Palkkaa, palkkiota vai ahneutta

Niinistön palkkion alentaminen nähtiin joissain piireissä myös ajatuksena palkkojen alentamisesta. Myönnän aivan kernaasi kärsiväni lukihäiriöstä, ja tekstieni lukemista harrastaneet erityisen mielellään myöntänevät minun kärsivän juurikin lauseenmuodostuksen hahmotuksenhäiriöstä, eivätkä yhdyssanatkaan taida osua kohdalleen kuin alle 30% todennäköysyydellä, mutta vielä minulla riittää ymmärrys käsittää mikä ero on palkalla ja palkkiolla tässä tapauksessa on.

Palkkaa maksetaan työstä ja palkasta maksetaan vero. Ikävää vain on se, että kansanedustajan palkkio ja työntekijän palkka ovat alkaneet mennä puhekielessä niin sekaisin, ettei kukaan enää taida pysyä perässä mitä kummallakin oikeastaan tarkoitetaan.

Kansanedustajat, eikä myöskään presidentti, maksa palkkiostaan veroja. Työntekijät sensijaan maksavat  palkastaan veroja. Ostoksistaan kaikki maksavat veroja. Koska tähänkin keskusteluun syöksyttiin tunteet ja poliittiset tarkoitusperät edellä saatiin hämmennettyä kaikki se, mitä presidentti koitti teollaan tuoda esiin - kohtuuttomuuksista pitää luopua ensin. Viesti oli aivan selvä kaikille niille, joilla ei ollut tarve poliittisten irtopisteiden keruuseen puolelta tai toiselta ja jotka malttoivat pitää päänsä Vulcanuslaisten tapaan loogisina.

Poliitikkojen sanomisista korvaan särähti eninten Bacmanin sanonta "On mistä ottaa" tarkoittaessaan poliitikkojen palkkioita. Kuvastaa aika hyvin kuinka kauas poliitikot ovat tavallisista palkkaa nauttivista kansalaisista todellakin etääntyneet. Ja heti seuraavissa lausunnoissa muut poliitikot,  jo Kalevalaiset mittasuhteet saavuttavissa kilvanlausunnoissa, kävivät selittelemään kuinka pieni ja mitätön vaikutus poliitikkojen palkkioiden leikkaamisella olisi kansantalouteen, joten ei sitä kannata tehdä.

Poliitikot eivät suostu tinkimään omista täysin verovapaista palkkioistaan ja muista eduistaan, koska se heidän omien sanojensa mukaan näköjään johtaisi koko kansantalouden romahdukseen. Nähty on, että sillä jopa voi olla vaikutuksia - Keskusta menetti paikkojaan eduskunnassa ja puoluetoimiston väelle aloitettiin YT-neuvottelut, kun verottomista palkkoista maksettavia korvauksia ei enää tippunutkaan totuttuun tahtiin.

Mitkähän muuten olivat vaihtoehdot, joita lomautusten tai irtisanomisten vaihtoehdoiksi esitettiin? Ei puhuttu edustajien "puolueveron" nostamisesta tai puolueen jäsenmaksun korottamisesta työpaikkojen pelastamiseksi. YT ja lomautus/irtisanominen ja valittelu siitä päälle, ettei rahat nyt millään riitä. Kovin tuttua muistakin YT-neuvotteluista. Tässäkin päästiin syyttämään ulkopuolista tekijää eli kansaa, joka halusi jotain muutosta demokraattisin keinoin:"Viestimme ei mennyt perille tai sitä ei ymmärretty oikein." Suurin harmi varmasti oli siinä, ettei suurta globalisaatio-peikkoa saatu näiden YT-neuvotteluiden syyksi.

Jännää sinäänsä, että nyt tämäkin puolue ehdottaa valtion tilanteen parantamiseksi veronkorotuksia eli kaikkien, myös keskustan ulkopuolisten palkansaajien kukkarolla käymistä, mutta oman väen työpaikkojen pelastamiseksi ei omalta väeltä solidaarisuutta löytynyt.

Onnettoman pienenä yrittäjänä minua ihmetyttää myös se, että suurimmat tinkijät pieneltä yrittäjältä ovat aina kaikki suuret yritykset ja instituutiot. Mitä suurempi yrittäjä, sitä enemmän tingataan ja vaaditaan jälkikäteen muutoksia ja lisätöitä, joista ei ole ennakkoon sovittu. Erityisen ihmeelliseksi asian tekee se, että yritykset ja henkilöt, jotka ovat muualla kertomassa isomman ryhmän edustajina tai yrityksinä kuinka nyt pitää korottaa heille maksettavia palkkoja ja palkkioita, jotta ylipäänsä pystyy elämään ja tulemaan mitenkään toimeen, ovat ensimmäisenä kertomassa omille alihankkijoilleen tai työllistämilleen pienyrityksille kuinka vähän he nyt voivat maksaa ja ellet tätä ota, niin muita on tulossa jonoksi asti.

Näinhän taidettiin sanoa YLE:llä ja MTV3:lla kääntäjille ja on sanottu monessa muussakin paikassa. Joskus ahneus on puettu ympäristönsuojelun kauniiseen valepukuun sillä eräskin ammattiyhdistys on päättänyt maksaa omille jäsenilleen kulkemisesta KVTES:n alittavan korvauksen kulkemisesta. "Valtuusto on näin päättänyt. Vihreiden arvojen nimissä ja julkisten kulkuneuvojen käyttöön kannustaakseen." Samaan aikaan kuitenkin vaaditaan työnantaja puolta maksamaan korvauksia KVTES:n mukaan.

Kovasti kuvastaa mielestäni presidentin kuvastamaa ahneutta. Ja tätä ahneutta näkyy aivan puoluekartan laidasta laitaan.

Esiintyvät taiteilijat harjoittelevat esitystään kymmeniä ellei satoja tunteja esitystään ja esittävät sitä yleisölleen ehkäpä vain tunnin kaksi. Yleisö näkee tuon tunnin esityksen, mutta ei näe mitään siitä työstä, jota tehdään ennen esitystä ja ihmettelee kuinka ihmeessä esitys voi maksaa jopa kauhistuttavan 12-15€ ja varmasti annetaan kunnallista tukea moiselle.

Viime kesänä nimittäin jouduin selvittämään useammallekin henkilölle, että "Ei emme todellakaan saa sentin senttiä kaupungilta, emmekä muutakaan verorahaa, vaan teemme kierroksemme ihan itse. Maksamme luvat, ALV:n, työnantajan maksut ja (sen onnettoman pienen) palkan, josta muuten saaja maksaa vielä verot päälle. Aivan kaiken tuosta 12-15€:sta" Yleisin vastaus oli "En usko, kaikki kulttuuri saa jotain tukia." No ei vaan saa, jotkut koittaa tehdä tätä homaa ihan lainkin puitteissa, mutta hemmetin tyhmää se on. Paljon helpompaa olisi olla hakematta lupia ja vaan lähteä tekemään. En ihan jaksa uskoa, että poliisilla olisi kovasti aikaa katsella kaikkien performanssi- yms. taiteilijoiden lupia kaupungilla kulkiessaan tai jos on, niin poliiseja todellakin on liikaa.

Pienenä ALV yrittäjänä voin todeta vielä senkin, että jos kaikkien yritysten ALV:a nostetaan samalla tavalla meiltä loppuu yrittämien ja kaikki työnteko siirtyy veronkiertona yhdistyksiin tai pimeänä tehtäväksi.

Monelta suunnalta oltaisiin arvostettu enemmän Niinistön halua muuttaa palkkio veronalaiseksi kuin halua sitä laskea. Sillä kuulemma olisi jo ollut jotain merkitystä.

Jos 201:n kansanedustajan ja yhden presidentin palkkiolla olisi siis ollut suuri kansantaloudellinen merkitys, kuinka käsittämättömän suuri kansantaloudellinen merkitys olisikaan sillä, että ry:t laitettaisiin ALV-velvollisiksi. Tiedän, ettei sitä tulla koskaan näkemään ja syy on täysin sama kuin presidentin eleen väärinymmärryksessä - poliitikot ja poliittiset puolueet menettäisivät liikaa.

Poliittista kunniaa ei voi sanoa näkeväni olevan olemassakaan ja poliittinen vastuu toimii mielestäni samoin, mutta poliittista anheutta kyllä tuntuu näkyvä niin taloudellisen hyödyn kuin irtopisteidenkin suhteen

Väkisin väärintulkittu

Kaikki oli paremmin aikaisemmin ellei eilen, niin ainakin Kekkosen aikaan tai vieläkin kauempana menneisyydessä. Kekkosen jälkeen Suomessa maailma muuttui pitkäksi aikaa, kun presidentin valtakahvaa käyttämään siirtyi vasemmistopuolueen edustaja toisensa perään. Näiden "työväen presidenttien" aikana kaikki oli varmasti paremmin ja 90-luvun lamakin oli vain silloisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen syytä.

Aiemmin rahaa ja palveluita riittii aina ja kaikille ja samalla palkat nousivat yhdessä muiden etuuksien kanssa - eikä kukaan huomannut, että palveluiden tuottamiseksi otettiin lainaa. Ei hätää, sillä maailman suurin ja paras ja kaunein matkapuhelinvalmistaja maksaisi suunnattomat määrät veroja Suomeen ja työllistäisi 10 000:a korkekakoulutettuja suomalaisia, jotka verorahoillaan maksaisivat velat pois tuossa tuokiossa. Ei mitään huolta huomisesta.

Kaikki hyvin aina vuoden 2012 presidentinvaaleihin asti. Sitten onkin mennyt huonommin. No antoihan jo presidentinvaalit pientä ennakkoa tästä huononemisesta, kun Sauli Niinistö esiintyi myös "työväen presidenttinä". Mutta eihän se käy Sauli on Kokoomuksesta ja ei voi olla "koko kansan" tai "työväen presidentti."

Ei vaan voi, koska se ei käy. Täytyy olla edelleen tiukka jako työnantajiin ja työntekijöihin, omistajiin ja omistamattomiin, oikeistoon ja vasemmistoon ja ainakin PerusSuomalaisiin ja suvaitsevaiseen paremmistoon.

90-luvun lamassa ahtaalla oli kovin moni ja sen seurauksista vieläkin sekä kiistellään, että kärsitään. Vallassa kuitenkin oli sinipuna ja silloin kyllä lyötiin "työväkeä" oikealta ja vasemmalta ja jos oikein tarkemmin ajatellaan, niin ehkä kuitenkin vähemmän oikealta. Sillä kukaan kokoomuspolitikko ei uskalla olla ja toteuttaa niin oikeistolaista politiikkaa kuin suurin vasemmistoryhmä.

Jotta asia ei menisi vanhojen muisteloksi päästäköön otsikon takana olevaan henkilöön eli presidenttiimme Sauli Niinistöön.

Kun presidentin vaalikampanjan aikoihin tuotiin selvästi esille syrjäytyminen, tasa-arvoinen kohtelu ja suvaitsevaisuus, molempien puolien kannattajat olisivat voineet halutessaan toteuttaa haluamiaan teesejä. Omasta, ehkä hieman puolueellisesta näkökulmastani katsottuna, ehdokkaan numero 2 taustajoukot eivät käyttäytyneet kovinkaan suvaitsevaisesti ja syrjäytymistä ehkäisevästi. Heti vaalituloksen varmistuttua kovin moni toiseksi jäänyttä edustajaa kannattanut julisti hirvittävän kahtiajaon vallanneen maan ja lähes Sauronin kaltaisen pahuuden voimien nyt ottavan ohjat käsiinsä.

Kun presidentiksi valittu Niinistö, lupauksiensa mukaan, perusti syrjäytymistä tutkivan työryhmän, teko käsitettiin väkisin väärin. Useat päivystävät "Tampereen dosentit" ja etenkin toiseksi jääneen presidenttiehdokkaan kannattajat tyrmäsivät työryhmän jo ennen ensimmäistäkään tulosta. "Presidentillä ei ole mitään kokemusta nuorten todellisesta tilanteesta tai syrjäytyneiden arkipäivästä" olivat yleisimmät kommentit. Luonnollisestikaan kenellekään ei tullut mieleen, että tämä nykyisellään nähtävä syrjäytyminen ei muodostunut maagisesti Niinistön tullessa presidentiksi, vaan vuosina ennen Niinistöä, jolloin presidenttinä oli vasemmistopuolueen presidentti kas, kas.

Ainakin parin kolmen vuoden ajan on esitetty tilastoja ja lehtiartikkeleita, joissa molemmissa on esitetty kritiikkiä sekä "ylisuuria" palkkoja, että palkkioita, kuten optioita kohtaan. Liliuksen optiomiljoonat ovat hyvässä muistissa ja samoin Finnairin palkkiojärjestelyt. Kansanedustajien eläke- ja muut etuudet ovat olleet kansan mielestä kohtuuttomia jo pitkään ja niitä "aiempaan sopimukseen" vedoten korotettiin uuden eduskunnan aloittaessa toiminnan. Silloin pidettiin täysin mahdottomana ajatusta, että kansanedustajien palkkioita leikattaisiin.  Kun Jussi Halla-aho toi esille Helsingin kaupunginjohtajan palkankorotuksen, jonka jälkeen kyseinen johtaja saisi parempaa palkkaa kuin New Yorkin tai Lontoon kaupunginjohtjat, hyökkäys Halla-ahoa kohtaan oli vain sekuntien kysymys. PerusSuomalainen Halla-aho ei tiettyjen piirien mukaan voi ehdottaa tai julki tuoda mitään ajatusta ilman rasistista taka-ajatusta. Tämän hyvästä asiasta alkaneen keskustelun tietyt toimittajapiirit saivatkin mukavasti tukahdutettua Halla-ahoa julkisesti vihaavien piirien kanssa hienosti tukahdutettua ja kaupunginjohtajat saivat palkankorotuksensa työn pysyessä tasan entisellään.

Yllätyksen teki Niinistö, joka uuden vuoden puheessaan toivotti jumalan siunausta, joka luonnolllisesti varmasti loukkasi monia sillä aiemmat presidentit eivät sitä liene tehneen. Muistikuvaa ei asiasta ole, sillä en ole ikinä presidentin uuden vuoden puhetta seurannut suorana lähetyksenä. Tästä voidaan myös tehdä väkisin väärintulkinta. Presidentin ei sovi tuputtaa uskoa Suomalaisille sillä se ei ole tasa-arvoista, kun käytetiin vain yhtä Jumalaa ja Suomessa on uskonnonvapaus joten se ei sovi, että presidentti jotain tuollaista toivottaisi.

Suurimman hämmennyksen Niinistö sai aikaan ilmoittamalla haluavansa laskea omaa palkkiotaan. Suuria palkkioita ja ahneutta Niinistö oli myös kritisoinut uuden vuoden puheessaan ja päätti jälleen toimia oman halunsa ja lupauksena mukaan ja osoitti olevansa sanansa mittainen mies. Mutta eihän se käy tuollainen käytöshän on populismia.  Ja mikäs se nyt sen pahempaa onkaan, kuin oikeistopresidentti, joka haluaa alentaa palkkiotaan ja toteuttaa lupauksensa.

Myönnän taas olevani puolueellinen sillä en mitenkään fanita Heinäluomaa ja juuri siitä syystä nautin katsoa Heinäluomaa, joka eilen kiemurteli vaivautuneesti iltauutisissa ja tänään lehtien palstoilla koittaa kiriä kiinni Niinistön kaulaa ylempien kovapalkkaisten henkilöiden palkka-/palkkioalennuksen ideasta itselleen, mainostamalla lähes joka lehdessä Eduskunnan valmiutta palkkioaleen. En usko mitään, ennen kuin itse näen. Uuden eduskunnan aloittaessa Heinäluoma selitteli, että palkkioita on sovittu nostettavaksi eikä niistä voi kieltäytyä, vaikka sitä silloin muutama kansanedustaja yrittikin. Ääni Heinäluoman kellossa oli tuolloin merkittävästi erilainen. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka kansanedustajien palkkioalen kanssa käy. Kansanedustajat palaavat tehtäväänsä vasta helmikuussa ja sinne on niiiiiin pitkä aika, että epäilen kaikkien palkkioiden alennuskaikujen jo vaimenneen niin, että eduskunta toteaa asian vaativan lainmuutosta ja ainakaan kovin nopeasti alennuksiin ei päästä.










Ja vielä lopuksi teen kaiken räjäyttävän palkkaehdotuksen päivähoitoon ja opetustoimeen. Kun kerran koulut ja päiväkodit ovat sietämättömän huonossa kunnossa ja vaativat rahaa korjauksiin ehdotan, että OAJ tekee kuntatyönantajan kanssa sopimuksen, jossa opettajat saavat valtakunnallisen lomautusssuojan, opettajien palkat jäädytetään seuraavaksi kolmeksi ja puoleksi vuodeksi 1.2.2013 tasolle ja vastineeksi tästä kunnat pistävät sisäilmaongelmista kärsivät koulut ja päiväkodit kuntoon. Tällä autettaisiin myös kotimaista kulutuskysyntää auttamalla työttömyydestä kärsivää rakennusalaa.

Tuotetaanko vai järjestetäänkö palveluita

Semantiikka on hienoa.

Yhtä hienoa kuin tilastot ja koordinaatistot, joilla voidaan helposti hämätä huolimatonta lukijaa.

Lienee selkeä yksimielisyys siitä, että kuntia on liikaa. Yhtäläinen yksimielisyys vallitsee siitä, ettei ole olemassa mitään selkää lukumäärää hyväksyttävästä kuntien määrästä. Valtakunnan pääpoliitikkojen hehkuttamalle Suur-Salolle kävin vähän kuten aikoinaan valtakunnan pääpoliitikkojen hehkuttamalla Suur-Suomelle - ei sitten onnistunut.

Kun Suur-Saloa luotiin, Nokia porskutti maailmalla kuten, anteeksi vaan, Aatu aikoinaan - ylemmyyttää ja paremmuuttaan julistaen. Ja kuinkas sitten kävikään? Takaisin tultiin häntä koipien välissä, muut tulevat pistämään aikaisemman paikan kuntoon ja homma on sillä laarissa noin 20 vuoden kuluttua.

Suur-Saloon yhtyi ennätykselliset 9 tai 10 kuntaa ja kaiken piti olla kunnossa. Mahtava maakunnan tai ainakin alueen 1000 vuotinen vetuuri oli muodostunut. Kaikkien pienten sudeettisalolaisten kuntien elämästä piti tulla parempaa ja kaikkien vaivojen piti hävitä. Kukaan ei kuunneellut paikallista Rokan Anteroa: "Hyvinhän se etelässä suunnitelloo, mut kuntatalouvest se ei tietä hittojakaa, mut minnuu se ei haittaa kuhan vaa palvelut järjestyyp"

Ja kas kas, tuskin olivat kaikkien vanhojen kuntien muutosjohtajat ehtineet ympärilleen katsella, kun jo ulkovallat alkoivat haluta muutosta. Nokian eteneminen myyntimarkkinoilla törmäsi idästä tulleeseen haastajaan, joka täräytti Galaktisella mallistolla vanhan johtajan ottamaan lukua kanveesista.

Sen jälkeen Suur-Salo oli yksin ongelmiensa kanssa: Palveluita piti tuottaa - kyllä tuottaa, vaikka kuntaministeri onkin sitä mieltä, että palveluita ei tuoteta vaan niitä järjestetään.

Kuntaministerin keskittyminen semantiikkaan siitä järjestetäänko vai tuotetaanko palveluita sen sijaan, että keskityttäisin kuntien todelliseen ongelmaan eli vallanpitäjien kunnille määräämään käsittämättömään järjestämisvastuuseen, osoittaa mielestäni vain sen, ettei kuntaministerillä ole itselläänkään riittävää tietoa kuntien tilanteesta ja niiden tuottamien palveluiden määrästä ja rasitteesta.

Samalla kun valtio on vähentänyt väkeään, kehittänyt omaa tuottavuuttaan, on lainlaatija lisännyt käsittämättömällä ja täysin kestämättömällä tavalla kuntien velvoitteita. Samaan aikaan pitäisi kehittää tuottavauutta aloilla, joilla suurimmat kustannukset tulevat palkasta, koska suurimmat kuntien tuottamista palveluista ovat henkilövaltaisia.

Opetusta, päivähoitoa, terveydenhuoltoa ei voi hoitaa ilman henkilökuntaa. Vai onko kuntaministerin ajatuksena muuttaa esim päivähoitoryhmien kokoja suuremmaksi lainsäädäntöteitse?
Kyllähän 35 alle 3 vuotiasta lasta/hoitaja vielä menee vai meneeko? Samalla voidaan määrätä oppilasryhmien minimikooksi samainen 35 oppilasta/ryhmä. Saataisiin kerralla kyläkoulut pois tästä masta. Viis siitä, että syrjäytyminen kasvaa, kasvaahan se jo nytkin.

Kuntaministerin kommentti järjestämisestä osoittaa käsittämätöntä tietämättömyyttä ja halveksuntaa kaikkia henkilövaltaisilla  kunta-aloilla työskenteleviä työntekijöitä kohtaan ja soisin kovasti kyseisen ministerin tulevan edes joskus vierailemaan jonkin päiväkodin "satelliitissa" eli siinä kerrostalon huoneistoon väkisin kyhätyssä päivähoitoyksikössä, jossa toimii yksi ryhmä pieniä lapsia tai vierailevan siinä koulussa, jonka sisä-ilmasta on valitettu jo viimeiset 10 vuotta ja jota"opetuksenjärjestäjä" kuitenkin pitää täysin kelpona rakennuksena, vaikka opettaja onkin ryhmällä vaihtunut astmaoireiden takia joka vuosi. Siellä kuntaministeri voi sitten katsoa ja todeta, kuinka tätä "tuottavauutta" kunta-alalla tehostetaan.

Koska semantiikan saivartelulla aloitin, niin lienee vain kohtuullista sillä myös lopettaa. Jos kerran kunta-alan pitäisi nostaa tuottavauutta, niin miten hemmetissä sitä voi nostaa, jos mitään ei tuoteta. Eikö seuraavan ohjelman silloin pitäisi olla "järjestettävyyden nosto-ohjelma"

Kunnan rahat kankkulan kaivoonko

Kuntien rahatilanne alkaa näytää entistäkin huolestuttavammalta, mikä ei mitenkään ole estänyt kuntia esittelemästä mitä mielikuvituksellisimpia hankkeita taloutensa parantamiseksi. Yhtenä kaikkein utopistisempana hankkeena pidän Turussa vallitsevaa pakkomiellettä raitiovaunujen hankkimiseksi. 

Vihreiltä olen useammin kuin kerran kuullut hankkeen argumenttina olevan kehityksen ja vetovoimaisuuden lisäämisen. Haluaisin todellakin nähdä ne sankat turistijoukot, jota tulevat katsomaan Turun omaa ihmettä raitiovaunua. Mitä siitä, jos sen rakentaminen maksaa miljardin, jo muutenkin kulujensa alle nääntyvän kaupungin kassasta raitiotie on tulevaisuutta. Sankan turistijoukon lisäksi haluan muistuttaa, että Aninkaistenmäki ja Pohjolan siltakin ovat talvella haastava busseille, mutteivat ilmeisesti lasinkaan liukkailla raiteilla kulkeville raitiovaunuille. Edelleenkään en pysty ymmärtämään miksi ihmeessä Turusta ei voitaisi murto-osalla hintaa tehtä kehittyneiden johdinbussien pääkaupunkia ja tuoda sitä kautta töitä vaikka Carruksen tehtaille Lietoon. Ilkeällä luenteellani päädyn päätelmissäni siihen, että jollain raitiovaunulobbarilla on varaa lobata poliitikkoja ja virkamiehiä.

Mistä erittäin huonon aasinsillan kautta päästään ulkoistamiseen. Älkää ymmärtäkö heti käsittelyssä väärin. En ole kategorisesti ulkoistamista vastaan, mutta haluan vaan huomauttaa tiettyjen toimintojen ulkoistamisen olevan äärimmäisen tyhmää ja typerää.

Ajatellaanpa vaikka kuntayhtymiä ja kuntien omistamia osakeyhtiöitä. Niiden johtokunnissa, sallittakoon tälläinen yleisilmaisu, istuu aivan niitä samoja poliitikkoja, joita on kuntien valtuustoissa. Kuntien valtuustoissa ollessaan nämä rahakirstun armottomat vartijat sallivat korkeintaan 2,5%:n vuotuisen kasvun budjettiin esim. terveydenhuollon menoissa. Siirtyessään osakeyhtiön hallitukseen voidaan tuottotavoitteeksi laittaa 7%. HALOO! Miten hemmetissä sama tyyppi voi toisaalla haluta 7%:n tuoton, kun maksajan ominaisuudessa sallii vain 2,5% kustannusten kasvun?

Entäpä sellainen peruspalvelu kuin päivähoito, joka kunnan on lakisääteisesti järjestettävä. Jos hoitopaikkoja ei ole kunnan omana toimintajan on niitä pakko hankkia ostopalveluina, koska lainsäätäjä on käsittämättömän ihmeellisessä ja ylitsevuotavan suuressa viisaudessaan päättänyt antaa subjektiivisen   päivähoito-oikeuden myös niille perheille, joissa toinen huoltaja on kokoajan kotona. Veronmaksaja kiittää tästä kustannustekijästä. 

Kuvitellaanpa seuraava tilanne: Kunnan oma päivähoitopaikka maksaa vuodessa vaikka 8500€/hoitopaikka (708€/kk)  jotta yksityistäminen olisi kunnalle kannattavaa, hinnan tulisi olla merkittävästi tuota hintaa pienempi. Epäilen kuitenkin, että kukaan yksityinen pystyisi maltillisen tuottamaan päivähoitoa itse rakentamassaan kiinteistössä maltillisella 4%:n tuotolla sijoitettuun pääomaan nähden tuottamaan päivähoitoa 6500€/hoitopaikka (542€/kk). Joten veikkaan niiden olevan reallaisesti samanhintaisia.

Turussa ylin päivähoitomaksu on 264€/kk. Kun lastentarhanopettajien palkkauksessa ei PTY:llä tai KVTES:llä ole käytännössä mitään eroa, voidaan palkkasummaa pitää samana. Joten siitä ei kumpikaan saa etua. Kun palkkakustannukset ovat juuri tällä alalla merkittävin menoerä haluaisin todellakin tietää miten ihmeessä yksityiset saavat muut kiinteät kulunsa, kiinteistä ja ruoka,  niin paljon pienemmiksi, että pystyvät tekemään tuolla tuon mainitun 4%:n voiton. Kukaan ei laske sijoitetun pääöman tuotolle alle 4%:a ja kun huomioidaan myös kiinteistön ylläpito ja kuoletus yhtälö menee vielä omituisemmaksi.

Seuraavaksihan tämän alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Jos molemmille tulee palkkakustannuksiin 1,5% yleiskorotus molempien pitäisi olla tämän suhteen aivan tasoissa ja olemassa olevien sopimusten muuttamiseen ei ole tarvetta. Molemmat tehostavat hieman toimintaansa ja kustannuksissa ei tapahdu  kuin 1,5%:n korotus... ei kun hetkinen. 

Yksityisen toimijan ei tarvitsekaan tehostaa toimintaansa, vaan vuotuinen kustannus voidaan siirtää suoraan toiminnasta maksavalle taholle eli kunnalle, jonka on pakko tämä palvelu tuottaa sillä kunta ei voi tehdä mitään, jos lakisääteisestä tehtävää on ulkoistettu niin runsaasti, että kunta ei pysty tolkuttoman hitaan päätösbyrokratian takia suunnittelemaan toimintojaan järjevästi tai peruuttamaan piiruakaan tilanteen niin vaatiessa. Yksityinen palveluntarjoaja voi nimittäin ylittää kunnan korkeimmaksi merkityn hoitopaikkamaksun siirtämällä kunnan tälle palveluntuottajalle maksamatta jääneen summan suoraan palvelun ostajien eli perheiden maksettavaksi. Tämän seurauksena yksityisessä hoitopaikassa olevien lasten hoitosopimus irtisanotaan ja lapset palautuvat kunnan jonoon ja heille on löydettävä hoitopaikka. 

Koska kunnanisät ja -äidit tässä kohdassa ovat erittäin taloustietoisia he luonnollisesti eivät anna perustaa yhtään hoitopaikkaa lisää kuntaan, kiinteiden menojen pelossa, joten suostutaan maksamaan yksityiselle hoitopaikalle korotettua korvausta. HEI HALOO Se yksityinen päivähoitopaikka on myös kiinteä kuluerä, joka vielä lisäksi nousee vähintään tuon mainitun 5%/vuosi. 

Ainoa realistinen tapa saada päivähoitokustannukset hallintaan on perustaa uusi maksuluokka niille, perheille joilla on toinen huoltaja kotona. Automaattinen siirtyminen korkeimpaan maksuluokkaan 100%:n korotuksena niille perheille, jotka haluavat päivähoitoa, vaikka toinen huoltajista on kotona.

En näe mitään mieltä siinä, että päivähoitoa ulkoistetaan, koska kunnan on lakisääteisesti tuotettava ko. palvelu. Huomattavasti enemmän järkeä sen sijaan on osassa tekniikan ja kunnossapidon ulkoistamista. Kun kunnat ulkostavat toimintojaan, on myös huomioitava eläkkeitä maksavien henkilöiden väheneminen. Siksi kuntien valtuustojen olisikin syytä miettiä mitkä ovat niitä kuntien perustehtäviä joista oikeasti pitää pitää huolta ja jättää muut muille. 

Oletteko muuten laisinkaan miettineet miksei yksikään yksityinen yritys tai yhtiö ole ollut suunnittelemassa tuota aiemmin mainittua miljardin maksavaa huippuhanketta nimeltään Turun pikaraitiotie? Mahtaisiko kyse olla sitä, että sen sijoituksen tuotto alkaa vasta parin sadan vuoden kuluttua...

Mietitään ennen kuin hutkitaan

Vaalit meni ja puheisiin tuli ihan uusia ulottuvuuksia.

Etuuskeskustelun avasi tällä kertaa kokoomusnuorten Saul Schubak, joka kiirehti kyseenalaistamaan facebook-kirjoituksessaan lapsilisien maksamisen jokseenkin kärjistetyn moukkamaisesti. Lienee pahinta brutta figuraa jolla taistellaan tasaväkisesti Perussuomalaistenkin sanomisten kanssa.

Sitten asiaa jatkoi Jyrki Katainen, joka tuli kommentoineeksi ilmeisen huolimattomasti tai ainakin kehnosti sanansa asettaen, kotiäitien työskentelyä. Olipa sitten vaalien suhteen tilanne mikä hyvänsä, kotiäitien työhän palaamisen ja etenkin osa-aikatyön suhteen Suomessa tosiaan kannattaa olla varovainen sanojensa suhteen. Jyrkin kuitenkin pelastaa pääministeriys, Sauli saikin jo mennä ja Perussuomalaisetkaan tuskin haluavat Saulia omiiin riveihinsä ennen pölyjen lopullista laskeutumista, jota saa odottaa todella pitkään.

Pääministerimme tuli kuitenkin viitanneeksi lausunnossaan kulttuurieroihin ja sosiaaliturvan eroihin osana sitä syytä, miksi kotiäidit eivät halua palata nopeasti töihin. Mihinkähän jäi lainsäätäjän osuus tässä asiassa vai olisiko tullut samalla sanottua liian pahasti hallituskumppaneista...

Minusta ongelma ei ole isien työssä käyminen, vaikka TV-uutisten haastattelemien lasten kanssa kotona olevien lasten äitien mukaan juuri isien kannustaminen lastenhoitoon ratkaisisi koko asian. Oikeastihan se ei ratkaisisi yhtään mitään, koska ei ole edes teoriassa mahdollinen. Totuus nyt vaan sattuu olemaan se, että isien siirtyminen isyyslomalle ja äitien siirtyminen töihin ei tuo yhtään ainutta työssäkäyvää ihmistä lisää ja lisäksi isien ammatit poikkeavat merkittävästi äitien ammateista. Toisaalta tässä taloustilanteessa perinteisiä miesten ammatteja on kuritettu merkittävillä irtisanomisilla huomattavasti perinteisiä nasiten ammattaja enemmän, joten ehkä olisi järkevämpää, että miehet jäisivät kotiin lasten kanssa.

Yksi merkittävimmistä ongelmista on kuitenkin järkevien todellisten osa-aikatöiden puute. Juu ja tästä eteenpäin tiedän saavani huutia joka suunnasta, mutta jos kuitenkin mietittäisiin ennen kuin hutkitaan.

Mitä osa-aikaistamisen mahdollisuuksia löyty niiltä aloilta, jotka naisia eniten työllistävät eli hoito- ja hoiva-aloilta ja kunnista? Aika vähäiseksi jää.

Opettajan on aivan turha mennä pyytämään työnantajalta pikku kevennystä työsuunnitelmaan, kun kevennys voi muodostua työjärjestykseen 4:n tunnin hypyksi keskelle päivää tai erilaisissa jaksojärjestelmissä vielä hullummin. Yhdessä jaksossa voi olla 26 tuntia viikossa, seuraavassa 10 ja kolmannessa 3 ja nekin kaikki eri päivinä. Osa-aikatyötä tehdään, mutta millä ehdoilla?

Jos yksi sihteeri kunnassa haluaisi jäärä osa-aikaiseksi. tuskin palkataan toista osa-aikaista rinnalle, jotta työpanos tulisi tehtyä normaalisti. Näin ei tehdä, vaan ylimääräiset työt joko jaetaan toisille, jolloin muiden työmäärä nousee kohtuuttomasti tai vihjaistaan osa-aikaiselle toistuvasti muiden työmäärän kohtuuttomasta kasvusta, jolloin osa-aikainen peruu osa-aikaisuutensa ja jää mieluummin kokonaan kotiin, kuin tulisi töihin.

Esiopetuskelpoisen lastentarhanopettajan on käytännössä aivan mahdotonta tulla tekemään vain 4-tuntia aamusta, jolloin esiopetus järjestetään. En usko yhdenkään päiväkodinjohtajan onnistuvan työvuorolistojen tekemisessä ilman hirvittävää ongelmaa "tasapuolisuudessa".

Ja siinä on se toinen suuri syy: toiset työtoverit ja esimiehet, jotka vihaavat pienten lasten isejä ja äitejä. Ei sinällään mikään ihme, kun lapsistakaan ei niin kovasti pidetä. Ei ole ihan 1 eikä 2 kertaa eikä edes 100 tai 200 kertaa, kun olen kuullut muilta työtovereilta ja esimiehiltä arvostelua siitä, kun pienen lapsiperheen huoltaja on kotona hoitamassa sairasta lasta. Vaikka työpaikalla olisi täysin julkinen salaisuus jonkun työntekijän alkoholiongelmasta johtuvat "rokulipäivät", niin vasta molempien tai kaikkien kolmen lapsen peräkkäinen sairastuminen vatsatautiin saa kielen kannat kirvoitettua kaiken laisiin merkillisiin kommentteihin ja näitä poissaoloja myös esimiehet kovasti olisivat haluamassa tarkastaa. Suomessa on todellakin merkillisen lapsivihamielinen henki ja tähän syylistyvät myös ne alat (opettajat, lastentarhanopettajat, päiväkodinjohtajat), joiden tarpeellisuus on suoraan kiinni lapsista. 

Toistaiseksi tässä keskustelussa ei lainkaan ole huomioitu lisääntynyttä päivähoidon tarvetta. Jonkunhan sitä lasta täytyy sen osa-aikatyönkin työssäoloajan hoitaa ja kuten jo aiemmin mainitsin ei taida onnistua, että - anteeksi klassinen stereotypionti - hitsaajaisä menee tekemään saumaa telakalle 4 tunniksi ja isän tultua kotiin äiti kiirehtii sairaalaan hoitamaan potilaita toiseksi 4 tunniksi. Todellisuus vaatii sen, että päivähoitoa järjestetään näille puolipäivähoidossa oleville lapsille. Toisaalta voisihan tätä kautta saada osapäivätyön mahdollisuusen lastentarhanopettajille...

Jos äitejä tai isejä, kummat tahansa lapsia sitten kotiin jäävätkin hoitamaan, halutaan nopeamin työelämään edes osa-aikatyöhön, on meille järjestettävä sellaisia mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä, että se sallii sekä tuottavan työn tekemisen, että lasktenhoidon ja tässä kohdassa pallo on aivan puhtaasti työnantajilla ja kunnissa lähiesimiehillä sinne se kulttuurin muutos tarvitaan, jotta ymmärrettäisiin lapsiperheiden vanhempien työpanos mahdollisuutena eikä pelkkänä kulueränä.

Vaalit meni mitäs sitten tapahtuu

Viime viikolla käytyjen kunnallisvaalien mielenkiintoisimmaksi anniksi omasta mielestäni ei suinkaan muodostunut alkainen äänestysprosentti, vaan aivan puhtaasti se, että kaikkien mielestä kaikki voittivat.

Kun paikkojen määrä kuntaliitosten jälkeisten jättivaltuustojen lisäksi väheni, on kaikkien voittaminen entistä hämmästyttävämpää.

Toimittajien perinteiset suosikit: Kok, SDP ja keskusta virittelivät voittaja säveliä jo aikaisessa vaiheessa ja varsinkin Keskusta paistatteli kuin aiemmin "veret seisauttavan vaalivoiton" jälkeen. Toimittajien nyrkkeilysäkin, Perussuomalaisten, äänimäärän kasvu tunnustettiin ensi pieneksi voitoksi, ja jo seuraavana päivänä julistettiin "Antijytkyksi".

Ottamatta sen enempää kantaa vaalitulokseen on mielenkiintoista millaisia hyeenoja toimittajista on muotoutunut Perussuomalaisen suhteen. Vain huonot uutiset heistä ovat hyviä uutisia. Kok ja SDP paistattelivat molemmat voitosta ja hallitusyhteistyötä kehuttiin - hei hetkinen hallitusyhteistyötä, mutta nythän käytiin kunnallisvaalit.

Ja tästä päästäänkin kätevästi toiseen suureen ihmetykseen- kunnallisvaalien vertaamiseen eduskuntavaaleihin. Miksi ihmeessä niin pitää tehdä?

Nyt oli paikka hakea muutosta paikallisten asioiden hoitoon ja listoilla komeilivat kansanedustajat vetämässä paikallisia vaikuttajia mukaan valtuustoihin. Harmi vaan, että kansanedustajia ei riittänyt ihan joka kuntaan ja joissakin tapauksissa kansanedustajat jäivät pois listoilta ja tämä varmasti vaikutti myös listan äänisaaliiseen.

Yhtäkaikki vaalien jälkeen jotain muutosta toivotaan ja kuinka ollakaan Turussa muutos tuli todella nopeasti. Kaupunginjohtaja teki linjauksen, joka sitoi tulevan valtuuston linjaksi 1%-yksikön kunnallisveron noston vuodesta 2014. Muusta tehostamisesta ja byrokratian vähentämisestä ei sanaakaan. Jää nähtäväksi saadaanko tällä veronkiristyksellä aikaiseksi palvelujen ylläpitämistä vai onko valituissa edelleen niitä, jotka haluavat saada oman esityksensä konkretisoiduksi rakennuksena, pikaraitiotienä yms vai onko sittenkin mahdollista, että valtuutetut pystyisivät priorisoimaan kunnan palvelut ja suuntaamaan rahaa ensin palveluihin ja vasta sitten kaikkeen muuhun kivaan.

Jos Turku haluaa olla maakunnan veturi, sen on pystyttävä näyttämään omilla toimillaan tämä halu. Ei mitenkään riitä, että valtuutetut valittavat verovarojen valumisesta ympäristökuntiin, kun on itse asioista päättämässä: miten ja mitä kaavoitetaan, saadaanko rakennettua ne kulkuyhteydet, joita kaavoitus vaatii, kuten tapauksessa Satava/Hirvensalo. Halutaanko ylläpitää sellaista opetusta, joka vähentää syrjäytmistä eikä aiheuta sitä. Miten järjestetään perusterveydenhuolto ja missä sitä annetaan. Kun meillä on kirjastobusseja, niin miksi ihmeessä meillä ei voisi olla terveydenhoitajabusseja, jolla olisi oma kiertoaikataulunsa.

Uusille valtuutetuille on annettu valtakirja asioiden hoitamiseksi seuraavaksi 4 vuodeksi. Tämä valtakirja oikeasti velvoittaa päätösten tekemiseen. Jos edes näin pienestä asiasta valtutetut pitäisivät kiinni, asiat voisivat toimia. Tee päätös ja seiso päätöksesi takana - onko vaikeaa?

Ehkä tähän päättämättömyyttä voitaisiin suitsia lainsäädännöllä, joka estäisi "elämäntyön valtuutettuna" Presidentin, jolla ei todellisuudessa enää ole mitään valtaa, toimikaudet on rajattu kahteen. Miksi? Mitä väliä sillä nyt enää on, montako vuotta sama presidentti on toimessaan, kun ei sillä mitään valtaakaan ole? Jos valtuutettujen ja kansanedustajien toimikaudet rajattaisiin edes 4:n, saataisiin välttämättä edes jotain muutoksia.

Ei ole olemassa mitään perusteluja sille, että saman henkilön pitäisi jatkaa eduskunnassa tai valtuustoissa yli 16 vuotta. Tuntuu noin ilmaistuna muuten hemmetisti pidemmältä ajalta kuin 4 kautta. Jos joku väittää, että asian oppimisen menee ensin 2 kautta, on valtuutettu ilmeisesti ainakin tukiopetuksen, ellei peräti erityisentuen tarpeessa valtuustossa toimimisen suhteen. Jos joku väittää, että suhteiden tai luottamuksen luominen kestää 2 kautta on syytä katsoa peiliin ja tehdä tarpeelliset johtopäätökset. Jos joku väittää, että kausien rajoittaminen vähentäisi demokratiaa, on kyseinen henkilö vielä enemmän ja syvemmällä metsässä. Tässähän se demokratia lisääntyy, kun edustajat vaihtuvat ja ihmiset tietävät, että heilläkin oikeasti olisi mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Nykyinen "elämäni valtuutettuna" mallihan tukee ainoastaan nepotismia.

Taitaa vaan olla täysin mahdotonta saada menemään tätä lakiesitystä läpi millään asteella enkä kyllä usko että niitäkään valtuutettuja tai kansaedustajia, jotka vapaaehtoisesti allekirjoittaisivat sitovatn lupauksen luopumisesta 4 vuoden jälkeen, kovasti löydy.

Mikä on, kun työ ei maita?

Kunnallisvaalit tulossa ja lupauksia lentelee kaikilla muilla alueilla, vaan ei työhyvinvoinnissa.

Jokainen ehdokas on juuri nyt käsittämättömän kiinnostunut: lapsista ja päivähoidosta, koulusta ja koululaisista, työssäkäyvistä ja vihreästä joukkoliikenteestä, sairastuneista ja sairaanhoidosta, vanhuksista ja vanhustenhuollosta, mutta yksi jää uupumaan nimittäin työhyvinvointi.

Pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi kaikilta loukaamiltani henkilöiltä ja annan luvan haukkuaihan vapaasti sovinistiksi, mutta uutisoidessa etenkin kuntien heikosta työilmapiiristä, jostain kumman syystä luonnontieellisen tutkijakoulutuksen saaneelle ihmiselle se, että kuntien ylimmästä henkilöstöhallinnnosta reippaasti yli 80% ja kuntien koko henkilöstöstä yli 70% on naisia, saa väistämättä sukupuolisidonnaisen merkityksen. 

Menemättä tähän problematiikkaan yhtään syvemmälle, olenhan nimittäin jo aika syvän kuopan itselleni kaivanut, haluaisin kuitenkin kohdentaa ajatukset kokonaan toiseen suuntaan, nimittäin määräaikaisiin työntekijöihin. Miksi ihmeessä määräaikaiset työntekijät eivät halua olla töissä koko vuotta ja miksi meidän muiden tulee maksaa heidän lomailunsa kesällä?

On aivan normaalia, että kunnassa kuin kunnassa, kenties yli miljardin euron velkataakan alla painiskelevaa Turkua  lukuunottamatta, menot lasketaan tosi tarkkaan ja mietitään mitä rahalla oikeasti saa ja mitä sillä kannattaa ostaa, ei olla huomioitu ketkä ovat ne, jotka kunnissa oikeasti hommaa pyörittävät.

Määräaikaiset työntekijät nimittäin tuntuvat, näin ainakin kuulopuheiden mukaan, pitävän kovasti siitä, että me kaikki muut maksamme heidän kesälomansa kohonneiden työttömyysturvamaksujen muodossa. Ei ole todellakaan yhden, eikä kahdenkaan käden, sormilla laskettavissa niiden henkilöiden määrä, joiden määräaikaisuus päättyy kesäloman alkuun ja jotka eivät edes halua ottaa työtä vastaan kesällä, vaikka sitä heille olisi tarjolla, joten vakituisissa työsuhteissa olevat järjestävät lomiaan ja tekevät työtä niidenkin puolesta, jotka päättävät "lomailla" kesän ja muistuttaa samalla määräaikaisuuden kiroista, mutta koitapa mennä tarjoamaan heille työtä, niin aivan liian monelta kuulee vastaukseksi: "Meillä on tarkoitus lähteä perheen kanssa matkalle" tai "jos minun pitä tulla töihin eikä minua lomautetakaan, niin haen siten sairaslomaa." 

Anteeksi vaan, mutta minusta tuo on kovin itsekästä ja ikävää vakituisen henkilökunnan kannalta, joka kuitenkin joutuu jaksottamaan lomansa ympäri vuoden ja vastaamaan kaikesta toiminnasta myös kesällä, jolloin muutamat "määräaikaisuuksien uhrit" pitävät oikeutenaan lomailla meidän muiden maksamilla työttömyyskorvauksilla.

Oikeus ja kohtuus olisi se, että vakituisen henkilökunnan oikeuksista ja varsinkin työssäjaksamisesta pidettäisin kunta-alalla huolta ja samalla tunnustettaisiin se, että kunnilla on velvollisuuksia ympäri vuoden. 

Tämän syksyn uutinen on ollut Salon lomautukset. Lomautukset koskevat vain vakituista henkilökuntaa sillä määräaikaisia ei voi lomauttaa, joten tässä kohtaa määräaikaiset syövät vakituisten pöydässä kaksi kertaa ensin lomauttamattomuudellaan ja sitten kesän työttömyysturvallaan. 

Aika epäreilua väittäisin.

Toki määräaikaisuuksiinkin liittyy epäkohtia. En todellakaan kiellä asiaa missään määrin. Mutta nyt vaan näytää siltä, että määräaikaisuuksien epäkohdista ja määräaikaisuuksista ylipäänsä uutisoidaan huomattavasti enemmän, kuin vakinaisen henkilökunnan työssäjaksamisesta. 

Miksi ihmeessä kuntien vakituinen henkilökunta on uutisoinnissa miltei kokonaan unohdettu ja juuri siksi haluaisin oikeasti nähdä sen kunnan, joka lähtee tosissaan parantamaan työssäjaksamista kaikkein halvimmilla keinoilla eli työajan joustavuudella, ilmoittamalla hyvästä ja kattavasta työterveyshuollosta, avustamisesta asunon hankkimisessa,... Asunnon hankkimisen avustamisessa kunnat muuten saisivat vieläpä vuokratulojakin, elleivät sitten ole jo ehtineet myydä kaikkia vuokra-asuntojaan, mutta, mutta, mutta,...

... se ei ole mediaseksikästä, eikä tuottavuus näy vielä ensi vuoden taseen loppusummassa, mutta varmasti näkyy tulevaisuudessa, kun työssäviihtyvyys nousee ja sairaspoissaolot vähenevät ihan ilman ruoskaa, uhkailua ja karenssipäiviä.