Jaska Jokusta lainatakseni: "Voi hyvä tavaton!"
Suomi on ikäväkseni vaarallisesti luisumassa yhä enemmän samaan merkilliseen kaksinaismoralismiin kuin USA. Meillä mahdollisesti päästään kenties vieläkin omituisempaan lopputulokseen, sillä uskonollisuus ei ole se, joka ohjaa kaksinaismoralismia vaan yleinen omituinen "minun käsitykseni on sinun käsitystäsi tärkeämpi" ryhmä.
Esimerkkejä tästä alkaa olla jo niin, että fiksumpia hirvittää ja taivastelijoiden paratiisi on löytynyt, kun kuka tahansa voi lähettää keltaiselle lehdistölle oman kuvansa ja kukas se riettauksia ympärillään näkee ellei taivastelija, jonka elämän tehtävänä ilmeisesi on nähdä rivouksia paikassa, jossa niitä kukaan muu ei vielä olekaan huomannut.
Kuopiossa asuntomessuilla oli kikkeliään näyttävä mammutti ja yllättäen Rauman pitsiviikoilla oli pitsistä nyplätty penis. Jälkimmäinen tosin määriteltiin nykytaiteeksi ja saa kehuja, kun taas mammutti oli lasten houkuttimeksi tuotu veistos, joka ilmeisesti ei sittenkään ollut taidetta.
Tästähän äkisti saa sellaisen käsityksen, että sukupuolielimien näyttäminen ja kuvaaminen on rajoja murtavaa ja uskaliasta. Tosin tämä rajojen murtaminen on tehty ilmeisimminkin jo todella kauan sitten, mikäli arkeologeja on uskominen.
Toisaalta voi toki käydä niinkin, että taidekin on liian rohkeaa esitetäväksi julkisesti sisätiloissa, mutta toisaalta samasta lähtökohdasta alkanut taide voi olla juuri eksentrisen rohkeaa, jotta sitä voitasiin ulkoiluttaa.
Mutta miten ihmeessä joillekin voi olla lähes pakkomielteenä nähdä siveettömyyksiä kaikkialla. Eivätkö juuri tälläiset ihmiset joutaisi edes avohoitoon, koska normaalien terveiden ihmisten, joille myös sukupuolisuus on NORMAALIA, mieleen moiset asiat eivät edes tulisi.
Yhteiskuntaa väitetään seksistyneeksi ja mikäs ihme se on, kun seksillä ja kaikilla siihen liittyvillä asioilla ja myös kaikilla siihen liittymättömillä asioilla voidaan ja pääasiassa vain pyritään painostamaan ja esittämään ihmisiä huonossa valossa.
Tuskin kukaan muuten väittää 13 lapsen isää seksiaddiktiksi tai kieroutuneeksi henkilöksi, mutta kovin on epätodennäköistä, että suvunjatkamista olisi harrastettu vain 13 kertaa. Pukeutumisessa ihmisiä arvostellaan siitä, että tavalliset tallaajat pukeutuvat liian paljastavaksi, mutta linnan itsenäisyyspäivän kutsuilla kovastikin paljastavaa selkää tai kaula-aukkoa kehutaan rohkeaksi ja upeaksi valinnaksi. Itsenäisyyspäivän pukeutuminen nousee aivan uuteen tarkasteluun, kun siihen liitetään kohu eduskunnassa työskentelevien miesten "hissikatseista."
Kun kaikki naistenlehdet pursuavat erilaisia parisuhteen piristysoppaita ja ohjeita siitä, kuinka olla rohkeasti seksikäs, nousee kaksinaismoralismi aivan uusiin sfääreihin. Kun "Audimies" kehui naista omalla tavallaan naistenlehdessä, kyseinen lehti aloitti kampanjan miehen erottamiseksi, joka myös onnistui. Kun samainen lehti lähtee tekemään juttua 15 hyvää syytä harrastaa seksiä (no 29/2010), ilkkuu kaksinaismoralismi tervettä järkeä ja yleisiä hyviä tapoja tavalla, joita ei voisi edes kuvitella olevan.
Kaksinaismoralismi on ihottavaa ja vaarallista ja sen tilalle pitäisi saada tervettä itsetuntoa, mutta tätä ei missään nimessä pidä kertoa kaksinaismoralisteille, sillä he käyttäisivät sitä lyömäaseena itse asiaa vastaan sillä juuri huonosta itsetunnostahan nämä mainitut säädyttömyydet sikiävät ja niitä vastaan on taisteltava väittämällä itseään rohkeampia ja tavallisen normaaleja ihmisiä säädyttömiksi onnettomiksi perverssiraukoiksi, joita kaksinaismoralismin tulee suojella..
perjantai 23. heinäkuuta 2010
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Kiroilusta ja kielletyistä sanoista
Eksynpähän kanavasurffaillessani itselleni oudolle kanavalle LIV ja kaikeksi kummastuksekseni kyseiseltä kanavalta tuli aivan lositava dokumenttifilmi USA:n kuuluisista sanoista eli niistä 7 sanasta, jotka laki kieltää TV:ssä mainittaviksi. Kyseiset sanat ovat: Shit, Piss, Fuck, Cunt, Cocksucker, Motherfucker ja Tits. Näiden sanojen tilalla kuullaan kaikkialla maailmassa tunnetuksi tullut "piiip".
On jokseenkin ironista, että maassa, jossa eniten jaksetaan pitää puheita sananvapaudesta ja demokratiasta, rajoitetaan sananvapautta TV:ssä. Listan perusteena olevia sanoja ei oikeusistumien mukaan käytetä kuin loukkaavassa tai syrkivässä tarkoituksessa. Uusin oikeuskäytäntö tosin myöntää kiroilunkin olevan tavallaan "taitolajin" ja hyväksyy kiroilun, kunhan se on pyytämättä ja yllättäen sanottu. Amerikkalaiseen tapaan asia tosin siirtyy korkeimman oikeuden käsiteltäväksi, mutta tämä liittovaltion oikeuden välipäätös sallii jälleen suorat lähetyksen ilman sensuuria.
Muistaakohan kukaan enää Neuvostoliittoa ja Varsovanliiton aikaa, jolloin USA nimenomaan vaati sananvapautta Neuvostoliiton alueelle ja vaati sallimaan suorat TV:lähetykset ja USA:ssa suorat TV-lähetykset käytännössä loppuivat U2:n Bonon kiroiluun suorassa lähetyksessä 2003, kun alioikeus päätti paikallisen kukkahattutädin kanteesta, että TV:n kiroilu on peitettävä "Piiip":illä.
Meillä käydään samanlaista keskustelua vaihtelevin väliajoin lehtien mielipidepalstoilla ja ennustanpa tässä, että kyseinen v-sana eli "vittu"keskustelu taas roihahtaa uuteen roihuun, kunhan koulut alkavat ja aikuiset joutuvat pakaantumaan aamuisin samaan bussiin teinien kanssa.
Mutta miksi sana voitasiin kieltää sillä persuteella, että joku jossain mielentilassa voi tulla siitä loukatuksi tai kokea sen ikävänä? Se ei ole ihmisoikeuksien eikä sananvapauden periaatteiden mukaista, vaan totalitarismia. Jos Tammelallaiselta kalastajalta pääsee melkoinen vonkale karkuun ja siinä yhteydessä tulee käytettyä V-sanaa, niin tulisiko siitä lätkäistä sakko ja paheksuisiko joko sitä oikeasti tai jos remonttia tehdessään isä lyö vasaralla sormeensa ja täräyttää V-sanan niin voiko siitä moittia vaikka lapset olisivatkin lähellä.
Varmasti voi! Olkaa huoleti, sillä tälläisistä sanoista loukkaantuvia henkilöitä on vaikka kuinka heidän tarkoituksenaan tuntuu olevan sanojen irroittaminen kontekstista ja tulkitseminen omien tarkoitusperiensä ja ylemmyyden tunteen saavuttamiseksi. Ja uskokaa minua - tälläisiä ihmisiä on käsittämättömän paljon.
Kiroilun sakottamista ja kiellettyjen sanojen listaa on usein tutkiskeltu elokuvissa ja tieteiskirjallisuudessa. Masentavaa on se, että kaikissa tapauksissa maailma on muuttunut totalitaariseksi järjestelmäksi ilman luovuutta ja toisten todellista hyväksyntää.
Kiroilun kieltämisellä onkin suurempi merkitys kuin ainoastaan hyvien tapojen esille tuominen. Julistamalla jotkut sanat kielletyiksi ja antamalla niille niihin aiemmin kuulumaton semanttinen ja erityisesti tunteellinen merkitys, voidaan näitä sanoja läheteä tarkkailemaan ensin listojen ja myöhemmin lakien voimalla ja kun ensin on aloitettu muutamasta sanasta, niin mihin lopulta päädytään?
Lopulta päädytään valtion sensuuriin, jossa ihmisten tulee sopeutua olemaan sellaisia ja käyttämään vain sitä sallittua kieltä kuin suuri "demokraattisesti" valittu valvojayhteisö haluaa - sitä kuulkaa kutsutaan totalitarismiksi tai ainakin ennen kutsuttiin siksi.
On jokseenkin ironista, että maassa, jossa eniten jaksetaan pitää puheita sananvapaudesta ja demokratiasta, rajoitetaan sananvapautta TV:ssä. Listan perusteena olevia sanoja ei oikeusistumien mukaan käytetä kuin loukkaavassa tai syrkivässä tarkoituksessa. Uusin oikeuskäytäntö tosin myöntää kiroilunkin olevan tavallaan "taitolajin" ja hyväksyy kiroilun, kunhan se on pyytämättä ja yllättäen sanottu. Amerikkalaiseen tapaan asia tosin siirtyy korkeimman oikeuden käsiteltäväksi, mutta tämä liittovaltion oikeuden välipäätös sallii jälleen suorat lähetyksen ilman sensuuria.
Muistaakohan kukaan enää Neuvostoliittoa ja Varsovanliiton aikaa, jolloin USA nimenomaan vaati sananvapautta Neuvostoliiton alueelle ja vaati sallimaan suorat TV:lähetykset ja USA:ssa suorat TV-lähetykset käytännössä loppuivat U2:n Bonon kiroiluun suorassa lähetyksessä 2003, kun alioikeus päätti paikallisen kukkahattutädin kanteesta, että TV:n kiroilu on peitettävä "Piiip":illä.
Meillä käydään samanlaista keskustelua vaihtelevin väliajoin lehtien mielipidepalstoilla ja ennustanpa tässä, että kyseinen v-sana eli "vittu"keskustelu taas roihahtaa uuteen roihuun, kunhan koulut alkavat ja aikuiset joutuvat pakaantumaan aamuisin samaan bussiin teinien kanssa.
Mutta miksi sana voitasiin kieltää sillä persuteella, että joku jossain mielentilassa voi tulla siitä loukatuksi tai kokea sen ikävänä? Se ei ole ihmisoikeuksien eikä sananvapauden periaatteiden mukaista, vaan totalitarismia. Jos Tammelallaiselta kalastajalta pääsee melkoinen vonkale karkuun ja siinä yhteydessä tulee käytettyä V-sanaa, niin tulisiko siitä lätkäistä sakko ja paheksuisiko joko sitä oikeasti tai jos remonttia tehdessään isä lyö vasaralla sormeensa ja täräyttää V-sanan niin voiko siitä moittia vaikka lapset olisivatkin lähellä.
Varmasti voi! Olkaa huoleti, sillä tälläisistä sanoista loukkaantuvia henkilöitä on vaikka kuinka heidän tarkoituksenaan tuntuu olevan sanojen irroittaminen kontekstista ja tulkitseminen omien tarkoitusperiensä ja ylemmyyden tunteen saavuttamiseksi. Ja uskokaa minua - tälläisiä ihmisiä on käsittämättömän paljon.
Kiroilun sakottamista ja kiellettyjen sanojen listaa on usein tutkiskeltu elokuvissa ja tieteiskirjallisuudessa. Masentavaa on se, että kaikissa tapauksissa maailma on muuttunut totalitaariseksi järjestelmäksi ilman luovuutta ja toisten todellista hyväksyntää.
Kiroilun kieltämisellä onkin suurempi merkitys kuin ainoastaan hyvien tapojen esille tuominen. Julistamalla jotkut sanat kielletyiksi ja antamalla niille niihin aiemmin kuulumaton semanttinen ja erityisesti tunteellinen merkitys, voidaan näitä sanoja läheteä tarkkailemaan ensin listojen ja myöhemmin lakien voimalla ja kun ensin on aloitettu muutamasta sanasta, niin mihin lopulta päädytään?
Lopulta päädytään valtion sensuuriin, jossa ihmisten tulee sopeutua olemaan sellaisia ja käyttämään vain sitä sallittua kieltä kuin suuri "demokraattisesti" valittu valvojayhteisö haluaa - sitä kuulkaa kutsutaan totalitarismiksi tai ainakin ennen kutsuttiin siksi.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Epäloogisuuden ihmemaa
Suomi ja suomalaiset ovat ihmeellistä kansaa.
Suomalaisia pitää muistaa syyllistää sekä sääntöjen ja määräysten noudattamisesta, että noudattamatta jättämisestä.
Marin jäätelökioski Kaarinassa on noussut jonkinlaiseksi puheenaiheeksi, jossa yhdistyy kaikki oleellinen työtätekevästä suomalaisesta: kateus, pyrkyriys, byrokratia, hallintoalamaisuus, katkeruus ja epäloogisuus
Jotta epäloogisuuteen tulisi edes hiven loogisuutta pohditaan ensin kateutta.
Suomalainen on kateellinen toiselle palkasta tai työolosuhteista Marin jäätelökioskissa käyneen terveystarkastajan ohjeistamista ja säännöistä kiinnipitämistä pidettiin kateellisena toimintana ja sen katsottiin uhkaavan pienen yrittäjänalun yrittämistä, kun se todellisuudessa oli osoitus siitä, että suomalaiset syyllistyvät sekä sääntöjen noudattamisesta, että noudattamatta jättämisestä.
Terveystarkastaja teki työtään ja isä oli harmistunut, kun leikki vaati luvan. Ei sen olisi pitänyt olla mikään yllätys, koska jäätelöä myytiin voitolla ja elintarvikkeiden myynti vaatii luvan. Tässä tapauksessa kuitenkin myyjän "söpöys" ja toiminnan leikinomaisuuden olisi pitänyt yleisen käsityksen mukaan mennä lain noudattamisen ohi. Osaltaanhan näin kävikin, sillä muistan tapauksen parin vuoden takaa, jolloin itsensä kesäksi hotdog-myynnillä työllistänyt poika, joutui ongelmiin siksi, ettei hänen kiinteässä myyntipaikassaan ollut asianmukaisia WC-tiloja.
Milloin muuten myyjän "söpöys" lakkaa ja voidaan taas noudattaa lakia? Onko 12-vuotias jo epäsöpö tai hyväkäytöksinen 15-vuotias pitkätukka teini, joka haluaa oikeasti tehdä kesätöitä?
Entä, jos kyseisen kioskin jäätelö olisikin, kaikista tehtaan varotoimista huolimatta, saastunut salmonella,listerialla tai rotaviruksella ja epidemia voitaisiin jäljittää juuri tuohon kioskiin. Silloin varmasti oltaisiin otsikoitu terveystarkastajan leväperäisyydestä.
Pyrkyriys on ehkä hieman kova sana, mutta siltäkään ajatukselta ei voi välttyä, kun lukee millaista tukea kioski on saanut. Ja olihan kioskin rakentaminen näppärä veto myös isältä, joka nyt sai sitä julkisuutta, jota jo aiemmin oli kovasti kirjoituksillaan ja kannanotoillaan hakenut.
Byrokratia ja hallintoalamaisuus liittyvät kauniisti yhteen pyrkyriyyteen myös siinä, että ensimmäisen huomautuksen jälkeen isä lupasi hoitaa luvat kuntoon, mutta nopeasti kuitenkin huomasi, ettei se byrokratian kannalta olekaan kannattava teko. Jos isä olisi ottanut luvan omiin nimiinsä hänen työttömän statuksensa olis muuttunut yrittäjäksi ja oikeus työttömän tukeen näin ollen lakannut. Marin kioskista siis saatiin esimerkki byrokratian "kannustinloukusta" - ei työttämän kannata ottaa työtä vastaan ellei se ole kannattavaa. Ihmetystä aiheuttaa vain se, että kukaan poliitikoista - ei edes vihreiden aina innokkaat kansalaispalkan puolustajat - kommentoineet tätä mitenkään. Tämä kannustinloukku on tietekin omiaan kirvoittamaan katkeria kommentteja koko hallinnosta.
Varsinainen kukkanen on kuitenkin asian epäloogisuudessa. Mari, joka lehtitietojen mukaan on 8-vuotias, myy isänsä rakentamassa kioskissa "leikinomaisesti" voitolla jäätelöä. Tänään 14.7. klo 21.40 yle 1 ulkolinjassa puhutaan suklaan kitkerästä totuudesta, jossa lapsityövoimalla kerätään suklaata. Myös tänään radiossa mainittiin, että sadat nuoret kesätyöläiset joutuvat työskentelemään alle 5€/tunti. Riemuesimerkki lienee paikallinen lämpöyhtiö, joka työllistää nuoria 3€/h. Jos ajatellaan, että nuori voi työskennellä puolet lomastaan ja enintään 6h/päivä nuori saa parhaimillaan yhden CD levyn hinnan päivässä. Tämä CD-levyn hintakin on kovaa valuuttaa verrattaessa lapseen, joka kerää kaakaopapuja, mutta epäloogisuutta tämä ei korjaa.
En mitenkään pysty ymmärtämään, että meillä halutaan samalla tavalla riistää lapsia heidän työskennellessään, kuin Afrikan maissa. Jos ajatellaan, että nuorelle maksetaan 3€/h muodostuu hänen kuukausipalkakseen 360€. Olisiko tässä kenties yksi syy siihen passivoitumiseen, josta nuoria syytetään. Jos kokemus on, että työkkäristä saa enemmän kuin 1. työpaikasta, ei liene yllätys kumman nuori tulevaisuudessa valitsee.
360€ kuukausipalkka on aivan yhtäläistä riistämistä, kuin kaakaonpimijan riistäminen. Jos tämä ajatus vaan tuodaan julki, työnantajat aloittavat oman mantransa: "Työllistäminen on niin kallista, kun pitää huomioida sivukulut ja jos maksettaisiin parempaa palkkaa emme voisi työllistää tätäkään määrää nuoria"
Poltiitikoilta kysyttäessä kuullaan toinen mantra: "Me emme voi tälle tehdä mitään, sillä työsopimukset sovitaan paikallisesti. Emmekä me katso tämän olevan riistos, sillä meillä on kuitenkin tarkasti määriteltu kuinka paljon nuoret saavat työskennellä loman aikana, muutenhan nuoret ovat koulussa. Me katsomme, että meillä asiat ovat hyvin."
Siis meillä 8 vuotias "söpö" jäätelönmyyjä tai lämpöyhtiön 3€/h ovat työhön opettamista ja hyödyllisen kokemuksen hankkimista. Käsi ylös, jos joku oikeasti on sitä mieltä. Minusta molemmat ovat laillistettua riistoa, mutta suomalaiset nuoret eivät ehkä sittenkään yllä "söpöydessään" Ghanalaisen tai muun Afrikkalaisen valtion mustan nuoren "söpöyteen".
Suomalaisia pitää muistaa syyllistää sekä sääntöjen ja määräysten noudattamisesta, että noudattamatta jättämisestä.
Marin jäätelökioski Kaarinassa on noussut jonkinlaiseksi puheenaiheeksi, jossa yhdistyy kaikki oleellinen työtätekevästä suomalaisesta: kateus, pyrkyriys, byrokratia, hallintoalamaisuus, katkeruus ja epäloogisuus
Jotta epäloogisuuteen tulisi edes hiven loogisuutta pohditaan ensin kateutta.
Suomalainen on kateellinen toiselle palkasta tai työolosuhteista Marin jäätelökioskissa käyneen terveystarkastajan ohjeistamista ja säännöistä kiinnipitämistä pidettiin kateellisena toimintana ja sen katsottiin uhkaavan pienen yrittäjänalun yrittämistä, kun se todellisuudessa oli osoitus siitä, että suomalaiset syyllistyvät sekä sääntöjen noudattamisesta, että noudattamatta jättämisestä.
Terveystarkastaja teki työtään ja isä oli harmistunut, kun leikki vaati luvan. Ei sen olisi pitänyt olla mikään yllätys, koska jäätelöä myytiin voitolla ja elintarvikkeiden myynti vaatii luvan. Tässä tapauksessa kuitenkin myyjän "söpöys" ja toiminnan leikinomaisuuden olisi pitänyt yleisen käsityksen mukaan mennä lain noudattamisen ohi. Osaltaanhan näin kävikin, sillä muistan tapauksen parin vuoden takaa, jolloin itsensä kesäksi hotdog-myynnillä työllistänyt poika, joutui ongelmiin siksi, ettei hänen kiinteässä myyntipaikassaan ollut asianmukaisia WC-tiloja.
Milloin muuten myyjän "söpöys" lakkaa ja voidaan taas noudattaa lakia? Onko 12-vuotias jo epäsöpö tai hyväkäytöksinen 15-vuotias pitkätukka teini, joka haluaa oikeasti tehdä kesätöitä?
Entä, jos kyseisen kioskin jäätelö olisikin, kaikista tehtaan varotoimista huolimatta, saastunut salmonella,listerialla tai rotaviruksella ja epidemia voitaisiin jäljittää juuri tuohon kioskiin. Silloin varmasti oltaisiin otsikoitu terveystarkastajan leväperäisyydestä.
Pyrkyriys on ehkä hieman kova sana, mutta siltäkään ajatukselta ei voi välttyä, kun lukee millaista tukea kioski on saanut. Ja olihan kioskin rakentaminen näppärä veto myös isältä, joka nyt sai sitä julkisuutta, jota jo aiemmin oli kovasti kirjoituksillaan ja kannanotoillaan hakenut.
Byrokratia ja hallintoalamaisuus liittyvät kauniisti yhteen pyrkyriyyteen myös siinä, että ensimmäisen huomautuksen jälkeen isä lupasi hoitaa luvat kuntoon, mutta nopeasti kuitenkin huomasi, ettei se byrokratian kannalta olekaan kannattava teko. Jos isä olisi ottanut luvan omiin nimiinsä hänen työttömän statuksensa olis muuttunut yrittäjäksi ja oikeus työttömän tukeen näin ollen lakannut. Marin kioskista siis saatiin esimerkki byrokratian "kannustinloukusta" - ei työttämän kannata ottaa työtä vastaan ellei se ole kannattavaa. Ihmetystä aiheuttaa vain se, että kukaan poliitikoista - ei edes vihreiden aina innokkaat kansalaispalkan puolustajat - kommentoineet tätä mitenkään. Tämä kannustinloukku on tietekin omiaan kirvoittamaan katkeria kommentteja koko hallinnosta.
Varsinainen kukkanen on kuitenkin asian epäloogisuudessa. Mari, joka lehtitietojen mukaan on 8-vuotias, myy isänsä rakentamassa kioskissa "leikinomaisesti" voitolla jäätelöä. Tänään 14.7. klo 21.40 yle 1 ulkolinjassa puhutaan suklaan kitkerästä totuudesta, jossa lapsityövoimalla kerätään suklaata. Myös tänään radiossa mainittiin, että sadat nuoret kesätyöläiset joutuvat työskentelemään alle 5€/tunti. Riemuesimerkki lienee paikallinen lämpöyhtiö, joka työllistää nuoria 3€/h. Jos ajatellaan, että nuori voi työskennellä puolet lomastaan ja enintään 6h/päivä nuori saa parhaimillaan yhden CD levyn hinnan päivässä. Tämä CD-levyn hintakin on kovaa valuuttaa verrattaessa lapseen, joka kerää kaakaopapuja, mutta epäloogisuutta tämä ei korjaa.
En mitenkään pysty ymmärtämään, että meillä halutaan samalla tavalla riistää lapsia heidän työskennellessään, kuin Afrikan maissa. Jos ajatellaan, että nuorelle maksetaan 3€/h muodostuu hänen kuukausipalkakseen 360€. Olisiko tässä kenties yksi syy siihen passivoitumiseen, josta nuoria syytetään. Jos kokemus on, että työkkäristä saa enemmän kuin 1. työpaikasta, ei liene yllätys kumman nuori tulevaisuudessa valitsee.
360€ kuukausipalkka on aivan yhtäläistä riistämistä, kuin kaakaonpimijan riistäminen. Jos tämä ajatus vaan tuodaan julki, työnantajat aloittavat oman mantransa: "Työllistäminen on niin kallista, kun pitää huomioida sivukulut ja jos maksettaisiin parempaa palkkaa emme voisi työllistää tätäkään määrää nuoria"
Poltiitikoilta kysyttäessä kuullaan toinen mantra: "Me emme voi tälle tehdä mitään, sillä työsopimukset sovitaan paikallisesti. Emmekä me katso tämän olevan riistos, sillä meillä on kuitenkin tarkasti määriteltu kuinka paljon nuoret saavat työskennellä loman aikana, muutenhan nuoret ovat koulussa. Me katsomme, että meillä asiat ovat hyvin."
Siis meillä 8 vuotias "söpö" jäätelönmyyjä tai lämpöyhtiön 3€/h ovat työhön opettamista ja hyödyllisen kokemuksen hankkimista. Käsi ylös, jos joku oikeasti on sitä mieltä. Minusta molemmat ovat laillistettua riistoa, mutta suomalaiset nuoret eivät ehkä sittenkään yllä "söpöydessään" Ghanalaisen tai muun Afrikkalaisen valtion mustan nuoren "söpöyteen".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)