikkeitään suojattua, jotta vain tietyn koulutuksen saaneet ihmiset voivat tehdä kyseistä työtä ja silti ollaan huolissaan nuorisotyöttömyydestä ja vieläpä leikataan oppilaspaikkoja, kun oppilasmäärät ovat lähtemässä selvän kasvuun.
Jotenkin väittäisin, että lainsäätäjä ei tiedä mitä tekee.
Käytänpä nyt vielä esimerkkinä tuota lastentarhanopettajaa, joka on tarkoitukseen erinomainen esimerkki. 2 koulutusta samalle alalle tuottaa vain toiselle pätevyyden kaikkeen ja toiselle osaan työstä. Miten ihmeessä lainsäätäjä on koskaan voinut tuottaa mitään noin typerää? Miksi ihmeessä meilä ei ole vain yhtä ainoaa koulutusta lastentarhanopettajille? Siksi, että LTO:n koulutuksen paikasta on kiistelty vuosia eivätkä poliittiset päättäjät tunnu pääsevän yksimielisyyteen siitä, kuuluuko varhaiskasvatus opetus- vai sosiaalipuolelle. Pistetään riitahalki ja siirretään se teollisuusministeriöön, koska työvoimaahan tässä pitäisi maahan saada eikö. Ei tuo idea ole yhtään sen typerämpi, kuin nykyinen 2 koulutusta yhteen toimeen ja poikkeavat pätevyydet. Eniten pelkään OAJ:n ampuvan itseään nilkkaan siinä, että lastentarhanopettajan lapsiryhmän ulkopuolisen suunnitteluajan osuutta koitetaan nostaa tässä taloudellisessa tilanteessa. Henkilökohtaisesti asettaisin tavoitteeksi yhdenmukaistaa koulutuksen yhteen paikkaan ja yhdellä koko varhaiskasvatuksen kattavalla pätevyydellä.
Mutta mättää se muussakin koulutuksessa. Tänään Iltalehdessä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vaatii, että vastavalmistuneille opettajille pitää taata tukihenkilö vähintään ensimmäisen työvuoden ajaksi
Ei voi olla totta! En suostu, En.
Voiko opettajien puheenjohtaja oikesti piiloviestittää, että opettajat jotka valmistuvat eivät sittenkään hallitse työtään. Anteeksi vaan kärjistys, mutta tätähän tämä tarkoittaa. Kylä meidän täytyy luottaa, että koulusta tulleet työntekijät selviytyvät työssään perustasolla. Perehdytyksestä pitä huolehtia, mutta oma tukihenkilö? Ollaan siis päästy jo niin pitkälle, että keväällä valitaan seuraavalla vuoelle opettajien tukihenkilöt. Herää kysymys onko tukihenkilöä vuodeksi tai kahdeksi tarvitseva opettaja silloin oikeasti oikealla alalla alunperinkään. Enpä olekaan aikaisemmin hävennyt olla opettaja.
Ettei vaan olisi vikaa opettajan koulutuksessa tai hakuprosessissa? Pitäisikö sisänottoa kehittää ja koulutuksen sisältöä kehittää. Koulussa jo työskentelevillä opettajille on annettu niin paljon ylimääräisiä opetukseen liittymättömiä velvoitteita, että jossain kulkee raja. Tämäkin lisäpanostus vaatii taas lisää resurssia ja kun ne nyt vaan ovat vähissä.
Parasta tukea uudelle opettajalle on koko oma työyhteisö. Opehuone ja rehtori ja ennen kaikkea rehtori, joka luo omaan kouluunsa hengen. Jos se kohta mättää, niin sitä ei tukihenkilöllä pelasteta. Myös opettajan tulee itse ymmärtää missä rajat kulkevat.
Eikä tämä koske vain opettajia, vaan kaikkia työntekijöitä kaikilla aloilla. Uusille työntekijöille tuntuu olevan tärkeämpää saada joku muu tekemään heidän työnsä, perehdytys on aina puuteellista ja kaikessa nähdään uhkia, vaarjoja ja heikkouksia. Työhön ryhtyminen on vaikeaa ja esimiehessä, joka vaatii työn tekemistä nähdään työpaikkakiusaaja.
Väitän, että parempaan tulokseen pienemmillä kustannuksilla päästään hyvällä yhteishegellä ja uuden työntekijän hyvällä asenteella, jolloin voi tulla kysymään muilta, mutta muiden ei ole tarkoitus tehdä toisten töitä taiatuputtaa muille omia kantojaan. Uudelta työntekijältä kun pahus soikoon vanhatkin jäärät voivat oppia jotain, niin annetaan nyt sille uudelle joku tunkihenkilö, niin mikään ei varmasti muutu...
Peruskouluun ollaan juuri samassa uutta lainsäädäntöä kurin pitämiseksi. Opettajille tullee oikeudet tarkistaa oppilaan laukku ja ottaa pois opetukselle haittaa aiheuttava väline, kuten teräase ja puhelin, kummalla nyt sitten enemmän sitä opetusta sattuukin haittaamaan...
Päiväkodissa taas kiistaa aiheuttuu lastentarhanopettajien erilaiset koulutukset. OAJ:n mielestä ainoastaan kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri on sovelias huolehtimaan varhaiskasvatuksesta ja lainsäätäjän mielestä myös AMK tutkinnon suorittanut sosionomi omaa pätevyyden samaan. Esiopetuslain mukaista esiopetusta voi antaa vain henkilö, jolla on hankittuna esiopetuspätevyys joko erikseen hankittuna tai sitten opintojen mukana saatuna. Kun laki esiopetuksesta annettiin, niin siirtymäaikana monet lastentarhanopettajat sellaisen hankkivat Helsingin yliopistona antamana ja hyvä niin.
Ja sitten päästääkin jo lähemmäksi asiaa eli peruskoulun jälkeisen koulutuksen ongelmia.
Meillä on, myönnetäänpä se tai ei, käynissä melkoinen koulutusinflaatio. On täysin käsittämätöntä, että miltei jokaiseen työön vaaditaan ainakin 3-vuoden koulutus, kun samaan aikaan ollaan työttömyyden hoitamiseksi lieventämässä ammattiturvaa, jolloin työnhakijalle voitaisiin osoittaa jotain muutakin työtä, kuin mihin on kouluttautunut. Toisaalla ammattiyhdistykset koittavat saada ammattinimikkeitään suojattua, jotta vain tietyn koulutuksen saaneet ihmiset voivat tehdä kyseistä työtä ja silti ollaan huolissaan nuorisotyöttömyydestä ja vieläpä leikataan oppilaspaikkoja, kun oppilasmäärät ovat lähtemässä selvän kasvuun.
Jotenkin väittäisin, että lainsäätäjä ei tiedä mitä tekee.
Käytänpä nyt vielä esimerkkinä tuota lastentarhanopettajaa, joka on tarkoitukseen erinomainen esimerkki. 2 koulutusta samalle alalle tuottaa vain toiselle pätevyyden kaikkeen ja toiselle osaan työstä. Miten ihmeessä lainsäätäjä on koskaan voinut tuottaa mitään noin typerää? Miksi ihmeessä meilä ei ole vain yhtä ainoaa koulutusta lastentarhanopettajille? Siksi, että LTO:n koulutuksen paikasta on kiistelty vuosia eivätkä poliittiset päättäjät tunnu pääsevän yksimielisyyteen siitä, kuuluuko varhaiskasvatus opetus- vai sosiaalipuolelle. Pistetään riitahalki ja siirretään se teollisuusministeriöön, koska työvoimaahan tässä pitäisi maahan saada eikö. Ei tuo idea ole yhtään sen typerämpi, kuin nykyinen 2 koulutusta yhteen toimeen ja poikkeavat pätevyydet. Eniten pelkään OAJ:n ampuvan itseään nilkkaan siinä, että lastentarhanopettajan lapsiryhmän ulkopuolisen suunnitteluajan osuutta koitetaan nostaa tässä taloudellisessa tilanteessa. Henkilökohtaisesti asettaisin tavoitteeksi yhdenmukaistaa koulutuksen yhteen paikkaan ja yhdellä koko varhaiskasvatuksen kattavalla pätevyydellä.
Mutta mättää se muussakin koulutuksessa. Tänään Iltalehdessä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vaatii, että vastavalmistuneille opettajille pitää taata tukihenkilö vähintään ensimmäisen työvuoden ajaksi
Ei voi olla totta! En suostu, En.
Voiko opettajien puheenjohtaja oikesti piiloviestittää, että opettajat jotka valmistuvat eivät sittenkään hallitse työtään. Anteeksi vaan kärjistys, mutta tätähän tämä tarkoittaa. Kylä meidän täytyy luottaa, että koulusta tulleet työntekijät selviytyvät työssään perustasolla. Perehdytyksestä pitä huolehtia, mutta oma tukihenkilö? Ollaan siis päästy jo niin pitkälle, että keväällä valitaan seuraavalla vuoelle opettajien tukihenkilöt. Herää kysymys onko tukihenkilöä vuodeksi tai kahdeksi tarvitseva opettaja silloin oikeasti oikealla alalla alunperinkään. Enpä olekaan aikaisemmin hävennyt olla opettaja.
Ettei vaan olisi vikaa opettajan koulutuksessa tai hakuprosessissa? Pitäisikö sisänottoa kehittää ja koulutuksen sisältöä kehittää. Koulussa jo työskentelevillä opettajille on annettu niin paljon ylimääräisiä opetukseen liittymättömiä velvoitteita, että jossain kulkee raja. Tämäkin lisäpanostus vaatii taas lisää resurssia ja kun ne nyt vaan ovat vähissä.
Parasta tukea uudelle opettajalle on koko oma työyhteisö. Opehuone ja rehtori ja ennen kaikkea rehtori, joka luo omaan kouluunsa hengen. Jos se kohta mättää, niin sitä ei tukihenkilöllä pelasteta. Myös opettajan tulee itse ymmärtää missä rajat kulkevat.
Eikä tämä koske vain opettajia, vaan kaikkia työntekijöitä kaikilla aloilla. Uusille työntekijöille tuntuu olevan tärkeämpää saada joku muu tekemään heidän työnsä, perehdytys on aina puuteellista ja kaikessa nähdään uhkia, vaarjoja ja heikkouksia. Työhön ryhtyminen on vaikeaa ja esimiehessä, joka vaatii työn tekemistä nähdään työpaikkakiusaaja.
Väitän, että parempaan tulokseen pienemmillä kustannuksilla päästään hyvällä yhteishegellä ja uuden työntekijän hyvällä asenteella, jolloin voi tulla kysymään muilta, mutta muiden ei ole tarkoitus tehdä toisten töitä taiatuputtaa muille omia kantojaan. Uudelta työntekijältä kun pahus soikoon vanhatkin jäärät voivat oppia jotain, niin annetaan nyt sille uudelle joku tunkihenkilö, niin mikään ei varmasti muutu...
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Paikallista sopimattomuutta
Taloustilanne on Suomessa ja muuallakin kireä. USA:n parantuneet luvut eivät taida Eurooppaa vielä hetkeen pystyä tästä säästösuosta kuiville repimään.
Kuntien taloudessa pyritään säästämään luonnollisesti käyttötaloudesta ja mielellään palkoista ja etenkin niiden palkoista, jotka ovat eniten kosketuksissa kuntalaisten kanssa:"Palkkamenot ovat kunnan suurin menoerä ja sieltä ne säästöt löytyvät." Löytyyhän sieltä säästöjä, mutta olisi niitä säästöjä löydettävissä muualtakin ja helpommin. Aika harvassa paikassa on julistettu, että ylemmät virkamiehet ja valtuustojen päättäjät olisivat missään taloustilanteessa suostuneet leikkaamaan omia palkkioitaan.
Valtuuston ja hallituksen johtaminen katsotaan kovin tärkeäksi työksi ja samoin valtuustossa ja hallituksessa istuminen. Jo pelkästään läsnäolosta pitää maksaa ja tuplakorvaukset, jos itse pystyy venyttämään kokouksen tiettyä määräaikaa pidemmäksi.Tähän puoluetukeen ei luonnollisestikaan voida koskea, sillä muuten "ei saataisi eniten toisten asioista kiinnostuneita ja parhaimpia ajatuksia tuomia henkilöitä ehdolle". Your argument is invalid by all possible means! Jos kerran kaikkein parhaat ehdokkaat ovat saaneet Turun tähän tappioiden suohon, niin miten ihmeessä joku voisi toimia vielä heikommin? Yritettäisiin nyt niillä huonommilla edes yhden kerran
Kun käyttötaloudesta pitää säästää, niin liipasimella on aina palkkaus, ei investoinnit tai konsulttipalkkiot eikä ulkoistaminen, vaan työntekijöiden vähentäminen tai ainakin palkan vähentäminen. Investointeja ei voi lopettaa, koska työllisyys heikkenisi, jolloin kuntien verotulot laskevat, jolloin kunnat joutuisivat heikompaan tilanteeseen ja joutuisivat säästämään enemmän, joten vähennetään kunna työntekijöiden määrää ulkoistamalla palveluita, joita kunnan on pakko tuottaa kuten päivähoito tai terveyspalvelut.....
Hetkinen. Mitä en nyt ymmärätänyt? Päivähoidossa PTY:n sopimus on täsmälleen sama kuin KVTES, joten palkkaa maksetaan työntekijöille yhtä paljon molemmissa. Kummassakin lapset syövät ja tiloista pitää maksaa vuokraa ja kaupungin ainakin väitetään pitävän vuokratasonsa normaalilla tasolla, joten miten yksityinen päivähoito voi tulla halvemmaksi? Ei se tulisikaan, jos yksityinen päivähoito hoitaisi samassa suhteessa vuorohoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa kuin kunnan on pakko tehdä. Tässä kohtaa yksityinen kuorii kivasti kerman päältä. Kun lisäksi yksityistä hoitoa alkaa olla tarpeeksi paljon, joutuu kunta maksamaan väkisin kaikki sen puolen ilmoittamat korotukset ja kustannukset edelleen näkyvät kunnan kassassa vaikka hoito on ulkoistettu.
Entäs lääkärit? HUS jo ilmoitti jättävänsä vuokralääkäreiden käyttämisen kustannusten nousun takia. Ei voi kuin kehua lääkäreitä loistavasta sopimuksesta, jossa 80% työajalla voi saada niin mukavan elintason, että voi ottaa päivystysvapaankin aikana rahan sijasta. Tämän tilanteen ylläpitämistä luonnollisesti auttaa sisäänottokiintiöiden niukkuus. Ei pidä päästää liikaa jakajia osingolle. Koskahan muut liitot ymmärtävät saman asian ja ryhtyvät hillitsemään sisäänottokiintiöitä.
Paikallisesta sopimisesta puhutaan koko ajan ja sitä halutaan lisätä kaikin tavoin. Miten asiat olisivatkaan, jos niistä oikeasti sovittaisiin enemmän paikallisesti. Poliitikkojen palkkiot tuskin ainakaan laskisivat, koska heidän perusteluihinsa kuuluu "Olemme viimeksi korottaneet palkkioita 4 vuotta sitten. Kyllä meillekin kuulu joku korotus" ja yllättäen konsensukseen päästään nopeasti, toisin kuin päättäessä henkilöstön palkoista paitsi, jos tarkoituksena on lomauttaa henkilöstöä ja samalla suunnitella puolen miljardin - miljardin euron pikaraitiotietä. Jälkimmäinen on siis investointi, johon ei ole rahaa, mutta joka on välttämättä saatava. Edelliset ovat niitä ahneita ilkiöitä, jotka palveluja tuottamalla ja kamalia palkankorotuksia keräämällä ovat suistaneet kaupungin talouden syöksykierteeseen, joilta siis on ihan oikeinkin leikata.
Ammattijärjestöt luonnollisesti pitävät kiinni jäseniensä eduista, mutta miksi ihmeessä se järjestelyvaraerä aina pitää käyttää palkankorotuksiin? Miksi ei esim. uusien henkilöiden palkkaamiseen, koska silloinkin palkkasumma nousee tai kaikkien järjestöjen yhteisellä päätöksellä vaikka paremman työterveyshuollon rahoittamiseen? Tämä siis ei ole mahdollista, koska on sovittu palkankorotuksista. Palkankorotuksethan ovat kustannuserä työnantajalle, joten palkkaneuvotteluissa siis sovitaan työnantajalle tulevista lisäkustannuksista. Aivan samalla tavalla työnantajapuolen kustannuksiksi tulisi myös tehostettu työterveyshuolto tai uusi työntekijä. Uusi työntekijä voisi olla jollekin työpisteelle äärettömän tärkeä ja huomattavaa olisi siis se, että asiasta pitäisi olla täydellinen yksimielisyys molemmin puolin, jos rahaa käytetään muualle kuin palkankorotuksiin. Nykyisessä paikallisessa sopimisessahan on perälautana työnantajan yksipuolinen päätös palkankorotusten kohdentamisesta.
Pitkä on matka oikeaan paikalliseen sopimiseen. Siinä kun pitäisi ymmärtää, että molemmilla puolilla pöytää ollaan ainakin kunnissa tekemässä ihan samaa hommaa - tuottamassa kuntalaisille palveluja. Jostain kumman syystä vaan on muodostunut merkillinen "rintamalinja": ylemmät virkamiehet vs. työntekijät ja toinen poliitikot vs. työntekijät. Se, että ylempien poliitikkojen nimen perässä ilmoitetaan puoluekanta selvittääkin sitten jo paljon siitä, miksi paikallinen sopiminen ilman politikointia on ja pysyy vaikeana ja pääasiana tuntuu olevan malli siitä, että :"minä nyt vaan olen työntantajan edustaja ja minä saan tämän päättää. Eikä minua oikeastaan kiinnosta onko se pitkässä juoksussa järkevää, mutta näin nyt vaan tehdään, kun minun nimeni perässä on yäk-puolueen tunnus."
Kuntien taloudessa pyritään säästämään luonnollisesti käyttötaloudesta ja mielellään palkoista ja etenkin niiden palkoista, jotka ovat eniten kosketuksissa kuntalaisten kanssa:"Palkkamenot ovat kunnan suurin menoerä ja sieltä ne säästöt löytyvät." Löytyyhän sieltä säästöjä, mutta olisi niitä säästöjä löydettävissä muualtakin ja helpommin. Aika harvassa paikassa on julistettu, että ylemmät virkamiehet ja valtuustojen päättäjät olisivat missään taloustilanteessa suostuneet leikkaamaan omia palkkioitaan.
Valtuuston ja hallituksen johtaminen katsotaan kovin tärkeäksi työksi ja samoin valtuustossa ja hallituksessa istuminen. Jo pelkästään läsnäolosta pitää maksaa ja tuplakorvaukset, jos itse pystyy venyttämään kokouksen tiettyä määräaikaa pidemmäksi.Tähän puoluetukeen ei luonnollisestikaan voida koskea, sillä muuten "ei saataisi eniten toisten asioista kiinnostuneita ja parhaimpia ajatuksia tuomia henkilöitä ehdolle". Your argument is invalid by all possible means! Jos kerran kaikkein parhaat ehdokkaat ovat saaneet Turun tähän tappioiden suohon, niin miten ihmeessä joku voisi toimia vielä heikommin? Yritettäisiin nyt niillä huonommilla edes yhden kerran
Kun käyttötaloudesta pitää säästää, niin liipasimella on aina palkkaus, ei investoinnit tai konsulttipalkkiot eikä ulkoistaminen, vaan työntekijöiden vähentäminen tai ainakin palkan vähentäminen. Investointeja ei voi lopettaa, koska työllisyys heikkenisi, jolloin kuntien verotulot laskevat, jolloin kunnat joutuisivat heikompaan tilanteeseen ja joutuisivat säästämään enemmän, joten vähennetään kunna työntekijöiden määrää ulkoistamalla palveluita, joita kunnan on pakko tuottaa kuten päivähoito tai terveyspalvelut.....
Hetkinen. Mitä en nyt ymmärätänyt? Päivähoidossa PTY:n sopimus on täsmälleen sama kuin KVTES, joten palkkaa maksetaan työntekijöille yhtä paljon molemmissa. Kummassakin lapset syövät ja tiloista pitää maksaa vuokraa ja kaupungin ainakin väitetään pitävän vuokratasonsa normaalilla tasolla, joten miten yksityinen päivähoito voi tulla halvemmaksi? Ei se tulisikaan, jos yksityinen päivähoito hoitaisi samassa suhteessa vuorohoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa kuin kunnan on pakko tehdä. Tässä kohtaa yksityinen kuorii kivasti kerman päältä. Kun lisäksi yksityistä hoitoa alkaa olla tarpeeksi paljon, joutuu kunta maksamaan väkisin kaikki sen puolen ilmoittamat korotukset ja kustannukset edelleen näkyvät kunnan kassassa vaikka hoito on ulkoistettu.
Entäs lääkärit? HUS jo ilmoitti jättävänsä vuokralääkäreiden käyttämisen kustannusten nousun takia. Ei voi kuin kehua lääkäreitä loistavasta sopimuksesta, jossa 80% työajalla voi saada niin mukavan elintason, että voi ottaa päivystysvapaankin aikana rahan sijasta. Tämän tilanteen ylläpitämistä luonnollisesti auttaa sisäänottokiintiöiden niukkuus. Ei pidä päästää liikaa jakajia osingolle. Koskahan muut liitot ymmärtävät saman asian ja ryhtyvät hillitsemään sisäänottokiintiöitä.
Paikallisesta sopimisesta puhutaan koko ajan ja sitä halutaan lisätä kaikin tavoin. Miten asiat olisivatkaan, jos niistä oikeasti sovittaisiin enemmän paikallisesti. Poliitikkojen palkkiot tuskin ainakaan laskisivat, koska heidän perusteluihinsa kuuluu "Olemme viimeksi korottaneet palkkioita 4 vuotta sitten. Kyllä meillekin kuulu joku korotus" ja yllättäen konsensukseen päästään nopeasti, toisin kuin päättäessä henkilöstön palkoista paitsi, jos tarkoituksena on lomauttaa henkilöstöä ja samalla suunnitella puolen miljardin - miljardin euron pikaraitiotietä. Jälkimmäinen on siis investointi, johon ei ole rahaa, mutta joka on välttämättä saatava. Edelliset ovat niitä ahneita ilkiöitä, jotka palveluja tuottamalla ja kamalia palkankorotuksia keräämällä ovat suistaneet kaupungin talouden syöksykierteeseen, joilta siis on ihan oikeinkin leikata.
Ammattijärjestöt luonnollisesti pitävät kiinni jäseniensä eduista, mutta miksi ihmeessä se järjestelyvaraerä aina pitää käyttää palkankorotuksiin? Miksi ei esim. uusien henkilöiden palkkaamiseen, koska silloinkin palkkasumma nousee tai kaikkien järjestöjen yhteisellä päätöksellä vaikka paremman työterveyshuollon rahoittamiseen? Tämä siis ei ole mahdollista, koska on sovittu palkankorotuksista. Palkankorotuksethan ovat kustannuserä työnantajalle, joten palkkaneuvotteluissa siis sovitaan työnantajalle tulevista lisäkustannuksista. Aivan samalla tavalla työnantajapuolen kustannuksiksi tulisi myös tehostettu työterveyshuolto tai uusi työntekijä. Uusi työntekijä voisi olla jollekin työpisteelle äärettömän tärkeä ja huomattavaa olisi siis se, että asiasta pitäisi olla täydellinen yksimielisyys molemmin puolin, jos rahaa käytetään muualle kuin palkankorotuksiin. Nykyisessä paikallisessa sopimisessahan on perälautana työnantajan yksipuolinen päätös palkankorotusten kohdentamisesta.
Pitkä on matka oikeaan paikalliseen sopimiseen. Siinä kun pitäisi ymmärtää, että molemmilla puolilla pöytää ollaan ainakin kunnissa tekemässä ihan samaa hommaa - tuottamassa kuntalaisille palveluja. Jostain kumman syystä vaan on muodostunut merkillinen "rintamalinja": ylemmät virkamiehet vs. työntekijät ja toinen poliitikot vs. työntekijät. Se, että ylempien poliitikkojen nimen perässä ilmoitetaan puoluekanta selvittääkin sitten jo paljon siitä, miksi paikallinen sopiminen ilman politikointia on ja pysyy vaikeana ja pääasiana tuntuu olevan malli siitä, että :"minä nyt vaan olen työntantajan edustaja ja minä saan tämän päättää. Eikä minua oikeastaan kiinnosta onko se pitkässä juoksussa järkevää, mutta näin nyt vaan tehdään, kun minun nimeni perässä on yäk-puolueen tunnus."
torstai 25. huhtikuuta 2013
Mikä on, kun rahat ei riitä Turku?
Olipa taas hienoa olla turkulainen, kun aamulla ensimmäisenä saat lukea SOTE-puolen 17,4 M€:n budjettivajeesta. Vuodesta on takana noin kolmannes ja budjetti tällä saralla on täysin romuttunut ja mitä tekeekään asioista päättävä valtuusto? Jätetään terveyskeskusmaksuvapautuksista päättäminen pöydälle. Journalistia siis kiinnosti parin rivin verran hyvin pientä osaa turkulaisista koskeva maksuvapautus, mutta ei rivinkään vertaa tuo vaje.
Turkulaisena veronmaksajana olisin odottanut toimittajan jotenkin pohtivan ylityksen käsittämätöntä suuruutta ja sitä kuinka uskomattoman osaamattomasti ja ammattitaidottomasti ja suorastaan tarkoituksellisen valheellisesti SOTE:n budjetti on laadittu. Jos osaamista parempaan tuloksen saamiseksi ole, niin pistettäköön sitten asiasta päättänyt ja asiaa valmistellut väki vaihtoon.
Ja nyt poliitikot suu kiinni. Teidän tehtävänne on edustaa kaupunkilaisia, jos osaaminen tai luvuista ymmärtäminen on pelkästään virkamiesten valmistelun varassa ja itse ei enää vaivaudu ottamaan mistään selvää, niin älä hae jatkopestiä. Nyt on näht, että et osaa hoitaa hommaa. Joku muu voi yrittää. Päättäjinä on poliitikkoja, jotka ovat olleet vallassa jopa 20 vuotta eli koko sen ajan, kun Turku on menettänyt valtakunnallista asemaansa ja edelleen nämä selitysautomaatit tulevat uudelleen valituiksi vaikka näyttö on mitä on.
Samassa lehdessä oli toinen uskomattoman hieno journalistinen tulkinta, kun pikaraitiotiekyselyn "hieman eri mieltä" olevat oli laskettu hanketta puoltaviin. Loistavaa! Tämähän antaa aivan uskomattomia tulkinnan mahdollisuuksia kaikkeen journalistiikkaan. Tämän mukaanhan ehdottomasti suurin enemistö myös halusi uuden kevyenliikenteen sillan ja juuri Rettigin puistoon. Koska "minusta silta olisi ollut parempi vanhan pennisillan kohdalla" kommentti ei kiistattomasti ole erimieltä sillan rakentamisesta ja pikaraitiotiejournalistiikan perusteella siis hyväksyy sillan ja sen rakentamispaikan.
Journalistiikan ihmeisiin kuuluu myös se hieno pakan alta vedetty kortti, jossa journalistiikka on siirtymässä toriparkin rakentamisen taakse. Turkulaiset kuitenkin tuntuvat olevat hyvin vahvasti toriparkkia vastaan ja etenkin kaupungin rahojen laittamista hankkeeseen. Tosin kaupunkilaiset ovat jo hävinneet tämän taistelun, sillä pikaraitiotiejournalistiikan perusteella päätelmä siitä, että "voitaisiin rakentaa uusi tunneli vaikka lähemmäs toria" ei suoraan kiellä toriparkin rakentamista, joten "suhtautuu myötämielisesti toriparkkiin."
Rahaa puuttuu SOTE-budjetista siis 17,4 M€, toriparkki maksaisi 100 M€, pikaraitiotie vähintään 700M€ (kun lopulta on valmis, koska Turun kaikki hankkeet normaalisti ylittävät budjetin noin 250%), uusi yhteispäivystys tuottaa vain negatiivista palautetta jopa apua hakemaan tulleelta lääkäriltä, kuten 26.4. TS:n mielipide palstalla nähtin ja lautakunta mietii pitäisikö jostain maksualennuksesta luopua!!!
Voiko päättäjä enää olla enemmän pihalla.
"-Meillä ei ole yhtään rahaa ja jostain pitäisi karsia. Onko ehdotuksia? Edustaja XX?
- Rakennetaan jotain suurta vaikka pikaraitiotie, koska tämä invenstointi maksaa itsensä takaisin.
- Aivan loistavaa. Meillähän ei ole yhtään rahaa.
- Aivan mutta kielletään kaikille rahan puttuminen tästä hankkeesta ja kerrotaan kansalle, että muualta tulee nyt säästää, koska tämä hanke on tärkeä.
- Hienoa näin tehdään. Ja seuraavaksi säästöjä. Edustaja XX.
- Ehdotan, että palkataan kolme ylempaa virkamiestä lisää, tilataa konsultti selvittämään rahatilannetta, annetaan muille palkankorotus ja asetetaan henkilökunta sijaistenottokieltoon ja vähennetään henkilöstöä hoidosta, hoivasta ja koulusta."
Onneksi muuten sentään ennen tätä talouskurimista muistettiin tehdä sopimus palloiluhalliyrittäjän kanssa 1,5 M€ vuosikos siitä nyt tuli kuluja, mutta palloiluhallihan suoraan vähentää terveydenhoidon palveluita, kun kaikki kuntalaiset pääsevät hyppimään ja pomppimaan ja voimaan paremmin... Kai muuten tämä hallin vuosivuokra menee SOTEpuolen rahoista, koska sinnehän vapautuu nyt rahaa, kun liikkumismahdollisuuksien parantaminen näkyy kansalaisten hyvinvioinnin parantumisessa.
Turkulaisena veronmaksajana olisin odottanut toimittajan jotenkin pohtivan ylityksen käsittämätöntä suuruutta ja sitä kuinka uskomattoman osaamattomasti ja ammattitaidottomasti ja suorastaan tarkoituksellisen valheellisesti SOTE:n budjetti on laadittu. Jos osaamista parempaan tuloksen saamiseksi ole, niin pistettäköön sitten asiasta päättänyt ja asiaa valmistellut väki vaihtoon.
Ja nyt poliitikot suu kiinni. Teidän tehtävänne on edustaa kaupunkilaisia, jos osaaminen tai luvuista ymmärtäminen on pelkästään virkamiesten valmistelun varassa ja itse ei enää vaivaudu ottamaan mistään selvää, niin älä hae jatkopestiä. Nyt on näht, että et osaa hoitaa hommaa. Joku muu voi yrittää. Päättäjinä on poliitikkoja, jotka ovat olleet vallassa jopa 20 vuotta eli koko sen ajan, kun Turku on menettänyt valtakunnallista asemaansa ja edelleen nämä selitysautomaatit tulevat uudelleen valituiksi vaikka näyttö on mitä on.
Samassa lehdessä oli toinen uskomattoman hieno journalistinen tulkinta, kun pikaraitiotiekyselyn "hieman eri mieltä" olevat oli laskettu hanketta puoltaviin. Loistavaa! Tämähän antaa aivan uskomattomia tulkinnan mahdollisuuksia kaikkeen journalistiikkaan. Tämän mukaanhan ehdottomasti suurin enemistö myös halusi uuden kevyenliikenteen sillan ja juuri Rettigin puistoon. Koska "minusta silta olisi ollut parempi vanhan pennisillan kohdalla" kommentti ei kiistattomasti ole erimieltä sillan rakentamisesta ja pikaraitiotiejournalistiikan perusteella siis hyväksyy sillan ja sen rakentamispaikan.
Journalistiikan ihmeisiin kuuluu myös se hieno pakan alta vedetty kortti, jossa journalistiikka on siirtymässä toriparkin rakentamisen taakse. Turkulaiset kuitenkin tuntuvat olevat hyvin vahvasti toriparkkia vastaan ja etenkin kaupungin rahojen laittamista hankkeeseen. Tosin kaupunkilaiset ovat jo hävinneet tämän taistelun, sillä pikaraitiotiejournalistiikan perusteella päätelmä siitä, että "voitaisiin rakentaa uusi tunneli vaikka lähemmäs toria" ei suoraan kiellä toriparkin rakentamista, joten "suhtautuu myötämielisesti toriparkkiin."
Rahaa puuttuu SOTE-budjetista siis 17,4 M€, toriparkki maksaisi 100 M€, pikaraitiotie vähintään 700M€ (kun lopulta on valmis, koska Turun kaikki hankkeet normaalisti ylittävät budjetin noin 250%), uusi yhteispäivystys tuottaa vain negatiivista palautetta jopa apua hakemaan tulleelta lääkäriltä, kuten 26.4. TS:n mielipide palstalla nähtin ja lautakunta mietii pitäisikö jostain maksualennuksesta luopua!!!
Voiko päättäjä enää olla enemmän pihalla.
"-Meillä ei ole yhtään rahaa ja jostain pitäisi karsia. Onko ehdotuksia? Edustaja XX?
- Rakennetaan jotain suurta vaikka pikaraitiotie, koska tämä invenstointi maksaa itsensä takaisin.
- Aivan loistavaa. Meillähän ei ole yhtään rahaa.
- Aivan mutta kielletään kaikille rahan puttuminen tästä hankkeesta ja kerrotaan kansalle, että muualta tulee nyt säästää, koska tämä hanke on tärkeä.
- Hienoa näin tehdään. Ja seuraavaksi säästöjä. Edustaja XX.
- Ehdotan, että palkataan kolme ylempaa virkamiestä lisää, tilataa konsultti selvittämään rahatilannetta, annetaan muille palkankorotus ja asetetaan henkilökunta sijaistenottokieltoon ja vähennetään henkilöstöä hoidosta, hoivasta ja koulusta."
Onneksi muuten sentään ennen tätä talouskurimista muistettiin tehdä sopimus palloiluhalliyrittäjän kanssa 1,5 M€ vuosikos siitä nyt tuli kuluja, mutta palloiluhallihan suoraan vähentää terveydenhoidon palveluita, kun kaikki kuntalaiset pääsevät hyppimään ja pomppimaan ja voimaan paremmin... Kai muuten tämä hallin vuosivuokra menee SOTEpuolen rahoista, koska sinnehän vapautuu nyt rahaa, kun liikkumismahdollisuuksien parantaminen näkyy kansalaisten hyvinvioinnin parantumisessa.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Yritänkö vai autoilenko
Viime lauantaina (2.2.) extrassa kuvailtiin pienyrittäjän arkea yrittäjän näkökulmasta Turussa: "...Turun kaupunki sen sijaan saa huutia. - Jos avaa suunsa, aina löytyy selkään puukottajia. Se on sitä kuuluisaa Turun tautia. Jos ei kuulu tietyyn jokkoon, sinut plokataan pois. Henkilökemioilla näyttää olevan suuri merkitys. Tämän vuoksi Saikkonen suunnitteleekin muuttavansa pois Turusta."
Aika masentavaa luettavaa. Tuttuun tapaan veikkaan tosin kaikkien Turun taudista tartunnan saaneet käyvät hyökkäykseen eivätkä missään vaiheessa kuuntele pienyrittäjää, vaan plokkaava ko. yrittäjän entistä kauemmaksi.
Ei ole tehty yrittäjän arkea helpoksi, mutta ei sitä myöskään helpota pankit tai muut rahoituslaitoksetkaan, sillä ennen rahoituksen saamista pankista tulee tietysti asettaa takuut lainaa vastaan. Näinhän se menee ja näin sen kuuluukin mennä vai olisiko tässä sittenkin jotain syvemmin tarkasteltavaa...
Kun yritys aloittaa toimintansa, täytyy yrittäjän käydä läpi erinäinen byrokratia yritysmuodon valitsemisesta markkina-analyysiin, jne.. Yksinkertaista tai sitten ei, mutta ainakin äärimmäisen turhauttavaa ja joillekin kerrassaan vahingollista kuten esimerkiksi niille, jotka lankeavat toiminimen lankaan, kuten kotiäidit, ohjaajat, ...
Jos yrittäjä on pitänyt toiminimeä pitkään, vaikka ilman tulojakaan, verottajan mielestä henkilö on silloin yksityisyrittäjä ja jää esim. äityisloman jälkeen ilman työttömyystukea, koska on yrittäjä.
Entäpä lainan saaminen?
Yrittäjät parhaimmillaan työllistävät, joten voisi olettaa pankkien tukevan yrittäjää, joka järkevin ehdoin ja järkevillä hyvillä taloustiedoilla hakee lainaa. Aivan, niin olettaisi
Lainanhakukäytännöt samansuuruisiin lainoihin ovat, anteeksi vaan pankkitoimiala, jokseenkin omituiset.
Jos maahantuontia harjoittava yritys hakee laajentuakseen lainaa, silloin lainaa tarvitaan sekä varastotilan rakentamiseen, että varaston ylläpitämiseen, voidaan joutua mielenkiintoiseen tilanteeseen.
Suomeen tavaraa tuova yritys, joka myös jälleen välittää tavaraa esim Ruotsiin, joututu huomattavasti tarkemman analyysin kohteeksi, kuin autoa ostava kansalainen, jonka pääasiallisena ajatuksena on vain ostaa Suomeen tuotu auto.
Yrittäjäillä, joiden liikevaihto on viime vuodesta noussut sanotaan 30 % arvoon 200 000 ja jotka myyvät yksinoikeudella tavaraa koko skandinavian alueella, huomaavat tarvitsevansa 40 000 - 45 000 euron lainan, josta finnvera takaa 50%. Yrittäjillä ei ole mitään maksuhäiriömerkintöjä, joten
100 000€:n yrityskiinnitys ja 20 000€:n henkilökohtainen takaus molemmilta yrittäjiltä lienee paikallaan ko. lainan saamiseksi eikö?
Kun sama yrittäjä marssii autokauppaan ja haluaa ostaa sieltä itselleen noin 30 000€:n menopelin, niin lainan saaminen kestää nuhteetomalta henkilöltä, jollaisia yrittäjätkin olivat, noin 10 min ja takuuksi riitää ko. auto!
Viimeistään tässä vaiheessa pienimmälläkään käsityskyvyllä varustettu henkilö kysyy ihan rehellisellä alatyylisellä suomella :"Mitä vittua? Miten voi olla mahdollista?"
Eipä voi olla montaa muuta yhtä oikeutettua kysymystä yrittäjien puolelta. Yrittäjät joutuvat vastaamaan kohtuuttomista epäolennaisista riskeistä ja vastaamaan päättömiiin kysymyksiin "Ei. En voi laskuttaa 0-päivän viiveellä, koska normaaliin kaupankäyntiin laskuissa kuuluu maksuaika. Ihan noin niinkuin laki perusteisesti." Haluaisin oikeasti nähdä, että STX:n telakallekin oltaisiin maksettu risteilijä etukäteen ja vasta sitten lähdetty rakentamaan, koska "pitäähän sitä olla, millä tekijöiden palkat maksaa."
Kun tähän vielä lämästään päälle ALV, jota juuri vuodenvaihteessa korotettiin, niin ei voi kuin ihmetellä miksi ihmeessä samaan aikaa puhutaan yrittäjyyteen kannustamisesta ja samalla tehdään yrittäjyydestä kaikin mahdollisin keinon mahdollisimman hankalaa.
Yrittäkää edes kuvitella, kuinka hemmetin hankalaa on yrittäminen jollain luovalla alalla, kun muillakin aloilla se on jo näin vaikeaa.
Yrittäjyyden suurin kannustin olisi ALV:n porrastaminen liikevaihdon mukaan ja ALV:n phjan laajentaminen, kuten olen aikaisimminkin todennut. Jos kaikki, kyllä AIVAN KAIKKI, pienintäkään myytitoimintaa harjoittavat seurat, ry:t ja yritykset olisivat porrastetun ALV:n piirissä ja maksetusta ALV:sta saisi nykyisestä poiketen vähentää työnantajan pakollisia sivukuluja, niin yrittäimen työllistäisi tuhansia ihmisiä.
No, Jutta miten on? Ehdotus on annettu, tartutko kiinni, vai onko tavoitteena lopettaa Suomesta kaikki yrittäminen ja työllistäminen?
Aika masentavaa luettavaa. Tuttuun tapaan veikkaan tosin kaikkien Turun taudista tartunnan saaneet käyvät hyökkäykseen eivätkä missään vaiheessa kuuntele pienyrittäjää, vaan plokkaava ko. yrittäjän entistä kauemmaksi.
Ei ole tehty yrittäjän arkea helpoksi, mutta ei sitä myöskään helpota pankit tai muut rahoituslaitoksetkaan, sillä ennen rahoituksen saamista pankista tulee tietysti asettaa takuut lainaa vastaan. Näinhän se menee ja näin sen kuuluukin mennä vai olisiko tässä sittenkin jotain syvemmin tarkasteltavaa...
Kun yritys aloittaa toimintansa, täytyy yrittäjän käydä läpi erinäinen byrokratia yritysmuodon valitsemisesta markkina-analyysiin, jne.. Yksinkertaista tai sitten ei, mutta ainakin äärimmäisen turhauttavaa ja joillekin kerrassaan vahingollista kuten esimerkiksi niille, jotka lankeavat toiminimen lankaan, kuten kotiäidit, ohjaajat, ...
Jos yrittäjä on pitänyt toiminimeä pitkään, vaikka ilman tulojakaan, verottajan mielestä henkilö on silloin yksityisyrittäjä ja jää esim. äityisloman jälkeen ilman työttömyystukea, koska on yrittäjä.
Entäpä lainan saaminen?
Yrittäjät parhaimmillaan työllistävät, joten voisi olettaa pankkien tukevan yrittäjää, joka järkevin ehdoin ja järkevillä hyvillä taloustiedoilla hakee lainaa. Aivan, niin olettaisi
Lainanhakukäytännöt samansuuruisiin lainoihin ovat, anteeksi vaan pankkitoimiala, jokseenkin omituiset.
Jos maahantuontia harjoittava yritys hakee laajentuakseen lainaa, silloin lainaa tarvitaan sekä varastotilan rakentamiseen, että varaston ylläpitämiseen, voidaan joutua mielenkiintoiseen tilanteeseen.
Suomeen tavaraa tuova yritys, joka myös jälleen välittää tavaraa esim Ruotsiin, joututu huomattavasti tarkemman analyysin kohteeksi, kuin autoa ostava kansalainen, jonka pääasiallisena ajatuksena on vain ostaa Suomeen tuotu auto.
Yrittäjäillä, joiden liikevaihto on viime vuodesta noussut sanotaan 30 % arvoon 200 000 ja jotka myyvät yksinoikeudella tavaraa koko skandinavian alueella, huomaavat tarvitsevansa 40 000 - 45 000 euron lainan, josta finnvera takaa 50%. Yrittäjillä ei ole mitään maksuhäiriömerkintöjä, joten
100 000€:n yrityskiinnitys ja 20 000€:n henkilökohtainen takaus molemmilta yrittäjiltä lienee paikallaan ko. lainan saamiseksi eikö?
Kun sama yrittäjä marssii autokauppaan ja haluaa ostaa sieltä itselleen noin 30 000€:n menopelin, niin lainan saaminen kestää nuhteetomalta henkilöltä, jollaisia yrittäjätkin olivat, noin 10 min ja takuuksi riitää ko. auto!
Viimeistään tässä vaiheessa pienimmälläkään käsityskyvyllä varustettu henkilö kysyy ihan rehellisellä alatyylisellä suomella :"Mitä vittua? Miten voi olla mahdollista?"
Eipä voi olla montaa muuta yhtä oikeutettua kysymystä yrittäjien puolelta. Yrittäjät joutuvat vastaamaan kohtuuttomista epäolennaisista riskeistä ja vastaamaan päättömiiin kysymyksiin "Ei. En voi laskuttaa 0-päivän viiveellä, koska normaaliin kaupankäyntiin laskuissa kuuluu maksuaika. Ihan noin niinkuin laki perusteisesti." Haluaisin oikeasti nähdä, että STX:n telakallekin oltaisiin maksettu risteilijä etukäteen ja vasta sitten lähdetty rakentamaan, koska "pitäähän sitä olla, millä tekijöiden palkat maksaa."
Kun tähän vielä lämästään päälle ALV, jota juuri vuodenvaihteessa korotettiin, niin ei voi kuin ihmetellä miksi ihmeessä samaan aikaa puhutaan yrittäjyyteen kannustamisesta ja samalla tehdään yrittäjyydestä kaikin mahdollisin keinon mahdollisimman hankalaa.
Yrittäkää edes kuvitella, kuinka hemmetin hankalaa on yrittäminen jollain luovalla alalla, kun muillakin aloilla se on jo näin vaikeaa.
Yrittäjyyden suurin kannustin olisi ALV:n porrastaminen liikevaihdon mukaan ja ALV:n phjan laajentaminen, kuten olen aikaisimminkin todennut. Jos kaikki, kyllä AIVAN KAIKKI, pienintäkään myytitoimintaa harjoittavat seurat, ry:t ja yritykset olisivat porrastetun ALV:n piirissä ja maksetusta ALV:sta saisi nykyisestä poiketen vähentää työnantajan pakollisia sivukuluja, niin yrittäimen työllistäisi tuhansia ihmisiä.
No, Jutta miten on? Ehdotus on annettu, tartutko kiinni, vai onko tavoitteena lopettaa Suomesta kaikki yrittäminen ja työllistäminen?
tiistai 8. tammikuuta 2013
Mutta kun minä saan päättää
Kunnallisessa byrokratiassa ja toki varmasti myös muilla työnantajilla joillakin esimiehillä täytyy olla aivan liian vähän järkevää tekemistä, sillä niin omituisia päätöksiä tehdään ilmeisesti vain siitä syystä, että esimies saa jostain päättää.
Mietitäänpä vaikka vuorotteluvapaata.
Työntekijöille on annettu mahdollisuus hakea vuorotteluvapaata tiettyjen työssäoloehtojen täytyttyä. Työnantajat halusivat tämän oikeuden viime sopimuskierroksella poistaa tai ainakin kovasti rajata, mutta lainsäätäjä päätti toisin ja jätti mahdollisuuden vuorotteluvapaaseen tosin hieman heikennetyin ehdoin. Yhtä kaikki se mahdollisuus vuorotteluvapaisiin jätetiin.
Vuorotteluvapaan tarkoituksena oli, ja on varmaan vieläkin, auttaa työttömiä työllistymään edes lyhyeksi ajaksi. Laissa sanotaan, että vuorotteluvapaata on otettava minimissään 90 päivän ajaksi ja kokonaisuudessaan vuorotteluvapaata voi ottaa 359 kalenteripäivää ja vapaan voi jaksottaa. Kuulosta kovin mukavalta paitsi.....
Tässä kohdassahan tulee esille työnantajan edustajat ja etenkin virkamiehet, jotka saavat päättää myönnetäänkö vapaata vai ei. Yleisin epäämisen syy on pätevän sijaisen puuttuminen. Kuinka yllättävää Suomessa, jossa on käsittämätön työvoimapula kaikkialla ja työttömiä työnhakijoita on olemattomat 7,9 % eikun siis mitä.... Päteviä sijaisia ei siis saada joillekin aloille mistään, vaikka työttömyysaste on 7,9% ja nuorisotyöttömyys varmasti tuotakin enemmän.
Kaikissa etuisuuksissa on määräävänä takapiruna kateus. Joten toimistossaa ahtaalla istuvan päättävän henkilön on luonnollisesti pyrittävä tekemään päätöksiä, jotta hänen palkanmaksulleen tulisi oikeutus ja mikäs se onkaan mukavampaa kuin tehdä määräyksiä, joilla ylitetään lain määreet.
"Minä saan tämän päättää ja näin minä nyt olen päättänyt" kuuluu perusteluna varmasti useammassakin paikassa. Perusteiden järkevyydestä viis. Asia on päätetty ja esimies on osoittanut työntekijälle paikkansa ja voidaan taas mennä kahville ihmettelemään miksi noiden laiskojen alaisten pitäis muka päästä vuorotteluvapaalle tekisivät töitä vaan.
Vuorotteluvapaastahan työnantajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään. Vuorotteluvapaalla olevalle ei makseta palkkaa, vaan palkka maksetaan vuorotteluvapaasijaiselle. Ainoa asia mitä työntekijän tulee tehdä on kirjallinen sopimus vuorotteluvapaasta ja hakea sijainen. Varmaan käsittämättömän rasittavaa ja hankalaa, kun sijaisia ei ilmeisesti jouduta ikinä hakemaan minkään muun syyn takia.
Vuorotteluvapaa on myös aivan käsittämättömän halpaa TYKY-toimintaa, koska työntekijälle ei makseta palkkaa, mutta työteho ja työhalu on työhön palattua on jotain aivan huikeaa, verrattuna aikaan ennen vuorotteluvapaata. Näin ainakin itse olen huomannut tai sitten työntekijä on tehnyt sinä aikna päätöksen alanvaihdosta ja lopettaa kokonaan. Summa summarum: Työnantaja voittaa molemmissa tapauksissa.
Mutta kun joku esimies pääsee päättämään, joko säännöistä miten vuorotteluvapaata meidän työpaikassa saa antaa tai siitä, millainen sijaisen pitää olla, niin tervemenoa hyvä mahdollisuus. Esimies päättää ja pulinat pois. Viis siitä mitä laissa sanotaan, kun sinne on jätetty se mahdollisuus, että loma on kuitenkin harkinnanvarainen ja "minä saan tästä päättää."
Varsinkin opettajille saadaan kätevästi täysin järjettömiä vuorotteluvapaa-sääntöjä. Monet yläkoulut ja kaikki lukiot ovat jaksoluvussa, joten järkevintä olisi antaa näissä vuorotteluvapaata jaksoittain, mutta luonnollisestikaan näin ei voida menetellä, vaan useimmissa kunnissa on määrätty, että opettajan tulee aina ottaa vuorotteluvapaata lukukaudeksi tai lukuvuodeksi kerrallaan. Ja aivan sama mitä laissa sanotaan, kun asia on päätetty niin. En näe mitään järkeä oppilaiden kannalta siinä, että opettaja vaihtuu kesken jakson "koska meillä on päätetty niin" ja opettajan kannalta siinä, että opettajia ei siis koske laissa minimiksi määräty 90 päivää laisinkaan. Voihan vuorotteluvapaata, joku hakea vaikka sairaan omaisen hoitamiseksi. Silloin on varmasti ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin, niin totta ihmeessä pitää vuorotteluvapaa estää ellei muuten, niin sitten "sopivan sijaisen puuttumisella".
Ja samaan aikaan mietitään miten päästäisiin aikaisemmin työelämään tai saataisiin pidennettyä työuria, mutta mitään uutta ja toiminnallisesti järkevää tehokkuutta edistävää toimintaa ei sallita. Ei tietenkään, koska jo tsaarin ajalla esimiehet saivat päättää ja jo silloinkin hyvin ja hienosti päättivät. Ei ole siis syytä muuttaa mitään, korkeintaan palkataan keskihallintoon ja keskijohtoon muutama päättäjiä lisää, jotka sitten voivat perustella päätöksiään selkein sanoin "Minä saan tämän päättää ja minä olen tämän näin päättänyt."
Mietitäänpä vaikka vuorotteluvapaata.
Työntekijöille on annettu mahdollisuus hakea vuorotteluvapaata tiettyjen työssäoloehtojen täytyttyä. Työnantajat halusivat tämän oikeuden viime sopimuskierroksella poistaa tai ainakin kovasti rajata, mutta lainsäätäjä päätti toisin ja jätti mahdollisuuden vuorotteluvapaaseen tosin hieman heikennetyin ehdoin. Yhtä kaikki se mahdollisuus vuorotteluvapaisiin jätetiin.
Vuorotteluvapaan tarkoituksena oli, ja on varmaan vieläkin, auttaa työttömiä työllistymään edes lyhyeksi ajaksi. Laissa sanotaan, että vuorotteluvapaata on otettava minimissään 90 päivän ajaksi ja kokonaisuudessaan vuorotteluvapaata voi ottaa 359 kalenteripäivää ja vapaan voi jaksottaa. Kuulosta kovin mukavalta paitsi.....
Tässä kohdassahan tulee esille työnantajan edustajat ja etenkin virkamiehet, jotka saavat päättää myönnetäänkö vapaata vai ei. Yleisin epäämisen syy on pätevän sijaisen puuttuminen. Kuinka yllättävää Suomessa, jossa on käsittämätön työvoimapula kaikkialla ja työttömiä työnhakijoita on olemattomat 7,9 % eikun siis mitä.... Päteviä sijaisia ei siis saada joillekin aloille mistään, vaikka työttömyysaste on 7,9% ja nuorisotyöttömyys varmasti tuotakin enemmän.
Kaikissa etuisuuksissa on määräävänä takapiruna kateus. Joten toimistossaa ahtaalla istuvan päättävän henkilön on luonnollisesti pyrittävä tekemään päätöksiä, jotta hänen palkanmaksulleen tulisi oikeutus ja mikäs se onkaan mukavampaa kuin tehdä määräyksiä, joilla ylitetään lain määreet.
"Minä saan tämän päättää ja näin minä nyt olen päättänyt" kuuluu perusteluna varmasti useammassakin paikassa. Perusteiden järkevyydestä viis. Asia on päätetty ja esimies on osoittanut työntekijälle paikkansa ja voidaan taas mennä kahville ihmettelemään miksi noiden laiskojen alaisten pitäis muka päästä vuorotteluvapaalle tekisivät töitä vaan.
Vuorotteluvapaastahan työnantajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään. Vuorotteluvapaalla olevalle ei makseta palkkaa, vaan palkka maksetaan vuorotteluvapaasijaiselle. Ainoa asia mitä työntekijän tulee tehdä on kirjallinen sopimus vuorotteluvapaasta ja hakea sijainen. Varmaan käsittämättömän rasittavaa ja hankalaa, kun sijaisia ei ilmeisesti jouduta ikinä hakemaan minkään muun syyn takia.
Vuorotteluvapaa on myös aivan käsittämättömän halpaa TYKY-toimintaa, koska työntekijälle ei makseta palkkaa, mutta työteho ja työhalu on työhön palattua on jotain aivan huikeaa, verrattuna aikaan ennen vuorotteluvapaata. Näin ainakin itse olen huomannut tai sitten työntekijä on tehnyt sinä aikna päätöksen alanvaihdosta ja lopettaa kokonaan. Summa summarum: Työnantaja voittaa molemmissa tapauksissa.
Mutta kun joku esimies pääsee päättämään, joko säännöistä miten vuorotteluvapaata meidän työpaikassa saa antaa tai siitä, millainen sijaisen pitää olla, niin tervemenoa hyvä mahdollisuus. Esimies päättää ja pulinat pois. Viis siitä mitä laissa sanotaan, kun sinne on jätetty se mahdollisuus, että loma on kuitenkin harkinnanvarainen ja "minä saan tästä päättää."
Varsinkin opettajille saadaan kätevästi täysin järjettömiä vuorotteluvapaa-sääntöjä. Monet yläkoulut ja kaikki lukiot ovat jaksoluvussa, joten järkevintä olisi antaa näissä vuorotteluvapaata jaksoittain, mutta luonnollisestikaan näin ei voida menetellä, vaan useimmissa kunnissa on määrätty, että opettajan tulee aina ottaa vuorotteluvapaata lukukaudeksi tai lukuvuodeksi kerrallaan. Ja aivan sama mitä laissa sanotaan, kun asia on päätetty niin. En näe mitään järkeä oppilaiden kannalta siinä, että opettaja vaihtuu kesken jakson "koska meillä on päätetty niin" ja opettajan kannalta siinä, että opettajia ei siis koske laissa minimiksi määräty 90 päivää laisinkaan. Voihan vuorotteluvapaata, joku hakea vaikka sairaan omaisen hoitamiseksi. Silloin on varmasti ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin, niin totta ihmeessä pitää vuorotteluvapaa estää ellei muuten, niin sitten "sopivan sijaisen puuttumisella".
Ja samaan aikaan mietitään miten päästäisiin aikaisemmin työelämään tai saataisiin pidennettyä työuria, mutta mitään uutta ja toiminnallisesti järkevää tehokkuutta edistävää toimintaa ei sallita. Ei tietenkään, koska jo tsaarin ajalla esimiehet saivat päättää ja jo silloinkin hyvin ja hienosti päättivät. Ei ole siis syytä muuttaa mitään, korkeintaan palkataan keskihallintoon ja keskijohtoon muutama päättäjiä lisää, jotka sitten voivat perustella päätöksiään selkein sanoin "Minä saan tämän päättää ja minä olen tämän näin päättänyt."
lauantai 5. tammikuuta 2013
Palkkaa, palkkiota vai ahneutta
Niinistön palkkion alentaminen nähtiin joissain piireissä myös ajatuksena palkkojen alentamisesta. Myönnän aivan kernaasi kärsiväni lukihäiriöstä, ja tekstieni lukemista harrastaneet erityisen mielellään myöntänevät minun kärsivän juurikin lauseenmuodostuksen hahmotuksenhäiriöstä, eivätkä yhdyssanatkaan taida osua kohdalleen kuin alle 30% todennäköysyydellä, mutta vielä minulla riittää ymmärrys käsittää mikä ero on palkalla ja palkkiolla tässä tapauksessa on.
Palkkaa maksetaan työstä ja palkasta maksetaan vero. Ikävää vain on se, että kansanedustajan palkkio ja työntekijän palkka ovat alkaneet mennä puhekielessä niin sekaisin, ettei kukaan enää taida pysyä perässä mitä kummallakin oikeastaan tarkoitetaan.
Kansanedustajat, eikä myöskään presidentti, maksa palkkiostaan veroja. Työntekijät sensijaan maksavat palkastaan veroja. Ostoksistaan kaikki maksavat veroja. Koska tähänkin keskusteluun syöksyttiin tunteet ja poliittiset tarkoitusperät edellä saatiin hämmennettyä kaikki se, mitä presidentti koitti teollaan tuoda esiin - kohtuuttomuuksista pitää luopua ensin. Viesti oli aivan selvä kaikille niille, joilla ei ollut tarve poliittisten irtopisteiden keruuseen puolelta tai toiselta ja jotka malttoivat pitää päänsä Vulcanuslaisten tapaan loogisina.
Poliitikkojen sanomisista korvaan särähti eninten Bacmanin sanonta "On mistä ottaa" tarkoittaessaan poliitikkojen palkkioita. Kuvastaa aika hyvin kuinka kauas poliitikot ovat tavallisista palkkaa nauttivista kansalaisista todellakin etääntyneet. Ja heti seuraavissa lausunnoissa muut poliitikot, jo Kalevalaiset mittasuhteet saavuttavissa kilvanlausunnoissa, kävivät selittelemään kuinka pieni ja mitätön vaikutus poliitikkojen palkkioiden leikkaamisella olisi kansantalouteen, joten ei sitä kannata tehdä.
Poliitikot eivät suostu tinkimään omista täysin verovapaista palkkioistaan ja muista eduistaan, koska se heidän omien sanojensa mukaan näköjään johtaisi koko kansantalouden romahdukseen. Nähty on, että sillä jopa voi olla vaikutuksia - Keskusta menetti paikkojaan eduskunnassa ja puoluetoimiston väelle aloitettiin YT-neuvottelut, kun verottomista palkkoista maksettavia korvauksia ei enää tippunutkaan totuttuun tahtiin.
Mitkähän muuten olivat vaihtoehdot, joita lomautusten tai irtisanomisten vaihtoehdoiksi esitettiin? Ei puhuttu edustajien "puolueveron" nostamisesta tai puolueen jäsenmaksun korottamisesta työpaikkojen pelastamiseksi. YT ja lomautus/irtisanominen ja valittelu siitä päälle, ettei rahat nyt millään riitä. Kovin tuttua muistakin YT-neuvotteluista. Tässäkin päästiin syyttämään ulkopuolista tekijää eli kansaa, joka halusi jotain muutosta demokraattisin keinoin:"Viestimme ei mennyt perille tai sitä ei ymmärretty oikein." Suurin harmi varmasti oli siinä, ettei suurta globalisaatio-peikkoa saatu näiden YT-neuvotteluiden syyksi.
Jännää sinäänsä, että nyt tämäkin puolue ehdottaa valtion tilanteen parantamiseksi veronkorotuksia eli kaikkien, myös keskustan ulkopuolisten palkansaajien kukkarolla käymistä, mutta oman väen työpaikkojen pelastamiseksi ei omalta väeltä solidaarisuutta löytynyt.
Onnettoman pienenä yrittäjänä minua ihmetyttää myös se, että suurimmat tinkijät pieneltä yrittäjältä ovat aina kaikki suuret yritykset ja instituutiot. Mitä suurempi yrittäjä, sitä enemmän tingataan ja vaaditaan jälkikäteen muutoksia ja lisätöitä, joista ei ole ennakkoon sovittu. Erityisen ihmeelliseksi asian tekee se, että yritykset ja henkilöt, jotka ovat muualla kertomassa isomman ryhmän edustajina tai yrityksinä kuinka nyt pitää korottaa heille maksettavia palkkoja ja palkkioita, jotta ylipäänsä pystyy elämään ja tulemaan mitenkään toimeen, ovat ensimmäisenä kertomassa omille alihankkijoilleen tai työllistämilleen pienyrityksille kuinka vähän he nyt voivat maksaa ja ellet tätä ota, niin muita on tulossa jonoksi asti.
Näinhän taidettiin sanoa YLE:llä ja MTV3:lla kääntäjille ja on sanottu monessa muussakin paikassa. Joskus ahneus on puettu ympäristönsuojelun kauniiseen valepukuun sillä eräskin ammattiyhdistys on päättänyt maksaa omille jäsenilleen kulkemisesta KVTES:n alittavan korvauksen kulkemisesta. "Valtuusto on näin päättänyt. Vihreiden arvojen nimissä ja julkisten kulkuneuvojen käyttöön kannustaakseen." Samaan aikaan kuitenkin vaaditaan työnantaja puolta maksamaan korvauksia KVTES:n mukaan.
Kovasti kuvastaa mielestäni presidentin kuvastamaa ahneutta. Ja tätä ahneutta näkyy aivan puoluekartan laidasta laitaan.
Esiintyvät taiteilijat harjoittelevat esitystään kymmeniä ellei satoja tunteja esitystään ja esittävät sitä yleisölleen ehkäpä vain tunnin kaksi. Yleisö näkee tuon tunnin esityksen, mutta ei näe mitään siitä työstä, jota tehdään ennen esitystä ja ihmettelee kuinka ihmeessä esitys voi maksaa jopa kauhistuttavan 12-15€ ja varmasti annetaan kunnallista tukea moiselle.
Viime kesänä nimittäin jouduin selvittämään useammallekin henkilölle, että "Ei emme todellakaan saa sentin senttiä kaupungilta, emmekä muutakaan verorahaa, vaan teemme kierroksemme ihan itse. Maksamme luvat, ALV:n, työnantajan maksut ja (sen onnettoman pienen) palkan, josta muuten saaja maksaa vielä verot päälle. Aivan kaiken tuosta 12-15€:sta" Yleisin vastaus oli "En usko, kaikki kulttuuri saa jotain tukia." No ei vaan saa, jotkut koittaa tehdä tätä homaa ihan lainkin puitteissa, mutta hemmetin tyhmää se on. Paljon helpompaa olisi olla hakematta lupia ja vaan lähteä tekemään. En ihan jaksa uskoa, että poliisilla olisi kovasti aikaa katsella kaikkien performanssi- yms. taiteilijoiden lupia kaupungilla kulkiessaan tai jos on, niin poliiseja todellakin on liikaa.
Pienenä ALV yrittäjänä voin todeta vielä senkin, että jos kaikkien yritysten ALV:a nostetaan samalla tavalla meiltä loppuu yrittämien ja kaikki työnteko siirtyy veronkiertona yhdistyksiin tai pimeänä tehtäväksi.
Monelta suunnalta oltaisiin arvostettu enemmän Niinistön halua muuttaa palkkio veronalaiseksi kuin halua sitä laskea. Sillä kuulemma olisi jo ollut jotain merkitystä.
Jos 201:n kansanedustajan ja yhden presidentin palkkiolla olisi siis ollut suuri kansantaloudellinen merkitys, kuinka käsittämättömän suuri kansantaloudellinen merkitys olisikaan sillä, että ry:t laitettaisiin ALV-velvollisiksi. Tiedän, ettei sitä tulla koskaan näkemään ja syy on täysin sama kuin presidentin eleen väärinymmärryksessä - poliitikot ja poliittiset puolueet menettäisivät liikaa.
Poliittista kunniaa ei voi sanoa näkeväni olevan olemassakaan ja poliittinen vastuu toimii mielestäni samoin, mutta poliittista anheutta kyllä tuntuu näkyvä niin taloudellisen hyödyn kuin irtopisteidenkin suhteen
torstai 3. tammikuuta 2013
Väkisin väärintulkittu
Kaikki oli paremmin aikaisemmin ellei eilen, niin ainakin Kekkosen aikaan tai vieläkin kauempana menneisyydessä. Kekkosen jälkeen Suomessa maailma muuttui pitkäksi aikaa, kun presidentin valtakahvaa käyttämään siirtyi vasemmistopuolueen edustaja toisensa perään. Näiden "työväen presidenttien" aikana kaikki oli varmasti paremmin ja 90-luvun lamakin oli vain silloisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen syytä.
Aiemmin rahaa ja palveluita riittii aina ja kaikille ja samalla palkat nousivat yhdessä muiden etuuksien kanssa - eikä kukaan huomannut, että palveluiden tuottamiseksi otettiin lainaa. Ei hätää, sillä maailman suurin ja paras ja kaunein matkapuhelinvalmistaja maksaisi suunnattomat määrät veroja Suomeen ja työllistäisi 10 000:a korkekakoulutettuja suomalaisia, jotka verorahoillaan maksaisivat velat pois tuossa tuokiossa. Ei mitään huolta huomisesta.
Kaikki hyvin aina vuoden 2012 presidentinvaaleihin asti. Sitten onkin mennyt huonommin. No antoihan jo presidentinvaalit pientä ennakkoa tästä huononemisesta, kun Sauli Niinistö esiintyi myös "työväen presidenttinä". Mutta eihän se käy Sauli on Kokoomuksesta ja ei voi olla "koko kansan" tai "työväen presidentti."
Ei vaan voi, koska se ei käy. Täytyy olla edelleen tiukka jako työnantajiin ja työntekijöihin, omistajiin ja omistamattomiin, oikeistoon ja vasemmistoon ja ainakin PerusSuomalaisiin ja suvaitsevaiseen paremmistoon.
90-luvun lamassa ahtaalla oli kovin moni ja sen seurauksista vieläkin sekä kiistellään, että kärsitään. Vallassa kuitenkin oli sinipuna ja silloin kyllä lyötiin "työväkeä" oikealta ja vasemmalta ja jos oikein tarkemmin ajatellaan, niin ehkä kuitenkin vähemmän oikealta. Sillä kukaan kokoomuspolitikko ei uskalla olla ja toteuttaa niin oikeistolaista politiikkaa kuin suurin vasemmistoryhmä.
Jotta asia ei menisi vanhojen muisteloksi päästäköön otsikon takana olevaan henkilöön eli presidenttiimme Sauli Niinistöön.
Kun presidentin vaalikampanjan aikoihin tuotiin selvästi esille syrjäytyminen, tasa-arvoinen kohtelu ja suvaitsevaisuus, molempien puolien kannattajat olisivat voineet halutessaan toteuttaa haluamiaan teesejä. Omasta, ehkä hieman puolueellisesta näkökulmastani katsottuna, ehdokkaan numero 2 taustajoukot eivät käyttäytyneet kovinkaan suvaitsevaisesti ja syrjäytymistä ehkäisevästi. Heti vaalituloksen varmistuttua kovin moni toiseksi jäänyttä edustajaa kannattanut julisti hirvittävän kahtiajaon vallanneen maan ja lähes Sauronin kaltaisen pahuuden voimien nyt ottavan ohjat käsiinsä.
Kun presidentiksi valittu Niinistö, lupauksiensa mukaan, perusti syrjäytymistä tutkivan työryhmän, teko käsitettiin väkisin väärin. Useat päivystävät "Tampereen dosentit" ja etenkin toiseksi jääneen presidenttiehdokkaan kannattajat tyrmäsivät työryhmän jo ennen ensimmäistäkään tulosta. "Presidentillä ei ole mitään kokemusta nuorten todellisesta tilanteesta tai syrjäytyneiden arkipäivästä" olivat yleisimmät kommentit. Luonnollisestikaan kenellekään ei tullut mieleen, että tämä nykyisellään nähtävä syrjäytyminen ei muodostunut maagisesti Niinistön tullessa presidentiksi, vaan vuosina ennen Niinistöä, jolloin presidenttinä oli vasemmistopuolueen presidentti kas, kas.
Ainakin parin kolmen vuoden ajan on esitetty tilastoja ja lehtiartikkeleita, joissa molemmissa on esitetty kritiikkiä sekä "ylisuuria" palkkoja, että palkkioita, kuten optioita kohtaan. Liliuksen optiomiljoonat ovat hyvässä muistissa ja samoin Finnairin palkkiojärjestelyt. Kansanedustajien eläke- ja muut etuudet ovat olleet kansan mielestä kohtuuttomia jo pitkään ja niitä "aiempaan sopimukseen" vedoten korotettiin uuden eduskunnan aloittaessa toiminnan. Silloin pidettiin täysin mahdottomana ajatusta, että kansanedustajien palkkioita leikattaisiin. Kun Jussi Halla-aho toi esille Helsingin kaupunginjohtajan palkankorotuksen, jonka jälkeen kyseinen johtaja saisi parempaa palkkaa kuin New Yorkin tai Lontoon kaupunginjohtjat, hyökkäys Halla-ahoa kohtaan oli vain sekuntien kysymys. PerusSuomalainen Halla-aho ei tiettyjen piirien mukaan voi ehdottaa tai julki tuoda mitään ajatusta ilman rasistista taka-ajatusta. Tämän hyvästä asiasta alkaneen keskustelun tietyt toimittajapiirit saivatkin mukavasti tukahdutettua Halla-ahoa julkisesti vihaavien piirien kanssa hienosti tukahdutettua ja kaupunginjohtajat saivat palkankorotuksensa työn pysyessä tasan entisellään.
Yllätyksen teki Niinistö, joka uuden vuoden puheessaan toivotti jumalan siunausta, joka luonnolllisesti varmasti loukkasi monia sillä aiemmat presidentit eivät sitä liene tehneen. Muistikuvaa ei asiasta ole, sillä en ole ikinä presidentin uuden vuoden puhetta seurannut suorana lähetyksenä. Tästä voidaan myös tehdä väkisin väärintulkinta. Presidentin ei sovi tuputtaa uskoa Suomalaisille sillä se ei ole tasa-arvoista, kun käytetiin vain yhtä Jumalaa ja Suomessa on uskonnonvapaus joten se ei sovi, että presidentti jotain tuollaista toivottaisi.
Suurimman hämmennyksen Niinistö sai aikaan ilmoittamalla haluavansa laskea omaa palkkiotaan. Suuria palkkioita ja ahneutta Niinistö oli myös kritisoinut uuden vuoden puheessaan ja päätti jälleen toimia oman halunsa ja lupauksena mukaan ja osoitti olevansa sanansa mittainen mies. Mutta eihän se käy tuollainen käytöshän on populismia. Ja mikäs se nyt sen pahempaa onkaan, kuin oikeistopresidentti, joka haluaa alentaa palkkiotaan ja toteuttaa lupauksensa.
Myönnän taas olevani puolueellinen sillä en mitenkään fanita Heinäluomaa ja juuri siitä syystä nautin katsoa Heinäluomaa, joka eilen kiemurteli vaivautuneesti iltauutisissa ja tänään lehtien palstoilla koittaa kiriä kiinni Niinistön kaulaa ylempien kovapalkkaisten henkilöiden palkka-/palkkioalennuksen ideasta itselleen, mainostamalla lähes joka lehdessä Eduskunnan valmiutta palkkioaleen. En usko mitään, ennen kuin itse näen. Uuden eduskunnan aloittaessa Heinäluoma selitteli, että palkkioita on sovittu nostettavaksi eikä niistä voi kieltäytyä, vaikka sitä silloin muutama kansanedustaja yrittikin. Ääni Heinäluoman kellossa oli tuolloin merkittävästi erilainen. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka kansanedustajien palkkioalen kanssa käy. Kansanedustajat palaavat tehtäväänsä vasta helmikuussa ja sinne on niiiiiin pitkä aika, että epäilen kaikkien palkkioiden alennuskaikujen jo vaimenneen niin, että eduskunta toteaa asian vaativan lainmuutosta ja ainakaan kovin nopeasti alennuksiin ei päästä.
Ja vielä lopuksi teen kaiken räjäyttävän palkkaehdotuksen päivähoitoon ja opetustoimeen. Kun kerran koulut ja päiväkodit ovat sietämättömän huonossa kunnossa ja vaativat rahaa korjauksiin ehdotan, että OAJ tekee kuntatyönantajan kanssa sopimuksen, jossa opettajat saavat valtakunnallisen lomautusssuojan, opettajien palkat jäädytetään seuraavaksi kolmeksi ja puoleksi vuodeksi 1.2.2013 tasolle ja vastineeksi tästä kunnat pistävät sisäilmaongelmista kärsivät koulut ja päiväkodit kuntoon. Tällä autettaisiin myös kotimaista kulutuskysyntää auttamalla työttömyydestä kärsivää rakennusalaa.
Aiemmin rahaa ja palveluita riittii aina ja kaikille ja samalla palkat nousivat yhdessä muiden etuuksien kanssa - eikä kukaan huomannut, että palveluiden tuottamiseksi otettiin lainaa. Ei hätää, sillä maailman suurin ja paras ja kaunein matkapuhelinvalmistaja maksaisi suunnattomat määrät veroja Suomeen ja työllistäisi 10 000:a korkekakoulutettuja suomalaisia, jotka verorahoillaan maksaisivat velat pois tuossa tuokiossa. Ei mitään huolta huomisesta.
Kaikki hyvin aina vuoden 2012 presidentinvaaleihin asti. Sitten onkin mennyt huonommin. No antoihan jo presidentinvaalit pientä ennakkoa tästä huononemisesta, kun Sauli Niinistö esiintyi myös "työväen presidenttinä". Mutta eihän se käy Sauli on Kokoomuksesta ja ei voi olla "koko kansan" tai "työväen presidentti."
Ei vaan voi, koska se ei käy. Täytyy olla edelleen tiukka jako työnantajiin ja työntekijöihin, omistajiin ja omistamattomiin, oikeistoon ja vasemmistoon ja ainakin PerusSuomalaisiin ja suvaitsevaiseen paremmistoon.
90-luvun lamassa ahtaalla oli kovin moni ja sen seurauksista vieläkin sekä kiistellään, että kärsitään. Vallassa kuitenkin oli sinipuna ja silloin kyllä lyötiin "työväkeä" oikealta ja vasemmalta ja jos oikein tarkemmin ajatellaan, niin ehkä kuitenkin vähemmän oikealta. Sillä kukaan kokoomuspolitikko ei uskalla olla ja toteuttaa niin oikeistolaista politiikkaa kuin suurin vasemmistoryhmä.
Jotta asia ei menisi vanhojen muisteloksi päästäköön otsikon takana olevaan henkilöön eli presidenttiimme Sauli Niinistöön.
Kun presidentin vaalikampanjan aikoihin tuotiin selvästi esille syrjäytyminen, tasa-arvoinen kohtelu ja suvaitsevaisuus, molempien puolien kannattajat olisivat voineet halutessaan toteuttaa haluamiaan teesejä. Omasta, ehkä hieman puolueellisesta näkökulmastani katsottuna, ehdokkaan numero 2 taustajoukot eivät käyttäytyneet kovinkaan suvaitsevaisesti ja syrjäytymistä ehkäisevästi. Heti vaalituloksen varmistuttua kovin moni toiseksi jäänyttä edustajaa kannattanut julisti hirvittävän kahtiajaon vallanneen maan ja lähes Sauronin kaltaisen pahuuden voimien nyt ottavan ohjat käsiinsä.
Kun presidentiksi valittu Niinistö, lupauksiensa mukaan, perusti syrjäytymistä tutkivan työryhmän, teko käsitettiin väkisin väärin. Useat päivystävät "Tampereen dosentit" ja etenkin toiseksi jääneen presidenttiehdokkaan kannattajat tyrmäsivät työryhmän jo ennen ensimmäistäkään tulosta. "Presidentillä ei ole mitään kokemusta nuorten todellisesta tilanteesta tai syrjäytyneiden arkipäivästä" olivat yleisimmät kommentit. Luonnollisestikaan kenellekään ei tullut mieleen, että tämä nykyisellään nähtävä syrjäytyminen ei muodostunut maagisesti Niinistön tullessa presidentiksi, vaan vuosina ennen Niinistöä, jolloin presidenttinä oli vasemmistopuolueen presidentti kas, kas.
Ainakin parin kolmen vuoden ajan on esitetty tilastoja ja lehtiartikkeleita, joissa molemmissa on esitetty kritiikkiä sekä "ylisuuria" palkkoja, että palkkioita, kuten optioita kohtaan. Liliuksen optiomiljoonat ovat hyvässä muistissa ja samoin Finnairin palkkiojärjestelyt. Kansanedustajien eläke- ja muut etuudet ovat olleet kansan mielestä kohtuuttomia jo pitkään ja niitä "aiempaan sopimukseen" vedoten korotettiin uuden eduskunnan aloittaessa toiminnan. Silloin pidettiin täysin mahdottomana ajatusta, että kansanedustajien palkkioita leikattaisiin. Kun Jussi Halla-aho toi esille Helsingin kaupunginjohtajan palkankorotuksen, jonka jälkeen kyseinen johtaja saisi parempaa palkkaa kuin New Yorkin tai Lontoon kaupunginjohtjat, hyökkäys Halla-ahoa kohtaan oli vain sekuntien kysymys. PerusSuomalainen Halla-aho ei tiettyjen piirien mukaan voi ehdottaa tai julki tuoda mitään ajatusta ilman rasistista taka-ajatusta. Tämän hyvästä asiasta alkaneen keskustelun tietyt toimittajapiirit saivatkin mukavasti tukahdutettua Halla-ahoa julkisesti vihaavien piirien kanssa hienosti tukahdutettua ja kaupunginjohtajat saivat palkankorotuksensa työn pysyessä tasan entisellään.
Yllätyksen teki Niinistö, joka uuden vuoden puheessaan toivotti jumalan siunausta, joka luonnolllisesti varmasti loukkasi monia sillä aiemmat presidentit eivät sitä liene tehneen. Muistikuvaa ei asiasta ole, sillä en ole ikinä presidentin uuden vuoden puhetta seurannut suorana lähetyksenä. Tästä voidaan myös tehdä väkisin väärintulkinta. Presidentin ei sovi tuputtaa uskoa Suomalaisille sillä se ei ole tasa-arvoista, kun käytetiin vain yhtä Jumalaa ja Suomessa on uskonnonvapaus joten se ei sovi, että presidentti jotain tuollaista toivottaisi.
Suurimman hämmennyksen Niinistö sai aikaan ilmoittamalla haluavansa laskea omaa palkkiotaan. Suuria palkkioita ja ahneutta Niinistö oli myös kritisoinut uuden vuoden puheessaan ja päätti jälleen toimia oman halunsa ja lupauksena mukaan ja osoitti olevansa sanansa mittainen mies. Mutta eihän se käy tuollainen käytöshän on populismia. Ja mikäs se nyt sen pahempaa onkaan, kuin oikeistopresidentti, joka haluaa alentaa palkkiotaan ja toteuttaa lupauksensa.
Myönnän taas olevani puolueellinen sillä en mitenkään fanita Heinäluomaa ja juuri siitä syystä nautin katsoa Heinäluomaa, joka eilen kiemurteli vaivautuneesti iltauutisissa ja tänään lehtien palstoilla koittaa kiriä kiinni Niinistön kaulaa ylempien kovapalkkaisten henkilöiden palkka-/palkkioalennuksen ideasta itselleen, mainostamalla lähes joka lehdessä Eduskunnan valmiutta palkkioaleen. En usko mitään, ennen kuin itse näen. Uuden eduskunnan aloittaessa Heinäluoma selitteli, että palkkioita on sovittu nostettavaksi eikä niistä voi kieltäytyä, vaikka sitä silloin muutama kansanedustaja yrittikin. Ääni Heinäluoman kellossa oli tuolloin merkittävästi erilainen. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka kansanedustajien palkkioalen kanssa käy. Kansanedustajat palaavat tehtäväänsä vasta helmikuussa ja sinne on niiiiiin pitkä aika, että epäilen kaikkien palkkioiden alennuskaikujen jo vaimenneen niin, että eduskunta toteaa asian vaativan lainmuutosta ja ainakaan kovin nopeasti alennuksiin ei päästä.
Ja vielä lopuksi teen kaiken räjäyttävän palkkaehdotuksen päivähoitoon ja opetustoimeen. Kun kerran koulut ja päiväkodit ovat sietämättömän huonossa kunnossa ja vaativat rahaa korjauksiin ehdotan, että OAJ tekee kuntatyönantajan kanssa sopimuksen, jossa opettajat saavat valtakunnallisen lomautusssuojan, opettajien palkat jäädytetään seuraavaksi kolmeksi ja puoleksi vuodeksi 1.2.2013 tasolle ja vastineeksi tästä kunnat pistävät sisäilmaongelmista kärsivät koulut ja päiväkodit kuntoon. Tällä autettaisiin myös kotimaista kulutuskysyntää auttamalla työttömyydestä kärsivää rakennusalaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)