lauantai 19. kesäkuuta 2010

Valmista tuli

Eilen oli sitten kesäteatterin ensi-ilta. Ilma oli juuri tyypillinen kesäteatteri-ilma, jossa vain vankimmat innostuneet viihtyivät katsomassa. Tuuli oli suorastaan myrskyinen ja pakolliset 5 vesipisaraa sadettakin saatiin. Toisaalta näytelmän teksti on hurmaavan perinteinen kesäteatteriteksti, joten alun haitarimusiikki ja pieni jännitys sateesta vain kruunasivat ensi-illan.

Tärkeintä kuitenkin oli lopputulos, joka näytti olevan yleisön mieleen ja näyttelijöilläkin näytti olevan hieno fiilis tehdä näytelmää ja se näkyi myös lopputuloksessa. Minä pidin saavutuksesta.

Kun aikaisempina kesinä olen itse ollut näyttämöllä ja jatkanut tekemistä läpi kesän, nyt tilanne onkin toinen. Minun hommani tuli valmiiksi ja näyttelijät jatkavat ja pitävät keskenään hyvän fiiliksen ja nauttivat jokaisesta esityksestä. Tiettyä etua tosiaan saa siitä, että voi soittaa ihmisille ja pyytää heitä mukaan produktioon ja kun vielä saa nykyisen kaltaisen kokoonpanon voi olla vain tyytyväinen. Se nyt tietysti on, että haluttaisi olla mukana tekemässä näytelmää.

Edellisestä voi siis päätellä, että olinkin näytelmän ohjaaja. Oli oikein mukavaa kuulla näyttelijöiltä, palautetta harjoittelukaudesta ja tuntemuksistaan. Hauska huomata, että muutamalle näyttelijälle selkeni vasta aivan viime tipassa se, että produktio oli ensimmäinen koko illan näytelmän ohjaustyö - taisin olla yllättävän vakuuttava. Toisaalta halusin kyllä panostaa tähän ja näyttää muutamalle muulle ja samalla itselleni, että toimintatapa oli oikea.

Vielä en ajattele, että joku kohta tai henkilö olisi pitänyt rakentaa toisin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kuten jo mainittua - ensi-iltayleisö piti näkemästään. Seuraava jännittämisen paikka on sitten kriitikon mielipide. Perinteisestihän kiitokset kuuluvat näyttelijöille ja haukuista vastaa ohjaaja.

Odotan myös innolla mahdollisuutta katsoa esityksen käsikirjoittajan kanssa, joka muuten soitti ja lähetti ensi-ilta viikolla lämpimän kannustuksen koko työryhmälle. Esimerkillistä ja todella positiivista kannustusta käsikirjoittajalta.

Toivottavasti mahdollisimman moni katsoja löytää tämän "helmen" kesäteatteritarjonnasta.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Yritä edes

Yrittäminen ei ole kuulkaas helppoa. Ei ainakaan ole helppoa olla aloittava yrittäjä, eikä ainakaan ole helppoa saada yrittämiseen apua ja neuvoja.

Paikallisessa valtalehdessä on kommentoitu paljon paikallisten oppilaitosten aloituspaikkojen alasajoa ja oltu kovasti huolissaan siitä mihin opiskelijat siirtyvät ja mitä alkavat opiskelemaan.

Paikallisessa valtalehdessä on myös paikallisten vaikuttajapoliitikkojen suusta kuultu huoli alueen menestymisestä kovassa kilpailussa etenkin, kun meriteollisuus vetää viimeisiä henkosiaan.

Kulttuuria ja siihen liittyviä oheistoimintoja on toivottu alueen pelastajaksi jo pitkään. Nyt siitä ona saatu 1. pieni merkki, kun Vareksen tuotantotiimi on saanut Pansion vanhan koulurakennuksen käyttöönsä ja ratapihan alueelle kunnostetaan vuodeksi 2011 kultturikeskus "suurtapahtumille", mutta entäs sitten...?

Sain henkilökohtaisesti alueen tärkeimmältä matkailutoimijalta sen verran nasevan ikävää ja negatiivista palvelua, informaatiota ja kohtelua, että ihan hevillä, edes 1827 Turku Infernal Musicalin avulla, en usko kulttuurin ja siihen liittyvien toimintojen korvaavan Turussa yhtään mitään.

Täällä tuntuu olevan vallalla litistä, kurista ja tallo mentaliteetti. Suuremmat organisaatiot litistävät ja tallovat pienet yrittäjät jalkoihinsa ja kaupungin byrokratia kuristaa viimeisenkin halun yrittää tuottaa jotain uutta ja haluttua.

Ei ole kovin kannustavaa kuulla: "Tälläiset asiat päätetään vähintään puoli vuotta etukäteen emmekä me muta emidän suunnitelmia, mutta voittehan te yrittää ihan itse." OK Yritetään sitten ja muistetaan myös mainita huonosta palvelusta.

Heitän ennustuksen vuodelle 2012 kesäkuulle: Vuoden 2011 säätiö on jättänyt taakseen muutaman väliaikaisesti kunnostetun paikan ja niiden rapistumisen lisäksi ulkona olevat tilataideteokset rapistuvat rahan puuttessa. Kulttuuri ei ole pelastanut Turun seutukuntaa ja perusvalittajat ovat edelleen estämässä uusien hankkeiden etenemistä valittamalla kaikesta mahdollisesta kaikille mahdollisille tahoille.

Kun Dublin 1991 oli kulttuuripääkaupunki sinnekin perustettiin toimikunta tärkeistä ihmisistä, jotka tiesivät miten jakaa kulttuuria rahvaalle. Paikkoja puleerattiin, huono-osaisia siirrettiin vanhoista rapistuvista tiloista muualle ja paikalle tuotiin gallerioita ja tapahtumia. 10 vuotta myöhemmin ollaan samassa tilanteessa kuin aiemmin.

Muualta tuodut, tärkeiden ihmisten valitsemat, taidetapahtumat eivät jää kulttuuripääkaupunkiin, mutta nimitaiteilijoiden rahoitus on välttämätöntä ja taideteokset poistuvat kulttuuripääkapungista ja jäljelle jää sama tyhjyys kuin aiemminkin. Omaa paikallisuutta korostamaan palkataan ulkopaikkakuntalaisia taiteilijoita ja yrityksiä. Näin raha valuu ulos eikä pysyvyyttä synny.

On kovin valitettavaa, että näille säätiön tärkeille ihmisille peliteoria on niin tuntematon. Sen tuntijat nimittäin osaisivat pelata alueen maksimaalisen voiton kannalta eikä joidenkin henkilökohtaisen voiton maksimoinnin kautta - vai olenko ymmärtänyt jotain väärin

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Koulutuspolitiikkaa

Uusi tuntijako on kaikkien nähtävillä. Opettaa pitäisi nyt myös draamaa ja etiikkaa ja valinnaisuutta lisätä, jotta koulussa olisi kivaa.

Melkolailla mielenkiintoinen ehdotus. Kun nykyään PISA-tutkimuksessa ollaan saatu tiedollisesti ja taidollisesti hyviä tuloksia siirrytään lisäämään aineita, jotta koulussa viihdyttäisiin paremmin.

On taitanut komitean jäseniltä jäädä käymästä koulussa viime aikoina sillä uskallan väittää, että etiikka ja draama eivät varmastikaan tule muodostumaan suosituiksi oppiaineiksi koulussa. Ilmaisutaitoa on ollut valinnaisena iät ja ajat, mutta valinnat hyvin pieniä. Onhan näyttelijän ammatti juuri nyt mediaseksikäs, mutta valitettavasti Suomeen ei niitäkään mahdu aivan koulutusmääriä vastaavaa määrää. Etiikka taas minusta pitäisi imeä äidinmaidossa. Jos etiikka otetaan oppiaineeksi siitä tulee meidän nykymuotoisessa jokaista arvoa kumartavassa yhteiskunnassa täydellinen kaaos. Eettiset perusteet, kun ovat eräissä maissa kovasti uskontoon sidonnaisia ja meidän etiikkamme on Kreikan peruja ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin olisiko Kreikka nykyisessä jamassa, jos toiminta olisi ollut eettisesti perusteltua...

Pakkoruotsi jäi - no hei kuka oikeasti uskoi, että siihen tai uskonnonopetukseen olisi mitenkään puututtu.

Ovelinta hommassa on kuitenkin se, että valinnaisuus ei ymmärtääkseni ole pakollista, vaan riippuu opetuksen järjestäjästä. Opetusta voidaan edelleenkin järjestää minimituntimäärillä, jolloin tasavertaisuus häviää. Jossain on rahaa jossain ei.

Suomen koulutuspolitiikka muistuttaa vaarallisesti USA:n koulutuspoliittisia ajatuksia 1950-1960 luvuilta. Opettajien ajasta menee yhä suurempi osa turhanpäiväisiin byrokraattisiin lippusiin ja lappusiin ja oppilaan innovaation ajatellaan kasvavan suoraan verrannolisesti viihtymiseen. Opettajile määrättiin tuolloin muutamissa osavaltioissa "opettajalisenssi", joka pitää uusia 5 vuoden välein ja siihen sisältyy velvoite lisäkoulutuksesta omalla kustannuksella. Vain lisenssoidut opettajat voidaan palkata opettajiksi.


Meillä opettaja- nimike haluaan suojeltavaksi, jotta saadaan "valeopettajat" pois kouluista. Keitä nämä valeopettajat muuten ovat? Ovatko he niitä todellisia asiantuntijoita, joilla on suunnattoman paljon tietoa ja kokemusta omalta alaltaan, mutta ei opettajan pedagogisia opintoja? Maisteri ja tohtori ovat molemmat kelpoisia ja päteviä opettamaan yliopistossa opettajiksi valmistuvia, mutta ilman pedagogisia opintoja kumpikaan ei ole kelvollinen opettamaan 1-luokkalaista. Eikö yhtään ihmetytä? Entä vanhojen tutkintomuotojen opettajat. Meillä riittää vielä pitkään opettajia, joiden pätevyydet on hankittu 1970-luvulla ja tutkintorakenteet ovat siitä muuttuneet huomattavasti.

Koko uudistus tulisi maksamaan 330 000 000€ aloittaessa ja kymmeniä miljoonia vuosittain. Mistähän tämä raha tehdään. Nykyjäänkin opettajia lomautetaan. Olisi järjetöntä ensin lomauttaa opettajat ja sitten lisätä opettajakoulutusta ja täydennyskoulutusta ja vaatia kuntia järjestämään lisää oppitunteja, joihin rahat saadaan säästämällä opetuksesta. Loistavaa, taas on keksitty hieno ikiliikkuja.

Huutakaa hep, joiden koulunkäynnin sietämätön ikävyys tuhosi hienon tulevaisuuden. Minusta koulunkäynti oli sietämättömän ikävää ja tylsää siksi, että suurin osa asioista oli liian helppoja. Todelliset haasteet puuttuivat oikeassa vaiheessa. Eikä niitä haasteita saa ollakaan. Jos koulun haasteet tulevat liian suuriksi oppilasta lähdetään tukemaan: kouluavustajalla, jonka tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, mutta oppilaat nopeasti huomaavat, kuka hoitaa heidän välineensä ja tehtävänsä kuntoon. Itse ei tarvitse huolehtia mistään, kun avustaja huolehtii. Jos tämä tai tukiopetuskaan ei auta tehdään psykologiset testit ja HOJKS:ataan oppilas.

HOJKS on mielenkiintoinen juttu, sillä se on kuin etuajo-oikeus lautalle. HOJKS-oppilan vaatimustasoa alennetaan merkittävästi yleensä vielä useammassa kuin yhdessä aineessa. Pyrkiessä II-asteen oppilaitoksiin HOJKS-oppilaat ohittavat tavalliset oppilaat kaikissa valinnoissa sillä valintapaperiin laitetaan vain numerot ja lisätietoihin sana HOJKS. Kone laskee numeroista keskiarvon - keskiarvot laitetaan paremmuusjärjestykseen ja helpotetulla oppiaineksella päästään tavallisten oppilaiden ohi ja tämän kaiken perustelu on se, että näin HOJKS oppilaat ovat tasa-arvoisessa asemassa muita kohtaan eli paremmassa. II-asteen koulussa tulee näille välttämättä vaikeuksia, koska vaatismustaso on niin selväsi muita vähemmän ja joku tavallinen oppilas on lisäksi jäänyt rannalle opilaitoksesta. Tässä syrjäytettiin tasa-arvon nimissä 2 oppilasta ja joku vielä ihmettelee miksi oppilaita syrjäytyy.

Tähänkään epäkohtaan komitea ei puuttunut. Onko siis ymmärrettävä,että toisten kuuluukin olla tasa-arvoisempia kuin toisten. Kaikkein reiluinta olisi se, että HOJKS-oppilaille olisi II-asteella omat kiintiöt. Nämä kuulemma leimaisivat oppilaita. Olkoon sitten niin, sillä leimaamisesta ei ole samanlaista haittaa kuin useamman oppilaan samanaikaisesta syrjäytymisestä.

Summa summarum. Kun halutaan olla poliittisesti korrekteja, todellinen kehitys jää taka-alalle ja poliitikot pääsevät jatkamaan vaalilupauksien antamista ja huolestuneisuuden osoittamista. Sillä harvat asiat ovat yhtä tärkeitä poliitikkojen vaalilupauksissa kuin lapset, koululaiset ja sairaanhoitajat.....eri asia onkin se miten lupauksen kanssa toimitaan.