Äidin- vai isinkieli?

Suomessa puhutaan juhlallisesti isänmaasta ja äidinkielestä, vaikka totuus taitaa olla jo hieman tasa-arvoisempi. Isänmaa on edelleen isänmaa mutta vaikuttaa kovasti siltä, että äidinkielen asemaa koittaa kovasti horjuttaa isinkieli.

Mistä moinen machoilu on raivannut tiensä käyttökieleen?

Kaikki varmaan muistavat kuinka paljolti nuorempina menivät isän tai äidin luo ja kertoivat ettei ole mitään tekemistä. Silloinhan isä tai äiti lähti tarjoamaan jotain tekemistät ai kysymään muuten vaan "Haluaisitko jotain" ja tämän isikielen ilmaisun takana oli tarjous jostain mukavasta: kaakaosta, pullata tai muusta herkusta. Lapsen innolla kaikki valitsivat sen parhaimman herkun ja kaikki olivat tyytyväisiä ja kertakaikkisen tietämättömiä kaikista niistä hankaluuksista, joita isikieli myöhemmin tulisi aiheuttamaan.

Konditionaali ilmaisee tekemisen epävarmuutta tai ehdollisuutta, mutta jostain perin kummallisesta syystä sitä käytetään myös kohteliaisuusmuotona eli käytettäessä isikieltä sillä on dualistinen merkitys. Kielellisissä dualismeissahan ei ole mitään ongelmaa silloin, kun keskustelun molemmat osapuolet ymmärtävät kyseessä olevan saman käyttötavan. Ongelmia syntyy vasta, kun ymmärrys ei ole yhtenevä.

Mielenkiintoiseksi asian tekeekin se, että tiettyjen henkilöiden kielenkäytössä konditionaali, eli epävarmuuden tai ehdollisuuden ilmaisu, on kokonaan kadonnut isikielestä ja käyttöön on jäänyt vain kohteliaisuusmuoto.

On omituista, että kohteliaisuudella (?) kuvitellaan saavan kaikki mahdollinen tapahtumaan: Veisitkö tämän esimiehen pöydälle? Tekisitkö tämän raportin? Hoitaisitko tämän asian?
Erityisen omituista on se, että käytettäessä kyseistä isikielen muotoa loukkaannutaan, kun asia ei tapahdukaan kuten kysyjä, kyllä nimenomaan kysyjä, on ajatellut.

Minusta asiat ovat paljon yksinkertaisempia kuin mitä kielellisesti pyritään hienostelemaan. Jos joku esittää omaa epävarmuuttan tai ehdollisuuttaan, pitää kielen käyttäjän varautua tähän mahdollisuuteen ja hyväksyä myös sen tulkinnan mukainen vastaus - muutenhan kysyjä pyrkii vain vallankäyttöön.

Vai pystyttekö jontenkin perustelemaan missä vaiheessa isikielen kysymys muuttuu kohteliasuudeksi, josta ei voi kieltäytyä? Jos teiniltä menee kysymään: Voisitko siivota huoneesi? Huoltaja voi olla jo kysyessään täysin varma vastauksesta: Joo. Tosin ajastahan ei puhutta mitään, joten sikäli vastaus on validi.

Toisaalta puolisolta voi melko huoletta kysyä: Menisitkö tänään kauppaan ja toisitko sieltä jotain syötävää? Jolloin mitä todennäköisemmin kauppaan lähtenyt puoliso tuo jotain syötävää, vaikka sitä ei erikseen olisi tilattukaan. Mutta kun isikieli vie kielentulkinnan omituiseen tilanteeseen! Siinähän esitetään oikeasti käsky eikä pyyntö, vaikka sitä kovasti yritetäänkin kietoa kohteliasuuden viittaan. Siksi on jotenkin outoa, että suomessa ei ole otettu käyttöön selkeää kohteliaisuusmuotoa - ole hyvä tai ole ystävällinen tai yksinkertaisesti - kiitos - selkeään käskymuotoon yhdistettynä: siivoa huoneesi- kiitos, Käy kaupassa ja tuo syötävää- ole ystävällinen. Mikä voisi olla selkeämpää ja helpompaa?

Mutta kun ei, niin ei. Toisaalta tarjoaahan tämä epämääräinen kielenkäyttö hienon mahdollisuuden työpaikkakiusaamiseen, josta viimeaikoina on niin paljon puhuttu.

Jos joku menee kysymään kollegalta: "Haluaisitko tehdä tämän?", ja tämä mokoma menee vastaamaan ei, niin siinähän sitten ollaan tilanteessa, jota ei enää ole mahdollisuus selvittää mitenkään. Toinen väittää kohteliaasti kysyneensä, mutta ei todellakaan kerro samalla käskeneensä toista, ja toinen kertoo kuullensa kysymyksen ja vastanneensa siinen - kun ei halua niin ei halua- ei kai sitä kukaan voi väkisin saada haluamaan vai voiko?

Koska kerran isikieli on tuottanut suomenkieleen sellaisen muodon, josta ei voi kieltäytyä täytyy kaikkien miesten kuitenkin olla asiasta kovin tyytyväisiä ja muistaa tämä seruaavalla kerralla ravintolan tiskillä nähdessään oikein kauniin naisen, jolla on ne hurmaavimmat silmät. Muistakaa vain silloin kysyä naitaiskos ja tulos on taattu - naisethan tämän kysymyksettömän ja kiellottoman isikielen ovat kehittäneet...