Huppista
Huomasin eilen, olevani erittäin täyden kalenterin tilanteessa ja aiemmin viikolla muistan lukeneeni tiedeartikkelin, jossa käsiteltiin aivojen suhtautumista kiireeseen ja stressiin - aivot mukautuvat ja hyväksyvät lopulta kiireen normaalina olotilana, jolloin kiireettömyys alkaa stressata.
Kalenterini mukaan kiireettömyys alkaa stressata minua joskus heinäkuun alussa ja sitä näyttäisi jatkuvan jonkin aikaa. Sinällään en ole huomannut, että kiireettömyys erityisesti minua stressaisi eikä toisaalta kiirekään. Jos on hommia tehtävänä tehdään hommat, jos ei ole niin relataan - onko se nyt niin vaikeaa?
Ja tästä kiireestä olen erikoisen innostunut. Näyttelijät ovat inostuneita tekemiseen, joten ohjaaminen ei stressaa - vielä - ja elokuvan kuvausaikataulua odota kuin pikkulapsi joulupukkia, joten stressistä ei voi puhua vai onko aivoni jo tottuneet stressiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti