Turun kulttuuripääkaupunki vuosi on juuri alkamaisillaan. Se on asia, joka tuskin on viime päivinä jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Suuri avajaistapahtuma odottaa parin viikon päässä ja on yllätys yllätys tuontitavaraa. Turku, Suomen kulttuurin kehtona, on päättänyt ulkoistaa yhden kulttuurivuoden päätapahtumista ja ohjelmakokonaisuuden tuottaa englantilainen yritys. Kyllä on hienoa, kun saadaan uusia tuulia ulkomaita myöten.
Uskallan väittää, että avajaisten mentyä suuren yleisön ja samalla alueen yritysten mielenkiinto hanketta kohtaa nousee hetkessä huomattavasti. Kulttuuri on tullut lähelle, eikä enää ole vain säätiön norsunluutornissa. Mukaan haluavia toimijoita on varmasti runsaasti, mutta ketä huolitaan mukaan? Tuskin ketään, koska esteenä on ainakin kaksi seikkaa:
1) kateus - Varsinais-Suomalaiseen kateuteen kuuluu se, että mukaan ei enää pääse, kun et ole ollut mukana alusta saakka etkä välttämättä tunne oikeita ihmisiä
2) byrokratia - Turkulaiseen byrokratiaan kuuluu päättämättömyys. Kaupungin virkamieskoneistossa jokainen haluaa olla pomo, joka päättää jostain ja mielellään alaisiin liittyvistä asiosita, mutta varsinainen päätöksenteko kulttuurin saralla kuten lupien antaminen tai yhteistyöstä päättäminen ei kuulu oikeastaan kenellekään koska viimeistään tässä kohdassa astuu kuvaan myös kohta 1.
Turussa on taiteen opetusta AMK tasoa myöten ja paikallisia toimijoita on runsaasti. Erilaisia hankkeita ja niissä toimivia projektityöntekijöitä on kymmeniä. Nyt jo voidaan todeta, että tapahtumalla on ollut merkittävä työllistävä vaikutus, jonka kuitenkin pelkään lopahtavan muutaman suurella rahalla tuotetun tapahtuman vietyä suurimman innon ja viimeistään vuoden vaihtuessa 2:een olemme tilanteessa, jossa mietitään mitä muuta, kuin työttömiä kulttuurin tuottajia meille jäi kulttuurivuodesta käsiin.
Paikallisuus ei Turussa ennenkään ole ollut mikään valtti ja pitääkin kiittää olutseuraa loistavasta valinnasta pahaksi nuutiksi (säätiön Cay Sévon), koska kulttuurivuoden olueksi valittiin Lahden panimon Aura olut eikä mitään paikallisista toimijoista.
Itse törmäsin jälleen byrokratian käsikirjan mukaiseen toimintaan esitellessäni kaupunkitapahtumaa Tarinoita varjoisilta kujilta turun matkailumarkkinoinnista vastaavalle Turku Touringille. Kävin nimittäin kysymässä yhteistyömahdollisuuksia jo viime kesänä loistavasti menneen olohuonetepahtuman johdosta. Silloin, kesäkuussa, minulle kerrottiin, että olen aivan liian myöhässä koska kaikki päätökset tehdään 6kk etukäteen ja toimijana emme edusta akkredoituja oppaita. Tietääkseni myöskään Marja Tyrni ei ole akkredoitu opas, mutta hän ei ole myöskään paikallinen toimija.
Viime kesäkuun ohjeesta viistastuneena menin siis heti joulun jälkeen uudelleen tutkimaan yhteistyökuvioita vain huomatakseni olevani jälleen myöhässä. Sain Turku Touringilta tiedon, että vuoden 1 tapahtumat onkin päätetty jo vuoden 0 maalis-huhtikuussa! Kas kun sitä ei kukaan vuoden 0 kesäkuussa tietänyt. En kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoin matkaa vuoden 1 toimistoon, jossa normaalin "tapahtumat on jo päätetty ja rahat on loppu" litanian jälkeen kertoessani, että haen pelkästään mahdolisuutta olla mukana markkinointiyhteistyössä muiden kanssa, sain yllättävästi henkilön nimen, joka voisi auttaa ja jolle tuotteeni voisi kelvata. Kyseisen henkilön toimisto sattuu olemaan Turku Touringin tiloissa.
Mentyäni esittelemään valmiin tuotteeni hänelle. Vastaanotto ei ollutkaan tavallisen nuiva, vaan jopa varovaisen kiinnostunut. Ihmeteltyäni henkilölle mistä ihmeestä olisin voinut saada tiedon olemassa olevasta hankkeesta sain kuulla siitä ilmoitetun lehdessä vuoden 0 syyskuussa ja tiedon hankkeesta olleen kaupungin kulttuurialan tiedottajilla jo vuoden 0 maaliskuussa.
Kas yksi ilmoitus lehdessä jota en huomannut, mutta ainakin 30 soittoa ja henkilökohtaista keskustelua kulttuuripuolen ihmisten kanssa ja vasta nyt ensimmäinen tiedonmurunen, toiminasta, jonka avulla voisi mahdollisesti työllistää 3 henkilöä - aivan rehellisesti kaikki sivukulut maksaen - koko kesäksi ja mahdollisesti pidemmäksi ajaksi.
Herää vaan kysymys mitä tietoja hankkeesta oikeasti voidaan antaa ja on annettu ulospäin, jos samassa toimistossa toimivat ihmiset eivät tiedä viereisessä huoneessa istuvan saman alan työntekijän hankkeista. Tiedon saamisessa turkulaisilta ja miksei muiltakin virkamiehiltä tuntuu paras tapa tulevan mafialta - käytä hohtimia. Tiedon antamisen hidastelua virkamiespiireissä ihmeteltiin taannoin lehdissäkin.
Mainonnan arvo on uskomaton, kun mietitään tapahtumia, mutta kysyttäessä tavalliselta tallaajalta hankkeen mainonnasta ei arvosana tule olemaan mairitteleva. Jos tänään mentäisiin kysymään torille ihmisiltä vaikkapa LOGOMOn sijainnista ja siitä millä sinne pääsee, vastaukset luultavimmin olisivat yhtä huvittavia, kuin amerikkalaisista kuvatut videot heidän yrittäessä löytää maailmankartalta Irakin, Ranskan tai vaikkapa Suomen.
En ole pessimisti, mutta kuitenkin hiukan epäilyttää, millaista kulttuuri vuonna 1 tulee olemaan ja mitä tapahtuu vuonna 2...
torstai 30. joulukuuta 2010
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Talvi yllätti joulukuussa
Suomalaiset ovat näemmä unohtaneet, että manner-Suomesta ainoastaan Hankoniemi sijaitsee 60-leveysasteen eteläpuolella, joten Suomen voidaan katsoa sijaitsevan tuon maagisen 60 leveysasteen pohjoispuolella, ja Helsinginkin vuotuinen keskilämpötila on vain noin +6 astetta.
Miten ihmeessä siis voi olla mahdollista, että joulukuussa, joka sentään selvästi kuuluu talvikuukausiin, talvi ja siihen liittyvät sääilmiöt, kuten lumisateet ja pakkanen, voivat yllättää ja lähes lamauttaa talvisodan hengestään kuulut suomalaiset.
Mutta eihän meillä enää pitänyt olla lumisia talvia saati pakkasia. Suomenhan piti päästä tuohon ihanaan auvoiseen keski-eurooppalaiseen tai jopa välimeren kaltaiseen ilmastoon ilman tarvetta luoda lunta, hiekottaa jalkakäytäviä tai suolata valtateitä.
Mitä hemmettiä tapahtui? Meitä on petetty vai onko meitä vaan kusetettu lahjakkaasti?
Ottamatta mitenkään kantaa ilmaston lämpenemiseen haluan ruoskia mediaa, joka piutpaut välittää omasta vastuustaan ja korottautuu vapaan tiedonvälityksen kultatuolille ja pitää itseään erehtymättömänä.
Muutamana viime vuotena media on jaksanut toitottaa ilmastonmuutoksesta niin, että normaalin käsite on häviksissä vähän kaikilta. Ilmastotilastojen ja hyvien sofistikoituneiden arvausten mukaan viime kesän kaltaisia todella lämpimiä kesiä on keskimäärin kerran 60-vuodessa. Mikään ei toki estä sellaista olvan vaikka vuonna 2011 uudelleen, mutta kysymyksessähän onkin yksi tilastollisista keskiluvuista. Samoin pitäisi ymmärtää se, että ilmastonmuutoksen edetessä kesän 2010-helteiden ilmenemistodennäköisyys kasvaisi luokkaan kerran 35-vuodessa.
Kumpikaan edellä mainituista lämpimien kesien todennäköisyyksistä ei poista paukkupakkasten ja lumen sekä jään aiheuttaman liukkauden todennäköisyyttä vaan niidenkin todennäköisyydet muuttuvat edellä kuvatulla tavalla.
Miksi lehdistö lietsoo paniikkia talvesta? Pitäisihän meidän, karaistuneen suomalaisen metsäkansan kylmässä pärjätä? Lehdistö elää uutisista ja nykyisin uutiseksi kelpaa mikä tahansa poikkeama keskiarvosta, joka tilastolliselta merkittävyydeltään on valitettavan usein informaatioarvoltaan yksi kehnoimmista keskiluvuista, mutta helpoimmin ymmärrettävänä nousee suosituimmaksi.
Lehdistössä esitettyjen kyselyjen mukaan Suomen ilmaston pitäisi olla mukavasti plussalla ympäri vuoden ja kesän pitäisi olla meikäläisittäin sopivan helteinen ja sataa saisi joka toinen yö ja vesien pitäisi olla sopivasti lämpimiä, mutta samaan aikaan jouluna pitää ehdottomasti olla lunta luistelemaan ja pilkkimään pitää päästä, mutta ilmastonmuutosta ei saisi olla.
Ei mikään ihme, että talvi yllättää joulukuussa.
Lehdistö on opettanut meidät elämään keskiarvoisesti ja varautumaan olemattomiin uhkiin, jotta kukaan ei pääse sanomaan myöhemmin. "Mitä minä sanoin...." Kun AKT-julisti menevänsä lakkoon, niin ihmiset marssivat kauppoihin hamstraamaan kaikkea mahdollista. Kun lentokoneiden matkustamohenkilökunta meni lakkoon, lehdistö haki apuun jo lapin matkailuyrittäjät, jotka lehtitietojen mukaan itkivät vuolaasti, kun koko lappi menee konkurssiin viikossa.
Ei ihme, että talvi yllättää joulukuussa.
Kun tiedonvälitys menee haastattelemaan kadulle ihmisä, jotka ovat myöhässä töistään siksi, että ovat lumisateen sattuessa päättäneet välttää viime talvena suunnattomissa vaikeuksissa olleen VR:n palveluiden käyttöä ja tulleet kaupunkien keskustaan henkilöautoilla vain huomatakseen, että puhtaanapito on jumissa samassa jonossa, on melkolailla varmaa, että kyseinen henkilö ei pidä lumesta ja talvesta ylipäänsä.
Jos tiedonvälitys menisikin tekemään vastaavaa haastattelua pari päivää myöhemmin vaikka jonkin sopivan mäen juurelle, jossa lapset ilkoivat laskiessaan mäkeä ja perheet viettävät iloisesti yhteistä "laatuaikaa", vastaus olisi varmasti toinen, mutta samalla lehdistölle epäedullinen - ihmiset ilakoisivat eivätkä tuntisi minkään uhkaavan heitä.
Ei siis mikään ihme, että talvi yllättää.
Miten ihmeessä siis voi olla mahdollista, että joulukuussa, joka sentään selvästi kuuluu talvikuukausiin, talvi ja siihen liittyvät sääilmiöt, kuten lumisateet ja pakkanen, voivat yllättää ja lähes lamauttaa talvisodan hengestään kuulut suomalaiset.
Mutta eihän meillä enää pitänyt olla lumisia talvia saati pakkasia. Suomenhan piti päästä tuohon ihanaan auvoiseen keski-eurooppalaiseen tai jopa välimeren kaltaiseen ilmastoon ilman tarvetta luoda lunta, hiekottaa jalkakäytäviä tai suolata valtateitä.
Mitä hemmettiä tapahtui? Meitä on petetty vai onko meitä vaan kusetettu lahjakkaasti?
Ottamatta mitenkään kantaa ilmaston lämpenemiseen haluan ruoskia mediaa, joka piutpaut välittää omasta vastuustaan ja korottautuu vapaan tiedonvälityksen kultatuolille ja pitää itseään erehtymättömänä.
Muutamana viime vuotena media on jaksanut toitottaa ilmastonmuutoksesta niin, että normaalin käsite on häviksissä vähän kaikilta. Ilmastotilastojen ja hyvien sofistikoituneiden arvausten mukaan viime kesän kaltaisia todella lämpimiä kesiä on keskimäärin kerran 60-vuodessa. Mikään ei toki estä sellaista olvan vaikka vuonna 2011 uudelleen, mutta kysymyksessähän onkin yksi tilastollisista keskiluvuista. Samoin pitäisi ymmärtää se, että ilmastonmuutoksen edetessä kesän 2010-helteiden ilmenemistodennäköisyys kasvaisi luokkaan kerran 35-vuodessa.
Kumpikaan edellä mainituista lämpimien kesien todennäköisyyksistä ei poista paukkupakkasten ja lumen sekä jään aiheuttaman liukkauden todennäköisyyttä vaan niidenkin todennäköisyydet muuttuvat edellä kuvatulla tavalla.
Miksi lehdistö lietsoo paniikkia talvesta? Pitäisihän meidän, karaistuneen suomalaisen metsäkansan kylmässä pärjätä? Lehdistö elää uutisista ja nykyisin uutiseksi kelpaa mikä tahansa poikkeama keskiarvosta, joka tilastolliselta merkittävyydeltään on valitettavan usein informaatioarvoltaan yksi kehnoimmista keskiluvuista, mutta helpoimmin ymmärrettävänä nousee suosituimmaksi.
Lehdistössä esitettyjen kyselyjen mukaan Suomen ilmaston pitäisi olla mukavasti plussalla ympäri vuoden ja kesän pitäisi olla meikäläisittäin sopivan helteinen ja sataa saisi joka toinen yö ja vesien pitäisi olla sopivasti lämpimiä, mutta samaan aikaan jouluna pitää ehdottomasti olla lunta luistelemaan ja pilkkimään pitää päästä, mutta ilmastonmuutosta ei saisi olla.
Ei mikään ihme, että talvi yllättää joulukuussa.
Lehdistö on opettanut meidät elämään keskiarvoisesti ja varautumaan olemattomiin uhkiin, jotta kukaan ei pääse sanomaan myöhemmin. "Mitä minä sanoin...." Kun AKT-julisti menevänsä lakkoon, niin ihmiset marssivat kauppoihin hamstraamaan kaikkea mahdollista. Kun lentokoneiden matkustamohenkilökunta meni lakkoon, lehdistö haki apuun jo lapin matkailuyrittäjät, jotka lehtitietojen mukaan itkivät vuolaasti, kun koko lappi menee konkurssiin viikossa.
Ei ihme, että talvi yllättää joulukuussa.
Kun tiedonvälitys menee haastattelemaan kadulle ihmisä, jotka ovat myöhässä töistään siksi, että ovat lumisateen sattuessa päättäneet välttää viime talvena suunnattomissa vaikeuksissa olleen VR:n palveluiden käyttöä ja tulleet kaupunkien keskustaan henkilöautoilla vain huomatakseen, että puhtaanapito on jumissa samassa jonossa, on melkolailla varmaa, että kyseinen henkilö ei pidä lumesta ja talvesta ylipäänsä.
Jos tiedonvälitys menisikin tekemään vastaavaa haastattelua pari päivää myöhemmin vaikka jonkin sopivan mäen juurelle, jossa lapset ilkoivat laskiessaan mäkeä ja perheet viettävät iloisesti yhteistä "laatuaikaa", vastaus olisi varmasti toinen, mutta samalla lehdistölle epäedullinen - ihmiset ilakoisivat eivätkä tuntisi minkään uhkaavan heitä.
Ei siis mikään ihme, että talvi yllättää.
tiistai 7. joulukuuta 2010
Todennäköisyys on vaikea laji
Egyptissä Sharm el Sheikissä on tapahtunut ikäviä asioita, kun hai on raadellut uimarin.
Sen seurauksena ranta suljettiin, mutta kuten niin monasti ennenkin raha ei anna armoa pelolle, vaan ranta pitää avata, koska ihmiset haluavat nauttia lomastaan ja rannan kiinni pitäminen voisi johtaa korvausvaatimuksiin, joten ranta avattiin ja hai sai lisää näykittävää.
Jotta käsikirjoitus olisi juuri Tappajahain mukainen, kyseinen hai iski uudelleen ja ranta suljettiin uudelleen. Lomailevat ihmiset ovat ymmärrettävästi kauhuissaan ja syyllistä haetaan ja se halutaan rangaistavaksi. Harmi vaan, että tuomioistuin ei määrännyt lisää vahteja rannalle tai vaatinut verkkoja asetettavaksi uimarannalla, vaan paikalliset sankarit ottivat oikeuden omiin käsiinsä ja päästivät summamutikassa päiviltä pari haita.
Epistä sanon minä, joka diggaan haita. Hai on kerrassaan täydellinen eläin, jonka aistit jaksavat hämmästyttää alati. Hain iho ja sen parantumiskyky on ällistyttävä ja hait lajina ovat vaarassa kadota, koska ihmiset eivät osaa todennäköisyyslaskentaa.
Verrataanpa hain aiheuttamaa kuolemaa vaikka rattijuopon aiheuttamaan kuolemaan ja huomataan yllättäen, että rattijuopon aiheuttama kuolema on huomattavasti todennäköisempi kuin hain aiheuttama kuolema. Vuosittain maailmassa tapahtuu 50-70 ihmisiin kohdistuvaa hain hyökkäystä ja näistä vajaat 50% johtavat kuolemaan muut ilmeisimminkin vammautumiseen.
Samaan aikaan ampiaisen pistoihin kuolee yksistään Yhdysvalloissa n. 40 henkilöä vuosittain ja rattijuoppojen aiheuttamia kuolemia Suomessa on vuosittain n. 100. Rattijuoppo on siis noin 25 kertaa vaarallisempi kuin hai, mutta kukaan ei ole varmuuden vuoksi käynyt lynkaamassa useampaa sataa rattijuopoksi epäiltyä tai muuten vaan autolla ajanutta.
Sen seurauksena ranta suljettiin, mutta kuten niin monasti ennenkin raha ei anna armoa pelolle, vaan ranta pitää avata, koska ihmiset haluavat nauttia lomastaan ja rannan kiinni pitäminen voisi johtaa korvausvaatimuksiin, joten ranta avattiin ja hai sai lisää näykittävää.
Jotta käsikirjoitus olisi juuri Tappajahain mukainen, kyseinen hai iski uudelleen ja ranta suljettiin uudelleen. Lomailevat ihmiset ovat ymmärrettävästi kauhuissaan ja syyllistä haetaan ja se halutaan rangaistavaksi. Harmi vaan, että tuomioistuin ei määrännyt lisää vahteja rannalle tai vaatinut verkkoja asetettavaksi uimarannalla, vaan paikalliset sankarit ottivat oikeuden omiin käsiinsä ja päästivät summamutikassa päiviltä pari haita.
Epistä sanon minä, joka diggaan haita. Hai on kerrassaan täydellinen eläin, jonka aistit jaksavat hämmästyttää alati. Hain iho ja sen parantumiskyky on ällistyttävä ja hait lajina ovat vaarassa kadota, koska ihmiset eivät osaa todennäköisyyslaskentaa.
Verrataanpa hain aiheuttamaa kuolemaa vaikka rattijuopon aiheuttamaan kuolemaan ja huomataan yllättäen, että rattijuopon aiheuttama kuolema on huomattavasti todennäköisempi kuin hain aiheuttama kuolema. Vuosittain maailmassa tapahtuu 50-70 ihmisiin kohdistuvaa hain hyökkäystä ja näistä vajaat 50% johtavat kuolemaan muut ilmeisimminkin vammautumiseen.
Samaan aikaan ampiaisen pistoihin kuolee yksistään Yhdysvalloissa n. 40 henkilöä vuosittain ja rattijuoppojen aiheuttamia kuolemia Suomessa on vuosittain n. 100. Rattijuoppo on siis noin 25 kertaa vaarallisempi kuin hai, mutta kukaan ei ole varmuuden vuoksi käynyt lynkaamassa useampaa sataa rattijuopoksi epäiltyä tai muuten vaan autolla ajanutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)