Kas, kun sitä on päässyt tai joutunut jo sellaiseen ikään, että oikeasti voi miettiä miten asiat oli ennen ja paremminhan ne - tietysti.
Kovasti kuitenkin ihmetyttää tämä merkillinen jokapäiväinen tyhmistyminen ja osaamattomuuden lisääntyminen nuorten, nuorten aikuisten ja vähn vanhempienkin kohdalla. Ja nyt muuten oikeasti pelkään sivustoa, jossa jo 50 000 kansalaista voi saada aikaan lakialoitteen.
Annanpa tästä pari esimerkkiä: Kun radiossa mainostetaan nikotiini korvaushoitoa tupakasta vierottamiseen päättyy mainos jotakuinkin näin "...Nicotinell nikotiinipurukumi. Sisältää nikotiinia" Siis pitääkö nykyään oikeasti sanoa, että nikotiinipurukumi sisältää nikotiinia? Eikö se nyt ole itsestään selvää.
Toisaalta samaan törmää myös oppitunneilla. Oppilaat pelkäävät nykyään kaasupoltinta sytyttäessään, että kaasupoltin räjähtää (!?) tai tulitikun sytyttäminen saa aikaan biblikaalista tuhoa. Sähköopin opettaminen on täysin mahdotonta, koska oppilaat pelkäävät letaalia sähköiskua paristosta ja se, että vaaditaan kytkentäkaavion merkkien opettelemista on täysin ylivoimaista puhumattakaan, että niinkin vaativa kytkentä kuin virtalähteen kytkeminen virtamittariin ja siitä edelleen lamppuun ja lampusta takaisin virtamittariin onnistuisi itsenäisesti pienen kokeilun jälkeen. Ei - tätä ei ilmeiseti voi vaatia, vaan voidaan ottaa käyttöön kaikki 10 peukaloa keskeltä kämmentä ja vaatia opettajaa opettamaan eli tekemään kytkentä oppilaan puolesta. Ei puhettakaan omatoimisuudesta, yrittämisestä ja erehdyksestä tai kokeilemisesta miten kaikki mainitut osat saadaat kiinni toisiinsa kolmella johtimella. Ei tietenkään, koska oppilaalla on oikeus opetukseen ja opettajalla on siis vain velvollisuus opettamiseen, eikä minkään tunnilla mainitun asian osaamisen tai ylipäänsä kuuntelun vaatimiseen.
Toki myönnän, että tehdessäni itse lukioikäisenä muuntajaa jostain tekniikkalehdestä löytämälläni ohjeella, toiminta ei ehkä ollut kaikkein fiksuinta, mutta toimiva muuntaja siitä tuli. - vielä kun sen jostain löytäisi. Ei siksi, että sitä voisi näyttää oppilaille vaan siksi, että sen voisi näyttää kaikille niille vanhemmille, jotka nyt pelkäävät vain kaikkea kamalaa tapahtuvan lapselleen koulussa ja elämässä yleensä.
Kokeilemisen ja itseensä luottamisen taidot ovat nykyään täysin kateissa myös OPS:n laatijoilta. Jos OPS:ssa jo mainitaan vaaralliset aineet ja niillä viitataan teknisen työn, fysiikan ja kemian pienempiin ryhmiin ja samaan aikaan joku kouluttaja kulkee paikasta toiseen kertomassa kuinka kemiassa tärkeintä on oikeat kemikaalilainsäädännön mukaiset merkinnät ja suojalasit, suoavaatteet ja käsineet käsiteltäessä mitä tahansa kemikaaleja, ei oikeastaan voi kuin syyttää tätä porukkaa pelon lietsomisesta.
Kun tuohon pelotteluun lisätään pelokas oppilas, sopivasti suojeleva äiti (sori näin se vaan yleensä on), yliempaattinen kuraattori ja psykologi joista joku jossain vaiheessa tulee maininneeksi, että vahinko voi olla mahdollinen, niin siinä sitä ollaan. Oppialas pelkää entistä enemmän eikä suostu tekemään töitä koska pelkää ja moniammatillinen tuki alkaa hakemaan muita mahdollisuuksia oppimiseen kuin tekeminen ja FyKe-opettaja on aivan ihmeissään, kun juuri tässä kohdassa OPS:n vaatimuksia kokeellisesta työskentelystä ei tarvitsekaan noudattaa.
Seuraavassa oppilaitoksessa ihmetellään sitä, miksi käytännön työskentely ei suju?
Kun perusopetuksessa jälleen muutettiin OPS:n perusteita, unohdetteiin kokonaan kokeellisuuden ja tekemisen välttämättömyys oppimisessa. On melkolailla omituista, että 4:nnen luokan oppilaalle voidaan kyllä antaa akkuporakone, mutta pylväsporakone on kokonaan kielletty. Kun oppilaat eivät enää nikkaroi kotonaankaan, tai siihen ole ylipäänsä mahdollisuutta missään, saadaan aikaan se mistä Suomen koululaitoksen pitäisi olla tunnettu eli poikien syrjäyttämisessä. Mitään ei enää uskalla teettää oppilailla, kun opettaja on aina yksin vastuussa aivan täysin odottamattomista ja epätodennäköisistä vahingoistakin.
Riskien ymmärätämisen pitäisi kuulua jokaisen ihmisen yleissivistykseen, mutta näin ei todellakaan ole, vaan vallalla on parhaimman pelottelijan markkinat.
Virallisten lähteiden, kuten YK:n ja STUK:n mukaan Tshernobylin onnettomuus aiheutti enimmillään noin 4000 kuolemantapausta. Kun tätä verrataan noin 3000 vuosittaiseen hiilikaivosturmien aiheuttamaan kuolemantapaukseen (vuodesta 85 siis 81000 kuollutta), huomataan millaisesta riskistä oikeasti on kyse, mutta nyt kuvaan astuukin pelottelu, joka on paljon järkeä tehokkaampaa.
Harmi vaan, että tuo epärealistinen pelottelu ja siihen mukaan menevät aikuiset koko ajan heikentävät omien lastensta menestymisen mahdollisuuksia. Tärkeäksi onkin siis muodostunut syylisten etsiminen tilanteessa kuin tilanteessa. Enää ei haeta ratkaisua eikä muita mahdollisia toimintatapoja ongelmista selviämiseksi - jonkun muun syy on nyt tärkeää. Onhan sen oltava, jonkun syy, että ongelma ylipäänsä on muodostunut ja joku muu ei sitä jo ole ratkaissut.
Ketähän mä voisin syyttää siitä, että liian monella on ne 10 peukaloa keskellä kämmentä - kyllä nyt joku muu täytyy jostain syylliseksi löytää ettei tartte itse mitään tehdä.
