Viikonloppuna Turun Sanomissa oli jälleen kerran uutinen yksityisestä jalkapallohallista joka perustettaisiin johonkin Turun lähikuntaan. Kyseinen hanke toteutettaisiin yksityisellä rahoituksella, joten kunnan ei tarvise osallistua kustannuksiin kunhan antaa ensin halliyhtiölle 50000€:n takausen alkupääoman hankkimiseksi.
Siis hetkinen? Kunnan ei tarvitse osallistua, kunhan vippaa 50 000€ veromaksajien rahaa yksityiselle yhtiölle.
Jotenkin tulee taas mieleen Paimion Paippi ja kuinkas sille kävikään. On kovin mielenkiintoista, että juuri urhelua tuetaan verorahoista suunnattomilla summilla ja kunnat, taloudellisesta tilanteesta huolimatta, aina ovat valmiit tukemaan urheiluseuroja ja myöskin yksityisiä yrittäjiä.
Paimion Paippi toi kunnalle selkeät menetykset ja väkisinkin mieleen puskee ajatukset siitä, että kyseisen seikkailun aikana joidenkin henkilöiden taskunpohjalle kertyi hiukan kipurahoja tavalla jos toisella. Pelastuakseen Paippi olisi tarvinnut kunnan rahoitusta 40 000€/vuodessa ainakin 10 vuoden ajan. Tätä voidaan kivasti verrata vaikkapa yhteen uraansa aloittavaan luokanopettajaan, jonka palkka sivukuluineen vuodessa on kyseistä summaa vähemmän. Paimiohan lomautti koko henkilöstönsä, joten siitä varmasti säästöä syntyi. Paimon kunnan Paippiin sijoittamaa koko rahasumaa en lähtenyt selvittämään, mutta se on epäilemättä melkoisen huomattava.
Kunnissa on menossa tällä hetkellä melkoisen mielenkiinoinen mantra, vaikka vaalivuosi onkin. "Kuntien oma toiminta ei kannata tai on tehotonta ja sama toiminta saadaan kannattavaksi tai tehokkaaksi ulkoistamalla toiminta. Joissain tapauksissa näin aivan varmasti on, mutta miten ihmeessä urheilu on päässyt tuohon asemaan, jossa sinne syydetään rahaa todellisista tuotoksista välittämättä.
Kyseessä on luonnollisesti ennaltaehkäisevä toiminta ja kyseessähän on tietenkin terveys.
Anteeksi nyt vaan, mutta olen tästä hiukan eri mieltä. Minusta tässä taloustilanteessa järkevämpää olisi ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä ja katsoa ettei 90-luvun laman virheitä toisteta ja toinen urheiluhalleja tärkeämpi ennaltaehkäisevä kohde on kuntien rakennuskannasta huolehtiminen.
Arvovalinta näiden kahden kohdalla näkyy tämän vuoden SDP-vetoisessa budjetissa, jossa leikkamalla perusopetuksesta varoja sekä opetuksesta, että kiinteistöjen korjausavustuksista lyötiin ainoaa toimivaa ennaltaehkäisyä korville oikein kunnolla.
Ennen kuin kaikki himourheilijat lynkkaavat minut, niin annan pari muuta esimerkkiä vääristyneestä tukemisesta.
Menestys 2012 Olympialaisissa ei ollut kaksinen. Lehtitiedoissa Hanna-Mari Seppälän viime vuoden tueksi ilmoitettiin 154 000€ ja Tuuli Petäjän 15 000€. Toinen sai mitalin lajissa joka lopetetaan ja toinen ei menestynyt juuri mitenkään lajissa, joka varmasti tuottaa kaikkein suurimman hiilijalanjäljen eli uinnissa. Ei siis mikään ihme, että uinnin entinen päävalmentaja suomi kovin sanoin nykyurheilijoita huonosta harjoittelusta ja hyvästä palkkapussista.
Kuten me kaikki tiedämme, että noiden rahoijen lisäksi sponsorit tukevat urheilijoita suuresti ja enin aika vietetään mukavasti treenaillen ei mikään ihme, jos ei aina kisoissa nappaa, mutta "Parhaani yritin ja tänään se riitti tähän". Jos olisin sellaisen yrityksen johtaja, joka on sijoittaa 154 000€ vuodessa henkilöön tulosten saamiseksi eikä niitä tule, niin henkilökohtaisesti en todellakaan jatkaisi sopimusta seuraavaksi vuodeksi, en ainakaan lähimainkaan kyseisellä summalla.
Entäpä, jos jompikumpi urheilijoita olisi loukkaantunut harjoituksissa? Ai niin, mutta niinhän kävikin painijame kohdalla, joka yllättäen jo samana päivänä pääsi magneettikuvaukeen ja saamaan asianmukaista hoitoa sillä "Ura olisi muuten saattanut vaarantua" Tämä varmasti lohduttaa aivan hemmetisti etenkin niitä ihmisiä, jotka ovat pitkillä sairaslomilla työkyvyttöminä, mutta tutkimusaikaa ei satu löytymään, kun ei ilmeisesti ole "ura vaarassa" - viis siitä mllaiset tappiot tulee työnantajalle tai yheiskunnalle, mutta pitäähän olympiatoivolle hoitaa vakuutuksen kautta äkkiä hoitoa, tuottavan työn tekijöillä niin väliä ole.
Urheilu on siis ehdottoman etuoikeutetussa asemassa sekä hoidon, että kunnan satsauksen suhteen. Tuntuu kovin merkilliseltä, että urheiluseuroilla on satojen tuhansien tai miljoonien eurojen pelaajabudjetit, mutta annas olla, kun pitäisi itse otaa riski hallin/kentän rakentamisesta tai ylläpidosta, niin välittömästi vaaditaan kuntaa tekemään kaikki asiat kuntoon ja perustelut ovat aina samat: juniorityö ehkäisee syrjäytymistä - ilmeisesti sitten paremmin kuin koulutus, luku ja lasku ja mitä niitä taitoja nyt onkaan - ja liikunta ehkäisee sairauksia - juu varmaan ehkäiseekin, kun katsoo erilaisten joukkueiden loukkaantumislistoja.
Enää jäljelle jää vaan se pieni kysymys ennaltaehkäisemisestä: Mitenkäs ne "ei seuroissa olevat ihmiset" pääsevät niihin halleihin, kun vuoroja suurelle yleisolle on ehkä noin 5h viikossa... Mitä ennaltaehkäisyä sairauksiin siilä saavutetaan ja miksiköhän yksityiset kuntosalit kyllä tulevat toimeen, mutta eräät lajit ovat saavuttaneet varsinaisen "kunnan yrittäjän" aseman, joilta yrittäjän riski kokonaan ulkoistetaan veronmaksajille, mutta hei niinhän se menee Etelä-Euroopankin suhteen.
