torstai 30. syyskuuta 2010

Tehoa vai tehottomuutta

Voisin hyvin uskoa, että kuntatyönantajan tavoitteena on tehokas palveluidentuotanto ja tätä tukeakseen työntekijälle järjestetään sellaiset toimivat työvälineet, joilla työ sujuu.

Kun pidempään olen seurannut kunnan toimintoja lähietäisyydeltä, en enää usko moiseen.

Yksityisellä sektorilla ajattelu toimii kaikitenkin jotenkin seuraavasti:
Väline on rikki ja se on välttämätön työn tekemiseksi tai ainakin työn tekemiseksi nykyaikaisella tavalla, joten väline korjataan tai hankitaan uusi.

Kuntapuolella sama ajattelu toimii mitä ilmeisimmin seuraavasti:
Väline on rikki ja se on välttämätön työn tekemiseksi nykyaikaisella tavalla, joten välinettä ei tarvitse korvata, koska aiemmin väline on toiminut ja uuden välineen hankkiminen tai vanhan korjaamiseen ei ole varattu määrärahaa ja koska asiasta vastaava henkilö ei itse suoraan osaa käyttää vastaavaa välinettä tai on muuten sitä mieltä, että aiemmin työ tehtiin toisella välineellä ja toisella tavalla, jonka pitäisi edelleenkin riittää etenkin, kun korvaaminen on kallista ja siihen ei ole varattu määrärahaa.

Koita tässä sitten tehostaa toimintoja kun väline, josta on kysymys kustantaisi noin 6,66*10^-6% kunnan budjetista - on muuten ihan helvetillinen kustannuserä.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Voihan demokratia

Meillä on eduskuntavaalit ensi keväänä.

Ruotsissa oli valtiopäivävaalit juuri äskettäin.

Ruotsalainen kansankoti meni sekaisin demokratiasta, koska demokraattisesti valittu systeemi antoi mahdollisuusden demokratian toteutumiselle. On äärimmäisen valitettavaa, että demokratia ei suvaitse demokratiaa, vaan harvainvallan.

Miksi meillä ja muualla poliittinen eliitti, kyllä se on elitti ja aivan eritavalla kuin älyllinen eliitti, on muodostunut kuningasvaltaa vahvemmin periytyväksi ominaisuudeksi? Tuon luulisi kiinnostavan niitä ihmisiä, jotka puhuvat demokratian puolesta, ei sen, että suurien valtapuolueiden vierelle nousee uusia puolueita, joiden edustajat valitaan demokratian perusteiden mukaan päättämään asioista tasavertaisesti muiden edustajien kanssa.

Näyttää siis siltä, että demokratia ei voi sietää demokratiaa.

Faktat ovat kivoja. Niiden avulla voi tehdä erinomaisia päätöksiä edellyttäen, että syy-seuraustuhteet ovat selvillä.

Tunteet ovat kivoja. Niiden avulla voi tehdä erinomaisia päätöksiä ravintolan sulkemisaikaan, kuten useat tietävät nenän kipeydyttyä tai omaisuuden mennessä jakoon. Tunteet kuuluvat ihmisyyteen ja myös päätöksentekoon, mutta demokratian perusteiksi niistä ei ole.

Demokratian suurin ongelma on siinä, että se tuhoaa itseitsensä vaatimalla demokratiaa samalla, kun se sisäisesti haluaa totalitarismia ja vahvaa johtajaa.

Demokratia vaikuttaa siis älyllisesti yhtä kehittyneeltä kuin murrosikäinen. Ellei sitä joku aikuinen ohjaa, niin tulos voi olla huono. Parhaimmillaan tulos on entistä parempi kunhan vaan prosessiin on uskottu ja natinat kestetty.

Jään mielenkiinnolla odottamaan Ruotsalaisten natinaa ennen Suomen eduskuntavaaleja.