Innostus tai motivaatio yleensä on ihmeellinen asia. Joskus, kenties liian harvoin, pääsee kokemaan todellisen flown, joka on kummallista kyllä äärettömän rentouttavaa ja palkitsevaa.
Se mikä tekee flowsta mielenkiintoisen on sen antama energisyydentunne, eräänlainen voittamattomuus - kerrankin minä nujerran työn eikä toisin päin. Kuten arvata saattaa nyt olen flowssa, vaikea määritellä kuinka kauan se kestää ja mitkä sen vaikutukset varsinaisen työn tekemiseen ovat mutta, jos harrastus saa aikaan näin tehokkaan työskentelyn monellakin alueella - myös leipätyön valmistelussa - ei sitä ainakaan moittia pidä. Toisaalta huomenna kaikki voi olla jo palannut entiseen.
Miten siis hyödyntää täydellinen flow? Ehkä vain pitää surffata sen mukana ja katsoa kuinka pitkälle aalto riittää. Miksi flow kuitenkin leipätyöstä löytyy niin harvoin? Ehkä syynä on urautuminen tai innovaatioiden mahdottomuus. Flow nimittäin on selvästi kiinni innovaatiossa. Innovaatiot tuovat innostusta, joka tuo keveän fiiliksen ennen niin raskaaseen perustyöhön. Innovaatioita ei kuitenkaan voi pakottaa, mutta niitä voi mahdollistaa. Resurssien leikkaukset eivät varmasti ole parhaita motivaatiotekijöitä, joten tulemme resurssien kohdistamiseen.
Resursseja pitää siis kohdistaa niin, että ne mahdollistavat innovaatiot, jotka johtavat lopulta flowhun (kamalan vaikea vierastermi taivutettavaksi), joka parantaa tuottavuutta. Olisiko se lopulta noin helppoa?
No onhan tässä, flown harjalla surffatessa aikaa pohtia sitten tätäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti