Yrittäminen ei ole kuulkaas helppoa. Ei ainakaan ole helppoa olla aloittava yrittäjä, eikä ainakaan ole helppoa saada yrittämiseen apua ja neuvoja.
Paikallisessa valtalehdessä on kommentoitu paljon paikallisten oppilaitosten aloituspaikkojen alasajoa ja oltu kovasti huolissaan siitä mihin opiskelijat siirtyvät ja mitä alkavat opiskelemaan.
Paikallisessa valtalehdessä on myös paikallisten vaikuttajapoliitikkojen suusta kuultu huoli alueen menestymisestä kovassa kilpailussa etenkin, kun meriteollisuus vetää viimeisiä henkosiaan.
Kulttuuria ja siihen liittyviä oheistoimintoja on toivottu alueen pelastajaksi jo pitkään. Nyt siitä ona saatu 1. pieni merkki, kun Vareksen tuotantotiimi on saanut Pansion vanhan koulurakennuksen käyttöönsä ja ratapihan alueelle kunnostetaan vuodeksi 2011 kultturikeskus "suurtapahtumille", mutta entäs sitten...?
Sain henkilökohtaisesti alueen tärkeimmältä matkailutoimijalta sen verran nasevan ikävää ja negatiivista palvelua, informaatiota ja kohtelua, että ihan hevillä, edes 1827 Turku Infernal Musicalin avulla, en usko kulttuurin ja siihen liittyvien toimintojen korvaavan Turussa yhtään mitään.
Täällä tuntuu olevan vallalla litistä, kurista ja tallo mentaliteetti. Suuremmat organisaatiot litistävät ja tallovat pienet yrittäjät jalkoihinsa ja kaupungin byrokratia kuristaa viimeisenkin halun yrittää tuottaa jotain uutta ja haluttua.
Ei ole kovin kannustavaa kuulla: "Tälläiset asiat päätetään vähintään puoli vuotta etukäteen emmekä me muta emidän suunnitelmia, mutta voittehan te yrittää ihan itse." OK Yritetään sitten ja muistetaan myös mainita huonosta palvelusta.
Heitän ennustuksen vuodelle 2012 kesäkuulle: Vuoden 2011 säätiö on jättänyt taakseen muutaman väliaikaisesti kunnostetun paikan ja niiden rapistumisen lisäksi ulkona olevat tilataideteokset rapistuvat rahan puuttessa. Kulttuuri ei ole pelastanut Turun seutukuntaa ja perusvalittajat ovat edelleen estämässä uusien hankkeiden etenemistä valittamalla kaikesta mahdollisesta kaikille mahdollisille tahoille.
Kun Dublin 1991 oli kulttuuripääkaupunki sinnekin perustettiin toimikunta tärkeistä ihmisistä, jotka tiesivät miten jakaa kulttuuria rahvaalle. Paikkoja puleerattiin, huono-osaisia siirrettiin vanhoista rapistuvista tiloista muualle ja paikalle tuotiin gallerioita ja tapahtumia. 10 vuotta myöhemmin ollaan samassa tilanteessa kuin aiemmin.
Muualta tuodut, tärkeiden ihmisten valitsemat, taidetapahtumat eivät jää kulttuuripääkaupunkiin, mutta nimitaiteilijoiden rahoitus on välttämätöntä ja taideteokset poistuvat kulttuuripääkapungista ja jäljelle jää sama tyhjyys kuin aiemminkin. Omaa paikallisuutta korostamaan palkataan ulkopaikkakuntalaisia taiteilijoita ja yrityksiä. Näin raha valuu ulos eikä pysyvyyttä synny.
On kovin valitettavaa, että näille säätiön tärkeille ihmisille peliteoria on niin tuntematon. Sen tuntijat nimittäin osaisivat pelata alueen maksimaalisen voiton kannalta eikä joidenkin henkilökohtaisen voiton maksimoinnin kautta - vai olenko ymmärtänyt jotain väärin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti