Kun joku asia alkaa mättää päivittäisessä toiminnassa tai rakkaassa harrastuksessa - se harmittaa. Kun joku asia alkaa harmittaa niin pirusti, jotain täytyy tehdä, jotta harmitus häviäisi.
Vanhojen merkillisten tapojen muuttaminen on vaikeaa, etenkin jos ne ovat institutionaalisia, silloin kaikki yritykset niiden muuttamiseksi voidaan tulkita vallanhaluna, joka vaatii vastavoiman eli hyökkäyksen entisen säilyttämiseksi. Hyökkäys on tyhmää, jos sitä katsoo muutosta haluavalta puolelta ja järkevää, jos sitä katsoo muuttumattomuutta puolustavalta taholta.
Tunnistan itsestäni lievän jääräpäisyyden ja tiedän, että kukaan tuttavistani ei tunnista minusta lievää jääräpäisyyttä, vaan käsittämättömään itsepäisyyteen yhdistyneen halun voitaa tilanne tuomalla esille erilaisia inhorealistisia faktoja toisen osapuolen väärässä olemisesta. Myönnän - ärsytettynä olen ärsyttävä ja mikäli joku yrittää hankkia itselleen perusteetonta etua, antamalla käyttööni vääriä, tiedon antajalle edullisia tietoja, olen jopa ilkeän armoton tuodessani esiin ikäviä mielikuvia siitä mihin niiden tietojen käyttö voi johtaa. Silti kuitenkin haluan saada asiat toimimaan oikein, oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti.
Nyt näyttää siltä, että on tullut aika muuttaa muiden ajattelua sen tiedon perusteella mitä olen ympäristöstä pystynyt keräämään. Muutos ei aina ole helppoa, mutta kehitykseen on vain yksi tie - vanhojen toimimattomien käytänteiden kyseenalaistaminen ja niiden korvaaminen toimivilla.
Onko sitä oikeasti muka niin vaikea ymmärtää? Asetetaan tavoite - määritetään strategia tavoitteen saavuttamiseksi - mietitään keinot strategian toteuttamiseksi ja saavutetaan tavoite.
Helppoa kuin hengittäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti