torstai 7. tammikuuta 2010

Taidetta ja tienestiä

Olin eilen katsomassa ravintolakabareeta: Homo ei kuole koskaan. Esitys laittoi miettimään, jotain aivan muuta kuin mistä itse esityksessä oli kyse.

Esitys oli mukava, viihdyttävä ja hauska, paikoin jopa erittäin hauska, vaikka perustui stereotyypeille ja kliseille. 9 näyttelijää ja 3 musikanttia toivat näyttämölle varmaan kolmisenkymmentä erilaista hahmoa ja esityksen idea oli jatkuva tykitys uusilla hahmoilla ja vanhoilla stereotyypeillä ja tietysti ennakkoluuloilla. Homoille voidaan nauraa ja niillä voidaan naurattaa toisin kuin heteroilla. Ei liene yllätys, että standupeissa ei juurikaan esiinny: keski-ikäinen, valkoinen, lihaasyövä, työssäkäyvä kolmen lapsen isä. Se ei olisi hauskaa vaan realismia ja näytelmiähän mennään katsomaan siksi, että irtauduttaisiin todellisuudesta.

Toisaalta olen huomannut olevani ilmeisesti riittävän vanha, jotta muistaisin 1980 ja 1990 lukujen vaihteen homohypetyksen, samalla en oikein jaksa tai pysty ymmärtämään nykyisten nuorten taiteentekijöiden "uskaliaisuutta" tuomalla seksuaalisuuden joka näytökseen tavalla, jolla se on jo aiemmin esitetty. Esittävän taiteen marginaaliin on aina kuulunut homogenre ja useasti se on ollut enemmänkin kuin pelkästään marginaali. Nyt ollaan ilmeisesti taas siirtymässä leveämpään marginaaliin.

Kuitenkin yhden asian ympärillä pyöriminen on lopulta näköalatonta ja tylsää ja yllättäen uskaliaasta anarkismista on tullut se ainoa asia josta esittäjä ja tuottaja tunteekin turvallisuutta: "Tämä toimi viimeksikin tehdään samalla kaavalla uudestaan", "Meillä on jo valmiit markkinat ja tälle on tilausta." Totta osin, mutta mistä saadaan kasvu ja missä liikkuu raha ja tässä olikin se aasinsiltani ajatuksiin joita esitys minussa herätti.

Pikaisen nettihaun perusteella paikan yleisömääräksi on merkitty 60 liput maksavat 10 € kappale joten esityksen bruttotuotto on 600 €. Kellään ajatuksia, miksi minä olen kovin skeptinen asian suhteen?
Jatketaanpa vielä hieman.
Esityksiä oli kaikkiaan 16. Näyttämöllä oli 9 siis esiintyjää ja 3 muusikkoa. Mukana tietysti ohjaaja ja tuottaja. Jätän tarkoituksella lavastajan ja puvustajan pois, koska oletan heidän kuuluvan työryhmään. Kaikiaan henkilöitä on siis 14. Kellään vieläkään mitään ajatuksia mihin pyrin....

Lippumyynnistä ALV on 8%, joten 9600 €: lipputuloista jää ryhmälle ALV:n jälkeen 8889 €.
Jos summa maksetaan tasajakona kaikille jokaiselle jää noin 634 €.

Ahaa. Joo ole hyvä, sinä siellä takana vasemmalla. Sinulla siis oli kysymys. Ole hyvä vaan. Ai maksoiko kukaan työnantajamaksuja tai veroja?

Ah, valitettavasti en osaa vastata tuohon. Summahan on aika pieni kun ottaa huomioon, että harjoituksiinkin on mennyt melkoisesti aikaa ja sehän on vain n. 40 €/ esitys, joten se lienee maksettu matkakorvauksina.

Ai niistäkin pitäisi maksaa ALV. Valitettavasti en ole veroasiantuntija, mutta kysymyksenne oli hyvä ja oivaltava. Enkä edes tiedä maksettiinko kenellekään mitään. On täysin mahdollista, että kaikki olivat mukana saadakseen opintopisteitä tai silkasta halusta olla mukana hypettämässä jotain ilmiötä tai pelkästä harrastamisen riemusta, mutta silti...

Entäs ne pienet alan yritykset, jotka maksavat ALV:n ja kaikki muutkin työnantajamaksut? Leikitäänpä mitä pienen yrityksen olisi pitänyt maksaa. Sovitaan, että jokaiselle esiintyjälle maksetaan esityksestä 100 € - henkilökohtaiset verot. Jokaista henkilöä varten pitäisi siis saada rahaa sisälle vähintään 143 € eli jokaisesta näytöksestä pitäisi saada 2002 € eli lipun hinta olisikin 33 €.

Minusta tässä mättää joku.

Työn tekeminen on kallista, mutta se ei ollut minun ajatukseni vaan se, että meillä on Turussa taideakatemia, joka tuottaa todella tiukoille markkinoille taidealan ammattilaisia, joiden pitäisi pystyä elättämään itsensä taidoillaan ja osaamisellaan. Jos taideakatemia tuottaa joka vuosi vaikkakin vaan 5 tälläistä tuotantoa, se syö omaa oksaansa. Valmistuneet eivät pysty kilpailemaan 10 €:n lipun hintaa vastaan, sillä edellä kuvatusta kulukorvauksesta ei kerry eläkettä eikä juuri veroja maksella.

Ja ennen kuin kukaan väittää minua kulttuurinvastustajaksi kiellän sen. Minä pidän kulttuurista ja erityisesti teatteritaiteesta. Minusta vaan kaikilla pitäisi olla samat säännöt. Kun Turussa kuitenkin toimii useita teattereita, jotka pystyvät työllistämään muutamakin henkilön ja maksamaan näiden sivukulut, on äärettömän epäreilua, että kaikilla ei tätä vaatimusta ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti