Kunnallisessa byrokratiassa ja toki varmasti myös muilla työnantajilla joillakin esimiehillä täytyy olla aivan liian vähän järkevää tekemistä, sillä niin omituisia päätöksiä tehdään ilmeisesti vain siitä syystä, että esimies saa jostain päättää.
Mietitäänpä vaikka vuorotteluvapaata.
Työntekijöille on annettu mahdollisuus hakea vuorotteluvapaata tiettyjen työssäoloehtojen täytyttyä. Työnantajat halusivat tämän oikeuden viime sopimuskierroksella poistaa tai ainakin kovasti rajata, mutta lainsäätäjä päätti toisin ja jätti mahdollisuuden vuorotteluvapaaseen tosin hieman heikennetyin ehdoin. Yhtä kaikki se mahdollisuus vuorotteluvapaisiin jätetiin.
Vuorotteluvapaan tarkoituksena oli, ja on varmaan vieläkin, auttaa työttömiä työllistymään edes lyhyeksi ajaksi. Laissa sanotaan, että vuorotteluvapaata on otettava minimissään 90 päivän ajaksi ja kokonaisuudessaan vuorotteluvapaata voi ottaa 359 kalenteripäivää ja vapaan voi jaksottaa. Kuulosta kovin mukavalta paitsi.....
Tässä kohdassahan tulee esille työnantajan edustajat ja etenkin virkamiehet, jotka saavat päättää myönnetäänkö vapaata vai ei. Yleisin epäämisen syy on pätevän sijaisen puuttuminen. Kuinka yllättävää Suomessa, jossa on käsittämätön työvoimapula kaikkialla ja työttömiä työnhakijoita on olemattomat 7,9 % eikun siis mitä.... Päteviä sijaisia ei siis saada joillekin aloille mistään, vaikka työttömyysaste on 7,9% ja nuorisotyöttömyys varmasti tuotakin enemmän.
Kaikissa etuisuuksissa on määräävänä takapiruna kateus. Joten toimistossaa ahtaalla istuvan päättävän henkilön on luonnollisesti pyrittävä tekemään päätöksiä, jotta hänen palkanmaksulleen tulisi oikeutus ja mikäs se onkaan mukavampaa kuin tehdä määräyksiä, joilla ylitetään lain määreet.
"Minä saan tämän päättää ja näin minä nyt olen päättänyt" kuuluu perusteluna varmasti useammassakin paikassa. Perusteiden järkevyydestä viis. Asia on päätetty ja esimies on osoittanut työntekijälle paikkansa ja voidaan taas mennä kahville ihmettelemään miksi noiden laiskojen alaisten pitäis muka päästä vuorotteluvapaalle tekisivät töitä vaan.
Vuorotteluvapaastahan työnantajan ei tarvitse maksaa yhtään mitään. Vuorotteluvapaalla olevalle ei makseta palkkaa, vaan palkka maksetaan vuorotteluvapaasijaiselle. Ainoa asia mitä työntekijän tulee tehdä on kirjallinen sopimus vuorotteluvapaasta ja hakea sijainen. Varmaan käsittämättömän rasittavaa ja hankalaa, kun sijaisia ei ilmeisesti jouduta ikinä hakemaan minkään muun syyn takia.
Vuorotteluvapaa on myös aivan käsittämättömän halpaa TYKY-toimintaa, koska työntekijälle ei makseta palkkaa, mutta työteho ja työhalu on työhön palattua on jotain aivan huikeaa, verrattuna aikaan ennen vuorotteluvapaata. Näin ainakin itse olen huomannut tai sitten työntekijä on tehnyt sinä aikna päätöksen alanvaihdosta ja lopettaa kokonaan. Summa summarum: Työnantaja voittaa molemmissa tapauksissa.
Mutta kun joku esimies pääsee päättämään, joko säännöistä miten vuorotteluvapaata meidän työpaikassa saa antaa tai siitä, millainen sijaisen pitää olla, niin tervemenoa hyvä mahdollisuus. Esimies päättää ja pulinat pois. Viis siitä mitä laissa sanotaan, kun sinne on jätetty se mahdollisuus, että loma on kuitenkin harkinnanvarainen ja "minä saan tästä päättää."
Varsinkin opettajille saadaan kätevästi täysin järjettömiä vuorotteluvapaa-sääntöjä. Monet yläkoulut ja kaikki lukiot ovat jaksoluvussa, joten järkevintä olisi antaa näissä vuorotteluvapaata jaksoittain, mutta luonnollisestikaan näin ei voida menetellä, vaan useimmissa kunnissa on määrätty, että opettajan tulee aina ottaa vuorotteluvapaata lukukaudeksi tai lukuvuodeksi kerrallaan. Ja aivan sama mitä laissa sanotaan, kun asia on päätetty niin. En näe mitään järkeä oppilaiden kannalta siinä, että opettaja vaihtuu kesken jakson "koska meillä on päätetty niin" ja opettajan kannalta siinä, että opettajia ei siis koske laissa minimiksi määräty 90 päivää laisinkaan. Voihan vuorotteluvapaata, joku hakea vaikka sairaan omaisen hoitamiseksi. Silloin on varmasti ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin, niin totta ihmeessä pitää vuorotteluvapaa estää ellei muuten, niin sitten "sopivan sijaisen puuttumisella".
Ja samaan aikaan mietitään miten päästäisiin aikaisemmin työelämään tai saataisiin pidennettyä työuria, mutta mitään uutta ja toiminnallisesti järkevää tehokkuutta edistävää toimintaa ei sallita. Ei tietenkään, koska jo tsaarin ajalla esimiehet saivat päättää ja jo silloinkin hyvin ja hienosti päättivät. Ei ole siis syytä muuttaa mitään, korkeintaan palkataan keskihallintoon ja keskijohtoon muutama päättäjiä lisää, jotka sitten voivat perustella päätöksiään selkein sanoin "Minä saan tämän päättää ja minä olen tämän näin päättänyt."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti