Vale, emävale, tilasto ei liene enää kenellekään uusi sanonta. Tilastot ja niiden kerääminen on tärkeää niin urheilussa, kuin talouselämässäkin toisaalta niiden ymmärtäminen on talouselämässä tärkeämpää kuin urheilussa.
Turussa sattuu olemaan menossa Kalevan Kisat ja siellähän meillä on vuoden tilastoykköset puolustamassa asemaansa ja loput tilastoissa rankatut ovat haastajia. Meillä kaikilla on koko kesän tietenkin ollut tavoitteena olla päätymättä mihinkään tilastoon, etenkään hukkumistilastoon, samalla kun jotkut meistä odottavat pelonsekaisin tuntein suosikkijoukkueen tilastotappiota.
Kun kerran tilastoista puhutaan noin paljon, ja ne ovat lähellä itsekunkin elämää, voisi luulla, että niistä myös ymmärretään paljon, mutta - ei. Tilastojen tulkinta tuntuu olevan suurelle osalle niistä ihmisistä, jotka tekevät päätöksiä tilastoihin perustuen, kovin kovin vaikeaa.
Tällä viikolla uutisoitiin kahdestakin erillisestä "yllätyksellisestä" asiasta, jotka ovat olleet luettavissa tilastoista jo pitkään. Helsingin Sanomat uutisoi röntgen- ja syöpälääkäreiden vajeesta, joka vaikeuttaa syöpään sairastuneiden hoitoon pääsyä ja hoidon aloittamista ja Turun Sanomat kirjoitti neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitaja ja lääkärivajeesta.
Syöpälääkäreiden vajeeseen johtava kehitys on ollut luettavissa tilastokeskuksen tilastoista jo vuosien ajan, koska väestön ikääntyminen on ollut selvästi nähtävissä. Ongelma vaan on ollut siitä, että sitä ei ole haluttu nähdä ja siihen ei ole haluttu paneutua, koska asialla on aina 2 puolta.
Lääkäriliitto ajoi voimakkaasi lääkärikoulutuksen alasajoa muutamia vuosia sitten, jotta lääkäreitä ei koulutettaisi työttömiksi ja lisäksi lääkäriliitto järjesti kerrassaan nerokkaan lakon ajamaan palkankorotusvaatimuksiaan. Lääkärit joiden yhteistyö on välttämätöntä olivat lakossa vuorotellen, ortopedi ja kirurgi ovat riippuvaisia röntgenlääkäristä, joten ei kiireellisissä tapauksissa näiden vuorotteleminen on äärimmäisen tehokasta lakko-oikeuden nerokasta käyttöä. Kun vielä julkisuuskuva saatiin säilytettyä positiivisena päästiin nopeasti hyviin tuloksiin, eli lääkäreiden palkkojen korotuksiin ja lääkärikoulutettavien määrän alasajoon.
Sinällään mielenkiintoista, että koulutusmäärien vähentämistä alan työttömyyden rajoittamiseksi ei ole vastaavalla tavalla käytetty esim OAJ:ssa, koska opettajiakin koulutetaan työttömiksi useammallakin aineyhdistelmällä ja samaan aikaan puhutaan sijaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta viranhaltijaan verrattaessa. Tämäkin ratkeaisi erinomaisesti vähentämällä koulutukseen otettavien määrää, mutta OAJ onkin tässä puun ja kuoren välissä toisin kuin lääkärit. Vähentämällä koulutukseen otettavien määrää vähennettäisiin yliopistojen opettajien määrää, mutta vähentämällä lääkärikoulutukseen otettavien määrää lisätään valmisteuneiden työmahdollisuuksia.
Jälkimmäiseen koulujen terveydenhoitaja- ja lääkäriongelmaan on nähtävissä ehkä hieman oudompi tilanne, jossa tilastoa ja voimassa olevaa "Suurta totuutta" eli mantraa on tietoisesti tulkittu väärin.
Tilastokeskusken ennusteen mukaan syntyvyys vuosien 2008-2010 välillä kasvaisi 59576 lapsesta 60492:n eli vuosittainen syntyvyys kasvaisi noin 1000 lapsella. Tilastokeskuksen oman tilaston mukaan syntyvyys on kuitenkin noussut nimettyna aikana 59530:stä lapsesta 60980 lapseen eli noin 1,5 kertaiseksi ennusteen 1000 lapsesta. Vuosien 2001-2010 välisenä aikana syntyvyys on noussut 56189 lapsesta mainittuun 60980 lapseen eli nyt vuosittain syntyneitä on 4791 enemmän, kuin 2001. Kun koulujen terveydenhoitajien ja lääkäreiden tilanteen korjaamiseen myönnettiin valtiolta ylimääräistä rahoitusta jopa 9 000 000€ vuodessa rahaa ei ole käytetty tähän, koska mantran mukaan ikäluokat pienenevät: Lapin AVI, ei ilmeisesti laisinkaan katso tilastoja, eikä myöskään tämä vaaliehdokas tai eden OAJ:n Pirkanmaan yhdistys vai olisiko tässä sitten kyseessä täydellinen tilastojen lukutaidottomuus.
Yllätys yllätys - tasoitettuna suorana syntyvyys on ollut kasvussa vuodesta 1972 lähtien, tarkempana vuosisyntyvyyskäyränä nähdään esim. 1990-luvun laman vaikutus syntyvyyteen ja tämä on nykyisen ainoan totuuden mantran lähtökohta.
Vuonna 2000 Suomen toipuessa laman aallonpohjasta syntyneitä oli 55 855 ja laman synkkänä vuonna 1998 56 053. Mielenkiintoiseksi asian tekeekin sen, että tämä 1998 ikäluokka aloittaa viikon parin päästä yläkoulun ja oppilasmäärät vähenevät enää 2 vuotta, jonka jälkeen lähtevät selvään nousuun. Koulunsa aloittava 2005 ikäluokka on jo 2700 oppilasta suurempi, kuin vuonna 2000 aloittaneet ja nousu jatkuu lähes lineaarisena sillä 201o ikäluokka on jo mainitun 4791 suurempi.
Minne päättäjät siis laittavat rahat, jotka valtio on tarkoittanut tietyn toiminnan tehostamiseen ja parantamiseen? Miksi päättäjät eivät lue ja käytä sitä tietoa, joka heille annetaan?
Kun päättäjät mielellään julkisessa puheessaan väittävät tukeutuneensa tilastoihin ja olemassa olevaan tietoon jää kovin vähän mahdollisuuksia. Joko tietoa ei oikeasti lueta tai sitä ei ymmärretä - se ikävin mahdollisuushan olisi päättäjien välinpitämättömyys tai tarkoituksellinen kurjistaminen omaa etua tavoitellessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti