Talous on alamaissa ja sehän iskee hallintoalamaiseen vähintään taantumalla pelottellen.
Taaantumassa yleensä muistetaan korottaa veroja, eikä leikata menoja, joten perinteisesti veronkorotuslistalla ovat alkoholi, josta erityisesti Ministeri Maria Guzenina (sdp) suosi mallina oluen laimentamista, koska sillä saataisiin samalla vähennettyäalkoholin haittoja. Autot, joiden verottamista valtiovarainministeri Jutta Urpilainen(sdp) ajatteli muuttaa ja sai samalla historian kirjoihin itsenä nimisen veron.
Opetusministerin (sdp) kauniit päätökset opetusmäärärahojen leikkauksista taas johtaisivat YLE:n mukaan oppikirjamäärärahoista leikkaamiseen, joka äkkiseltään voisi kuulostaa kamalalta, mutta voisi oikeasti olla juusi se, mitä tarvitaan Suomen koululaitoksen tuuppamiseksi 2000-luvulle.
Opetussuunnitelma on nimittäin aivan tolkuttoman oppikirjasidonnainen ja aivan turhaan. Kaikissa juhlapuheissa muistetaan mainia, kuinka suomalaiset opettajat ovat maailman eliittiä ja meillä on erinomainen opettajakoulutus ja heti seuraavassa sivulauseessa se tehdään tyhjäksi, kun uutisoidaan kirjojen käytön vähenemisestä kouluissa. Entäs sitten?
Kustantajat ovat koittaneet saada kuntia ja opettajia innostumaan erilaisista teennäisistä oppimisympäristöistä jo vuosia. Näihin näennäsiiin virtuaaliympäristöihin on yritetty saada materiaalia useilla tavoilla esim siirtämällä harjoituskirjat suoraan verkkopalvelimille tai laittamalla 80-luvun lopun pingispelin kaltaisi oppimispelejä verkkoon.
Jo pelkkä ajatus tuosta on vähintäänkin hymyilyttävä, kun vertaa oppimispelejä vaikkapa Tribalwarsiin tai WOW:iin. Mitenkä kukaan nettiä ja nettipelejä seuraava voisi kuvitella oppilaiden kiinnostuvan huonosta grafiikasta ja teennäisistä näennäiskysymyksistä. Ilmeisesti kustantajat kuvittelevat näin olevan.
Miksi ihmeessä opettajat eivät siis hyödyntäisi vapaata materiaalia, jota netti on pullollaan. Youtubeen voi ladata parhaat opetusmetodinsa ja ne ovat sieltä kaikkien katseltavissa koska tahansa. On myös aivan turha väittää, että kouluissa on liian vähän koneita ja tarvitaan välttämättä yksi kone/oppilas ennen kuin mitään järkevää eden on mahdollista saada aikaiseksi.
BULL SHIT! ISOSTI. Jos oppilaat laitetaan pelaamaan Tribalwarsia tai WOW:ia tai muuta nettipeliä 3-4 hengen ryhmissä ja vain yhdellä koneella, voidaan olla varmija siitä, että toiminta muuttuu käsittämättömän interaktiiviseksi ja sosiaaliseksi välittömästi. Yhden ohjatessa hahmoa, mutta keräävät tietoa ruudulta ja laativat strategioita yhdessä valitun päämäärän saavuttamiseksi - mikä voisi olla sosiaalisempaa ja vuorovakutteisempaa. Ei ainakaa työkirja, joka on jo 1950-luvulta lähtien toiminut tavalla: Lue tekstiosiosta asia ja kirjoita se näille viivoille.
Nyt olisi sopiva aika lähteä miettimään asioita uudella tavalla unohtamatta silti kirjoittaa parhallee kaverilleen vähintään yhtä perinteistä kirjettä vuodessa.
perjantai 26. elokuuta 2011
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Odottelua ja jonotusta
Koulut ovat pyörähtäneet käyntiin ja seuraavaksi voidaan odotella syysloman alkamista. Sitten odotellaankin joululomaa, hiihtolomaa, pääsiäislomaa, vappua ja kesälomaa.
Koulutunneilla luonnollisesti odotellaan välituntia ja päivän päättymistä sekä viikonloppua.
Enää ei kuitenkaan odotella vaikkapa kirjettä kaverilta, koska niitä ei juurikaan tule. Ihmisille on muodostunut omituinen käsitys siitä, että kirjeessä sanotut asiat ovat jotenkin voimakkaampia ja niitä on vaikea ottaa takaisin ja selittää toisin kuin sähköpostilla lähtetetyt viestit, joita on helpompi selitellä.
Odottelu tuli esille onglmana 1990-luvun laman yhteydessä, kun pankkitoimihenkilöitä vähennettiin runsaasti ja pankkisaleissa jouduttiin odottelemaan entistä enemmän ja pidempään. Odottelua organisoimaan kehitettiin jonotuslippusysteemi ja samalla päästiin ymmärtämään Neuvostoliitossa ollutta jonotusta omakohtaisten kokemusten kautta. Tosin meillä ei jonotettu hyödykkeitä vaan palvelua.
Jonottaminen on useinpien suomalaisten arkea johon ei oikeastaan voi vaikuttaa millään vai voisiko sittenkin?
Ajatellaanpa vaikka aamuruuhkaa. Helsingissä autoilijoita alkaa jo olla niin paljon, että omalla autolla liikkuminen keskustassa alkaa olla yhtä tuskaa. Toisaalta myös julkisen liikenteen käyttäminen alkaa olla yhtä tuskaa, koska sen luotettavuus on kovin heikko ja asiakkaan syyllistäminen ei siinä auta ollenkaan. Oli käsittämätöntä, että VR:n ongelmissa VR:n edustaja julkisuudessa ehdotti asiakkaiden varaavan enemmän matka-aikaa palveluntuottajan mahdollisten ongelmien takia. Linja-autojen käyttäminen Helsingissä ei juurikaan paranna asiaa, kuin parkkiongelmien kohdalla.
Mikä sitten auttaisi? Jonottajan asenne? Siitäkin varmasti olisi hyötyä, mutta yksi Turussa jonottamista lisäävä tekijä on läpiajokieltojen määrän lisääminen. Kun liikennesuunnittelija suunnitelee kokoojakaduksi reitin A ja pääkulkureitiksi kadun B kieltämällä liikenteen kaduilla C ja D tehdään aivan tolkuton virhe.
Kuvitelkaa mielissänne hämähäkinverkko. Siinä on solmukohtia, jotka mahdollistavat liikkumisen paikasta A paikaan B useampaa eri pituista reittiä pitkin, koska mitään reittiä ei ole kielletty. Mistä löytyisi se kaupunki, joka erilaisten kauttakulku kieltojen ja rajoitusten sijaan lähtisikin kehittämään verkkomallia kuljettamiseen ja siirtymiseen. Toki se vaatii resursseja nopeusvalvontaan uusilla reiteillä ja sen hyväksymisen, että liikennemäärät tasoittuvat eri alueiden välillä, mutta ratkaisu hyödyttäisi kaikkia. Liikenne sujuvoituisi ja nopeutuisi, kun jonossa pysähteleminen vähemmälle.
Kun tämä vielä yhdistettäisiin joustoihin työpaikassa ja -ajassa, voitaisiin oikeasti saada paljon aikaan, mutta... Nythän on taas alkamassa palkka- ja sopimusneuvottelut, joita tavallaan malliksi käydään jo nyt, mutta ratkaisuja on odotettavaissa vasta viime sekunneilla, sillä aikkien järjestöpomojen sisällä ilmeisesti asuu pieni elokuvaohjaaja, joka yrittää venyttää ratkaisun viimeiseen mahdolliseen hetkeen.
Työaikajoustojen kriittinen kohta ei ole joustossa itsessään vaan vallassa. Jos työntekijä ei ole työpaikallaan tekemässä jotain työtään, koetaan helposti, että hän ei tee mitään ja tuottavuus laskee. On siis järkevämpää ja varmasti myös tuottavampaa pakottaa tämä työntekijä jonottamaan ja odottelemaan työpaikalle pääsemistä, jotta hän voisi tehdä jotain kirjoitustyötä työpaikalla olevalla mahdollisesti jopa kannettavalla tietokoneellaan. Jotkut työmatkalaiset muuten aloittavat näppäilemisen jo junassa matkalla työpaikalleen, mutta tätä ei luonnollisesti lasketa työajaksi, vaan sitä kutsutaan työhön sitoutumiseksi. Työnantajat siis ovat tyytyväisiä, jos työtä tehdään työmatkalla ja työtö odotetaan tehtäväksi myös kotona, mutta vain vapaa-aikaa lyhentämiseksi ei varsinaisella työajalla. Miksi hemmetissä ei?
Eikö muka olisi paljon tuottavampaa, jos työntekijälle edelleen määrättäisiin kaikki samat tehtävät, mutta aloilla, joilla etätyö ylipäänsä on mahdollista, siihen kannustettaisiin? Jos etätyöllä ei saada tehtäviä tehdyksi, mietitään sitten taas jonoissa aamulla istumista ja työn tekemistä ainoastaan työpaikoilla. Samalla pitää myös ymmärtää se, että kaikille aloille etätyö ei sovi. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien pitää olla lähellä potilasta, päiväkotien henkilökunnan päiväkodissa ja koulujen kouluissa.
Yhdistämällä esitettyjen ajatusten hyvät puolet voidaankin sitten lisääntyneen jouston mahdollistamalla ajalla ihmetellä paikallisen Citymarketin kassajonossa odotellessa. miksi helvetissä täällä on 29 kassaa, mutta niistä on käytössä vain 6.
Koulutunneilla luonnollisesti odotellaan välituntia ja päivän päättymistä sekä viikonloppua.
Enää ei kuitenkaan odotella vaikkapa kirjettä kaverilta, koska niitä ei juurikaan tule. Ihmisille on muodostunut omituinen käsitys siitä, että kirjeessä sanotut asiat ovat jotenkin voimakkaampia ja niitä on vaikea ottaa takaisin ja selittää toisin kuin sähköpostilla lähtetetyt viestit, joita on helpompi selitellä.
Odottelu tuli esille onglmana 1990-luvun laman yhteydessä, kun pankkitoimihenkilöitä vähennettiin runsaasti ja pankkisaleissa jouduttiin odottelemaan entistä enemmän ja pidempään. Odottelua organisoimaan kehitettiin jonotuslippusysteemi ja samalla päästiin ymmärtämään Neuvostoliitossa ollutta jonotusta omakohtaisten kokemusten kautta. Tosin meillä ei jonotettu hyödykkeitä vaan palvelua.
Jonottaminen on useinpien suomalaisten arkea johon ei oikeastaan voi vaikuttaa millään vai voisiko sittenkin?
Ajatellaanpa vaikka aamuruuhkaa. Helsingissä autoilijoita alkaa jo olla niin paljon, että omalla autolla liikkuminen keskustassa alkaa olla yhtä tuskaa. Toisaalta myös julkisen liikenteen käyttäminen alkaa olla yhtä tuskaa, koska sen luotettavuus on kovin heikko ja asiakkaan syyllistäminen ei siinä auta ollenkaan. Oli käsittämätöntä, että VR:n ongelmissa VR:n edustaja julkisuudessa ehdotti asiakkaiden varaavan enemmän matka-aikaa palveluntuottajan mahdollisten ongelmien takia. Linja-autojen käyttäminen Helsingissä ei juurikaan paranna asiaa, kuin parkkiongelmien kohdalla.
Mikä sitten auttaisi? Jonottajan asenne? Siitäkin varmasti olisi hyötyä, mutta yksi Turussa jonottamista lisäävä tekijä on läpiajokieltojen määrän lisääminen. Kun liikennesuunnittelija suunnitelee kokoojakaduksi reitin A ja pääkulkureitiksi kadun B kieltämällä liikenteen kaduilla C ja D tehdään aivan tolkuton virhe.
Kuvitelkaa mielissänne hämähäkinverkko. Siinä on solmukohtia, jotka mahdollistavat liikkumisen paikasta A paikaan B useampaa eri pituista reittiä pitkin, koska mitään reittiä ei ole kielletty. Mistä löytyisi se kaupunki, joka erilaisten kauttakulku kieltojen ja rajoitusten sijaan lähtisikin kehittämään verkkomallia kuljettamiseen ja siirtymiseen. Toki se vaatii resursseja nopeusvalvontaan uusilla reiteillä ja sen hyväksymisen, että liikennemäärät tasoittuvat eri alueiden välillä, mutta ratkaisu hyödyttäisi kaikkia. Liikenne sujuvoituisi ja nopeutuisi, kun jonossa pysähteleminen vähemmälle.
Kun tämä vielä yhdistettäisiin joustoihin työpaikassa ja -ajassa, voitaisiin oikeasti saada paljon aikaan, mutta... Nythän on taas alkamassa palkka- ja sopimusneuvottelut, joita tavallaan malliksi käydään jo nyt, mutta ratkaisuja on odotettavaissa vasta viime sekunneilla, sillä aikkien järjestöpomojen sisällä ilmeisesti asuu pieni elokuvaohjaaja, joka yrittää venyttää ratkaisun viimeiseen mahdolliseen hetkeen.
Työaikajoustojen kriittinen kohta ei ole joustossa itsessään vaan vallassa. Jos työntekijä ei ole työpaikallaan tekemässä jotain työtään, koetaan helposti, että hän ei tee mitään ja tuottavuus laskee. On siis järkevämpää ja varmasti myös tuottavampaa pakottaa tämä työntekijä jonottamaan ja odottelemaan työpaikalle pääsemistä, jotta hän voisi tehdä jotain kirjoitustyötä työpaikalla olevalla mahdollisesti jopa kannettavalla tietokoneellaan. Jotkut työmatkalaiset muuten aloittavat näppäilemisen jo junassa matkalla työpaikalleen, mutta tätä ei luonnollisesti lasketa työajaksi, vaan sitä kutsutaan työhön sitoutumiseksi. Työnantajat siis ovat tyytyväisiä, jos työtä tehdään työmatkalla ja työtö odotetaan tehtäväksi myös kotona, mutta vain vapaa-aikaa lyhentämiseksi ei varsinaisella työajalla. Miksi hemmetissä ei?
Eikö muka olisi paljon tuottavampaa, jos työntekijälle edelleen määrättäisiin kaikki samat tehtävät, mutta aloilla, joilla etätyö ylipäänsä on mahdollista, siihen kannustettaisiin? Jos etätyöllä ei saada tehtäviä tehdyksi, mietitään sitten taas jonoissa aamulla istumista ja työn tekemistä ainoastaan työpaikoilla. Samalla pitää myös ymmärtää se, että kaikille aloille etätyö ei sovi. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien pitää olla lähellä potilasta, päiväkotien henkilökunnan päiväkodissa ja koulujen kouluissa.
Yhdistämällä esitettyjen ajatusten hyvät puolet voidaankin sitten lisääntyneen jouston mahdollistamalla ajalla ihmetellä paikallisen Citymarketin kassajonossa odotellessa. miksi helvetissä täällä on 29 kassaa, mutta niistä on käytössä vain 6.
lauantai 6. elokuuta 2011
Vale, emävale, tilasto ja mantra
Vale, emävale, tilasto ei liene enää kenellekään uusi sanonta. Tilastot ja niiden kerääminen on tärkeää niin urheilussa, kuin talouselämässäkin toisaalta niiden ymmärtäminen on talouselämässä tärkeämpää kuin urheilussa.
Turussa sattuu olemaan menossa Kalevan Kisat ja siellähän meillä on vuoden tilastoykköset puolustamassa asemaansa ja loput tilastoissa rankatut ovat haastajia. Meillä kaikilla on koko kesän tietenkin ollut tavoitteena olla päätymättä mihinkään tilastoon, etenkään hukkumistilastoon, samalla kun jotkut meistä odottavat pelonsekaisin tuntein suosikkijoukkueen tilastotappiota.
Kun kerran tilastoista puhutaan noin paljon, ja ne ovat lähellä itsekunkin elämää, voisi luulla, että niistä myös ymmärretään paljon, mutta - ei. Tilastojen tulkinta tuntuu olevan suurelle osalle niistä ihmisistä, jotka tekevät päätöksiä tilastoihin perustuen, kovin kovin vaikeaa.
Tällä viikolla uutisoitiin kahdestakin erillisestä "yllätyksellisestä" asiasta, jotka ovat olleet luettavissa tilastoista jo pitkään. Helsingin Sanomat uutisoi röntgen- ja syöpälääkäreiden vajeesta, joka vaikeuttaa syöpään sairastuneiden hoitoon pääsyä ja hoidon aloittamista ja Turun Sanomat kirjoitti neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitaja ja lääkärivajeesta.
Syöpälääkäreiden vajeeseen johtava kehitys on ollut luettavissa tilastokeskuksen tilastoista jo vuosien ajan, koska väestön ikääntyminen on ollut selvästi nähtävissä. Ongelma vaan on ollut siitä, että sitä ei ole haluttu nähdä ja siihen ei ole haluttu paneutua, koska asialla on aina 2 puolta.
Lääkäriliitto ajoi voimakkaasi lääkärikoulutuksen alasajoa muutamia vuosia sitten, jotta lääkäreitä ei koulutettaisi työttömiksi ja lisäksi lääkäriliitto järjesti kerrassaan nerokkaan lakon ajamaan palkankorotusvaatimuksiaan. Lääkärit joiden yhteistyö on välttämätöntä olivat lakossa vuorotellen, ortopedi ja kirurgi ovat riippuvaisia röntgenlääkäristä, joten ei kiireellisissä tapauksissa näiden vuorotteleminen on äärimmäisen tehokasta lakko-oikeuden nerokasta käyttöä. Kun vielä julkisuuskuva saatiin säilytettyä positiivisena päästiin nopeasti hyviin tuloksiin, eli lääkäreiden palkkojen korotuksiin ja lääkärikoulutettavien määrän alasajoon.
Sinällään mielenkiintoista, että koulutusmäärien vähentämistä alan työttömyyden rajoittamiseksi ei ole vastaavalla tavalla käytetty esim OAJ:ssa, koska opettajiakin koulutetaan työttömiksi useammallakin aineyhdistelmällä ja samaan aikaan puhutaan sijaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta viranhaltijaan verrattaessa. Tämäkin ratkeaisi erinomaisesti vähentämällä koulutukseen otettavien määrää, mutta OAJ onkin tässä puun ja kuoren välissä toisin kuin lääkärit. Vähentämällä koulutukseen otettavien määrää vähennettäisiin yliopistojen opettajien määrää, mutta vähentämällä lääkärikoulutukseen otettavien määrää lisätään valmisteuneiden työmahdollisuuksia.
Jälkimmäiseen koulujen terveydenhoitaja- ja lääkäriongelmaan on nähtävissä ehkä hieman oudompi tilanne, jossa tilastoa ja voimassa olevaa "Suurta totuutta" eli mantraa on tietoisesti tulkittu väärin.
Tilastokeskusken ennusteen mukaan syntyvyys vuosien 2008-2010 välillä kasvaisi 59576 lapsesta 60492:n eli vuosittainen syntyvyys kasvaisi noin 1000 lapsella. Tilastokeskuksen oman tilaston mukaan syntyvyys on kuitenkin noussut nimettyna aikana 59530:stä lapsesta 60980 lapseen eli noin 1,5 kertaiseksi ennusteen 1000 lapsesta. Vuosien 2001-2010 välisenä aikana syntyvyys on noussut 56189 lapsesta mainittuun 60980 lapseen eli nyt vuosittain syntyneitä on 4791 enemmän, kuin 2001. Kun koulujen terveydenhoitajien ja lääkäreiden tilanteen korjaamiseen myönnettiin valtiolta ylimääräistä rahoitusta jopa 9 000 000€ vuodessa rahaa ei ole käytetty tähän, koska mantran mukaan ikäluokat pienenevät: Lapin AVI, ei ilmeisesti laisinkaan katso tilastoja, eikä myöskään tämä vaaliehdokas tai eden OAJ:n Pirkanmaan yhdistys vai olisiko tässä sitten kyseessä täydellinen tilastojen lukutaidottomuus.
Yllätys yllätys - tasoitettuna suorana syntyvyys on ollut kasvussa vuodesta 1972 lähtien, tarkempana vuosisyntyvyyskäyränä nähdään esim. 1990-luvun laman vaikutus syntyvyyteen ja tämä on nykyisen ainoan totuuden mantran lähtökohta.
Vuonna 2000 Suomen toipuessa laman aallonpohjasta syntyneitä oli 55 855 ja laman synkkänä vuonna 1998 56 053. Mielenkiintoiseksi asian tekeekin sen, että tämä 1998 ikäluokka aloittaa viikon parin päästä yläkoulun ja oppilasmäärät vähenevät enää 2 vuotta, jonka jälkeen lähtevät selvään nousuun. Koulunsa aloittava 2005 ikäluokka on jo 2700 oppilasta suurempi, kuin vuonna 2000 aloittaneet ja nousu jatkuu lähes lineaarisena sillä 201o ikäluokka on jo mainitun 4791 suurempi.
Minne päättäjät siis laittavat rahat, jotka valtio on tarkoittanut tietyn toiminnan tehostamiseen ja parantamiseen? Miksi päättäjät eivät lue ja käytä sitä tietoa, joka heille annetaan?
Kun päättäjät mielellään julkisessa puheessaan väittävät tukeutuneensa tilastoihin ja olemassa olevaan tietoon jää kovin vähän mahdollisuuksia. Joko tietoa ei oikeasti lueta tai sitä ei ymmärretä - se ikävin mahdollisuushan olisi päättäjien välinpitämättömyys tai tarkoituksellinen kurjistaminen omaa etua tavoitellessaan.
Turussa sattuu olemaan menossa Kalevan Kisat ja siellähän meillä on vuoden tilastoykköset puolustamassa asemaansa ja loput tilastoissa rankatut ovat haastajia. Meillä kaikilla on koko kesän tietenkin ollut tavoitteena olla päätymättä mihinkään tilastoon, etenkään hukkumistilastoon, samalla kun jotkut meistä odottavat pelonsekaisin tuntein suosikkijoukkueen tilastotappiota.
Kun kerran tilastoista puhutaan noin paljon, ja ne ovat lähellä itsekunkin elämää, voisi luulla, että niistä myös ymmärretään paljon, mutta - ei. Tilastojen tulkinta tuntuu olevan suurelle osalle niistä ihmisistä, jotka tekevät päätöksiä tilastoihin perustuen, kovin kovin vaikeaa.
Tällä viikolla uutisoitiin kahdestakin erillisestä "yllätyksellisestä" asiasta, jotka ovat olleet luettavissa tilastoista jo pitkään. Helsingin Sanomat uutisoi röntgen- ja syöpälääkäreiden vajeesta, joka vaikeuttaa syöpään sairastuneiden hoitoon pääsyä ja hoidon aloittamista ja Turun Sanomat kirjoitti neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitaja ja lääkärivajeesta.
Syöpälääkäreiden vajeeseen johtava kehitys on ollut luettavissa tilastokeskuksen tilastoista jo vuosien ajan, koska väestön ikääntyminen on ollut selvästi nähtävissä. Ongelma vaan on ollut siitä, että sitä ei ole haluttu nähdä ja siihen ei ole haluttu paneutua, koska asialla on aina 2 puolta.
Lääkäriliitto ajoi voimakkaasi lääkärikoulutuksen alasajoa muutamia vuosia sitten, jotta lääkäreitä ei koulutettaisi työttömiksi ja lisäksi lääkäriliitto järjesti kerrassaan nerokkaan lakon ajamaan palkankorotusvaatimuksiaan. Lääkärit joiden yhteistyö on välttämätöntä olivat lakossa vuorotellen, ortopedi ja kirurgi ovat riippuvaisia röntgenlääkäristä, joten ei kiireellisissä tapauksissa näiden vuorotteleminen on äärimmäisen tehokasta lakko-oikeuden nerokasta käyttöä. Kun vielä julkisuuskuva saatiin säilytettyä positiivisena päästiin nopeasti hyviin tuloksiin, eli lääkäreiden palkkojen korotuksiin ja lääkärikoulutettavien määrän alasajoon.
Sinällään mielenkiintoista, että koulutusmäärien vähentämistä alan työttömyyden rajoittamiseksi ei ole vastaavalla tavalla käytetty esim OAJ:ssa, koska opettajiakin koulutetaan työttömiksi useammallakin aineyhdistelmällä ja samaan aikaan puhutaan sijaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta viranhaltijaan verrattaessa. Tämäkin ratkeaisi erinomaisesti vähentämällä koulutukseen otettavien määrää, mutta OAJ onkin tässä puun ja kuoren välissä toisin kuin lääkärit. Vähentämällä koulutukseen otettavien määrää vähennettäisiin yliopistojen opettajien määrää, mutta vähentämällä lääkärikoulutukseen otettavien määrää lisätään valmisteuneiden työmahdollisuuksia.
Jälkimmäiseen koulujen terveydenhoitaja- ja lääkäriongelmaan on nähtävissä ehkä hieman oudompi tilanne, jossa tilastoa ja voimassa olevaa "Suurta totuutta" eli mantraa on tietoisesti tulkittu väärin.
Tilastokeskusken ennusteen mukaan syntyvyys vuosien 2008-2010 välillä kasvaisi 59576 lapsesta 60492:n eli vuosittainen syntyvyys kasvaisi noin 1000 lapsella. Tilastokeskuksen oman tilaston mukaan syntyvyys on kuitenkin noussut nimettyna aikana 59530:stä lapsesta 60980 lapseen eli noin 1,5 kertaiseksi ennusteen 1000 lapsesta. Vuosien 2001-2010 välisenä aikana syntyvyys on noussut 56189 lapsesta mainittuun 60980 lapseen eli nyt vuosittain syntyneitä on 4791 enemmän, kuin 2001. Kun koulujen terveydenhoitajien ja lääkäreiden tilanteen korjaamiseen myönnettiin valtiolta ylimääräistä rahoitusta jopa 9 000 000€ vuodessa rahaa ei ole käytetty tähän, koska mantran mukaan ikäluokat pienenevät: Lapin AVI, ei ilmeisesti laisinkaan katso tilastoja, eikä myöskään tämä vaaliehdokas tai eden OAJ:n Pirkanmaan yhdistys vai olisiko tässä sitten kyseessä täydellinen tilastojen lukutaidottomuus.
Yllätys yllätys - tasoitettuna suorana syntyvyys on ollut kasvussa vuodesta 1972 lähtien, tarkempana vuosisyntyvyyskäyränä nähdään esim. 1990-luvun laman vaikutus syntyvyyteen ja tämä on nykyisen ainoan totuuden mantran lähtökohta.
Vuonna 2000 Suomen toipuessa laman aallonpohjasta syntyneitä oli 55 855 ja laman synkkänä vuonna 1998 56 053. Mielenkiintoiseksi asian tekeekin sen, että tämä 1998 ikäluokka aloittaa viikon parin päästä yläkoulun ja oppilasmäärät vähenevät enää 2 vuotta, jonka jälkeen lähtevät selvään nousuun. Koulunsa aloittava 2005 ikäluokka on jo 2700 oppilasta suurempi, kuin vuonna 2000 aloittaneet ja nousu jatkuu lähes lineaarisena sillä 201o ikäluokka on jo mainitun 4791 suurempi.
Minne päättäjät siis laittavat rahat, jotka valtio on tarkoittanut tietyn toiminnan tehostamiseen ja parantamiseen? Miksi päättäjät eivät lue ja käytä sitä tietoa, joka heille annetaan?
Kun päättäjät mielellään julkisessa puheessaan väittävät tukeutuneensa tilastoihin ja olemassa olevaan tietoon jää kovin vähän mahdollisuuksia. Joko tietoa ei oikeasti lueta tai sitä ei ymmärretä - se ikävin mahdollisuushan olisi päättäjien välinpitämättömyys tai tarkoituksellinen kurjistaminen omaa etua tavoitellessaan.
tiistai 2. elokuuta 2011
Neutraalisti vai ei
Turun Sanomien kolumnissa sivuttiin tänään käsitettä sukupuolineutraali.
Sinällään kiinnostava muutos viimeaikaisiin vihapuhekommentteihin, mutta eiköhän jo huomenna yleisönosastolla kommentoida tätä joko vihaisesti tai sitten vihapuheena.
Se mikä herätti minun kiinnostukseni oli viittaus 1700-luvun Ranskaan ja vallankumoukseen, jonka jälkeen Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo oli poistanut päät toisilta ja jäljelle jääneet olivat kaikki Kansalaisia. Oltiin kulettu vihapuheiden kautta vihaan ja siitä kaaoksen kautta harmoniaan, jossa kaikki olivat tasa-arvoisia vai olivatko? Elleivät olleet, niin uutta vallankumousta harkitsemaan ja toteuttamaan vaan.
Neuvostoliitossa kaikki olivat Tovereita ja DDR:ssä ilmeisesti enemmän tai vähemmän Stasilaisia ja ruotsalaisessa päiväkodissa ollaan Hen, koska hon tai han viittaa sukupuoleen ja sukupuolineutraalissa päiväkodissa lapset saavat itse muodostaa käsityksensä.
Okei myönnän, mutta nyt multa vaan loppui suvaitsevaisuus. Naisesta ovat erilaisia ruumiinrakenteeltaan ja toiminnoiltaan kuin miehet. Mikä ihme siinä on, että kaikki pitää tulkita jotenkin aggressiivisesti. Se, että häivytetään puhekielen ilmaisun kautta kaikki mieheen ja naiseen viittavat ominaisuuset ja "annetaan" lapsille mahdolisuus "itse päättää" ei minusta vaan yksinkertaisesti voi toimia. Ja ettei tätä tulkittaisi perustelemattomuuden takia vihapuheeksi, esitän omasta mielestäni erinomaiset perustelut, joita soisin muidenkin käyttävän.
Naisten naisellisuuden määrää estrogeeni ja miesten miehisyyden testosteroni. Sori sukupuolet vaan ovat geneettisesti olemassa.
47XXY tai 47XYY, 47 XXX, 45X kromosomipoikkeavuuksista kärsivätkin haluavat yleensä sisäisesti elää selvästi jompana kumpana sukupuolena 47 XXX on selvemmin nainen, mutta erityisesti 47XXY aiheuttaa sellaisia häiriöitä, että minusta sukupuolineutraalius loukkaa näistä sairauksista kärsiviä henkilöitä enkä pidä heidän kuvaamiseen markkinoitua termiä "interseksuaali" yhtään sen parempana, kuin sukupuolineutraali.
Ympäristö (päiväkoti), jossa lapset kasvavat ei ole sukupuolineutraali, joten hoitajat vaikuttavat lapsiin enemmän kuin osaavat kuvitellakaan. Olisi kovin naiivia kuvitella, että paikalla olisi yhtä paljon miehiä ja naisia.
Sukupuolen vaihdosleikkauksiin haluavat osoittavat, että halu olla mies tai nainen on niin vahva, että sitä ei poisteta jättämällä sukupuolta osoittavat termit pois kielestä.
Oikeastaan vain hermafrodiitti eli henkilö, jolla aidosti on sekä miehen että naisen sukuelimet olisi sukupuolineutraali. Siksi ehdottaisikin että sana sukupuolineutraali poistettaisiin kokonaan ja sana heteroliitto korvattaisiin sanalla eriöliitto ja homoliitto sanalla samioliitto.
Tämä luonnollisesti vaikuttaisi myös kaikkeen erilaisuuden sietämiseen, sillä Suomalaisethan ovat aina pitäneen samanlaisuudesta mutta erilaisuuden sietämisessä olisi hieman oppimista.
Sinällään kiinnostava muutos viimeaikaisiin vihapuhekommentteihin, mutta eiköhän jo huomenna yleisönosastolla kommentoida tätä joko vihaisesti tai sitten vihapuheena.
Se mikä herätti minun kiinnostukseni oli viittaus 1700-luvun Ranskaan ja vallankumoukseen, jonka jälkeen Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo oli poistanut päät toisilta ja jäljelle jääneet olivat kaikki Kansalaisia. Oltiin kulettu vihapuheiden kautta vihaan ja siitä kaaoksen kautta harmoniaan, jossa kaikki olivat tasa-arvoisia vai olivatko? Elleivät olleet, niin uutta vallankumousta harkitsemaan ja toteuttamaan vaan.
Neuvostoliitossa kaikki olivat Tovereita ja DDR:ssä ilmeisesti enemmän tai vähemmän Stasilaisia ja ruotsalaisessa päiväkodissa ollaan Hen, koska hon tai han viittaa sukupuoleen ja sukupuolineutraalissa päiväkodissa lapset saavat itse muodostaa käsityksensä.
Okei myönnän, mutta nyt multa vaan loppui suvaitsevaisuus. Naisesta ovat erilaisia ruumiinrakenteeltaan ja toiminnoiltaan kuin miehet. Mikä ihme siinä on, että kaikki pitää tulkita jotenkin aggressiivisesti. Se, että häivytetään puhekielen ilmaisun kautta kaikki mieheen ja naiseen viittavat ominaisuuset ja "annetaan" lapsille mahdolisuus "itse päättää" ei minusta vaan yksinkertaisesti voi toimia. Ja ettei tätä tulkittaisi perustelemattomuuden takia vihapuheeksi, esitän omasta mielestäni erinomaiset perustelut, joita soisin muidenkin käyttävän.
Naisten naisellisuuden määrää estrogeeni ja miesten miehisyyden testosteroni. Sori sukupuolet vaan ovat geneettisesti olemassa.
47XXY tai 47XYY, 47 XXX, 45X kromosomipoikkeavuuksista kärsivätkin haluavat yleensä sisäisesti elää selvästi jompana kumpana sukupuolena 47 XXX on selvemmin nainen, mutta erityisesti 47XXY aiheuttaa sellaisia häiriöitä, että minusta sukupuolineutraalius loukkaa näistä sairauksista kärsiviä henkilöitä enkä pidä heidän kuvaamiseen markkinoitua termiä "interseksuaali" yhtään sen parempana, kuin sukupuolineutraali.
Ympäristö (päiväkoti), jossa lapset kasvavat ei ole sukupuolineutraali, joten hoitajat vaikuttavat lapsiin enemmän kuin osaavat kuvitellakaan. Olisi kovin naiivia kuvitella, että paikalla olisi yhtä paljon miehiä ja naisia.
Sukupuolen vaihdosleikkauksiin haluavat osoittavat, että halu olla mies tai nainen on niin vahva, että sitä ei poisteta jättämällä sukupuolta osoittavat termit pois kielestä.
Oikeastaan vain hermafrodiitti eli henkilö, jolla aidosti on sekä miehen että naisen sukuelimet olisi sukupuolineutraali. Siksi ehdottaisikin että sana sukupuolineutraali poistettaisiin kokonaan ja sana heteroliitto korvattaisiin sanalla eriöliitto ja homoliitto sanalla samioliitto.
Tämä luonnollisesti vaikuttaisi myös kaikkeen erilaisuuden sietämiseen, sillä Suomalaisethan ovat aina pitäneen samanlaisuudesta mutta erilaisuuden sietämisessä olisi hieman oppimista.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Vihapuheesta puheen vihaamiseen
Norjan tapahtumat ovat saaneet Suomessa aikaan merkillisen eduskuntavaalien jälkimainingin.
Perusuomalaisten nousu eduskunnan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi tuntuu olevan etenkin vasemmistolle kova pala.
Tulkoon tässä vaiheessa nyt sanotuksi aivan kaikille, että puolue jota mieluimmin äänestäisin olisi sivistyneinen älykkäiden korporatiivisten yleishyödyllisten utilitaristien puolue ja sen jälkeen voitte vapaasti arvata mitä nykyisistä vaihtoehdoista äänestäisin. Minua nimittäin ärsyttää median itsensä lietsoma viha lähestulkoon mitä tahansa kohtaan.
Jos joku antaa tai on antamatta lausuntoa jostain tai ylipäänsä mistään, media käyttää mielenkiintoisesti passiivista aggressivisuutta tämän jonkun mollaamiseen ja yllyttää muita kommentoimaan mahdollisimman aggressiivisesti vaihtoehtoisesti joko kommenttia tai kommentoimattomuutta.
Listaan tässä henkilökohtaisesti suurimpina pitämäni median esittämät mauttomuudet ja satunnaisessa järjestyksessä:
Tuomioja, joka ennätti vaatimaan lähes välittömästi aselain kiristämistä, vaikka uuden aselain tehosta ei ole saatu mitään kokemusta.
Tuomioja, joka haluaa karsia nimimerkin takaa kirjoittamista unohtaen siinä samalla, että jotkut merkityksettömät lait, kuten lähdesuoja ja perustuslaki liittyvät sananvapauteen.
Tuomioja, joka vaatii toisen puolueen puheenjohtalta kannattajiensa puheiden sensurointia tai ainakin moderointia.
No Tuomiojahan on elänyt maailmassa, jossa kaikki oli toisin ja demokratian syvin olemus on vasta nyt tulossa Suomeen kaikkine yllätyksineen. Olihan meillä keväällä ensimmäiset vaalit, jossa kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, joten on aivan normaalia huomata joidenkin perusturvalisuuden välillisesti horjuneen.
Mutta edetään listalla.
Junger, jonka haluaa Halla-ahon syrjäyttämistä hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Nyt näyttää olevan SDP:llä todella kovat piipussa sillä kaikella kunnioituksella en edelleenkään mitenkään pysty ymmärtämään miten muutaman viikon toimineen Suomen hallituksen ja eduskunnan, juu tiedän, että PS ei kuulu hallitukseen ja valiokunnat ovat toimineet pidempään kuin hallitus, mutta hallituksen muodostamisellakin oli oma vaikutuksensa valiokuntiin, kenekään eduskunnan jäsenen toiminta mitenkään olisi voinut estää Norjan tapahtumat?
Jos yhtään kellään tälläinen tieto olisi ollut, eikö se sitten olisi pitänyt tuoda esille?
Niinistö, joka peesasi Tuomiojaa käsityksessä, jonka mukaan puolueen puheenjohtaja on vastuussa puolueen jäsenten puheista. Tässä täytyy kuitenki nostaa Niinistölle hattua. En todellakaan olisi uskonut hänen olevan näin loistavan pelurin. Saatuaan SDP:n ja PS:n tukkanuottasille Niinistö itse liukeni takavasemmalle jääden odottamaan koriin putoavia hedelmiä. Muista en tiedä, mutta siiro oli loistava. Mielestäni kuitenkin pahansuopa, ikävän vihamielinen ja aggressiivinen ja näin ollen vihamielinen teko joka ei kuitenkaan ollut vihapuhetta. En olisi ikinä itsestäni uskonut, mutta tässä täytyy kehua Vihreiden puheenjohtajaa.
Arhinmäki, joka oli punaisissa lenkkareissa oopperassa ja katui kovasti jalkapallossa käyttämäänsä vihapuhetta, mutta poliittisen retoriikan sääntöjen mukaan määritteli sen "tyhmäksi puheeksi". Tässä yhteydessä muistutettakoon, että eduskunnassa ei saa väittää toisen edustajan valehtelevan, vaan pitää käyttää ilmaisua "puhuu muunneltua totuutta". Voi ressukkaa, mutta lisäpisteitä ei heru.
Katainen. Suomen pääministerinä olisin luonnollisesti olettanut, että mediankin mielestä hän olisi se, jolta lausuntoja haluttaisiin, mutta -- ei. Ja tämä on se omasta mielestäni se kaikkein suurin todiste median vihanpuheiden lietsomisesta. Suomen pääministeriltä ei ole kysytty mitään tai kysyttäessä ei ole saatu kommentiksi mitään sellaista, mikä kirvottaisin yleisön jatkamaan puhetta.
Suomessa lehdistö on muuttunut piiloutuneesta paperitiikeristä karjuvaksi lohikäärmeeksi, joka janoaa semanttista yhteenottoa lehtien palstoilla. Ironista tässä onkin se, että lehdistön jos kenen pitäisi huutaa ja taistella kovimmin sanavapauden puolesta, mutta tällä tyylillä tulos on jotain ihan muuta.
PS. Todellisen tragedian keskipisteenä olleen Norjan pääministeri sen sijaan puhuu vakuuttavasti, joten ei ihme, että 94 % kansasta on hänen kannallaan.
"Pääministeri Jens Stoltenberg sanoo, että terrori-iskuihin vastataan lisäämällä demokratiaa ja avoimmuutta. Hän uskoo myös, että yhä useammat ihmiset tulevat osallistumaan politiikkaan tulevaisuudessa."
"Stoltenberg sanoo myös, että äärimieliset mielipiteet ovat legitiimejä, mutta niiden väkivaltainen täytäntöönpano ei."
Keskiviikkona julkaistun kyselyn mukaan 94 prosenttia norjalaisista on ollut tyytyväinen pääministeri Jens Stoltenbergin toimintaan joukkomurhien jälkeen. Vain kaksi prosenttia kansalaisista on ollut tyytymätön pääministeriin, kertoo AFP.
Perusuomalaisten nousu eduskunnan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi tuntuu olevan etenkin vasemmistolle kova pala.
Tulkoon tässä vaiheessa nyt sanotuksi aivan kaikille, että puolue jota mieluimmin äänestäisin olisi sivistyneinen älykkäiden korporatiivisten yleishyödyllisten utilitaristien puolue ja sen jälkeen voitte vapaasti arvata mitä nykyisistä vaihtoehdoista äänestäisin. Minua nimittäin ärsyttää median itsensä lietsoma viha lähestulkoon mitä tahansa kohtaan.
Jos joku antaa tai on antamatta lausuntoa jostain tai ylipäänsä mistään, media käyttää mielenkiintoisesti passiivista aggressivisuutta tämän jonkun mollaamiseen ja yllyttää muita kommentoimaan mahdollisimman aggressiivisesti vaihtoehtoisesti joko kommenttia tai kommentoimattomuutta.
Listaan tässä henkilökohtaisesti suurimpina pitämäni median esittämät mauttomuudet ja satunnaisessa järjestyksessä:
Tuomioja, joka ennätti vaatimaan lähes välittömästi aselain kiristämistä, vaikka uuden aselain tehosta ei ole saatu mitään kokemusta.
Tuomioja, joka haluaa karsia nimimerkin takaa kirjoittamista unohtaen siinä samalla, että jotkut merkityksettömät lait, kuten lähdesuoja ja perustuslaki liittyvät sananvapauteen.
Tuomioja, joka vaatii toisen puolueen puheenjohtalta kannattajiensa puheiden sensurointia tai ainakin moderointia.
No Tuomiojahan on elänyt maailmassa, jossa kaikki oli toisin ja demokratian syvin olemus on vasta nyt tulossa Suomeen kaikkine yllätyksineen. Olihan meillä keväällä ensimmäiset vaalit, jossa kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, joten on aivan normaalia huomata joidenkin perusturvalisuuden välillisesti horjuneen.
Mutta edetään listalla.
Junger, jonka haluaa Halla-ahon syrjäyttämistä hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Nyt näyttää olevan SDP:llä todella kovat piipussa sillä kaikella kunnioituksella en edelleenkään mitenkään pysty ymmärtämään miten muutaman viikon toimineen Suomen hallituksen ja eduskunnan, juu tiedän, että PS ei kuulu hallitukseen ja valiokunnat ovat toimineet pidempään kuin hallitus, mutta hallituksen muodostamisellakin oli oma vaikutuksensa valiokuntiin, kenekään eduskunnan jäsenen toiminta mitenkään olisi voinut estää Norjan tapahtumat?
Jos yhtään kellään tälläinen tieto olisi ollut, eikö se sitten olisi pitänyt tuoda esille?
Niinistö, joka peesasi Tuomiojaa käsityksessä, jonka mukaan puolueen puheenjohtaja on vastuussa puolueen jäsenten puheista. Tässä täytyy kuitenki nostaa Niinistölle hattua. En todellakaan olisi uskonut hänen olevan näin loistavan pelurin. Saatuaan SDP:n ja PS:n tukkanuottasille Niinistö itse liukeni takavasemmalle jääden odottamaan koriin putoavia hedelmiä. Muista en tiedä, mutta siiro oli loistava. Mielestäni kuitenkin pahansuopa, ikävän vihamielinen ja aggressiivinen ja näin ollen vihamielinen teko joka ei kuitenkaan ollut vihapuhetta. En olisi ikinä itsestäni uskonut, mutta tässä täytyy kehua Vihreiden puheenjohtajaa.
Arhinmäki, joka oli punaisissa lenkkareissa oopperassa ja katui kovasti jalkapallossa käyttämäänsä vihapuhetta, mutta poliittisen retoriikan sääntöjen mukaan määritteli sen "tyhmäksi puheeksi". Tässä yhteydessä muistutettakoon, että eduskunnassa ei saa väittää toisen edustajan valehtelevan, vaan pitää käyttää ilmaisua "puhuu muunneltua totuutta". Voi ressukkaa, mutta lisäpisteitä ei heru.
Katainen. Suomen pääministerinä olisin luonnollisesti olettanut, että mediankin mielestä hän olisi se, jolta lausuntoja haluttaisiin, mutta -- ei. Ja tämä on se omasta mielestäni se kaikkein suurin todiste median vihanpuheiden lietsomisesta. Suomen pääministeriltä ei ole kysytty mitään tai kysyttäessä ei ole saatu kommentiksi mitään sellaista, mikä kirvottaisin yleisön jatkamaan puhetta.
Suomessa lehdistö on muuttunut piiloutuneesta paperitiikeristä karjuvaksi lohikäärmeeksi, joka janoaa semanttista yhteenottoa lehtien palstoilla. Ironista tässä onkin se, että lehdistön jos kenen pitäisi huutaa ja taistella kovimmin sanavapauden puolesta, mutta tällä tyylillä tulos on jotain ihan muuta.
PS. Todellisen tragedian keskipisteenä olleen Norjan pääministeri sen sijaan puhuu vakuuttavasti, joten ei ihme, että 94 % kansasta on hänen kannallaan.
"Pääministeri Jens Stoltenberg sanoo, että terrori-iskuihin vastataan lisäämällä demokratiaa ja avoimmuutta. Hän uskoo myös, että yhä useammat ihmiset tulevat osallistumaan politiikkaan tulevaisuudessa."
"Stoltenberg sanoo myös, että äärimieliset mielipiteet ovat legitiimejä, mutta niiden väkivaltainen täytäntöönpano ei."
Keskiviikkona julkaistun kyselyn mukaan 94 prosenttia norjalaisista on ollut tyytyväinen pääministeri Jens Stoltenbergin toimintaan joukkomurhien jälkeen. Vain kaksi prosenttia kansalaisista on ollut tyytymätön pääministeriin, kertoo AFP.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Kielletään kaikki ja enemmän
No niin, jotenkin se taas piti arvata, että Norjan tapahtumat liitetään Suomessa voimassa olevaan aselain uudistukseen ja vain muutaman viikon voimassa olleeseen aselakiin halutaan meillä kiristyksiä. Siis meillä ei Norjassa.
Pelin avasi Tuomioja, ja lyhyessä ajassa sitä kommentoi Räsänen ensin toppuuttelemalla ja sitten päättämällä selvittää asiaa sekä määrämällä tietyt lannoitteet luvanvaraisiksi ja lopulta asiaa kommentoi myös Presidenttimme.
Räsäselle asia taitaa olla helpoin sillä verkosta löytyy mitä erinomaisin yhteenveto aseiden aiheuttamista ongelmista maassamme. Jutun kirjoittaja on nähnyt vaivaa keräämällä runsaasti fakta-aisneistoa ja liittämällä ne esimerkkien avulla realistiseen kontekstiin.
Siitä suuret kiitokset faktan kerääjälle sekä siitä, etten malta olla leikkimättä ajatuksella vielä hieman lisää.
Keskustelin toissa iltana ystäväni Meksikolaisen naisystävän kanssa tilanteesta hänen kotikaupungissaan. Vain viikko sitten naisen kotikaupungissa oli iltasella kahden eri kartellin aseellinen yhteenotto, jossa 17 sivullista sai surmansa kartellien rajariidassa toisen kartellin hyökätessä kahvilaan, jossa muutama kartellin rivijäsen sattui istumaan. Seuraavalla viikolla ammuttujen kartellin jäsenten toverit levittivät kaupunkiin valokuvia ampujista ja kehoittivat kaupunkilaisia pysyttelemään poissa näiden henkilöiden lähettyviltä. Kartelli siis julisti ampujat metsästettäviksi ja kiinniotettaviksi mieluummin kuolleina.
Aikaisemmin keväällä sama henkilö oli joutunut kahden nuoren kartellin jäsenen uhkaamaksi autossaan. Lisäksi hän kertoi, ettei poliisi voi juurikaan estää tilannetta, koska kartelleilla on niin paljon paremmat aseet, joten paikalle yleenstä tulee armeija, joka taas ei juurikaan tee eroa kaupunkilaisten ja kartellien jäsenten välillä. Voitte uskoa, että hänestä aseiden saamisen rajoitukset tuntuivat lähinnä vitsiltä. Hän vain totesi, että rikolliset saavat aina aseita sillä rahalla on mahti missä tahansa ja Meksikossakin on aselakeja.
Verrattaessa aseiden aiheuttamien kuolemantapausten määrää alkoholiin numerot muuttuvat kerrassaan raaoiksi. Vuonna 2009 tilastokeskuksen mukaan kuolleisuus luokassa
alkoholi oli 2059,
maantieliikenteessä 269,
tapaturmat ja väkivalta 3677
ja luokassa murha, tappo, pahoinpitely (eli se, jossa käytetään aseita luokitellaan tähän) 110, mutta niistäkään tuskin kaikkia tehtiin ampuma-aseilla, mutta oletettakoon yksikertaisuuden takia niin.
Tekemällä vertailu saadaan mielenkiintoinen taulukko.
Alkoholin aiheuttama kuolleisuus on 18,71 kertainen ampuma-aseisiin, tieliikenteen 2,44 kertainen ja tapaturmien ja aseettoman väkivallan peräti 33,4 kertainen.
Tästä huolimatta halutaan kiristää aselakia, julistaa lannoitteita luvanvaraisiksi ja katsotaan, että sillä voitaisiin estää Norjan kaltaisten tapahtumien toistuminen. Voi hyvä tavaton sentään.
Kuten ystäväni Facebookissa kirjoitti:"mut perustelut ei ole enää in, on paljon jännempää kun ei tarvi perustella mitää asioita millää :D" Niin todellakin vaikuttaa olevan.
Näyttäisi olevan paljon perustellumpaa määrätä alkoholi luvanvaraiseksi sillä noin 30% liikennekuolemistakin johtuu suoraan alkoholista. Entistä merkillisemmäksi asian tekee useampaan kertaa rattijuopumuksesta kiinni jääneiden määrän suuruus, vaikka lääkäreillä on hyvin tiukka velvollisuus ilmoittaa poliisille mikäli ajokyky on heikentynyt. Maallikko voisi olettaa alkoholistilla olevan tälläisen tilanteen. Sama velvollisuus lääkäreillä on muuten aseen hallussapitoluvankin kohdalla.
Hieman kärjistäen näyttääkin siltä, että alkoholin tuottamat verotulot ylittävät sen muodostamat yhteiskunnalliset haitat ja keväällä tulevien kunnallisvaalien irtopisteiden kerääminen on jo vauhdissa ja milläs niitä pisteitä paremmin saisikaan kuin palauttamalla turvallisuudentunteensa menettäneen kansan turvallisuutta. Norjassa vaan poliitikot vetivät niitä irtopisteitä kotiin oikein urakalla, kun poliisien määrää Oslossa luvattiin lisätä tapahtuneen johdosta. Suomessahan poliisien määrärahaleikkaukset ovat yhtä välttämättömiä kuin nurmikon leikkaaminen kesällä.
Pelin avasi Tuomioja, ja lyhyessä ajassa sitä kommentoi Räsänen ensin toppuuttelemalla ja sitten päättämällä selvittää asiaa sekä määrämällä tietyt lannoitteet luvanvaraisiksi ja lopulta asiaa kommentoi myös Presidenttimme.
Räsäselle asia taitaa olla helpoin sillä verkosta löytyy mitä erinomaisin yhteenveto aseiden aiheuttamista ongelmista maassamme. Jutun kirjoittaja on nähnyt vaivaa keräämällä runsaasti fakta-aisneistoa ja liittämällä ne esimerkkien avulla realistiseen kontekstiin.
Siitä suuret kiitokset faktan kerääjälle sekä siitä, etten malta olla leikkimättä ajatuksella vielä hieman lisää.
Keskustelin toissa iltana ystäväni Meksikolaisen naisystävän kanssa tilanteesta hänen kotikaupungissaan. Vain viikko sitten naisen kotikaupungissa oli iltasella kahden eri kartellin aseellinen yhteenotto, jossa 17 sivullista sai surmansa kartellien rajariidassa toisen kartellin hyökätessä kahvilaan, jossa muutama kartellin rivijäsen sattui istumaan. Seuraavalla viikolla ammuttujen kartellin jäsenten toverit levittivät kaupunkiin valokuvia ampujista ja kehoittivat kaupunkilaisia pysyttelemään poissa näiden henkilöiden lähettyviltä. Kartelli siis julisti ampujat metsästettäviksi ja kiinniotettaviksi mieluummin kuolleina.
Aikaisemmin keväällä sama henkilö oli joutunut kahden nuoren kartellin jäsenen uhkaamaksi autossaan. Lisäksi hän kertoi, ettei poliisi voi juurikaan estää tilannetta, koska kartelleilla on niin paljon paremmat aseet, joten paikalle yleenstä tulee armeija, joka taas ei juurikaan tee eroa kaupunkilaisten ja kartellien jäsenten välillä. Voitte uskoa, että hänestä aseiden saamisen rajoitukset tuntuivat lähinnä vitsiltä. Hän vain totesi, että rikolliset saavat aina aseita sillä rahalla on mahti missä tahansa ja Meksikossakin on aselakeja.
Verrattaessa aseiden aiheuttamien kuolemantapausten määrää alkoholiin numerot muuttuvat kerrassaan raaoiksi. Vuonna 2009 tilastokeskuksen mukaan kuolleisuus luokassa
alkoholi oli 2059,
maantieliikenteessä 269,
tapaturmat ja väkivalta 3677
ja luokassa murha, tappo, pahoinpitely (eli se, jossa käytetään aseita luokitellaan tähän) 110, mutta niistäkään tuskin kaikkia tehtiin ampuma-aseilla, mutta oletettakoon yksikertaisuuden takia niin.
Tekemällä vertailu saadaan mielenkiintoinen taulukko.
Alkoholin aiheuttama kuolleisuus on 18,71 kertainen ampuma-aseisiin, tieliikenteen 2,44 kertainen ja tapaturmien ja aseettoman väkivallan peräti 33,4 kertainen.
Tästä huolimatta halutaan kiristää aselakia, julistaa lannoitteita luvanvaraisiksi ja katsotaan, että sillä voitaisiin estää Norjan kaltaisten tapahtumien toistuminen. Voi hyvä tavaton sentään.
Kuten ystäväni Facebookissa kirjoitti:"mut perustelut ei ole enää in, on paljon jännempää kun ei tarvi perustella mitää asioita millää :D" Niin todellakin vaikuttaa olevan.
Näyttäisi olevan paljon perustellumpaa määrätä alkoholi luvanvaraiseksi sillä noin 30% liikennekuolemistakin johtuu suoraan alkoholista. Entistä merkillisemmäksi asian tekee useampaan kertaa rattijuopumuksesta kiinni jääneiden määrän suuruus, vaikka lääkäreillä on hyvin tiukka velvollisuus ilmoittaa poliisille mikäli ajokyky on heikentynyt. Maallikko voisi olettaa alkoholistilla olevan tälläisen tilanteen. Sama velvollisuus lääkäreillä on muuten aseen hallussapitoluvankin kohdalla.
Hieman kärjistäen näyttääkin siltä, että alkoholin tuottamat verotulot ylittävät sen muodostamat yhteiskunnalliset haitat ja keväällä tulevien kunnallisvaalien irtopisteiden kerääminen on jo vauhdissa ja milläs niitä pisteitä paremmin saisikaan kuin palauttamalla turvallisuudentunteensa menettäneen kansan turvallisuutta. Norjassa vaan poliitikot vetivät niitä irtopisteitä kotiin oikein urakalla, kun poliisien määrää Oslossa luvattiin lisätä tapahtuneen johdosta. Suomessahan poliisien määrärahaleikkaukset ovat yhtä välttämättömiä kuin nurmikon leikkaaminen kesällä.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Vapaus sanoa vai sananvapaus
Norjassa on tapahtunut hirveitä ja hallitukselta odotetaan toimia asian suhteen.
Ensimmäisenä tietysti hallituksen tehtävänä on vakuuttaa, että lintukoto nimeltään Suomi on edelleen ilntukoto ja mitään uutta tai erityistä uhkaa ei Suomeen kohdistu. Retoriikan takana on tavoite osoittaa, että me olemme turvassa.
Ikävämpi puoli asiassa onkin se, että nämä henkilöt valehtelevat tahallaan tai ovat anteeksiantamattoman tyhmiä. Norjan kaltainen tapahtuma on mahdollinen meilläkin.
Kaikkein ikävintä näissä tapahtumissa on se, että media toimii yksittäisten häiriintyneiden henkilöiden haluamalla tavalla. Norjankin tapahtumissa ampujan antautuminen on selvä merkki siitä, että hän haluaa tulla muistetuksi ja palvotuksi oman asiansa ajana. TV:ssä esiintynyt kriisipsykologi innostui siitä, että nyt saamme motiivit selville ja voimme profiloida henkilöä. Psykologi itse ei ymmärtänyt sanoihinsa liittyvää ironiaa. Motiivi on niin selvä, kuin se vain voi olla selvä. Uskonnolliseksi kerrottu mies kokee Jumalallista voiman tunnetta tappaessaan vääräuskoisia. Tämä alkukristittyjä Jerusalemin valloituksiin ajanut ajatus on siis edelleen voimissaan. Nyt asiaa pitää vaan repostella lehdistössä ja juoksuttaa toinen toistaan turhempia "asiantuntijoita" kertoman omat näkemyksensä miten tämä olisi tai ei olisi ollut mahdollista estää. Kaikki tämä toimii tekijän haluamalla tavalla: Julkisuutta ja Jumalallinen kuolemattomuus.
Pitäisikö siis tästä olla hiljaa, kuten Markkinoiti ja Mainonta nettilehdessä kirjoitetaan?
Kyllä ja ei. Kyllä tämän asian reposteleminen on jo riittävää. Ikäviä on tapahtunut, mutta tekijän sanomisille ja motiivien esilletuominen pitäisi estää kokonaan, koska sen seurauksena on vain lisää kostonhimoa ja väärien ihmisten tuomitsemista.
Aamulehdessä oli vuoden paras pääkirjoitus, josta soisin monien ottavan oppia. Meillä todellakin ollaan nyt unohtamassa vapaus sanoa mielipiteensä - sananvapaus, ja suvaitsevaisuuden nimissä vaaditaan suvaitsemattomuutta erilaisten ajatusten esilletulon kieltämisellä. Länsimaihin on pesiytynyt ajatus, jonka mukaan vain voimassa olevan hallintomallin mukainen ajattelu on sallittua ja muut valtavirrasta poikkeavat ajatukset kiellettyä - George Orwell ja Josif Stalin nauravat huutonaurua.
Virtuaalimaailmaa halutaan suitsia, koska siellä ihmiset pystyvät anonyymeinä sanomaan mielipiteensä. Sananvapautta halutaan rajoittaa milloin milläkin keinolla ja minkäkin tapahtuman taakse piiloutuen. Tekstien moderointia vaaditaan nyt voimakkaammin kuin koskaan ennen. Kun demokratia todellisuudessa alkaa olla kaikkien saatavailla edes virtuaalimaailmassa, niin sitä halutaan rajoittaa!
Hyvät ihmiset sentään. Mikään ei demokratiassa ole sen tärkeämpää kuin sananvapaus. Samaan aikaan, kun länsimaissa kovasti arvostellaan joidenkin maiden sananvapautta ollaan sitä meillä rajoittamassa. Hommafoorumi, josta en ennen tätä tapahtumaa ollut merkittävästi tietoinen, on mainittu lähes jokaisessa nettikirjoittelussa ja sitä vaaditaan kiellettäväksi samoin kuin Perus-Suomalaisten puoluetta ja kaikki tämä vain siksi, että joku tai jotkut ovat toteuttaneet demokratian suurinta ja tärkeintä oikeutta sanavapautta.
Tässä on lainaus Aamulehden pääkirjoituksesta:
”Vastustan sitä, mitä sanot, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa se.”
Ensimmäisenä tietysti hallituksen tehtävänä on vakuuttaa, että lintukoto nimeltään Suomi on edelleen ilntukoto ja mitään uutta tai erityistä uhkaa ei Suomeen kohdistu. Retoriikan takana on tavoite osoittaa, että me olemme turvassa.
Ikävämpi puoli asiassa onkin se, että nämä henkilöt valehtelevat tahallaan tai ovat anteeksiantamattoman tyhmiä. Norjan kaltainen tapahtuma on mahdollinen meilläkin.
Kaikkein ikävintä näissä tapahtumissa on se, että media toimii yksittäisten häiriintyneiden henkilöiden haluamalla tavalla. Norjankin tapahtumissa ampujan antautuminen on selvä merkki siitä, että hän haluaa tulla muistetuksi ja palvotuksi oman asiansa ajana. TV:ssä esiintynyt kriisipsykologi innostui siitä, että nyt saamme motiivit selville ja voimme profiloida henkilöä. Psykologi itse ei ymmärtänyt sanoihinsa liittyvää ironiaa. Motiivi on niin selvä, kuin se vain voi olla selvä. Uskonnolliseksi kerrottu mies kokee Jumalallista voiman tunnetta tappaessaan vääräuskoisia. Tämä alkukristittyjä Jerusalemin valloituksiin ajanut ajatus on siis edelleen voimissaan. Nyt asiaa pitää vaan repostella lehdistössä ja juoksuttaa toinen toistaan turhempia "asiantuntijoita" kertoman omat näkemyksensä miten tämä olisi tai ei olisi ollut mahdollista estää. Kaikki tämä toimii tekijän haluamalla tavalla: Julkisuutta ja Jumalallinen kuolemattomuus.
Pitäisikö siis tästä olla hiljaa, kuten Markkinoiti ja Mainonta nettilehdessä kirjoitetaan?
Kyllä ja ei. Kyllä tämän asian reposteleminen on jo riittävää. Ikäviä on tapahtunut, mutta tekijän sanomisille ja motiivien esilletuominen pitäisi estää kokonaan, koska sen seurauksena on vain lisää kostonhimoa ja väärien ihmisten tuomitsemista.
Aamulehdessä oli vuoden paras pääkirjoitus, josta soisin monien ottavan oppia. Meillä todellakin ollaan nyt unohtamassa vapaus sanoa mielipiteensä - sananvapaus, ja suvaitsevaisuuden nimissä vaaditaan suvaitsemattomuutta erilaisten ajatusten esilletulon kieltämisellä. Länsimaihin on pesiytynyt ajatus, jonka mukaan vain voimassa olevan hallintomallin mukainen ajattelu on sallittua ja muut valtavirrasta poikkeavat ajatukset kiellettyä - George Orwell ja Josif Stalin nauravat huutonaurua.
Virtuaalimaailmaa halutaan suitsia, koska siellä ihmiset pystyvät anonyymeinä sanomaan mielipiteensä. Sananvapautta halutaan rajoittaa milloin milläkin keinolla ja minkäkin tapahtuman taakse piiloutuen. Tekstien moderointia vaaditaan nyt voimakkaammin kuin koskaan ennen. Kun demokratia todellisuudessa alkaa olla kaikkien saatavailla edes virtuaalimaailmassa, niin sitä halutaan rajoittaa!
Hyvät ihmiset sentään. Mikään ei demokratiassa ole sen tärkeämpää kuin sananvapaus. Samaan aikaan, kun länsimaissa kovasti arvostellaan joidenkin maiden sananvapautta ollaan sitä meillä rajoittamassa. Hommafoorumi, josta en ennen tätä tapahtumaa ollut merkittävästi tietoinen, on mainittu lähes jokaisessa nettikirjoittelussa ja sitä vaaditaan kiellettäväksi samoin kuin Perus-Suomalaisten puoluetta ja kaikki tämä vain siksi, että joku tai jotkut ovat toteuttaneet demokratian suurinta ja tärkeintä oikeutta sanavapautta.
Tässä on lainaus Aamulehden pääkirjoituksesta:
”Vastustan sitä, mitä sanot, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa se.”
Tämä valistusfilosofi Voltairen nimiin pantu elämänohje tuntuu nykyään unohtuvan yhä useammilta. Toisia ja toisten mielipiteitä ei haluta ensinnäkään ymmärtää ja vielä vähemmän hyväksyä, vaan ne ja niiden esittäjät nuijitaan mieluummin maan rakoon.
Mitä siis pitäisi puolustaa? Sananvapautta ja vapautta sanoa mielipiteensä ilman, että joutuu toisinajattelijoiden listalle tai tuomituksi.
Toisinajattelijoita ei pidä kieltää, vaan haastaa heidät avoimeen perustelevaan keskusteluun. Jos toisinajattelu - olkoonkin radikaalia - kielletään kokonaan, pakotetaan samalla nämä voimat kannen alle hakemaan voimaa ja purkautumistietä, joka aivan varmasti tulee silloin olemaan entistä tuhoisempaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)