Semantiikka on hienoa.
Yhtä hienoa kuin tilastot ja koordinaatistot, joilla voidaan helposti hämätä huolimatonta lukijaa.
Lienee selkeä yksimielisyys siitä, että kuntia on liikaa. Yhtäläinen yksimielisyys vallitsee siitä, ettei ole olemassa mitään selkää lukumäärää hyväksyttävästä kuntien määrästä. Valtakunnan pääpoliitikkojen hehkuttamalle Suur-Salolle kävin vähän kuten aikoinaan valtakunnan pääpoliitikkojen hehkuttamalla Suur-Suomelle - ei sitten onnistunut.
Kun Suur-Saloa luotiin, Nokia porskutti maailmalla kuten, anteeksi vaan, Aatu aikoinaan - ylemmyyttää ja paremmuuttaan julistaen. Ja kuinkas sitten kävikään? Takaisin tultiin häntä koipien välissä, muut tulevat pistämään aikaisemman paikan kuntoon ja homma on sillä laarissa noin 20 vuoden kuluttua.
Suur-Saloon yhtyi ennätykselliset 9 tai 10 kuntaa ja kaiken piti olla kunnossa. Mahtava maakunnan tai ainakin alueen 1000 vuotinen vetuuri oli muodostunut. Kaikkien pienten sudeettisalolaisten kuntien elämästä piti tulla parempaa ja kaikkien vaivojen piti hävitä. Kukaan ei kuunneellut paikallista Rokan Anteroa: "Hyvinhän se etelässä suunnitelloo, mut kuntatalouvest se ei tietä hittojakaa, mut minnuu se ei haittaa kuhan vaa palvelut järjestyyp"
Ja kas kas, tuskin olivat kaikkien vanhojen kuntien muutosjohtajat ehtineet ympärilleen katsella, kun jo ulkovallat alkoivat haluta muutosta. Nokian eteneminen myyntimarkkinoilla törmäsi idästä tulleeseen haastajaan, joka täräytti Galaktisella mallistolla vanhan johtajan ottamaan lukua kanveesista.
Sen jälkeen Suur-Salo oli yksin ongelmiensa kanssa: Palveluita piti tuottaa - kyllä tuottaa, vaikka kuntaministeri onkin sitä mieltä, että palveluita ei tuoteta vaan niitä järjestetään.
Kuntaministerin keskittyminen semantiikkaan siitä järjestetäänko vai tuotetaanko palveluita sen sijaan, että keskityttäisin kuntien todelliseen ongelmaan eli vallanpitäjien kunnille määräämään käsittämättömään järjestämisvastuuseen, osoittaa mielestäni vain sen, ettei kuntaministerillä ole itselläänkään riittävää tietoa kuntien tilanteesta ja niiden tuottamien palveluiden määrästä ja rasitteesta.
Samalla kun valtio on vähentänyt väkeään, kehittänyt omaa tuottavuuttaan, on lainlaatija lisännyt käsittämättömällä ja täysin kestämättömällä tavalla kuntien velvoitteita. Samaan aikaan pitäisi kehittää tuottavauutta aloilla, joilla suurimmat kustannukset tulevat palkasta, koska suurimmat kuntien tuottamista palveluista ovat henkilövaltaisia.
Opetusta, päivähoitoa, terveydenhuoltoa ei voi hoitaa ilman henkilökuntaa. Vai onko kuntaministerin ajatuksena muuttaa esim päivähoitoryhmien kokoja suuremmaksi lainsäädäntöteitse?
Kyllähän 35 alle 3 vuotiasta lasta/hoitaja vielä menee vai meneeko? Samalla voidaan määrätä oppilasryhmien minimikooksi samainen 35 oppilasta/ryhmä. Saataisiin kerralla kyläkoulut pois tästä masta. Viis siitä, että syrjäytyminen kasvaa, kasvaahan se jo nytkin.
Kuntaministerin kommentti järjestämisestä osoittaa käsittämätöntä tietämättömyyttä ja halveksuntaa kaikkia henkilövaltaisilla kunta-aloilla työskenteleviä työntekijöitä kohtaan ja soisin kovasti kyseisen ministerin tulevan edes joskus vierailemaan jonkin päiväkodin "satelliitissa" eli siinä kerrostalon huoneistoon väkisin kyhätyssä päivähoitoyksikössä, jossa toimii yksi ryhmä pieniä lapsia tai vierailevan siinä koulussa, jonka sisä-ilmasta on valitettu jo viimeiset 10 vuotta ja jota"opetuksenjärjestäjä" kuitenkin pitää täysin kelpona rakennuksena, vaikka opettaja onkin ryhmällä vaihtunut astmaoireiden takia joka vuosi. Siellä kuntaministeri voi sitten katsoa ja todeta, kuinka tätä "tuottavauutta" kunta-alalla tehostetaan.
Koska semantiikan saivartelulla aloitin, niin lienee vain kohtuullista sillä myös lopettaa. Jos kerran kunta-alan pitäisi nostaa tuottavauutta, niin miten hemmetissä sitä voi nostaa, jos mitään ei tuoteta. Eikö seuraavan ohjelman silloin pitäisi olla "järjestettävyyden nosto-ohjelma"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti