Mielenkiintoinen veijari tuo meidän kaikkien yhteinen naamakirja, kun tekee meistä sosiaalisia ja vie yksityisyyden.
Mutta hetkinen....eikös facebook juuri olekin sosiaalinen media ja sosiaalistumisessa vähän niinkuin väkisin yksityisyys on vähempää. Onhan se kauheaa, kun sosiaalisessa mediassa ei voi olla kansalliseen tapaan sulkeutuneesti sosiaalinen; Mitä ihmettä mun asiat sulle kuuluu - miks kukaan ei ole kiinnostunut minusta - mitäs sä siinä töllötät - eiks toi nyt huomaa mun uusia vaatteita...
Suomen, hyvin rajoittunut ja vaatimaton, keltainen lehdistö yrittää parhaansa nostaakseen säännöllisin väliajoin huomion keskipisteeksi yksityisyyden menettämisen netissä ja facebookissa.
Sinällään mielenkiintoista, että tästä ollaan kovin huolestuneita etenkin, kun FB:n asetukset saa kirsitettyä hyvinkin tiukille, mutta kauppojen bonuskorttien, jollaisia meillä suomalaisilla kyllä riittää taskuissa, ostotietojen tallentamisen estäminen on paljon vaikeampaa. Kun merkkaat ostoksesi omalle bonuskortillesi ja sitten suoritat maksun pankkikortilla kaupan koneet rekisteröivät tietosi mainosten täsmäsuuntaamista varten. Mutta tämähän ei ole mittään verrattuna suureen ylikansalliseen FB:hen, jonka asetuksia voit itse säätää.
Mutta mikä on saanut FB:n muodostumaan möröksi? Sekö, että siellä ihmiset oikeasti epäsuomalaiseen tapaan jakavat ajatuksia toistensa kanssa ja suomalaisistakin on löytynyt aivan uudenlaisia humoristisia piirteitä ja jopa itselleen nauramisen taito on näyttäytynyt.
Kiinassa rajoitetaan sosiaalista mediaa aivan eri tavalla kuin meillä, mutta meillä voidaan "ison veljen" ajatella olleen ovelampi. Samalla, kun valvovaa silmää Kiinassa arvostellaan vapauden rajoittamisesta suureen ääneen on meillä saatu aikaan kansalaisten vaatimuksia tiukemman netin valvomisen suhteen. Meillä siis halutaan liikkua Kiinan suuntaan vai? No teollisuuslaitoksethan ovat jo pidempään olleet liikkeellä Kiinan suuntaan, joten ei sittenkään mitään uutta.
FB:n ongelmat tuntuvat koskevan vain erityisesti niitä ongelmia hakevia tai sitten näkeviä. Juttuja siitä, kuinka pomon arvostelu on tuottanut potkut, chattaaminen nuorten tyttöjen kanssa on tuottanut vaikeuksia toiselle ja nostanut jonkun nuoren tytön siihen tiettyyn 15-minuutin kuuluisuuteen viliseen lehdistössä.
Lehdistö onkin joutunut tilanteeseen, jossa sosiaalisen median voittaaessaan voitto on välttämättä Pyrroksen voitto. Jos sosiaalinen media, iltapäivälehtien keskustelupalstoja myöten, lakkaisi olemasta lehdet joutuisivat oikeasti jälleen tekemään valintoja juttujensa suhteen ja ennen kaikkea toimittajat joutuisivat tekemään toimittajan työnsä muualla kuin päätteen ääressä sosiaalista mediaa lukien.
Lienee syytä kiristää vielä hieman FB:n asetuksia, mutta sitten muut kaverini eivät enää voisikaan laittaa FB:n päivityksiin paikkaa, jossa ovat minut juuri nähneet, minun ja muiden näkyville. Onhan se kiva jälkikäteen käydä katsomassa missä kaverit ovat minut nähneet ja antaahan se hiipumassa oleville julkimoille ehtymättömän julkisuuden lähteen, kun ensin lähettävät itse kaverin kännyllä merkinnän missä ovat omaan FB-profiiliinsa, jotta sitten sopivan 365 aamua lehden toimittajan seuraavan aamun kysymykseen rankasta juhlinnasta voivat iloisesti purnata yksityisyyden menetyksestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti