Edunvalvonta on joskus kerrassaan mielenkiintoista etenkin silloin, kun osapuolilla on samasta asiasta täysin poikkeavat käsitykset ja pitäisi pystyä vakuuttamaan toinen oman näkemyksensä oikeellisuudesta.
Nyt sitten väännetään oikein kunnolla kolmannen osapuolen asiantuntijalausunnon pätevydestä ja vielä tarkemmin voiko asiantuntijalausunnon kiistää joku muu kuin toinen asiantuntija. Oma käsitykseni on järkähtämätön: asiantuntijalausunnon voi pätevästi kiistää vain toinen saman alan asiantuntija muut voivat olla erimieltä ja pyytää vastaavan osaamisen omaavalta asiantuntijalta toisen täydentävän ja selventävän lausunnon, mutta viimeistään sitä pitää sitten uskoa.
Yritetty on vaikka mitä selitystä asiantuntijalausunnosta, mutta koomiseksi tilanteen tekee se, että toinen osapuoli on vakikäytäntönä valmis vaatimaan asiantuntijalausunnon, mutta pidättäisi ainoana ei asiantuntijana itsellään oikeuden määritellä lausunnon hyväksymisen.
No jos kerran epäasiantuntijuus riittää asiantuntijalausunnon kiistämiseen, niin miksi hemmetissä sitten pitää vaatia asiantuntijalausuntoa vakikäytäntönä? Eikö kiistämiseen kykenevä epäasiantutija pystykään tekemään oikeaa johtopäätöstä?
En oikein haluasi uskoa sitäkään, että toinen osapuoli haluaisi vain viisivuotiaan lapsen lailla olla oikeassa ja kiukutella siihen asti, kunnes aikuinen antaa periksi.
Mutta olisiko kyse sittenkin vain merkityksen ymmärtämisestä?
Olisiko parempi asettaa tavoitteeksi yhteinen ymmärrys vai yhteisymmärrys?
Yhteinen ymmärrys antaa mahdollisuuden lähteä hakemaan ratkaisua laajemmasta näkökulmasta ja luovemmin, kuin väkinäisen yhteisymmärryksen vaatiminen. Oikeuskäytäntö on ottanut käytännökseen järjestelmällisesti hylätä epäasiantuntijuuden ja pitäytyä hyväksi havaitussa asiantuntijuudessa, joten toivottavasti voitte jakaa mielipiteeni siitä, että tämän ymmärryksen välittäminen inttävälle vastapuolelle nostattaa, kerran jos toisenkin, niin kutsuttua V-käyrää.
Kiistan aihe ei ole misään määrin merkityksetön, joten ehkä on tehokkaampaa antaa oikeuslaitoksen asiantuntijoiden määritellä asiantuntijuus niin, ettei epäasiantuntijoillekaan jää epäselväksi, ettei asiantuntijuus todellakaan riittänyt. Eikä siinä sitäpaitsi pelata edes omilla rahoilla vaan veronmaksajien ja maksajapuoleksi haluaa verojenkerääjä, joten olkaa hyvä taas on piikki auki, jotta voidaan ilmiselvästä asiasta maksaa turhaan, mutta tälläisiin turhuuksiin sitä rahaa yleesä hyvin riittääkin.
PS. 1827 Infernal Musical palaa toukokussa tasoittamaan tilannetta. Joten tilanne omasta näkökulmastani nyt: Muu sössiminen 4 - kulttuuri 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti