Monet kunnat, kuten Turku, ovat huomanneet jo aikoja sitten järjestellä sekä velkojaan, että toimintojaan yhtiöittämällä osan perustoiminnoistaan, jotka "eivät ole kunnallisen toiminnan ydinaluetta."
Näitä käteväsi yhtiöitettäviä toimintoja ovat mm. ruokapalvelut, jotka sitten yhtiöitettynä tuottavat ruokaa kuntien päiväkoteihin, sairaaloihin ja kouluihin. Samalla on tietysti vedetty peliin hygieniapeloittelukortti, jonka avulla päiväkodeissa on kielletty pullien leipominen lasten kanssa, omien kotona leivottujen tuotteiden tuominen päiväkotiin syntymäpäivänä ja moni muu luonnollinen ja lapsia opettava asia. Koska monelta lapselta jää nyt kokematta leipominen on asiaan luonnollisesti puututtu. Sen korvikkeeksi päiväkoteihin tuotiin kansainvälinen SAPERE-hanke, jossa lapset pääsivät koskemaan, tunnustelemaan ja maistamaan ruoka-aineita. Mutta edelleenkään näistä ruoka-aineista lapset eivät saa päiväkodeissa tehdä ruokaa eivätkä leipoa, koska se voi olla potentiaalisesti vaarallista.
Toinen hämmentävä asia on se, että kaupunki nyt maksaa omalle yhtiölleen oman ruokansa valmistamisesta, mutta päiväkodit, koulut tai sairaalat eivät kuitenkaan voi kilpailuttaa annoksiaan todelliseti. Ruokapalveuyksikkö voi kuitenkin hinnoitella tarjoiltavan ruoan itsenäisesti. Hurraa vapaa markkinatalous - hitto eihän siitä olekkaan kysymys, kun ollaan kunnassa. Eli kun kunta tarvitsee lisää tuottoa, ruokapalvelut nostavat aterioiden hintoja ja päivä-, koulu- tai siraanhoito maksaa ja maksajan budjetti ylittyy ja voittoa tuottanutta luonnolisesti kehutaan.
Että tämä kunnallinen palvelu on hienoa.
Mutta tänään, 20.7. Turun Sanomissa oli vielä tämänkin ylittävä kunnallisen yhtiöittämisen kukkanen.
Terveystarkastaja kommentoi Lönnrotin puistossa olevaa rottapopulaatiota:
-Aikaisempina vuosina kaupunki on myrkyttänyt rottia alueelta, mutta nyt myrkytystä ei ole pariin vuoteen tehty. Kaupungin liikelaitosten yhtiöittämisen jälkeen on jäänyt epäselväksi kenen alaisuuteen rottien myrkyttämisen tilaaminen kuuluu ! Selvää kuitenkin on, että alue kuuluu kaupungille.
ja jatkaa
- Aiemmin sovimme kaupungin puisto-osaston kanssa, mutta kykymallissa nämä toiminnot kuuluvat Kuntec OY:lle. Voisimme periaatteessa tehdä myrkytyksen itsekin, mutta säästösyistä meilä ei ole tällä hetkellä edes rotanmyrkkyä, Epäselvää olisi kuka olisi myrkytyksen tilaaja.
Sori vaan, mutta jos kunnan terveystarkastajan mielestä ei tiedetä kenelle myrkytyksen tilaaminen kuuluu ja mikä on organisaatiomuutoksen tilanne kunnassa, niin jotain todellakin olisi syytä tehdä.
Ja säästösyyhyn vetoaminen on totaalisen naurettavaa. Paketillinen Ratak-rotanmyrkkyä maksaa 14.07€ ei voi olla rahasta kiinni. Ilmeisesti seuraavaksi saadaan sitten varoittaa lemmikkien omistajia, kun joltain on mennyt kuppi nurin ja yksittäinen kapunkilainen on päättänyt avustaa kaupunkia tässä hirvittävässä kustannuksessa levittämällä varoiksi itse myrkyt puistoon.
Kuntien sisäinen byrokratia on täysin idioottimaista ja se hyvin näkyy niissä virkamiehisssä, jotka ajattelevat vain sitä yhtä ainoaa pykälää ja päätösvaltaa. Kuinka hemmetin vaikeaa on yhden vastaavan ihmisen tilata kilo tai vaikka viisi kiloa sitä rotanmyrkkyä ja määrätä puisto-osastoa hoitamaan homma kuten ennenkin.
On uskomatonta, että virkamiehet piiloutuvat päättömien pykälien ja vastuukysymysten taakse sekä vastuuta pakoillessaan, että tajuttomia määräyksiä antaessaan.
lauantai 20. heinäkuuta 2013
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Joku nyt mättää koulutuksessa ja pahasti.
Suomen peruskoulua kehutaan ympäri maailmaa ja PISA-tutkimuksessa saadaan toistuvasti huippupisteitä, mutta joku tässä hommassa mättää oikein todenteolla.
Peruskouluun ollaan juuri samassa uutta lainsäädäntöä kurin pitämiseksi. Opettajille tullee oikeudet tarkistaa oppilaan laukku ja ottaa pois opetukselle haittaa aiheuttava väline, kuten teräase ja puhelin, kummalla nyt sitten enemmän sitä opetusta sattuukin haittaamaan...
Päiväkodissa taas kiistaa aiheuttuu lastentarhanopettajien erilaiset koulutukset. OAJ:n mielestä ainoastaan kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri on sovelias huolehtimaan varhaiskasvatuksesta ja lainsäätäjän mielestä myös AMK tutkinnon suorittanut sosionomi omaa pätevyyden samaan. Esiopetuslain mukaista esiopetusta voi antaa vain henkilö, jolla on hankittuna esiopetuspätevyys joko erikseen hankittuna tai sitten opintojen mukana saatuna. Kun laki esiopetuksesta annettiin, niin siirtymäaikana monet lastentarhanopettajat sellaisen hankkivat Helsingin yliopistona antamana ja hyvä niin.
Ja sitten päästääkin jo lähemmäksi asiaa eli peruskoulun jälkeisen koulutuksen ongelmia.
Meillä on, myönnetäänpä se tai ei, käynissä melkoinen koulutusinflaatio. On täysin käsittämätöntä, että miltei jokaiseen työön vaaditaan ainakin 3-vuoden koulutus, kun samaan aikaan ollaan työttömyyden hoitamiseksi lieventämässä ammattiturvaa, jolloin työnhakijalle voitaisiin osoittaa jotain muutakin työtä, kuin mihin on kouluttautunut. Toisaalla ammattiyhdistykset koittavat saada ammattinimikkeitään suojattua, jotta vain tietyn koulutuksen saaneet ihmiset voivat tehdä kyseistä työtä ja silti ollaan huolissaan nuorisotyöttömyydestä ja vieläpä leikataan oppilaspaikkoja, kun oppilasmäärät ovat lähtemässä selvän kasvuun.
Jotenkin väittäisin, että lainsäätäjä ei tiedä mitä tekee.
Käytänpä nyt vielä esimerkkinä tuota lastentarhanopettajaa, joka on tarkoitukseen erinomainen esimerkki. 2 koulutusta samalle alalle tuottaa vain toiselle pätevyyden kaikkeen ja toiselle osaan työstä. Miten ihmeessä lainsäätäjä on koskaan voinut tuottaa mitään noin typerää? Miksi ihmeessä meilä ei ole vain yhtä ainoaa koulutusta lastentarhanopettajille? Siksi, että LTO:n koulutuksen paikasta on kiistelty vuosia eivätkä poliittiset päättäjät tunnu pääsevän yksimielisyyteen siitä, kuuluuko varhaiskasvatus opetus- vai sosiaalipuolelle. Pistetään riitahalki ja siirretään se teollisuusministeriöön, koska työvoimaahan tässä pitäisi maahan saada eikö. Ei tuo idea ole yhtään sen typerämpi, kuin nykyinen 2 koulutusta yhteen toimeen ja poikkeavat pätevyydet. Eniten pelkään OAJ:n ampuvan itseään nilkkaan siinä, että lastentarhanopettajan lapsiryhmän ulkopuolisen suunnitteluajan osuutta koitetaan nostaa tässä taloudellisessa tilanteessa. Henkilökohtaisesti asettaisin tavoitteeksi yhdenmukaistaa koulutuksen yhteen paikkaan ja yhdellä koko varhaiskasvatuksen kattavalla pätevyydellä.
Mutta mättää se muussakin koulutuksessa. Tänään Iltalehdessä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vaatii, että vastavalmistuneille opettajille pitää taata tukihenkilö vähintään ensimmäisen työvuoden ajaksi
Ei voi olla totta! En suostu, En.
Voiko opettajien puheenjohtaja oikesti piiloviestittää, että opettajat jotka valmistuvat eivät sittenkään hallitse työtään. Anteeksi vaan kärjistys, mutta tätähän tämä tarkoittaa. Kylä meidän täytyy luottaa, että koulusta tulleet työntekijät selviytyvät työssään perustasolla. Perehdytyksestä pitä huolehtia, mutta oma tukihenkilö? Ollaan siis päästy jo niin pitkälle, että keväällä valitaan seuraavalla vuoelle opettajien tukihenkilöt. Herää kysymys onko tukihenkilöä vuodeksi tai kahdeksi tarvitseva opettaja silloin oikeasti oikealla alalla alunperinkään. Enpä olekaan aikaisemmin hävennyt olla opettaja.
Ettei vaan olisi vikaa opettajan koulutuksessa tai hakuprosessissa? Pitäisikö sisänottoa kehittää ja koulutuksen sisältöä kehittää. Koulussa jo työskentelevillä opettajille on annettu niin paljon ylimääräisiä opetukseen liittymättömiä velvoitteita, että jossain kulkee raja. Tämäkin lisäpanostus vaatii taas lisää resurssia ja kun ne nyt vaan ovat vähissä.
Parasta tukea uudelle opettajalle on koko oma työyhteisö. Opehuone ja rehtori ja ennen kaikkea rehtori, joka luo omaan kouluunsa hengen. Jos se kohta mättää, niin sitä ei tukihenkilöllä pelasteta. Myös opettajan tulee itse ymmärtää missä rajat kulkevat.
Eikä tämä koske vain opettajia, vaan kaikkia työntekijöitä kaikilla aloilla. Uusille työntekijöille tuntuu olevan tärkeämpää saada joku muu tekemään heidän työnsä, perehdytys on aina puuteellista ja kaikessa nähdään uhkia, vaarjoja ja heikkouksia. Työhön ryhtyminen on vaikeaa ja esimiehessä, joka vaatii työn tekemistä nähdään työpaikkakiusaaja.
Väitän, että parempaan tulokseen pienemmillä kustannuksilla päästään hyvällä yhteishegellä ja uuden työntekijän hyvällä asenteella, jolloin voi tulla kysymään muilta, mutta muiden ei ole tarkoitus tehdä toisten töitä taiatuputtaa muille omia kantojaan. Uudelta työntekijältä kun pahus soikoon vanhatkin jäärät voivat oppia jotain, niin annetaan nyt sille uudelle joku tunkihenkilö, niin mikään ei varmasti muutu...
Peruskouluun ollaan juuri samassa uutta lainsäädäntöä kurin pitämiseksi. Opettajille tullee oikeudet tarkistaa oppilaan laukku ja ottaa pois opetukselle haittaa aiheuttava väline, kuten teräase ja puhelin, kummalla nyt sitten enemmän sitä opetusta sattuukin haittaamaan...
Päiväkodissa taas kiistaa aiheuttuu lastentarhanopettajien erilaiset koulutukset. OAJ:n mielestä ainoastaan kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri on sovelias huolehtimaan varhaiskasvatuksesta ja lainsäätäjän mielestä myös AMK tutkinnon suorittanut sosionomi omaa pätevyyden samaan. Esiopetuslain mukaista esiopetusta voi antaa vain henkilö, jolla on hankittuna esiopetuspätevyys joko erikseen hankittuna tai sitten opintojen mukana saatuna. Kun laki esiopetuksesta annettiin, niin siirtymäaikana monet lastentarhanopettajat sellaisen hankkivat Helsingin yliopistona antamana ja hyvä niin.
Ja sitten päästääkin jo lähemmäksi asiaa eli peruskoulun jälkeisen koulutuksen ongelmia.
Meillä on, myönnetäänpä se tai ei, käynissä melkoinen koulutusinflaatio. On täysin käsittämätöntä, että miltei jokaiseen työön vaaditaan ainakin 3-vuoden koulutus, kun samaan aikaan ollaan työttömyyden hoitamiseksi lieventämässä ammattiturvaa, jolloin työnhakijalle voitaisiin osoittaa jotain muutakin työtä, kuin mihin on kouluttautunut. Toisaalla ammattiyhdistykset koittavat saada ammattinimikkeitään suojattua, jotta vain tietyn koulutuksen saaneet ihmiset voivat tehdä kyseistä työtä ja silti ollaan huolissaan nuorisotyöttömyydestä ja vieläpä leikataan oppilaspaikkoja, kun oppilasmäärät ovat lähtemässä selvän kasvuun.
Jotenkin väittäisin, että lainsäätäjä ei tiedä mitä tekee.
Käytänpä nyt vielä esimerkkinä tuota lastentarhanopettajaa, joka on tarkoitukseen erinomainen esimerkki. 2 koulutusta samalle alalle tuottaa vain toiselle pätevyyden kaikkeen ja toiselle osaan työstä. Miten ihmeessä lainsäätäjä on koskaan voinut tuottaa mitään noin typerää? Miksi ihmeessä meilä ei ole vain yhtä ainoaa koulutusta lastentarhanopettajille? Siksi, että LTO:n koulutuksen paikasta on kiistelty vuosia eivätkä poliittiset päättäjät tunnu pääsevän yksimielisyyteen siitä, kuuluuko varhaiskasvatus opetus- vai sosiaalipuolelle. Pistetään riitahalki ja siirretään se teollisuusministeriöön, koska työvoimaahan tässä pitäisi maahan saada eikö. Ei tuo idea ole yhtään sen typerämpi, kuin nykyinen 2 koulutusta yhteen toimeen ja poikkeavat pätevyydet. Eniten pelkään OAJ:n ampuvan itseään nilkkaan siinä, että lastentarhanopettajan lapsiryhmän ulkopuolisen suunnitteluajan osuutta koitetaan nostaa tässä taloudellisessa tilanteessa. Henkilökohtaisesti asettaisin tavoitteeksi yhdenmukaistaa koulutuksen yhteen paikkaan ja yhdellä koko varhaiskasvatuksen kattavalla pätevyydellä.
Mutta mättää se muussakin koulutuksessa. Tänään Iltalehdessä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vaatii, että vastavalmistuneille opettajille pitää taata tukihenkilö vähintään ensimmäisen työvuoden ajaksi
Ei voi olla totta! En suostu, En.
Voiko opettajien puheenjohtaja oikesti piiloviestittää, että opettajat jotka valmistuvat eivät sittenkään hallitse työtään. Anteeksi vaan kärjistys, mutta tätähän tämä tarkoittaa. Kylä meidän täytyy luottaa, että koulusta tulleet työntekijät selviytyvät työssään perustasolla. Perehdytyksestä pitä huolehtia, mutta oma tukihenkilö? Ollaan siis päästy jo niin pitkälle, että keväällä valitaan seuraavalla vuoelle opettajien tukihenkilöt. Herää kysymys onko tukihenkilöä vuodeksi tai kahdeksi tarvitseva opettaja silloin oikeasti oikealla alalla alunperinkään. Enpä olekaan aikaisemmin hävennyt olla opettaja.
Ettei vaan olisi vikaa opettajan koulutuksessa tai hakuprosessissa? Pitäisikö sisänottoa kehittää ja koulutuksen sisältöä kehittää. Koulussa jo työskentelevillä opettajille on annettu niin paljon ylimääräisiä opetukseen liittymättömiä velvoitteita, että jossain kulkee raja. Tämäkin lisäpanostus vaatii taas lisää resurssia ja kun ne nyt vaan ovat vähissä.
Parasta tukea uudelle opettajalle on koko oma työyhteisö. Opehuone ja rehtori ja ennen kaikkea rehtori, joka luo omaan kouluunsa hengen. Jos se kohta mättää, niin sitä ei tukihenkilöllä pelasteta. Myös opettajan tulee itse ymmärtää missä rajat kulkevat.
Eikä tämä koske vain opettajia, vaan kaikkia työntekijöitä kaikilla aloilla. Uusille työntekijöille tuntuu olevan tärkeämpää saada joku muu tekemään heidän työnsä, perehdytys on aina puuteellista ja kaikessa nähdään uhkia, vaarjoja ja heikkouksia. Työhön ryhtyminen on vaikeaa ja esimiehessä, joka vaatii työn tekemistä nähdään työpaikkakiusaaja.
Väitän, että parempaan tulokseen pienemmillä kustannuksilla päästään hyvällä yhteishegellä ja uuden työntekijän hyvällä asenteella, jolloin voi tulla kysymään muilta, mutta muiden ei ole tarkoitus tehdä toisten töitä taiatuputtaa muille omia kantojaan. Uudelta työntekijältä kun pahus soikoon vanhatkin jäärät voivat oppia jotain, niin annetaan nyt sille uudelle joku tunkihenkilö, niin mikään ei varmasti muutu...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)