Turun kulttuuripääkaupunki vuosi on juuri alkamaisillaan. Se on asia, joka tuskin on viime päivinä jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Suuri avajaistapahtuma odottaa parin viikon päässä ja on yllätys yllätys tuontitavaraa. Turku, Suomen kulttuurin kehtona, on päättänyt ulkoistaa yhden kulttuurivuoden päätapahtumista ja ohjelmakokonaisuuden tuottaa englantilainen yritys. Kyllä on hienoa, kun saadaan uusia tuulia ulkomaita myöten.
Uskallan väittää, että avajaisten mentyä suuren yleisön ja samalla alueen yritysten mielenkiinto hanketta kohtaa nousee hetkessä huomattavasti. Kulttuuri on tullut lähelle, eikä enää ole vain säätiön norsunluutornissa. Mukaan haluavia toimijoita on varmasti runsaasti, mutta ketä huolitaan mukaan? Tuskin ketään, koska esteenä on ainakin kaksi seikkaa:
1) kateus - Varsinais-Suomalaiseen kateuteen kuuluu se, että mukaan ei enää pääse, kun et ole ollut mukana alusta saakka etkä välttämättä tunne oikeita ihmisiä
2) byrokratia - Turkulaiseen byrokratiaan kuuluu päättämättömyys. Kaupungin virkamieskoneistossa jokainen haluaa olla pomo, joka päättää jostain ja mielellään alaisiin liittyvistä asiosita, mutta varsinainen päätöksenteko kulttuurin saralla kuten lupien antaminen tai yhteistyöstä päättäminen ei kuulu oikeastaan kenellekään koska viimeistään tässä kohdassa astuu kuvaan myös kohta 1.
Turussa on taiteen opetusta AMK tasoa myöten ja paikallisia toimijoita on runsaasti. Erilaisia hankkeita ja niissä toimivia projektityöntekijöitä on kymmeniä. Nyt jo voidaan todeta, että tapahtumalla on ollut merkittävä työllistävä vaikutus, jonka kuitenkin pelkään lopahtavan muutaman suurella rahalla tuotetun tapahtuman vietyä suurimman innon ja viimeistään vuoden vaihtuessa 2:een olemme tilanteessa, jossa mietitään mitä muuta, kuin työttömiä kulttuurin tuottajia meille jäi kulttuurivuodesta käsiin.
Paikallisuus ei Turussa ennenkään ole ollut mikään valtti ja pitääkin kiittää olutseuraa loistavasta valinnasta pahaksi nuutiksi (säätiön Cay Sévon), koska kulttuurivuoden olueksi valittiin Lahden panimon Aura olut eikä mitään paikallisista toimijoista.
Itse törmäsin jälleen byrokratian käsikirjan mukaiseen toimintaan esitellessäni kaupunkitapahtumaa Tarinoita varjoisilta kujilta turun matkailumarkkinoinnista vastaavalle Turku Touringille. Kävin nimittäin kysymässä yhteistyömahdollisuuksia jo viime kesänä loistavasti menneen olohuonetepahtuman johdosta. Silloin, kesäkuussa, minulle kerrottiin, että olen aivan liian myöhässä koska kaikki päätökset tehdään 6kk etukäteen ja toimijana emme edusta akkredoituja oppaita. Tietääkseni myöskään Marja Tyrni ei ole akkredoitu opas, mutta hän ei ole myöskään paikallinen toimija.
Viime kesäkuun ohjeesta viistastuneena menin siis heti joulun jälkeen uudelleen tutkimaan yhteistyökuvioita vain huomatakseni olevani jälleen myöhässä. Sain Turku Touringilta tiedon, että vuoden 1 tapahtumat onkin päätetty jo vuoden 0 maalis-huhtikuussa! Kas kun sitä ei kukaan vuoden 0 kesäkuussa tietänyt. En kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoin matkaa vuoden 1 toimistoon, jossa normaalin "tapahtumat on jo päätetty ja rahat on loppu" litanian jälkeen kertoessani, että haen pelkästään mahdolisuutta olla mukana markkinointiyhteistyössä muiden kanssa, sain yllättävästi henkilön nimen, joka voisi auttaa ja jolle tuotteeni voisi kelvata. Kyseisen henkilön toimisto sattuu olemaan Turku Touringin tiloissa.
Mentyäni esittelemään valmiin tuotteeni hänelle. Vastaanotto ei ollutkaan tavallisen nuiva, vaan jopa varovaisen kiinnostunut. Ihmeteltyäni henkilölle mistä ihmeestä olisin voinut saada tiedon olemassa olevasta hankkeesta sain kuulla siitä ilmoitetun lehdessä vuoden 0 syyskuussa ja tiedon hankkeesta olleen kaupungin kulttuurialan tiedottajilla jo vuoden 0 maaliskuussa.
Kas yksi ilmoitus lehdessä jota en huomannut, mutta ainakin 30 soittoa ja henkilökohtaista keskustelua kulttuuripuolen ihmisten kanssa ja vasta nyt ensimmäinen tiedonmurunen, toiminasta, jonka avulla voisi mahdollisesti työllistää 3 henkilöä - aivan rehellisesti kaikki sivukulut maksaen - koko kesäksi ja mahdollisesti pidemmäksi ajaksi.
Herää vaan kysymys mitä tietoja hankkeesta oikeasti voidaan antaa ja on annettu ulospäin, jos samassa toimistossa toimivat ihmiset eivät tiedä viereisessä huoneessa istuvan saman alan työntekijän hankkeista. Tiedon saamisessa turkulaisilta ja miksei muiltakin virkamiehiltä tuntuu paras tapa tulevan mafialta - käytä hohtimia. Tiedon antamisen hidastelua virkamiespiireissä ihmeteltiin taannoin lehdissäkin.
Mainonnan arvo on uskomaton, kun mietitään tapahtumia, mutta kysyttäessä tavalliselta tallaajalta hankkeen mainonnasta ei arvosana tule olemaan mairitteleva. Jos tänään mentäisiin kysymään torille ihmisiltä vaikkapa LOGOMOn sijainnista ja siitä millä sinne pääsee, vastaukset luultavimmin olisivat yhtä huvittavia, kuin amerikkalaisista kuvatut videot heidän yrittäessä löytää maailmankartalta Irakin, Ranskan tai vaikkapa Suomen.
En ole pessimisti, mutta kuitenkin hiukan epäilyttää, millaista kulttuuri vuonna 1 tulee olemaan ja mitä tapahtuu vuonna 2...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti