Mielenkiintoisen vaalikevään mielenkiintoisin tapahtuma ei ollutkaan vaalitulos, vaan 1.6. tapahtunut hallitusneuvottelujen väitetty kariutuminen.
Suomi on siis palaamassa konsensuksen aikakaudesta edustuksellisen demokratian korkeimpaan olemukseen eli kansanvaltaan ---- vai onko?
Perussuomalaisten menestys oli gallupitkin huomioiden merkittävän suuri, vihreiden ja keskustan häviö taas ei. Asiantuntijat ovat kovasti ohittaneet tämän paketin tärkeimmän palikan eli vasemmistopuolueiden SDP:n ja vasemmistoliiton torjuntavoiton. Kun suuri osa lehtien asiantuntijoista suureen ääneen kuulutti vasemmiston olevan kokonaan mennyttä aikaa, tapahtui lähes biblikaalinen ihme ja SDP sekä vasemmistoliitto menestyivät. Harmin paikka, voisi joku sanoa, mutta asiassa lepää itseasiassa mielenkiintoinen matematiikan siemen.
Suomeen on kovasti puuhattu äänikynnystä, joka olisi turvannut isojen puolueinen konsensuksen säilymisen hamaan tulevaisuuteen. Äänikynnyksen murtamiseen oltaisiin tarvittu vähintään Timo Soinin kaltaista messiaalista ilemstystä, hei hetkinen sellainenhan tuli, joka laittaa tämän ajatuksen hyllylle seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Nyt kun äänikynnystä ei ole, pelotellaan kansalaisia uusilla vaaleilla siksi, ettei hallitusta ole saatu valituksi pariin viikkoon.
Oho. Suomessa on siis tilanne, joka oli aivan normaalia vuosikymmeniä presidentti Kekkosen aikaan, jolloin ainakin Keskustan mukaan kaikki oli paremmin.
Taannoin hallituksen keskimäärinen ikä taisi olla siinä 14 kk paikkeilla ja sitten tuli konsensus. Käsittämätön termi, jolla kaikista puolueista tehtiin toiminnallisesti samanlaisia mutta entisen retoriikan säilyttäen. Suomessa alkoi aika, jolloin puolueet vaaleihin mennessään lupasivat yhtä ja vaalien jälkeen konsensuksen jumalan edessä toteuttivat jotain aivan muuta. Kansalaisille nämä konsensuksen ylipapit saarnasivat tämän olevan hyödyllistä, tasapuolista ja oikeudenmukaista. Keskiajan lopulla katolisen kirkon papiston julistaman konsensus johti rahojen loppumiseen hallinnosta omanhyväisen tuoton tavoittelun takia ja kirkon puhdisti Lutherin aloittama uskonpuhdistus. Onko politiikassa nyt käymässä niin, että Soinin johtama konsensuksenpuhdistus muutta Suomessa vallitsevan polittiisen järjestelmän oikeasi edustukselliseksi demokratiaksi, jossa konsensus on havaittu vääjäämättömästi ongelmalliseksi, epätasa-arvoiseksi ja syrjäyttäväksi rahaa tuhlaavaksi molokiksi jonka kita ei koskaan täyty?
Neljän vuoden päässä odottavia uusia vaaleja odotellessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti