Kaikki oli paremmin aikaisemmin ellei eilen, niin ainakin Kekkosen aikaan tai vieläkin kauempana menneisyydessä. Kekkosen jälkeen Suomessa maailma muuttui pitkäksi aikaa, kun presidentin valtakahvaa käyttämään siirtyi vasemmistopuolueen edustaja toisensa perään. Näiden "työväen presidenttien" aikana kaikki oli varmasti paremmin ja 90-luvun lamakin oli vain silloisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen syytä.
Aiemmin rahaa ja palveluita riittii aina ja kaikille ja samalla palkat nousivat yhdessä muiden etuuksien kanssa - eikä kukaan huomannut, että palveluiden tuottamiseksi otettiin lainaa. Ei hätää, sillä maailman suurin ja paras ja kaunein matkapuhelinvalmistaja maksaisi suunnattomat määrät veroja Suomeen ja työllistäisi 10 000:a korkekakoulutettuja suomalaisia, jotka verorahoillaan maksaisivat velat pois tuossa tuokiossa. Ei mitään huolta huomisesta.
Kaikki hyvin aina vuoden 2012 presidentinvaaleihin asti. Sitten onkin mennyt huonommin. No antoihan jo presidentinvaalit pientä ennakkoa tästä huononemisesta, kun Sauli Niinistö esiintyi myös "työväen presidenttinä". Mutta eihän se käy Sauli on Kokoomuksesta ja ei voi olla "koko kansan" tai "työväen presidentti."
Ei vaan voi, koska se ei käy. Täytyy olla edelleen tiukka jako työnantajiin ja työntekijöihin, omistajiin ja omistamattomiin, oikeistoon ja vasemmistoon ja ainakin PerusSuomalaisiin ja suvaitsevaiseen paremmistoon.
90-luvun lamassa ahtaalla oli kovin moni ja sen seurauksista vieläkin sekä kiistellään, että kärsitään. Vallassa kuitenkin oli sinipuna ja silloin kyllä lyötiin "työväkeä" oikealta ja vasemmalta ja jos oikein tarkemmin ajatellaan, niin ehkä kuitenkin vähemmän oikealta. Sillä kukaan kokoomuspolitikko ei uskalla olla ja toteuttaa niin oikeistolaista politiikkaa kuin suurin vasemmistoryhmä.
Jotta asia ei menisi vanhojen muisteloksi päästäköön otsikon takana olevaan henkilöön eli presidenttiimme Sauli Niinistöön.
Kun presidentin vaalikampanjan aikoihin tuotiin selvästi esille syrjäytyminen, tasa-arvoinen kohtelu ja suvaitsevaisuus, molempien puolien kannattajat olisivat voineet halutessaan toteuttaa haluamiaan teesejä. Omasta, ehkä hieman puolueellisesta näkökulmastani katsottuna, ehdokkaan numero 2 taustajoukot eivät käyttäytyneet kovinkaan suvaitsevaisesti ja syrjäytymistä ehkäisevästi. Heti vaalituloksen varmistuttua kovin moni toiseksi jäänyttä edustajaa kannattanut julisti hirvittävän kahtiajaon vallanneen maan ja lähes Sauronin kaltaisen pahuuden voimien nyt ottavan ohjat käsiinsä.
Kun presidentiksi valittu Niinistö, lupauksiensa mukaan, perusti syrjäytymistä tutkivan työryhmän, teko käsitettiin väkisin väärin. Useat päivystävät "Tampereen dosentit" ja etenkin toiseksi jääneen presidenttiehdokkaan kannattajat tyrmäsivät työryhmän jo ennen ensimmäistäkään tulosta. "Presidentillä ei ole mitään kokemusta nuorten todellisesta tilanteesta tai syrjäytyneiden arkipäivästä" olivat yleisimmät kommentit. Luonnollisestikaan kenellekään ei tullut mieleen, että tämä nykyisellään nähtävä syrjäytyminen ei muodostunut maagisesti Niinistön tullessa presidentiksi, vaan vuosina ennen Niinistöä, jolloin presidenttinä oli vasemmistopuolueen presidentti kas, kas.
Ainakin parin kolmen vuoden ajan on esitetty tilastoja ja lehtiartikkeleita, joissa molemmissa on esitetty kritiikkiä sekä "ylisuuria" palkkoja, että palkkioita, kuten optioita kohtaan. Liliuksen optiomiljoonat ovat hyvässä muistissa ja samoin Finnairin palkkiojärjestelyt. Kansanedustajien eläke- ja muut etuudet ovat olleet kansan mielestä kohtuuttomia jo pitkään ja niitä "aiempaan sopimukseen" vedoten korotettiin uuden eduskunnan aloittaessa toiminnan. Silloin pidettiin täysin mahdottomana ajatusta, että kansanedustajien palkkioita leikattaisiin. Kun Jussi Halla-aho toi esille Helsingin kaupunginjohtajan palkankorotuksen, jonka jälkeen kyseinen johtaja saisi parempaa palkkaa kuin New Yorkin tai Lontoon kaupunginjohtjat, hyökkäys Halla-ahoa kohtaan oli vain sekuntien kysymys. PerusSuomalainen Halla-aho ei tiettyjen piirien mukaan voi ehdottaa tai julki tuoda mitään ajatusta ilman rasistista taka-ajatusta. Tämän hyvästä asiasta alkaneen keskustelun tietyt toimittajapiirit saivatkin mukavasti tukahdutettua Halla-ahoa julkisesti vihaavien piirien kanssa hienosti tukahdutettua ja kaupunginjohtajat saivat palkankorotuksensa työn pysyessä tasan entisellään.
Yllätyksen teki Niinistö, joka uuden vuoden puheessaan toivotti jumalan siunausta, joka luonnolllisesti varmasti loukkasi monia sillä aiemmat presidentit eivät sitä liene tehneen. Muistikuvaa ei asiasta ole, sillä en ole ikinä presidentin uuden vuoden puhetta seurannut suorana lähetyksenä. Tästä voidaan myös tehdä väkisin väärintulkinta. Presidentin ei sovi tuputtaa uskoa Suomalaisille sillä se ei ole tasa-arvoista, kun käytetiin vain yhtä Jumalaa ja Suomessa on uskonnonvapaus joten se ei sovi, että presidentti jotain tuollaista toivottaisi.
Suurimman hämmennyksen Niinistö sai aikaan ilmoittamalla haluavansa laskea omaa palkkiotaan. Suuria palkkioita ja ahneutta Niinistö oli myös kritisoinut uuden vuoden puheessaan ja päätti jälleen toimia oman halunsa ja lupauksena mukaan ja osoitti olevansa sanansa mittainen mies. Mutta eihän se käy tuollainen käytöshän on populismia. Ja mikäs se nyt sen pahempaa onkaan, kuin oikeistopresidentti, joka haluaa alentaa palkkiotaan ja toteuttaa lupauksensa.
Myönnän taas olevani puolueellinen sillä en mitenkään fanita Heinäluomaa ja juuri siitä syystä nautin katsoa Heinäluomaa, joka eilen kiemurteli vaivautuneesti iltauutisissa ja tänään lehtien palstoilla koittaa kiriä kiinni Niinistön kaulaa ylempien kovapalkkaisten henkilöiden palkka-/palkkioalennuksen ideasta itselleen, mainostamalla lähes joka lehdessä Eduskunnan valmiutta palkkioaleen. En usko mitään, ennen kuin itse näen. Uuden eduskunnan aloittaessa Heinäluoma selitteli, että palkkioita on sovittu nostettavaksi eikä niistä voi kieltäytyä, vaikka sitä silloin muutama kansanedustaja yrittikin. Ääni Heinäluoman kellossa oli tuolloin merkittävästi erilainen. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka kansanedustajien palkkioalen kanssa käy. Kansanedustajat palaavat tehtäväänsä vasta helmikuussa ja sinne on niiiiiin pitkä aika, että epäilen kaikkien palkkioiden alennuskaikujen jo vaimenneen niin, että eduskunta toteaa asian vaativan lainmuutosta ja ainakaan kovin nopeasti alennuksiin ei päästä.
Ja vielä lopuksi teen kaiken räjäyttävän palkkaehdotuksen päivähoitoon ja opetustoimeen. Kun kerran koulut ja päiväkodit ovat sietämättömän huonossa kunnossa ja vaativat rahaa korjauksiin ehdotan, että OAJ tekee kuntatyönantajan kanssa sopimuksen, jossa opettajat saavat valtakunnallisen lomautusssuojan, opettajien palkat jäädytetään seuraavaksi kolmeksi ja puoleksi vuodeksi 1.2.2013 tasolle ja vastineeksi tästä kunnat pistävät sisäilmaongelmista kärsivät koulut ja päiväkodit kuntoon. Tällä autettaisiin myös kotimaista kulutuskysyntää auttamalla työttömyydestä kärsivää rakennusalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti