Etuuskeskustelun avasi tällä kertaa kokoomusnuorten Saul Schubak, joka kiirehti kyseenalaistamaan facebook-kirjoituksessaan lapsilisien maksamisen jokseenkin kärjistetyn moukkamaisesti. Lienee pahinta brutta figuraa jolla taistellaan tasaväkisesti Perussuomalaistenkin sanomisten kanssa.
Sitten asiaa jatkoi Jyrki Katainen, joka tuli kommentoineeksi ilmeisen huolimattomasti tai ainakin kehnosti sanansa asettaen, kotiäitien työskentelyä. Olipa sitten vaalien suhteen tilanne mikä hyvänsä, kotiäitien työhän palaamisen ja etenkin osa-aikatyön suhteen Suomessa tosiaan kannattaa olla varovainen sanojensa suhteen. Jyrkin kuitenkin pelastaa pääministeriys, Sauli saikin jo mennä ja Perussuomalaisetkaan tuskin haluavat Saulia omiiin riveihinsä ennen pölyjen lopullista laskeutumista, jota saa odottaa todella pitkään.
Pääministerimme tuli kuitenkin viitanneeksi lausunnossaan kulttuurieroihin ja sosiaaliturvan eroihin osana sitä syytä, miksi kotiäidit eivät halua palata nopeasti töihin. Mihinkähän jäi lainsäätäjän osuus tässä asiassa vai olisiko tullut samalla sanottua liian pahasti hallituskumppaneista...
Minusta ongelma ei ole isien työssä käyminen, vaikka TV-uutisten haastattelemien lasten kanssa kotona olevien lasten äitien mukaan juuri isien kannustaminen lastenhoitoon ratkaisisi koko asian. Oikeastihan se ei ratkaisisi yhtään mitään, koska ei ole edes teoriassa mahdollinen. Totuus nyt vaan sattuu olemaan se, että isien siirtyminen isyyslomalle ja äitien siirtyminen töihin ei tuo yhtään ainutta työssäkäyvää ihmistä lisää ja lisäksi isien ammatit poikkeavat merkittävästi äitien ammateista. Toisaalta tässä taloustilanteessa perinteisiä miesten ammatteja on kuritettu merkittävillä irtisanomisilla huomattavasti perinteisiä nasiten ammattaja enemmän, joten ehkä olisi järkevämpää, että miehet jäisivät kotiin lasten kanssa.
Yksi merkittävimmistä ongelmista on kuitenkin järkevien todellisten osa-aikatöiden puute. Juu ja tästä eteenpäin tiedän saavani huutia joka suunnasta, mutta jos kuitenkin mietittäisiin ennen kuin hutkitaan.
Mitä osa-aikaistamisen mahdollisuuksia löyty niiltä aloilta, jotka naisia eniten työllistävät eli hoito- ja hoiva-aloilta ja kunnista? Aika vähäiseksi jää.
Opettajan on aivan turha mennä pyytämään työnantajalta pikku kevennystä työsuunnitelmaan, kun kevennys voi muodostua työjärjestykseen 4:n tunnin hypyksi keskelle päivää tai erilaisissa jaksojärjestelmissä vielä hullummin. Yhdessä jaksossa voi olla 26 tuntia viikossa, seuraavassa 10 ja kolmannessa 3 ja nekin kaikki eri päivinä. Osa-aikatyötä tehdään, mutta millä ehdoilla?
Jos yksi sihteeri kunnassa haluaisi jäärä osa-aikaiseksi. tuskin palkataan toista osa-aikaista rinnalle, jotta työpanos tulisi tehtyä normaalisti. Näin ei tehdä, vaan ylimääräiset työt joko jaetaan toisille, jolloin muiden työmäärä nousee kohtuuttomasti tai vihjaistaan osa-aikaiselle toistuvasti muiden työmäärän kohtuuttomasta kasvusta, jolloin osa-aikainen peruu osa-aikaisuutensa ja jää mieluummin kokonaan kotiin, kuin tulisi töihin.
Esiopetuskelpoisen lastentarhanopettajan on käytännössä aivan mahdotonta tulla tekemään vain 4-tuntia aamusta, jolloin esiopetus järjestetään. En usko yhdenkään päiväkodinjohtajan onnistuvan työvuorolistojen tekemisessä ilman hirvittävää ongelmaa "tasapuolisuudessa".
Ja siinä on se toinen suuri syy: toiset työtoverit ja esimiehet, jotka vihaavat pienten lasten isejä ja äitejä. Ei sinällään mikään ihme, kun lapsistakaan ei niin kovasti pidetä. Ei ole ihan 1 eikä 2 kertaa eikä edes 100 tai 200 kertaa, kun olen kuullut muilta työtovereilta ja esimiehiltä arvostelua siitä, kun pienen lapsiperheen huoltaja on kotona hoitamassa sairasta lasta. Vaikka työpaikalla olisi täysin julkinen salaisuus jonkun työntekijän alkoholiongelmasta johtuvat "rokulipäivät", niin vasta molempien tai kaikkien kolmen lapsen peräkkäinen sairastuminen vatsatautiin saa kielen kannat kirvoitettua kaiken laisiin merkillisiin kommentteihin ja näitä poissaoloja myös esimiehet kovasti olisivat haluamassa tarkastaa. Suomessa on todellakin merkillisen lapsivihamielinen henki ja tähän syylistyvät myös ne alat (opettajat, lastentarhanopettajat, päiväkodinjohtajat), joiden tarpeellisuus on suoraan kiinni lapsista.
Toistaiseksi tässä keskustelussa ei lainkaan ole huomioitu lisääntynyttä päivähoidon tarvetta. Jonkunhan sitä lasta täytyy sen osa-aikatyönkin työssäoloajan hoitaa ja kuten jo aiemmin mainitsin ei taida onnistua, että - anteeksi klassinen stereotypionti - hitsaajaisä menee tekemään saumaa telakalle 4 tunniksi ja isän tultua kotiin äiti kiirehtii sairaalaan hoitamaan potilaita toiseksi 4 tunniksi. Todellisuus vaatii sen, että päivähoitoa järjestetään näille puolipäivähoidossa oleville lapsille. Toisaalta voisihan tätä kautta saada osapäivätyön mahdollisuusen lastentarhanopettajille...
Jos äitejä tai isejä, kummat tahansa lapsia sitten kotiin jäävätkin hoitamaan, halutaan nopeamin työelämään edes osa-aikatyöhön, on meille järjestettävä sellaisia mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä, että se sallii sekä tuottavan työn tekemisen, että lasktenhoidon ja tässä kohdassa pallo on aivan puhtaasti työnantajilla ja kunnissa lähiesimiehillä sinne se kulttuurin muutos tarvitaan, jotta ymmärrettäisiin lapsiperheiden vanhempien työpanos mahdollisuutena eikä pelkkänä kulueränä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti