Kun kunnallinen viranhaltija tekee päätöksen, tulee hänen noudattaa voimasssa olevia lakeja ja sopimusmääräyksiä. Näin ainakin helposti luulisi, mutta todellisuus on usein jotain aivan muuta.
Useampaan kertaan olen tullut havainneeksi sen, että valmistelevat virkamiehet valmistelevat asioita hiukan sinne päin. Yksi kaikkein laiminlyödyimmistä laeista on kuntien YT-laki. Tuntuu, että laki, jonka vastustus oli kuntaliiton puolelta melkoinen, jätetään tarkoituksella huomioimatta silloin kun talousarvioita laaditaan ja henkilöstövaikutuksia on olemassa.
Kun viranhaltijat päättävät esittää poliittisille päättäjille talousarvion tiukassa taloustilanteessa on helppo mennä siitä, mistä aitaa ei edes ole eli alibudjetoidaan. Alibudjetointi osoittaa täydellistä kompetenssin puuttumista ja huonoa taloushallintoa, mutta sen tarkoitus on välttää ikävä tilanne kahden symbioosissa elävän järjestelmän välillä. Poliittinen päätöksentekijä ei saa tietoja muualta kuin valmistelevalta viranhaltijalta, jonka tulevaisuus taas riippuu vain tältä tietoja saaneelta poliittisen päätöksentekijän päätöksestä. Sanotaan sitten mitä tahansa pukista kaalimaan vartijana, mutta kunnissa tilanne on sitäkin merkillisempi. YT-laki vaatii, että sellainen talousarvio, joka todennäköisesti tulee aiheuttamaan henkilöstön asemaan heikennyksiä, tulee ennen sen hyväksymistä esitellä henkilöstön edustajille, jotta näillä olisi tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa talousarvioon. Alibujetointi ilmeisesti ei mitenkään heikennä hekilöstön etuja, koska eräässäkin kunnassa talousarvio on hyväksytty viikon verran ennen YT-elimelle esittämistä ja samaisessa YT-elimen kokousessa esiteltiin työnantajan toimenpitet säästöjen saavuttamiseksi. Tästä voidan päätellä, että henkilöstön etuihin kohdistuvat säästöt ovat henkilöstön edun mukaisia.
Jos päätöksen tekemisessä tapahtuu virhe, se normaalissa toimintaympäristössä korjattaisiin, mutta kuntien toimintaympäristö ei toimikaan niin. Kunnissa esim. menettelytapavirheen korjaaminen olisi äärimmäisen yksinkertaista, mutta virhanhaltijathan eivät tee virheitä, joten virheen osoittaminen on henkilökohtainen loukkaus - ei korjattavissa oleva asia. Näin ollen virheestä huomauttaja, jonka tarkoituksena on kenties saada aikaan lainvoiminen päätös on ikävä ja hankala ihminen, jonka tarkoitusperiä luonnollisesti epäillään ja hänen tarkoituksenaan on vain hankaloittaa asioita omien epäasiallisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tästä taas seurauksena on se, että virhettä ei helpolla korjata, jolloin virheestä huomauttanut henkilö joutuu tekemään asiasta virallisen huomautuksen tai pahimmillaan kantelun AVI:in, joka joka tapauksessa johtaa ainakin lisätyöhön ja mahdollisesti muihin seuraamuksiin. Lopputuloksena on kuitenkin helposti viestintuojan "ampuminen", vaikka viestintuojan tarkoituksena oli pitää huolta päätöksenteon oikeellisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Kuntien YT-laki on ehkä yksi parhaimmista esimerkeistä laista, jota riittävän vaikutusvaltainen taho, kunta työnantajan omineisuudessa, ei halua läheä käyttämään, koska lakia noudattaessaan se tulisi rikkoneeksi vuosisaisen hallintoalamaisperinteen ja tunnustaneeksi työntekijät tai ainakin heidän edustajansa vakavasti otettaviksi sopijaosapuoliksi ja samalla otettaisiin moninaisilta "pikkupomoilta" näennäispäättämisen valta pois ja asetettaisiin nämä oikean päätöksenteon ja vastuuseen tekemistään päätöksistä.
Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti