Tuotetaanko vai järjestetäänkö palveluita

Semantiikka on hienoa.

Yhtä hienoa kuin tilastot ja koordinaatistot, joilla voidaan helposti hämätä huolimatonta lukijaa.

Lienee selkeä yksimielisyys siitä, että kuntia on liikaa. Yhtäläinen yksimielisyys vallitsee siitä, ettei ole olemassa mitään selkää lukumäärää hyväksyttävästä kuntien määrästä. Valtakunnan pääpoliitikkojen hehkuttamalle Suur-Salolle kävin vähän kuten aikoinaan valtakunnan pääpoliitikkojen hehkuttamalla Suur-Suomelle - ei sitten onnistunut.

Kun Suur-Saloa luotiin, Nokia porskutti maailmalla kuten, anteeksi vaan, Aatu aikoinaan - ylemmyyttää ja paremmuuttaan julistaen. Ja kuinkas sitten kävikään? Takaisin tultiin häntä koipien välissä, muut tulevat pistämään aikaisemman paikan kuntoon ja homma on sillä laarissa noin 20 vuoden kuluttua.

Suur-Saloon yhtyi ennätykselliset 9 tai 10 kuntaa ja kaiken piti olla kunnossa. Mahtava maakunnan tai ainakin alueen 1000 vuotinen vetuuri oli muodostunut. Kaikkien pienten sudeettisalolaisten kuntien elämästä piti tulla parempaa ja kaikkien vaivojen piti hävitä. Kukaan ei kuunneellut paikallista Rokan Anteroa: "Hyvinhän se etelässä suunnitelloo, mut kuntatalouvest se ei tietä hittojakaa, mut minnuu se ei haittaa kuhan vaa palvelut järjestyyp"

Ja kas kas, tuskin olivat kaikkien vanhojen kuntien muutosjohtajat ehtineet ympärilleen katsella, kun jo ulkovallat alkoivat haluta muutosta. Nokian eteneminen myyntimarkkinoilla törmäsi idästä tulleeseen haastajaan, joka täräytti Galaktisella mallistolla vanhan johtajan ottamaan lukua kanveesista.

Sen jälkeen Suur-Salo oli yksin ongelmiensa kanssa: Palveluita piti tuottaa - kyllä tuottaa, vaikka kuntaministeri onkin sitä mieltä, että palveluita ei tuoteta vaan niitä järjestetään.

Kuntaministerin keskittyminen semantiikkaan siitä järjestetäänko vai tuotetaanko palveluita sen sijaan, että keskityttäisin kuntien todelliseen ongelmaan eli vallanpitäjien kunnille määräämään käsittämättömään järjestämisvastuuseen, osoittaa mielestäni vain sen, ettei kuntaministerillä ole itselläänkään riittävää tietoa kuntien tilanteesta ja niiden tuottamien palveluiden määrästä ja rasitteesta.

Samalla kun valtio on vähentänyt väkeään, kehittänyt omaa tuottavuuttaan, on lainlaatija lisännyt käsittämättömällä ja täysin kestämättömällä tavalla kuntien velvoitteita. Samaan aikaan pitäisi kehittää tuottavauutta aloilla, joilla suurimmat kustannukset tulevat palkasta, koska suurimmat kuntien tuottamista palveluista ovat henkilövaltaisia.

Opetusta, päivähoitoa, terveydenhuoltoa ei voi hoitaa ilman henkilökuntaa. Vai onko kuntaministerin ajatuksena muuttaa esim päivähoitoryhmien kokoja suuremmaksi lainsäädäntöteitse?
Kyllähän 35 alle 3 vuotiasta lasta/hoitaja vielä menee vai meneeko? Samalla voidaan määrätä oppilasryhmien minimikooksi samainen 35 oppilasta/ryhmä. Saataisiin kerralla kyläkoulut pois tästä masta. Viis siitä, että syrjäytyminen kasvaa, kasvaahan se jo nytkin.

Kuntaministerin kommentti järjestämisestä osoittaa käsittämätöntä tietämättömyyttä ja halveksuntaa kaikkia henkilövaltaisilla  kunta-aloilla työskenteleviä työntekijöitä kohtaan ja soisin kovasti kyseisen ministerin tulevan edes joskus vierailemaan jonkin päiväkodin "satelliitissa" eli siinä kerrostalon huoneistoon väkisin kyhätyssä päivähoitoyksikössä, jossa toimii yksi ryhmä pieniä lapsia tai vierailevan siinä koulussa, jonka sisä-ilmasta on valitettu jo viimeiset 10 vuotta ja jota"opetuksenjärjestäjä" kuitenkin pitää täysin kelpona rakennuksena, vaikka opettaja onkin ryhmällä vaihtunut astmaoireiden takia joka vuosi. Siellä kuntaministeri voi sitten katsoa ja todeta, kuinka tätä "tuottavauutta" kunta-alalla tehostetaan.

Koska semantiikan saivartelulla aloitin, niin lienee vain kohtuullista sillä myös lopettaa. Jos kerran kunta-alan pitäisi nostaa tuottavauutta, niin miten hemmetissä sitä voi nostaa, jos mitään ei tuoteta. Eikö seuraavan ohjelman silloin pitäisi olla "järjestettävyyden nosto-ohjelma"

Kunnan rahat kankkulan kaivoonko

Kuntien rahatilanne alkaa näytää entistäkin huolestuttavammalta, mikä ei mitenkään ole estänyt kuntia esittelemästä mitä mielikuvituksellisimpia hankkeita taloutensa parantamiseksi. Yhtenä kaikkein utopistisempana hankkeena pidän Turussa vallitsevaa pakkomiellettä raitiovaunujen hankkimiseksi. 

Vihreiltä olen useammin kuin kerran kuullut hankkeen argumenttina olevan kehityksen ja vetovoimaisuuden lisäämisen. Haluaisin todellakin nähdä ne sankat turistijoukot, jota tulevat katsomaan Turun omaa ihmettä raitiovaunua. Mitä siitä, jos sen rakentaminen maksaa miljardin, jo muutenkin kulujensa alle nääntyvän kaupungin kassasta raitiotie on tulevaisuutta. Sankan turistijoukon lisäksi haluan muistuttaa, että Aninkaistenmäki ja Pohjolan siltakin ovat talvella haastava busseille, mutteivat ilmeisesti lasinkaan liukkailla raiteilla kulkeville raitiovaunuille. Edelleenkään en pysty ymmärtämään miksi ihmeessä Turusta ei voitaisi murto-osalla hintaa tehtä kehittyneiden johdinbussien pääkaupunkia ja tuoda sitä kautta töitä vaikka Carruksen tehtaille Lietoon. Ilkeällä luenteellani päädyn päätelmissäni siihen, että jollain raitiovaunulobbarilla on varaa lobata poliitikkoja ja virkamiehiä.

Mistä erittäin huonon aasinsillan kautta päästään ulkoistamiseen. Älkää ymmärtäkö heti käsittelyssä väärin. En ole kategorisesti ulkoistamista vastaan, mutta haluan vaan huomauttaa tiettyjen toimintojen ulkoistamisen olevan äärimmäisen tyhmää ja typerää.

Ajatellaanpa vaikka kuntayhtymiä ja kuntien omistamia osakeyhtiöitä. Niiden johtokunnissa, sallittakoon tälläinen yleisilmaisu, istuu aivan niitä samoja poliitikkoja, joita on kuntien valtuustoissa. Kuntien valtuustoissa ollessaan nämä rahakirstun armottomat vartijat sallivat korkeintaan 2,5%:n vuotuisen kasvun budjettiin esim. terveydenhuollon menoissa. Siirtyessään osakeyhtiön hallitukseen voidaan tuottotavoitteeksi laittaa 7%. HALOO! Miten hemmetissä sama tyyppi voi toisaalla haluta 7%:n tuoton, kun maksajan ominaisuudessa sallii vain 2,5% kustannusten kasvun?

Entäpä sellainen peruspalvelu kuin päivähoito, joka kunnan on lakisääteisesti järjestettävä. Jos hoitopaikkoja ei ole kunnan omana toimintajan on niitä pakko hankkia ostopalveluina, koska lainsäätäjä on käsittämättömän ihmeellisessä ja ylitsevuotavan suuressa viisaudessaan päättänyt antaa subjektiivisen   päivähoito-oikeuden myös niille perheille, joissa toinen huoltaja on kokoajan kotona. Veronmaksaja kiittää tästä kustannustekijästä. 

Kuvitellaanpa seuraava tilanne: Kunnan oma päivähoitopaikka maksaa vuodessa vaikka 8500€/hoitopaikka (708€/kk)  jotta yksityistäminen olisi kunnalle kannattavaa, hinnan tulisi olla merkittävästi tuota hintaa pienempi. Epäilen kuitenkin, että kukaan yksityinen pystyisi maltillisen tuottamaan päivähoitoa itse rakentamassaan kiinteistössä maltillisella 4%:n tuotolla sijoitettuun pääomaan nähden tuottamaan päivähoitoa 6500€/hoitopaikka (542€/kk). Joten veikkaan niiden olevan reallaisesti samanhintaisia.

Turussa ylin päivähoitomaksu on 264€/kk. Kun lastentarhanopettajien palkkauksessa ei PTY:llä tai KVTES:llä ole käytännössä mitään eroa, voidaan palkkasummaa pitää samana. Joten siitä ei kumpikaan saa etua. Kun palkkakustannukset ovat juuri tällä alalla merkittävin menoerä haluaisin todellakin tietää miten ihmeessä yksityiset saavat muut kiinteät kulunsa, kiinteistä ja ruoka,  niin paljon pienemmiksi, että pystyvät tekemään tuolla tuon mainitun 4%:n voiton. Kukaan ei laske sijoitetun pääöman tuotolle alle 4%:a ja kun huomioidaan myös kiinteistön ylläpito ja kuoletus yhtälö menee vielä omituisemmaksi.

Seuraavaksihan tämän alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Jos molemmille tulee palkkakustannuksiin 1,5% yleiskorotus molempien pitäisi olla tämän suhteen aivan tasoissa ja olemassa olevien sopimusten muuttamiseen ei ole tarvetta. Molemmat tehostavat hieman toimintaansa ja kustannuksissa ei tapahdu  kuin 1,5%:n korotus... ei kun hetkinen. 

Yksityisen toimijan ei tarvitsekaan tehostaa toimintaansa, vaan vuotuinen kustannus voidaan siirtää suoraan toiminnasta maksavalle taholle eli kunnalle, jonka on pakko tämä palvelu tuottaa sillä kunta ei voi tehdä mitään, jos lakisääteisestä tehtävää on ulkoistettu niin runsaasti, että kunta ei pysty tolkuttoman hitaan päätösbyrokratian takia suunnittelemaan toimintojaan järjevästi tai peruuttamaan piiruakaan tilanteen niin vaatiessa. Yksityinen palveluntarjoaja voi nimittäin ylittää kunnan korkeimmaksi merkityn hoitopaikkamaksun siirtämällä kunnan tälle palveluntuottajalle maksamatta jääneen summan suoraan palvelun ostajien eli perheiden maksettavaksi. Tämän seurauksena yksityisessä hoitopaikassa olevien lasten hoitosopimus irtisanotaan ja lapset palautuvat kunnan jonoon ja heille on löydettävä hoitopaikka. 

Koska kunnanisät ja -äidit tässä kohdassa ovat erittäin taloustietoisia he luonnollisesti eivät anna perustaa yhtään hoitopaikkaa lisää kuntaan, kiinteiden menojen pelossa, joten suostutaan maksamaan yksityiselle hoitopaikalle korotettua korvausta. HEI HALOO Se yksityinen päivähoitopaikka on myös kiinteä kuluerä, joka vielä lisäksi nousee vähintään tuon mainitun 5%/vuosi. 

Ainoa realistinen tapa saada päivähoitokustannukset hallintaan on perustaa uusi maksuluokka niille, perheille joilla on toinen huoltaja kotona. Automaattinen siirtyminen korkeimpaan maksuluokkaan 100%:n korotuksena niille perheille, jotka haluavat päivähoitoa, vaikka toinen huoltajista on kotona.

En näe mitään mieltä siinä, että päivähoitoa ulkoistetaan, koska kunnan on lakisääteisesti tuotettava ko. palvelu. Huomattavasti enemmän järkeä sen sijaan on osassa tekniikan ja kunnossapidon ulkoistamista. Kun kunnat ulkostavat toimintojaan, on myös huomioitava eläkkeitä maksavien henkilöiden väheneminen. Siksi kuntien valtuustojen olisikin syytä miettiä mitkä ovat niitä kuntien perustehtäviä joista oikeasti pitää pitää huolta ja jättää muut muille. 

Oletteko muuten laisinkaan miettineet miksei yksikään yksityinen yritys tai yhtiö ole ollut suunnittelemassa tuota aiemmin mainittua miljardin maksavaa huippuhanketta nimeltään Turun pikaraitiotie? Mahtaisiko kyse olla sitä, että sen sijoituksen tuotto alkaa vasta parin sadan vuoden kuluttua...