Homeinen talous

Tänään Turun Sanomissa oli artikkeli Cygnaeuksen koulun sisäilmaongelmista.
Tekstissä painotettiin, että tilannetta seurataan ja siihen suhtaudutaan vakvasti, mutta samalla jutusta paistoi läpi se ajatus, joka on niin kovin yleinen: Se on koulu ja sen korjaaminen maksaa liikaa ja eiväthän ne lapset niin paljoa siellä koulussa ole ja opettajillakin on pitkät kesälomat.

Kun kunnat ovat vuosikausia laiminlyöneet kunnossapitoa ja korjaustoimenpiteillä ei ole määrättyä valvojaa, joka oikeasti katsoisi, että paikat korjataan kerralla oikein ja rakennuttajiksi otetaan ehdottomasti halvimman tarjouksen tehnyt, niin seurauksena ei voi olla mitään muuta kuin infrasruktuurinen katastrofi.

Kallista sanovat päättäjät ja pyytävät heti perään ehdotuksia muuksi ratkaisuksi. Niitä annettaessa ne kuitenkin nollataan tai jätetään muuten huomioimatta. Ehkäpä päättäjien olisi oikeasti syytälukea suurella ajatuksella kirjoittajavieraan kolumni lauantailta, jossa moinen kuvataan brutta figuraksi, jota se on totalitarismin lisäksi.

Jos kerran Cygnaeuksen koulun sisäilmassa ei päättäjien mielestä ole mitään selvää vikaa, niin minulla on käyttövalmis ehdotus, joka ei tule edes kalliiksi :Sosiaalikeskuksen johto siirretään työskentelemään Cygnaeuksen kouluun ja koululaisille saneerataan sopivat tilat 5 000 000 €:lla muualta.

Sosiaalikeskuksen 5000 000 €:n ostotila on hankkeena järjetön ja se todistuu parhaiten sillä, että pyritään käyttämään sama rahasumma kouluun. Jos kunnanvaltuusto yllätäen esittäisikin 5000 000 €:n käyttöä koulun saneeraukseen tai rakentamiseen kaikki poliitikot väittäisivät rahasumman olevan tolkuton tässä taloustilanteessa ja asiaa tarkasteltaessa pyrittäisiin todistelemaan kuinka oppilasmäärät ovat laskussa. Ilmeisesti kellekään poliitikolle ei ole tullut mieleen ihmetellä miten päivähoitojono voi kasvaa jos lasten määrä vähenee...

Mutta muitakin yhtä tolkuttomia hankkeita rahan suhteen kyllä löytyy: Pennisilta, hiekkaranta jokisuuhun, musiikkitalo, keskustan palloiluhalli, pikaraitiotie, joiden yhteissumma nousee reippaasti 1500 000 000 €:n siis 1,5 miljardiin euroon. Näiden lukujen vastustajat tietysti argumentoivat: Mutta eihän silta maksa kuin 2 000 000€ ja palloiluhallilla olisi paljon käyttäjiä ja se estäisi syrjäytymistä ja teatterikin pitäisi kunnostaa jne, jne.

Tarvetta on kaikille, mutta nyt onkin kyse siitä, mihin meillä on varaa. Ja nohin meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ja perusteluksi ei kelpaa se, että teatteri ja konserttitalo ovat kiinteistönä huonossa kunnossa. Niin ovat ja mistä se johtuu? Huonosta ylläpidosta ja kehnosti valvoituista ja toteutetuista korjauksista, koska perusylläpitoonkaan ei ole ollut riittävää resurssia. Mistä näiden ylläpitämiseen saatavat rahat löytyvät, kun olemassa oleviakaan ei pystytä ylläpitämään?

Ja senkin vielä haluaisin oikein hyvin perusteluna, miksi vain liikuntapaikat estävät syrjäytymistä, mutta eivät esimerkiksi pienet luokkakoot? Rahaa annetaan liikuntahankkeisiin paljon helpommin kuin koulujen korjaamisiin ja luokkakokojen pienentämiseen.

Turun talous ei ole enää kuralla sillä se on myös homeessa ja näitä homeesta pääsee eroon vain saneeraamalla. Onneksi on vaalit tulossa, mutta riittääkö se Turun taudin taltuttamiseen?

Pelle vai presidentti - presidentti vai pelle

Hip, hip, hurraa

Vaikka viimeisien tietojen mukaan Suomen demokraattisuus on laskenut muutamalla pykälällä, saamme silti valita itsellemme uuden presidentin seuraavaksi kuudeksi vuodeksi.

Presidentin tehtävänä on, edelleen kaikkien rajoituksien jälkeen, johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja siinä sivussa sitten toimia vähän niin kuin sisäpoliittisena mielipidevaikuttajana puhumattakaan itsenäisyyspäivän juhlien järjestämisestä.

Tehtävä huomioiden olisi kovin mielenkiintoista ja äänestäjille merkittävää saada tietoa ehdokkaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisista kannoista. Media on kuitenkin päättänyt toisin.

Mediassa suuresti uutisoitujen asioiden kohdalla merkittäviä asioita ovat olleet:
Haaviston Medvedjevin tunnistamattomuus.
Soinin aborttikanta
Lipposen uintikunto
Haaviston kommentti eläinaktivisteista
Soinin aborttikanta
Arhinmäen kissamainen taitelijavalinta
Niinistön puheenvuoro vuodelta 1991 ja itkettikö Niinistö naisia vai ei
Haaviston CV - eli voiko akateemista tutkintoa omaamatonta kutsua professoriksi.
ja yhtenä viimeisimpänä lukiolaisen tiukka kysymys Väyryselle huijaatteko äänestäjiä?
Viimeisen kysymyksen asettelu määrittää kysymyksen esittäjän todella nuoreksi ja kotimaan historiaa vähemmän tuntevaksi, sillä kaikki poliitikot huijaavat enemmän tai vähemmän ja kaikkien iltalypsyjen kruunattu kuningas Väyrynen enemmän ja ainakin kahdesti.

Media siis on päättänyt, että suomalaisia ei presidenttiä valitessaan kiinnosta kanta: hyvinvointiin, työpaikkojen säilymiseen, verotukseen, tasa-arvoiseen kohteluun työpaikoilla, EU:n rahoituskriisiin, puolustuspoliittisiin ratkaisuihin,... Näiden tilalle asiallisiin ja perusteltuihin kysymyksiin media koittaa keksiä toinen toistaan hämmentävämpiä juoksutuksia, joista kukaan ehdokas ei uskalla olla pois, sillä median loka on tarttuvaa ja hankalaa. Siksi tänäänkin presidenttiehdokkaat kiltisti istuivat vastaamassa lukiolaisten kysymyksiin. Koska lukiolaisten määrä on ollut vähenemään päin ammatillisen opetuksen nostaessa suosiotaan haluaisin kovasti nähdä presidenttiehdokkaat myös ammattikoululaisten tentissä selittelemässä vaikka hitsareille ja elektroniikka-alalle valmistuville nuorille miksi kannattaa äänestää juuri minua sille kaudelle, jolloin loputkin suomen teollisuudesta ulkoistetaan halvempien tuotantokustannusten maihin.

Median hehkuttavat väitteet ehdokkaiden keskinäisestä loanheitosta ja mustamaalauksesta voisivat parhaimmillaan olla jopa itseironisia elleivät olisi niin läpinäkyvästi median itsensä lanseeraamia, kuka muuten oikeasti muistaisi mitä Niinistö on puheenvuorossan eduskunnassa sanonut vuonna 1991 ellei paikalla ollut toimittaja tai miksi vain Soinilta kysytään omantunnonkysymys abortista joka ikinen kerta.

Sekin kovasti ihmetyttää minne media on unohtanut naisehdokkaat? Onko niin, että Tarjan valtakaudet ovat jo kyllästyttäneet median ja pitää saada jotain muuta tilalle. Nainen presidenttinä on siis nähty - nyt halutaan seuraava mallinukke, jonka elämää saadaan seurata seuraavat 6 vuotta.
Mutta millä lisätä presidentinvaalien suosiota tai suosiota äänestäjien keskuudessa? No seksillä tietysti. Haavisto on oivallisesti valjastanut omaan kampanjaansa Pertti Jarlan Fingerpori-hahmon ja siihen liittyvän kaksimielisyyden. Nyt ilmeisesti sitten jännitetään tuleeko toisesta kierroksesta lusikkavaalit (Haavisto ja Niinistö) vai 69-vaalit (Arhinmäki ja Niinistö).

Ennen omaa ratkaisuani haluaisin kuitenkin ehdokkaiden vastauksen itseäni jo pitkään askarruttaneeseen kysymykseen: kenelle ehdokkaista salmiakin tilalle kelpaa lakritsi.

Sairauksia ja sairauksia

Kun työntekijä sairastuu eikä enää ole työkykyinen, tulee hänen välittömästi ilmoittaa asiasta esimiehellen, joka sitten voi myöntää luvan sairaspoissaoloon, joka on palkallinen. Kaikkiin työsopimuksiin on kirjattu oikeus palkalliseen sairaspoissaoloon 30 päivän työssäolon jälkeen.

Hienoa toimintaa työnantajilta eikö?

Työnantajalle on lisäksi kirjattu työsuojelulakiin velvoite ylläpitää työntekijän työkuntoa sekä työturvallisuutta.

Kerrassaan upeaa eikö?

Se vaan, että totuus useilla työpaikoilla on aivan jotain muuta. Alemman portaan lähiesimiehet tuntuvat olevan varsinaisia sairaspoissaolon kyttääjiä, joille yksikin sairaspoissaolopäivä on kauhistus. Erityisen mielenkiintoiseksi tämä tulee, kun oman kokemukseni mukaan nimenomaan naisesimiehet ovat tässä kaikkein tiukimpia ja erityisesti silloin, kun kyseessä on naisvaltainen ala kuten vaikkapa sairaanhoitajat ja lastentarhaopettajat.

Otetaanpa esimerkiksi päiväkodit, joissa työskennellään koko ajan mitoitusten äärirajalla ja koska lapsilla on runsaasti tauteja, on epidemiologisesti ymmärrettävää, että sairauksia esiintyy siellä konttorityötä tekeviä enemmän.

Päiväkodinjohtajalla taas on ymmärrettäviä paineita työvoiman riittäväyyden takia, jos henkilökuntaa on paljon sairaana, joten aloitetaan mantra sairaspoissaolojen vähentämisestä syylistämällä työntekijöitä poissaoloista:
" Kuule tuo on sellainen pieni nuha vaan kyllä minäkin olin eilen toissä pikku kuumeessa vai haluatko, että iltavuorolainen jää yksin 17 lapsen kanssa?"
"Tulkaa toimeen vaan, minä en saa rekrytoida sijaisia ja kun xx ja yy ovat taas poissa, niin henkilökuntaa on vaan liian vähän, mutta menettekö te sitten sanomaan lasten vanhemmille, että lapsia ei saa tuoda päiväkotiin?"
"Merkkaa siihen siniseen vihkoon sitten ylimääräiset tunnit, niin saat ottaa ne sitten myöhemmin takaisin, kun on vähemmän lapsia, kun ylitöitä ei saa teettää."

Näistä kaksi ensimmäistä ovat työsuojelullisessa mielessä asiatonta käytöstä ja kolmas on jo selvä työaikalain rikkominen, mutta kukas niihin puuttuisi, kun me olemme aina näin tehneet ja tämä on hyvä näin.

Kaikkein hankalimpaan tilanteeseen joutuvat ne vanhemmat, joiden pienet palset joutuvat infektiokierteeseen. Kaikki me lapselliset vanhemmat tiedämme mitä on, kun yksi lapsista sairastuu oksennustautiin - se kiertää kaikissa muissakin ja totuus vaan on se, että kolmen lapsen sairastamiseen menee helposti viikko ja pahimmillaan on itse sairaana perään, jonka jälkeen aloittaakin taas joku palsista. Mutta yllättäen esimiehen mielestä juuri tähän pitääkin puuttua! Ja kokemukseni mukaan erityisen varmasti tähän puuttuu naisesimies, joka pahimmoillaan lähtee vielä syylistämään pienten lasten äitiä: " Kuinka ne sun lapset nyt voi jatkuvasti olla kipeitä?" tai vielä vähän ilkeämmin: "Ettei vaan olis takana jotain muuta? Kyllä minä kuule alkoholismin ja tekomasennuksen tunnistan ja pyytäisit kuule joskus sitä isääkin hoitamaan niitä lapsia, ei sekään aina jossain työmatkalla ole."

Tätä kokemusta vastaan Turun opetustoimen johdon sairastaminen tuntuu täysin absurdilta.

Kun ylin johtaja saa tuomioistuimelle valehtelemisesta 60 tai 80 päivää ehdollista vankeutta, ESIMIES toteaa kaverin olevan sairas ja pyytää tätä tuomaan lääkärintodistuksen! Eikä siinä vielä mitään, mutta kun sitä s-lomaa vielä jatkettiin.

Minusta tuo on naurettavaa ja todistaa sen, että riittävän korkeille viranhaltijoille on olemassa täysin omat säännöt, joihin kuuluu:

- kyseenalaistamattomat sairaslomat millä tahansa syyllä. Työnantajallahan on mahdollisuus tarkistuttaa epäilyttävät sairaslomatodistukset toisella asinatuntijalla.

- palkalliset sairaslomat millä tahansa syyllä. Tavallisten työntekijöiden kohdalla etenkin kuntatyönantaja on kovasti myöntämässä palkattomia sairaslomia etenkin F-koodein kohdalla.

- varoittamattomuussuoja. Tavallisille työntekijöille varoituksia tyrkätään tuon tuostakin, mutta ylemmille virkamiehille ei juurikaan mistään. Ja kun annetaan, niin sekin sössitään mahdollisimman kalliilla tavalla kuten Hirvilammesta hyvin muistamme.

- lakimies kunnan laskuun. Kuten Hirvilammesta edelleen muistamme.

Turussa työnantaja on siis linjannut, että ikävä tuomioon johtanut oikeuden päätös oikeuttaa palkalliseen sairaslomaan. Haluasinpaa nähdä, kuinka vaikkapa katurakennusosaston työntekijä, joka joutuu ajamaan vaikka traktoria päivittäin, tuomitaan näin pikkujoulukauden kunniaksi pienessä hutikassa ajaneena ajokieltoon eli menettämään korttinsa, vaikka 60 päiväksi ja esimies käskee tästä syystä kyseistä työntekijää hakemaan sairaslomaa palkallisena. Taitaa kaverilla vaan olla ikäväkseen ennemmikin potkut edessä.

Turun tauti se vasta paha tauti onkin - siihen ei auta mikään troppi.

Haetaan haetaan, mutta minne?

Koulutus on se, joka tekee Suomesta huippujen huipun. Näin on ainakin OPM:n ja varmasti jonkun muunkin mukaan. Mitäs siinä sitten - se vaan, että OPM ja joku muukin on väärässä.
Eihän niin saisi sanoa, mutta minkäs teet etenkin silloin, kun Ministry of Education on päättnyt tehdä päättömyyden päättömyyden jälkeen.

Kotvanen sitten Paavo Lipponen oli pääministerinä ja hänen aikanaan aloitettiin hoku siitä, että Suomen piti nousta maailman huipuksi lisäämällä korkeakoulutettujen määrää AMK-koulutuksella. Hemmetin kivaa tietysti olisi ollut, jos pääministeri olis edes joltain alalata lukenut kelpoisuusvaatimukset. Nykyisellään AMK-sosionomit eivät ole kelpoisia esiopetusta antaviksi lastentarhaopettajiksi tai sosiaalityöntekijöksi ja yliopistojen aloituspaikat eivat riitä tarpeeseen.

Nykyinen SDP:n opetusministeri pistää vielä paremmaksi. Ensin on pakko hakea koulutukseen, jotta saisi työmarkkinatukea. Kun sitten epäonnekseen . kyllä tasan epäonnekseen - pääsee koulutukseen, on pakko valmistua alalle, jolle sattui pääsemään sillä muuten opintotuki lakkaa tai jouduit muita heikompaan asemaan hakiessasi seuraavana vuonna toiseen mieluisampaan koultukseen ja hakijalla jo on korkeakoulupaikka.

En minä yleensä paljoa toivo ja niistäkään toivomuksista tuskin mikään koskaan osuu kohdalleen, mutta nyt olisi tarpeen osua. Voisikohan opetusministeri edes kerran koko vaalikauden aikana ajatellla mitä seurauksia päätöksillään on. Tiedän, että se on paljon pyydetty mutta kerran jos kuitenkin ajattelisi.

Kun järkeviä ja oikeita päätöksiä ei uskalleta tehdä, niin sitten tehdään älyttömiä päätöksiä, joiden seurauksena nuoret tulevat hakemaan aloille, joille eivät varmasti pääse. Tämän seurauksena sitten jää paikkoja täyttämättä tai nuoret joutuvat aloille, joilla ei ole työllistymisen mahdollisuuksia tai joiden opiskelemiseksi ei riitä motivaatiota. Tätä se sitten teettää, kun vuosia on kalasteltun ääniä pitämällä joka kylässä AMK ja ties mitä aloja, joilta työllistyminen on ollut vaikeaa.

Pikku vinkki opetusministerille: Opetusministerkikin kaipaa jossain vaiheessa ikääntymisprosessiaan hoitoa ja hoivaa, ehkä niitä aloja kannattaisi suosia myös opiskelupaikkojen suhteen vai haluaako nykyinen opetusministeri robottien suorittavan hoitotoimenpiteet?

Koulutusta tälle vuosisadalle

Parina viime viikkona julkisuudessa on arvosteltu ja arvioitu suomalaista koulujärjestelmää

Suomi on itse nostanut kovasti kissan häntää julistamalla PISA-tuloksia maailmalla ja esittäytymällä koulutuksen mallimaana. Koulutuksesta on koitettu jopa tehdä vientituotetta, mutta ainakaan Saksaan ei taida olla menemistä. Sen verran kovasanaiseksi äityi sikäläinen arviointi suomalaisesta koulujärjestelmästä. Toisaalta mitäpä me Saksasta piittaisimme, ehkä Seppo Räty omalla kommentillaan "Saksa on paska maa" oli sittenkin oikeassa.

Seuraava koukku tai jab koulujärjestelmään tulikin aivan kotipihalla, kun emeritusprofessori Anto Leikola julisti, että kouluissa luetaan täysin turhia asioita. Professorin mukaan hyvät kouluarvosanat eivät kerro älykkyydestä vaan motivaatiosta opiskelua kohtaan. Tämä jokaisen opettajan tuntema totuus sai välittömästi palstatilaa, kun sanojaksi löytyi emeritusprofessori. Tässä kohdassa olisin odottanut emeritukselta hieman tiukempaa selkärankaa ja olettanut, että hän olisi voinut ottaa kantaa myös siihen, mitkä näitä turhia asioita ovat, mutta tähän ei rohkeus tai kokemus koulusta riittänyt.

Yhden totuuden virtahepolandian maassa eli Suomessa koulutusjärjestelmä on virallisen totuuden mukaan erinomainen, hyviä tuloksia tuottava ja syrjäytymistä ehkäisevä ja PISA tulosten mukaan maailman kärkipaikalla.

Edellisten kahden iskun mukaan näin ei olisi.

Oleessani 3-4-vuotta sitten Helsingissä pidetyssä Future Learning konferensissa, muistan puhutun siitä, että kouluissa edelleenkin opetetaan 1960-luvun mentelmin lapsia kohtaamaan 1970-luvun teollisuusihanteisiin perustuva maailma. Ihan hirvittävästi ei homma ole muuttunut.

Opettaja on pahassa välikädessä. Oppilaiden vanhemmat ovat käyneet koulua aikana, jolloin kaikki tieto oli kirjoissa ja tietokirjakauppiaat kulkivat maaseudulla myymässä uusinta painosta painetusta tietokirjasta osamaksulla. Nyt jos joku rohkea opettaja yrittää vähentää oppikirjariippuvuutta ja keskittyä antamaan työkaluja 2010-luvun tarpeisiin, vastustusta tulee sekä kustantamoista, jotka korisevat kuolonkierteessään, ja vanhemmilta, joille on pystytty luomaan täysin turhia pelkoja nettirikollisista, jotka vain vaanivat viattomia oppilaita verkossa houkutellaakseen nämä julmiin ja pimeisiin perversioihin.

Onneksi edes joku tutkija jossain on sitä mieltä, että koulutuksen suuntaa on muutettava. Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että aika tähän olisi nyt. Mutta mistä saada tukea ja voimaa muutokseen ja kuinka kauan muutos kestää?

Tukea pitäisi lähteä hakemaan koulujen rehtoreilta, joiden tärkein tehtävä on vastata koulun pedagogisesta kehittämisestä ja kokonaisvaltaisesta johtamisesta, eikä olla turhanpäiväisten kiistojen selvittäjiä tai sihteereitä ja tulostaa todistuksia -siihen rehtoreiden aika on aivan liian kallista. Harvassa nimittäin ovat ne koulutuksenjärjestäjät, jotka oikeasti haluavat panostaa oppilaiden viemiseen tuleville vuosikymmenille tulevaisuuden taitoja vaaliten. Onneksi sellaisiakin opetuksen järjestäjiä löytyy, joille ymmärrys siitä, että koulun täytyy muuttua maailman muuttuessa on olemassa ja toivottavasti nämä myös rohkeasti tukevat niitä opettajia, jotka haluavat antaa oppilailleen tulevaisuuden menestymisen mahdollisuuksia eikä vain kikkoja, joilla selvitä seuraavasta kokeesta.

Kiintiöillä tai ilman

Kiintiöitä on monenlaisia ja tulkintoja niiden tarpeellisuudesta myös.

Tuomas Enbuske käsitteli omaan tekoräväkkään tapaansa Uuden Suomen blogissaan yhtiöiden hallitusten naiskiintiöistä ja sai siihen luonnollisesti melkoisen määrän vastauksia puolesta ja vastaan.

Enbusken näkökulma oli sinällään osuva; pitääkö hallituksiin pakottaa joku "kiintiönainen", jolla ei välttämättä olisi mielenkiintoa asiaa kohtaan, mutta ulkopuolinen taho on vaan määrännyt tasa-arvon nimissä henkilön hallitukseen.

Tästä tulee eittämättä mieleen taannoinen mieskiintiön poistaminen opettajankoulutuksesta. Aiemmin nähtiin, että opettajina piti näkyä sekä miehiä että naisia ja miesten määrää heikosti palkatulle alalle lisättii juuri kiintiöimällä miehille tietty määrä oppilaspaikkoja.

Tiedän, että on kovin vaarallista lähetä tekemään seuraavaa rinnastusta näiden kahden asian välille, mutta haluan silti sohaista kepillä ampiaispesää.

Opettajakoulutuksne mieskiintiö poistettiin käyttämällä perusteluna sitä, että paremmat arvioinnit pääsykokeissa saaneet naiset jäivät koulutuksen ulkopuolelle tai joutuivat hekeutumaan jollekin toiselle alalle. Nyt pörssiyhtiöiden johtoon halutaan naisia, joita joistain syistä ei hallitusten paikkoja jaettaessa ole arvioitu yhtä korkealle, kuin hallituksiin päässeitä miehiä, joten hallituspaikkojen kohdalla nähdään oikeutetuksi tasa-arvoksi, että vähemmän "pisteitä" saanut nainen ohittaa enemmän pisteitä saaneen miehen.

Mitä ihmeen väliä on asian hoitajan sukupuolella, jos toiminta on kaikkia hödyttävää ja asiakkaat tai koko yhteiskunta asiasta hyötyy. On siis täysin yhdentekevää hoitaako jotain tehtävää mies vai nainen, kunhan homma toimii. Jos homma ei toimi, tehtävää hoitava henkilö pitää siirtää toisiin tehtäviin, eikä tässäkään sukupuolella pitäisi olla mitään tekoa.
Silti Suomessa koulupudokkaista ja syrjäytyneistä pojat ovat niitä, joille käy kehnoimmin poikien ryhtyessä tyttöjä selvästi teodennäköisemmin pikkurikollisiksi. Tosin tytöt ovat tätä kehitystä koittaneet kovasti tasoittaa.

En oikein ymmärrä, että määräämällä kiintiöt tiettyihin tehtäviin, voitaisiin jotenkin parantaa kyseisen asian hoitamista. Mitä sitten, jos kiintiötä ei täytetä, vaan jokin yhtiö päättää uhmata lanlaatijaa? Määrätäänkö yhtiölle sakko vai lynkataanko yhtiö julkisesti mediassa? Todennäköistä kuitenkin on se, että pörssiyhtiön kaatuessa miesten työllisyys heikkenee enemmän kuin naisten. Tämä merkillinen vääristymä tietenkin johtuu pörssiyhtiöiden tuotantorakenteesta ja siinä poikkeuksen taitaa tehdä entinen suuruus NOKIA, jolla kokoonpanotyössä lienee ollut enemmän naisia kuin miehiä.

Kiintiöiden käyttäminen ja niistä puhuminen on siis minusta typerää ja kuvastaa niitä haluavien ihmisten irtaantumista reaalimaailmasta Suomalaisilla reunaehdoilla. Suomessa tasa-arvo on pitkällä, mutta valitettavan usein juuri alemman portaan naisesimiehillä on ikävän epätasa-arvoinen käsitys esim. alaistensa tasa-arvoisestapalkkauksesta eli samapalkkaisuudesta.

Sen vaan sanon, että kouluissa olisi varmasti paljon, paljon, paljon vähemmän järjestyshäiriöitä, syrjäytyneitä poikia jos miesopettajia kouluissa olisi enemmän.

Keskittämisen edut savuna ilmaan

Kuntien taloudella ei mene hyvin. Eikä talousasioista vastanneiden mukaan ole koskaan mennytkään eikä koskaan tule menemäänkään. Jotain siis pitää tehdä, jotta kustanuksia saadaan pienennetyksi.

Kutsutaan paikalle konsultti, joka nopeasti pääsee tulokseen, jossa keskittämällä toimintoja saadaan aikaan tuntuvia säästöä, koska osaaminen keskittyminen parantaa osaamista ja näin ollen tuo tehokkuutta. Isot yksiköt ovat myös vähemän haavottuvia sijaisten suhteen kuin pienet ja niillä on paremmat mahdollisuudet vastata haasteisiin ja isoilla yksiköillä on laajenpi talouspohja.

Hienoa. Kaikki ongelmat on ratkaistu ja auvoisuus häämöttää juuri nurkan takana.

Näinhän tämän piti mennä Turussakin kun sairaanhoitopiiri perusteli päätöstään keskittää tietty osaaminen TYKS:iin. Riittävästi toimintoja, tarpeeksi erikoisosaamista, laaja väestöpohja, helppo saavutettavuus.

Se vaan tässäkin taas noin perinteisellä tavalla ilmaistuna kusi, että kukaan näistä helvetin kalliilla rahalla ostetuista konsulteista ei ilmeisesti ole koskaan ollut tekemisissä kriisisuunittelun kanssa tai edes lapsena kuullut satua, jossa varotettaisiin laittamasta kaikkia munia samaan koriin.

Kun TYKS:in eilisessä tulipalossa oli todellisen suurkatatstrofin ainekset,  kysyi samassa koulutuksessa ollut henkilö minulta: "Luuletko, että sairaanhoitopiirillä olisi vakuutus tuollaista varten." Rohkenen epäillä, että ei olisi. Sillä kuntien, kuntayhtymien ja muiden niihin verrattavien tahojen toimintaan kuuluu vakuututtomuus, koska "Vakuuttaminen on niin kallista, että kannattaa ennemin maksaa omat vahingot, kun niitä tulee kuitenkin niin harvoin."

Kustannukset tulevat nousemaan varmasti miljooniin ehkä jopa kymmeniin miljooniin, mutta onpahan säästetty vakuutuksista. Kustannuksia säästettiin myös jättämällä TYKS:in T-sairaalasta spriklerjärjestelmä pois kalliin hinnan takaia. Asia, jota päätöksenteossa vastusti vain 2 henkilöä. Luulen tosin, että lautakunnan poliittiset jäsenet ovat jo miettineet miten typerää päätöstään huomisessa lehdessä perustelevat ja väitän, että heittävät loan valmistelijoiden niksaan kommenteilla:"Selvitysten mukaan tälläisten tapahtumien pitäisi olla täysin mahdottomia ja olen jo pyytänyt selvityksen virkamiehiltä siitä, miten tälläinen ylipäänsä tapahtui." No perkele kun se tapahtui juuri siksi, että itse estit niiden spriklereiden hankkimisen. Toisaalta kun tämä tilanne  voidaan hoitaa käymällä näppärästi jonkun muun taskulla, niin mitäs niistä vakuutuksista ja spriklereistä - anna palaa vaan.

Koko erikoissairaanhoito joudutaan nyt järjestämään uudelleen ja mikä pahinta tärkein ensiapuosasto on jouduttu siirtämään toisiin tiloihin ja vähemmän kiireellisiä hoitoja joudutaan peruuttamaan. Oli pelkkää hyvää tuuria, että tehohoito-osastoa ei jouduttu evakuoimaan.

Tapahtumaa voidaan pitää myös ironian vastaiskuna keskittämiselle: Nyt osaamista joudutaan hajauttamaan eri tiloihin ja palauttaa paikkoihin, joista sitä väkisin lähdettiin yhteen paikkaan keskittämään.