Ketä aikuisten oikeasti yllätti se, että Botellón meni hulinaksi?
Kaikki tämä oli avan selvästi odotettavissa jo siitäkin syystä, että lehdistö lähti hakemaan "anonyymiä" järjestäjää ja huomauttelemaan mahdollisista seurauksista.
Minua henkilökohtaisesti eniten ihmetyttää se tapa, jolla mielestäni hyvinkin älykkäät ja muutoinkin fiksut ihmiset ovat juuttuneet merkilliseen uskontomaiseen mantraan Botellónin syyttömyydestä. "Miten Botellón voi olla syypää raiskaukseen, joka tapahtui kahden korttelin päässä?", "Alkuillasta kaikki meni vielä hyvin. Vasta myöhemmin illalla mukaan tullet alkoivat häiriköidä."
Raiskauksia ilmoitetiin poliisille kaksi, joista toinen Botellión-aluella ja toinen kauempana. Jossain kommentoitiin sitäkin, että toinen ilmoitetuista raiskauksista oli lähempänä Finncomin aluetta, mutta koska raiskaajan tuntomerkeiksi ei ilmeisesti annettu Hobittia, kääpiötä, Stormtrooperia tai Darth Waderia asialla ei ole samanlaista mielenkiintoa. Sitä paitsi raiskauksen uhrea yleisesti yhdistää se, että ovat humalassa, joten uhrihan on voinut humaltaua juuri Botellónissa.
En oikein jaksa ymmärtää näiden mantranhokijoiden jälkikäteisiä perusteluja. Mitä järkeä ja hyötyä on perustella asiaa: "Jos kaikki olisivat laittanneen roskat roskiin ja käyttäytyneet kuten kuuluu, tapahtuma olisi ollut hieno." No mutta kun kerran eivät niin tehneet!
Tai
"Ne muutamat myöhemmin tulleet häiriköt pilasivat koko jutun." Älä! Ei ole todellista! Jos kerran suurin osa paikalla olijoista oli juuri niitä sivistyneitä ja hyvin käyttäytyviä, jotka halusivat olla piknikillä, miksei tämä enemmistö laittanut häiriköitä kuriin? Ai niin mutta kun "Se ei ole minun tehtäväni. Minä huolehdin itsestäni ja minä käyttäydyn hienosti, kunpa kaikki käyttäytyisivät kuin minä."
Tällä käyttäytymisellään ihmiset oikeasti todistavat, että tulivat paikalle nauttimaan ja olettivat, jonkun muun hoitavan järjestysongelmat eli luottivat ULKOPUOLISEEN JÄRJESTÄJÄÄN.
Minun perusteluni tähän ovat hyvin yksinkertaiset, jos luonani joku alkaa rähjäämään tai ovesta tunkee ylimääräisiä, niin minä hoidan tyypit ulos tai soitan poliisin jo hiukan ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan. Jos taas olen jonkun muun luona tai tilaisuudessa, jossa joku alkaa uhittelemaan, niin toki oletan omistajan tai järjestäjän ylläpitävän järjestystä, mutta puutun asiaan vain järjestäjän niin toivoessa.
Poliisin päätös lähetä esitutkintaan Botellónin suhteen on erinomainen. Tutkinnan jälkeen saadaan selvyys siitä, oliko tilaisuudella vastuullinen järjestäjä vai ei? Toisaalta ikävänä puolena on juuri päätös siitä, että vastuullista järjestäjää ei löytynytkään, silloinhan Botellión todellakin on meidän jokaisen veronmaksajan vastuulla jokaisena päivänä.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Anarkiaa vai vastuuta
Turussa järjestettävä Botellón-tapahtuma alkaa muuttua mielenkiintoisemmaksi päivä päivältä.
Alkuviikosta Turun Sanomissa uutisoitiin siitä, että Facebookissa ryhmän perustaneet voivat joutua vastuuseen, jos maksajia joudutan jostain hakemaan. Nuoret järjestäjät väittivät kirkasotsaisesti lehdessä etteivät he ole mistään vastuussa, vaan ihmiset ovat itse toiminnastaan vastuussa. He eivät siis olisi järjestäneet yhtään mitään ja pitäähän pikkukultturellien toki saada siemailla vähän Chardonnayta puistossa omassa rauhassa.
TS:n jutun jälkeen ryhmä mystisesti hävisi FB:sta, ja järjestäjät jälleen kirkasotsaisesti sanoivat, etteivät he ainakaan nyt enää voi olla vastuusta mistää, kun kutsuakaan ei ole, niin tapahtumaakaan ei ole. Ei tsiisus, että voi olla tyhmää sakkia. Eihän sitä tapahtumaa kukaan peruuttanut, vaan ainoastaan poisti FB:stä.
Iltaan mennessä olikin jo muodostunut uusi ryhmä, jota ylläpiti tuntematon nimimerkki Vasen käsi, joka yllättäen kutsui ihmisiä aivan samanlaiseen tapahtumaan aivan samaan aikaan ja samaan paikkaan, mutta nimimerkkiähän ei voitaisi hakea oikeuden eteen vastaamaan mistään. Jotenkin huonosti valittu tuo nimimerkki "Vasen käsi", joka antaa ymmärtää kyseessä olevan vasemmistotapaamisen.
Mutta missä on vastuu? Oikeasti! Missä on vastuu?
Nuoret, jotka kaikissa puheissaan vaativat kovasti huomioimaan luonnonsuojelua ja ovat huolossaan ilmastonmuutoksesta haluavat nyt kovasti relata ja katsovat, että heillä on oikeus kokoontua puistoon ja kaikki huolehtivat omista jätteistään.
Hemmetin kaunis ajatus, mutta jo tässä vaiheessa kaikki tietävät sen, että homman voi pelastaa totaaliselta kusemislta ainoastaan kaatosade.
Kun nuorille on opetettu alaluokilta asti - sinä saat mitä sinä haluat ja kukaan ei voi sinua estää ja sinu kuuluu saada haluamasi- ollaan juuri tässä tilanteessa. Nuoret katsovat oikeuksikseen paljon enemmän kuin vastuikseen. Kukaan kutsuneista nuorista ei halua vastuuseen mistään, mitää puistossa tapahtuu: "Jokainen on vastuussa itsestään" Hemmetin hyvä ajatus, jos se toimisi kaikkialla, mutta kun ei toimi!
Samat järjestäjät ovat haluamassa: valtiolta rahaa perustukena:"1000 alkuun ois kiva ja siitä sitten indeksiin sidottuna hieman enemmän myöhemmin", asuntoja puoli-ilmaiseksi tai oikeastaan ilmaiseksi läheltä keskustaa kaikkien palvelujen vierestä ja ainakin lastenhoidon pitäisi olla ilmaista sillä Suomihan tarvitsee lapsia ja julkinen terveydenhuolto pitää saada paremmaksi, bussissa pitäisi opiskelijalippuje olla ilmaisia.
Mitä helevettiä? Vastaako yksilö itsestään vain piknikillä ja kaikesta sen jälkeisestä yksilön elämisestä vastaa joku muu? Ei se noin mene. Jos yksilö vastaa itsestään piknikillä, niin saa sitten vastata muutenkin. Kiitos siitä nyt tuli sitten oikeasti säästöjä.
Minä nimittäin en halua maksaa muiden jälkien siivoamisesta! Koska sitä ei tee kukaan muukaan. Jos tämä Botellón tapahtuman porukka tuntisi oikeasti vastuuta yhteiskunnasta ja koittaisi saada aikaan positiivista yhteisöllisyyttä, niin siellä huolehdittaisiin toistenkin aiheuttamista haitoista, mutta kun sitä ei tehdä:"Jos kaikki hoitasivat omat roskansa niin asia sujuisi, mutta en minä voi olla vastuussa toisen roskista."Kovin heppoisin perustein tämä itsekkäiden porukka asettaa samalla kaikki muut vastuuseen
Minä vaadin, että vastuuta aletaan vaatia jossitä ei kerran muuten ymmärretä ja siksi olisi aivan oikein, jos järjestäjän vastuu haettaisiin oikeusteitse ja lähetettäisiin lasku sinne minne kuuluu.
Alkuviikosta Turun Sanomissa uutisoitiin siitä, että Facebookissa ryhmän perustaneet voivat joutua vastuuseen, jos maksajia joudutan jostain hakemaan. Nuoret järjestäjät väittivät kirkasotsaisesti lehdessä etteivät he ole mistään vastuussa, vaan ihmiset ovat itse toiminnastaan vastuussa. He eivät siis olisi järjestäneet yhtään mitään ja pitäähän pikkukultturellien toki saada siemailla vähän Chardonnayta puistossa omassa rauhassa.
TS:n jutun jälkeen ryhmä mystisesti hävisi FB:sta, ja järjestäjät jälleen kirkasotsaisesti sanoivat, etteivät he ainakaan nyt enää voi olla vastuusta mistää, kun kutsuakaan ei ole, niin tapahtumaakaan ei ole. Ei tsiisus, että voi olla tyhmää sakkia. Eihän sitä tapahtumaa kukaan peruuttanut, vaan ainoastaan poisti FB:stä.
Iltaan mennessä olikin jo muodostunut uusi ryhmä, jota ylläpiti tuntematon nimimerkki Vasen käsi, joka yllättäen kutsui ihmisiä aivan samanlaiseen tapahtumaan aivan samaan aikaan ja samaan paikkaan, mutta nimimerkkiähän ei voitaisi hakea oikeuden eteen vastaamaan mistään. Jotenkin huonosti valittu tuo nimimerkki "Vasen käsi", joka antaa ymmärtää kyseessä olevan vasemmistotapaamisen.
Mutta missä on vastuu? Oikeasti! Missä on vastuu?
Nuoret, jotka kaikissa puheissaan vaativat kovasti huomioimaan luonnonsuojelua ja ovat huolossaan ilmastonmuutoksesta haluavat nyt kovasti relata ja katsovat, että heillä on oikeus kokoontua puistoon ja kaikki huolehtivat omista jätteistään.
Hemmetin kaunis ajatus, mutta jo tässä vaiheessa kaikki tietävät sen, että homman voi pelastaa totaaliselta kusemislta ainoastaan kaatosade.
Kun nuorille on opetettu alaluokilta asti - sinä saat mitä sinä haluat ja kukaan ei voi sinua estää ja sinu kuuluu saada haluamasi- ollaan juuri tässä tilanteessa. Nuoret katsovat oikeuksikseen paljon enemmän kuin vastuikseen. Kukaan kutsuneista nuorista ei halua vastuuseen mistään, mitää puistossa tapahtuu: "Jokainen on vastuussa itsestään" Hemmetin hyvä ajatus, jos se toimisi kaikkialla, mutta kun ei toimi!
Samat järjestäjät ovat haluamassa: valtiolta rahaa perustukena:"1000 alkuun ois kiva ja siitä sitten indeksiin sidottuna hieman enemmän myöhemmin", asuntoja puoli-ilmaiseksi tai oikeastaan ilmaiseksi läheltä keskustaa kaikkien palvelujen vierestä ja ainakin lastenhoidon pitäisi olla ilmaista sillä Suomihan tarvitsee lapsia ja julkinen terveydenhuolto pitää saada paremmaksi, bussissa pitäisi opiskelijalippuje olla ilmaisia.
Mitä helevettiä? Vastaako yksilö itsestään vain piknikillä ja kaikesta sen jälkeisestä yksilön elämisestä vastaa joku muu? Ei se noin mene. Jos yksilö vastaa itsestään piknikillä, niin saa sitten vastata muutenkin. Kiitos siitä nyt tuli sitten oikeasti säästöjä.
Minä nimittäin en halua maksaa muiden jälkien siivoamisesta! Koska sitä ei tee kukaan muukaan. Jos tämä Botellón tapahtuman porukka tuntisi oikeasti vastuuta yhteiskunnasta ja koittaisi saada aikaan positiivista yhteisöllisyyttä, niin siellä huolehdittaisiin toistenkin aiheuttamista haitoista, mutta kun sitä ei tehdä:"Jos kaikki hoitasivat omat roskansa niin asia sujuisi, mutta en minä voi olla vastuussa toisen roskista."Kovin heppoisin perustein tämä itsekkäiden porukka asettaa samalla kaikki muut vastuuseen
Minä vaadin, että vastuuta aletaan vaatia jossitä ei kerran muuten ymmärretä ja siksi olisi aivan oikein, jos järjestäjän vastuu haettaisiin oikeusteitse ja lähetettäisiin lasku sinne minne kuuluu.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Hinnoista ja kulttuurista
Olen ilmeisesti edelleenkin kulttuurishokissa, koska vertaan jatkuvasti perinteistä suomalaista palvelua tanskalaiseen palveluun. Ongelmalliseksi tämän tekee luonnollisesti se, että Suomessa on kovin vaikea saada hyvää palvelua ja etenkään ravintolassa siihen ei törmää kuin korkeintaan vahingossa.
Tanskassa Jönsens Böfhusissa lounasaikaankin kaikki asiakkaat otettiin vastaan ravintolaan kohteliaalla tekstillä ravintolan ovella: "Palvelemme muita asiakkaita. Odota pöytiin ohjausta tässä." Tästähän on hyötynä se, että kaikki ravintolaan tulijat varmasti huomataan eikä käy kuten itselleni taannoin Kauppatorin vieressä olevassa Fransmannissa, jossa 25 minuutin tarjoilijan odottelun jälkeen soitin ensin numeropalveluun ja pyysin yhdistämään kyseiseen ravintolaan, jossa tarjoilija vastasi puhelimeen melko nopeasti ja pyysin häntä tulemaan palvelemaan meitäkin. Tarjoilijan erityisen töykeä selitys oli se, että pöytä jossa istuimme ei kuulunut hänelle. Täytyy siis olla käsittämättömän hyvät katteet paikalla ja palkat tarjoilijoilla, jos kerran työ ei kiinnosta. 4 hengen ateria (4 pihviä, 190 g) ruokajuomineen (mukana 2 isoa olutta) maksoi Tanskassa 75 €, kun taas Fransmannissa Suomessa 150 g pihvi maksaa 20,90 eli päästään kivasti noin 100 € lukemaan, jolloin ravintolassa syöminen on Tanskassa noin 33% edullisempaa kuin Suomessa.
Pistääkö miettimään?
Minut pisti. Etenkin kun seuraavaksi päästään siihen muuhun palveluun.
Sanottakoon heti, että tällä viikolla olen saanut Turussa kerrassaan erinomaista palvelua tasan neljästi. Stockmannin elektroniikka- ja ruokaosastoilla, tutulta torimyyjältä ja Clas Olhssonilta.
Perusteellisen tympeää asiakaspalvelua useammastakin paikasta.
Tanskassa tai Ruotsissa kummassakaan emme tulleet käyneeksi ravintoloissa, joissa ei olisi ollut pöytiin ohjausta tai tarjoilija ei olisi hymyillyt ja ollut reipas tai lauttaa lukuunottamatta ollut itsepalvelua astioiden palauttamisessa. Miten hemmetissä tuo on voitu järjestää muualla, mutta ei meillä?
Se ei voi olla kiinni työntekijämaksuista sen täytyy johtua jostain muusta.
Enkä kerrassaan voi ymmärtää sitäkään, miten kaikissa julkaisuissa väitetään, että Tanska on 25% Suomea kalliimpi. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että : Polttoaine on samanhintaista, ruoka melko samanhintaista, tosin vertailua haittaa pakkauskoko, jos Suomessa ostaisi samoja pieniä pakkauksia Suomen hintataso olisi korkeampi, ravintoloiden hintataso ON Tanskassa alhaisempi ja palvelu ON moninkerroin parempaa, alkoholi on Tanskassa halvempaa.
Tämän päälle tanskalaiset myös ansaitsevat enemmän.: keskipalkka Tanskassa huitelee yli 3600€/kk. Ei ihme, että tanskalaiset ovat maailman onnellisin kansa ja onnellinen kansa ilmeisesti palveleekin paremmin.
Tanskassa Jönsens Böfhusissa lounasaikaankin kaikki asiakkaat otettiin vastaan ravintolaan kohteliaalla tekstillä ravintolan ovella: "Palvelemme muita asiakkaita. Odota pöytiin ohjausta tässä." Tästähän on hyötynä se, että kaikki ravintolaan tulijat varmasti huomataan eikä käy kuten itselleni taannoin Kauppatorin vieressä olevassa Fransmannissa, jossa 25 minuutin tarjoilijan odottelun jälkeen soitin ensin numeropalveluun ja pyysin yhdistämään kyseiseen ravintolaan, jossa tarjoilija vastasi puhelimeen melko nopeasti ja pyysin häntä tulemaan palvelemaan meitäkin. Tarjoilijan erityisen töykeä selitys oli se, että pöytä jossa istuimme ei kuulunut hänelle. Täytyy siis olla käsittämättömän hyvät katteet paikalla ja palkat tarjoilijoilla, jos kerran työ ei kiinnosta. 4 hengen ateria (4 pihviä, 190 g) ruokajuomineen (mukana 2 isoa olutta) maksoi Tanskassa 75 €, kun taas Fransmannissa Suomessa 150 g pihvi maksaa 20,90 eli päästään kivasti noin 100 € lukemaan, jolloin ravintolassa syöminen on Tanskassa noin 33% edullisempaa kuin Suomessa.
Pistääkö miettimään?
Minut pisti. Etenkin kun seuraavaksi päästään siihen muuhun palveluun.
Sanottakoon heti, että tällä viikolla olen saanut Turussa kerrassaan erinomaista palvelua tasan neljästi. Stockmannin elektroniikka- ja ruokaosastoilla, tutulta torimyyjältä ja Clas Olhssonilta.
Perusteellisen tympeää asiakaspalvelua useammastakin paikasta.
Tanskassa tai Ruotsissa kummassakaan emme tulleet käyneeksi ravintoloissa, joissa ei olisi ollut pöytiin ohjausta tai tarjoilija ei olisi hymyillyt ja ollut reipas tai lauttaa lukuunottamatta ollut itsepalvelua astioiden palauttamisessa. Miten hemmetissä tuo on voitu järjestää muualla, mutta ei meillä?
Se ei voi olla kiinni työntekijämaksuista sen täytyy johtua jostain muusta.
Enkä kerrassaan voi ymmärtää sitäkään, miten kaikissa julkaisuissa väitetään, että Tanska on 25% Suomea kalliimpi. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että : Polttoaine on samanhintaista, ruoka melko samanhintaista, tosin vertailua haittaa pakkauskoko, jos Suomessa ostaisi samoja pieniä pakkauksia Suomen hintataso olisi korkeampi, ravintoloiden hintataso ON Tanskassa alhaisempi ja palvelu ON moninkerroin parempaa, alkoholi on Tanskassa halvempaa.
Tämän päälle tanskalaiset myös ansaitsevat enemmän.: keskipalkka Tanskassa huitelee yli 3600€/kk. Ei ihme, että tanskalaiset ovat maailman onnellisin kansa ja onnellinen kansa ilmeisesti palveleekin paremmin.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Kuninkaita ja kulttuuria
Jeps. Tykkään Tanskasta sanottakoon heti alkuun, niin - niin haluavat voivat lopettaa lukemisen.
Tanskassa on vierähtänyt mukava viikko ja tanskalaiset ovat olleet juuri niin mukavia, kuin aina ennenkin. Tänään tuli jopa halpa ilta paikallisessa kuppilassa Hurup Thyssä, jossa suomalaisia kuulemma kovin harvoin, joten paikalliset tarjosivat riittävästi juotavaa ja toivottivat iloisesti tervetulleeksi toistekin.
Kulttuurin kautta ymmärrän juomien tarjoamisen oikein hyvin. Reissulla nimittäin on tullut nähdyksi useampikin nähtävyys, jonka suurimpina tukijoita on mainittu sellaiset panimot kuten Jacobsen, Tuborg ja Carlsberg! Toki tukijoita on ollut muitakin, mutta juusi Carlsbergin säätiö on ollut mukana säilyttämässä todella useaa kulttuuriperintökohdetta, kuten Fredrigsborgin linnaa ja Hanstholmin linnoitusta.
Minusta on kovin vaikea kuvitella, että Suomessa Sinebrychoff tai Hartwalla tukisivat ylipäänsä jotain kulttuuria muuten kuin myymällä "ikäänkuin olutta" muovimukeista merkillisissä teltoissa festarialueella. Ihan kuriositeettina mainittakoon, että Kööpenhaminan Tivolissa oli palautuspiste muovimukeille, josta sai lunastettua takaisin tilauksen yhteydesä maksetun pantin.
Toinen merkittävä piirre verrattuna Suomalaiseen museoon oli henkilökunnan vähyys. Fredrigsborgin linnassa, jossa tauluja on kymmenittäin ellei peräti sadoittain, vartijoita oli näkyvillä peräti 6. Taulut olivat kaikki aitoja ja ollessani oikeasti hämmästynyt taulujen aitoudesta ja kysyessäni eikö museossa pelätä taulujen vahingoittamista sain vartijalta yksiselitteisen vastauksen: Mutta nämähän ovat meidän kaikkien omaisuutta vaikka kuningatar ne omistaakin.
Niinpä niin. Kun suomalaisiin on istutettu merkillinen mistään huoltapitämätön sosiaalidemokratia, joka takaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet käyttäytyä huonosti ja tuhota yheistä omaisuutta ja tanskalaisiin taas on sisäänrakennettu kunnoitus Kuningasperhettä kohtaan on asia päivänselvä: Suomessa ei ikinä voi olla museota, jossa taulut ovat kenen tahansa koskettavissa vapaasti seinällä, koska meillä ei ole kunnoitusta toisten omaisuuteen saati yhteiseen omaisuuteen. Meillä kun ihan OAJ:n asiantuntijan mukaan huonokäyttäytyminen on luovuuden ilmentymistä.
Kaikella kunnoituksella miten ihmeessä satoja vuosia vanhojen taulujen turmeleminen voisi osoittaa luovuutta?
Kuten Ruotsin kuninkaasta olemme voineet päätellä, kansan mielestä kuningas ei saa mennä matkallaan strippiklubiin, vaikka kaikki muut miehet sinne oikeasti haluaisivat mennä. Kuninkaallisilta odotetaan nykyään sekä tavallisen kansan kohtaamista, että kuninkaallisuutta. Näiltä osin kuningas ei siis ole tavallinen kansanmies. Mutta eikö kuningas tosiaankaan saa tehdä mitä KUNINGAS haluaa? Keskiajalla kuninkaan arvostelijat mestattiin! Ajatella sopii monellako toimittajalla vielä olisi pää harteillaan, jos keskiaikaiset säännöt olisivat voimassa. Mutta ehkä Ruotsin Kuningas vain on lukenut OAJ:n asiantuntijan lausunnon huonosta käyttäytymisestä ja osoittaa vaan suurta luovuutta.
Yhtä kaikki, sekä Ruotsissa että Tanskassa museoissa olevat tavarat saavat olla rauhassa ilkivallalta ja kaikkien edullisesti saavutettavissa kiitos kulttuuria tukevien mesenaattien.
Mesenaatteja ei Suomessa juuri ole, mutta ei vielä tätä kirjoittaessani ole hallitustakaan... Näistä valtiomuodoista kulttuurin harrastajana ja kulttuuria sivistyksen tason mittarina pitävänä valitsisin Suomeenkin kuningaskunnan.
Tanskassa on vierähtänyt mukava viikko ja tanskalaiset ovat olleet juuri niin mukavia, kuin aina ennenkin. Tänään tuli jopa halpa ilta paikallisessa kuppilassa Hurup Thyssä, jossa suomalaisia kuulemma kovin harvoin, joten paikalliset tarjosivat riittävästi juotavaa ja toivottivat iloisesti tervetulleeksi toistekin.
Kulttuurin kautta ymmärrän juomien tarjoamisen oikein hyvin. Reissulla nimittäin on tullut nähdyksi useampikin nähtävyys, jonka suurimpina tukijoita on mainittu sellaiset panimot kuten Jacobsen, Tuborg ja Carlsberg! Toki tukijoita on ollut muitakin, mutta juusi Carlsbergin säätiö on ollut mukana säilyttämässä todella useaa kulttuuriperintökohdetta, kuten Fredrigsborgin linnaa ja Hanstholmin linnoitusta.
Minusta on kovin vaikea kuvitella, että Suomessa Sinebrychoff tai Hartwalla tukisivat ylipäänsä jotain kulttuuria muuten kuin myymällä "ikäänkuin olutta" muovimukeista merkillisissä teltoissa festarialueella. Ihan kuriositeettina mainittakoon, että Kööpenhaminan Tivolissa oli palautuspiste muovimukeille, josta sai lunastettua takaisin tilauksen yhteydesä maksetun pantin.
Toinen merkittävä piirre verrattuna Suomalaiseen museoon oli henkilökunnan vähyys. Fredrigsborgin linnassa, jossa tauluja on kymmenittäin ellei peräti sadoittain, vartijoita oli näkyvillä peräti 6. Taulut olivat kaikki aitoja ja ollessani oikeasti hämmästynyt taulujen aitoudesta ja kysyessäni eikö museossa pelätä taulujen vahingoittamista sain vartijalta yksiselitteisen vastauksen: Mutta nämähän ovat meidän kaikkien omaisuutta vaikka kuningatar ne omistaakin.
Niinpä niin. Kun suomalaisiin on istutettu merkillinen mistään huoltapitämätön sosiaalidemokratia, joka takaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet käyttäytyä huonosti ja tuhota yheistä omaisuutta ja tanskalaisiin taas on sisäänrakennettu kunnoitus Kuningasperhettä kohtaan on asia päivänselvä: Suomessa ei ikinä voi olla museota, jossa taulut ovat kenen tahansa koskettavissa vapaasti seinällä, koska meillä ei ole kunnoitusta toisten omaisuuteen saati yhteiseen omaisuuteen. Meillä kun ihan OAJ:n asiantuntijan mukaan huonokäyttäytyminen on luovuuden ilmentymistä.
Kaikella kunnoituksella miten ihmeessä satoja vuosia vanhojen taulujen turmeleminen voisi osoittaa luovuutta?
Kuten Ruotsin kuninkaasta olemme voineet päätellä, kansan mielestä kuningas ei saa mennä matkallaan strippiklubiin, vaikka kaikki muut miehet sinne oikeasti haluaisivat mennä. Kuninkaallisilta odotetaan nykyään sekä tavallisen kansan kohtaamista, että kuninkaallisuutta. Näiltä osin kuningas ei siis ole tavallinen kansanmies. Mutta eikö kuningas tosiaankaan saa tehdä mitä KUNINGAS haluaa? Keskiajalla kuninkaan arvostelijat mestattiin! Ajatella sopii monellako toimittajalla vielä olisi pää harteillaan, jos keskiaikaiset säännöt olisivat voimassa. Mutta ehkä Ruotsin Kuningas vain on lukenut OAJ:n asiantuntijan lausunnon huonosta käyttäytymisestä ja osoittaa vaan suurta luovuutta.
Yhtä kaikki, sekä Ruotsissa että Tanskassa museoissa olevat tavarat saavat olla rauhassa ilkivallalta ja kaikkien edullisesti saavutettavissa kiitos kulttuuria tukevien mesenaattien.
Mesenaatteja ei Suomessa juuri ole, mutta ei vielä tätä kirjoittaessani ole hallitustakaan... Näistä valtiomuodoista kulttuurin harrastajana ja kulttuuria sivistyksen tason mittarina pitävänä valitsisin Suomeenkin kuningaskunnan.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Tivoli vs. Linnanmäki
Seppo Räty totesi Saksan olevan paska maa, joten ei siitä sen enempää siirrytään siis Tanskaan, joka on mukava maa.
Tanskassa matkaileminen on kerrassaan mieltä rentouttavaa ja hienoa. Maa on hintatasoltaan peräti kohtuullinen, ettenkö väittäisi edullinen. Ruokailu ravintoloissa on hinnaltaan selvästi koto Suomea edullisempaa ja olut on suorastaan halpaa. Mikäs siis matkaillessa.
Muutamaan asiaan välttämättä kiinnittää huomiota lomailun ulkopuoleltakin, joita jää edellisten asioiden lisäksi kaipaamaan matkalta palattuaan.
Ensinnäkin palvelu ravintoloissa ja yleensäkin kaikkialla. Tanskassa palvellaan Suomessa ei.
Eilen iltasella, kun tutustuttiin upeaan Fredriksborgin linnan barokkipuutarhaan, tuli piipahdetua pieneen kahvilaan linnan lähellä. Iltapäivällä oli satanut ja ulkona olevat penkit olivat märkiä eikä ravintolassa ollut edes perinteistä kahvia valmiina, kun paikalle pälähtää Suomalaisia turisteja. Esitänpä tähän vaiheeseen kysymyksen, jota kaikki voivat pohtia mielessään: Mistä Suomesta löytyisi ravintola, josta tarjoilija tulee ulos pyyhkimään pöydän ja tuolit sekä keittää uutta kahvia asiakkailleen? Juu en minäkään keksinyt yhtään.
Toiseksi siisteys: Tanska on käsittämättömän siisti maa Suomeen verrattuna. Kööpenhaminassa on puhdasta niin kaduilla kuin kuppiloissa. Minkä tahansa ravintolan, kaupan, turistinähtävyyven WC-on todellakin puhdas, siivottu eikä haiseva läävä, kuten useimmissa Suomalaisissa vastaavissa paikoissa.
Ehkä Tanskalaiset maailman onnellisimpana kansana ovat huomanneet, että hyvä palvelu ja puhtaat paikat tuovat tytyväisiä turisteja paremmin kuin Helsingin ynseys liitettynä epäsiisteyteen ja korkeisiin hintoihin.
Mutta todellisen vaikutuksen teki Kööpenhaminan Tivoli. Toki siitä on melkoisesti aikaa kun vimeksi olen siellä viraillut ja voisi ajatella ajan kultaavan muistot, mutta todellisuus ylitti kaikki muistot. Tivoli oli todella upea paikka, joka oli aivan käsittämättömän SIISTI ja hintatasoltaan EDULLINEN verrattuna Linnanmäkeen.
Yrittäkääpä kuvitella Linnamäki siistinä paikkana, jossa vhintään puolet vierailijoista on aikuisia, jotka eivät ole humalassa örveltämässä tai nuoria, jotka eivät huuda, juokse ja solvaa toisiaan, vaan olvat pitämässä hauskaa ja juttelevat pienissä porukoissa hyvin käyttäytyen.
Ja tosiaan siisteys... Linnanmäki, eikä mikään muukaan paikka Suomessa, jossa vierailee tuhansia ihmisiä, ole koskaan ollut yhtä siisti kuin Tivoli. Siellä ei todellakaan ollut mukeja tai pikaruoan käärepapereita pitkin ja poikin. Ei, koska kaikki, myös nuoret, laittoivat ne roskiin.
Miksi? Äkkiä olettaisin, että joku oli opettanut sen heille ja olisi huonoa käytöstä olla tekemättä niin.
Mistä päästään viimeisimpään OAJ:n omituisuuteen. OAJ:n asiantuntijan mielestä huonokäytös oppitunneilla osoittaa luovuutta. Toivoisin mokoman muka asiantuntijan tulevan joskus kouluun katsomaan kuinka luovia nämä huonosti käyttäytyvät luovat oppilaat ovat. Jos tuo väite luovuudesta olisi totta, niin olettaisin Suomen koulujärjestelmästä löytyvät kerrassaan loistavia luovia ihmisä ratkaisemaan niin Nokian, kuin Kreikankin ongelmat, mutta kun ei.
Sori vaan. Luotan enemmän siihen, että kaveri, joka osaa siivota Tivolissa omat jälkensä, osaa tehdä asoita paremmin ja olla luovempi kuin Linnanmäellä roskastava ja koulussa huonostikäyttäytyvä kaveri.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Konsensuksesta kansanvaltaan
Mielenkiintoisen vaalikevään mielenkiintoisin tapahtuma ei ollutkaan vaalitulos, vaan 1.6. tapahtunut hallitusneuvottelujen väitetty kariutuminen.
Suomi on siis palaamassa konsensuksen aikakaudesta edustuksellisen demokratian korkeimpaan olemukseen eli kansanvaltaan ---- vai onko?
Perussuomalaisten menestys oli gallupitkin huomioiden merkittävän suuri, vihreiden ja keskustan häviö taas ei. Asiantuntijat ovat kovasti ohittaneet tämän paketin tärkeimmän palikan eli vasemmistopuolueiden SDP:n ja vasemmistoliiton torjuntavoiton. Kun suuri osa lehtien asiantuntijoista suureen ääneen kuulutti vasemmiston olevan kokonaan mennyttä aikaa, tapahtui lähes biblikaalinen ihme ja SDP sekä vasemmistoliitto menestyivät. Harmin paikka, voisi joku sanoa, mutta asiassa lepää itseasiassa mielenkiintoinen matematiikan siemen.
Suomeen on kovasti puuhattu äänikynnystä, joka olisi turvannut isojen puolueinen konsensuksen säilymisen hamaan tulevaisuuteen. Äänikynnyksen murtamiseen oltaisiin tarvittu vähintään Timo Soinin kaltaista messiaalista ilemstystä, hei hetkinen sellainenhan tuli, joka laittaa tämän ajatuksen hyllylle seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Nyt kun äänikynnystä ei ole, pelotellaan kansalaisia uusilla vaaleilla siksi, ettei hallitusta ole saatu valituksi pariin viikkoon.
Oho. Suomessa on siis tilanne, joka oli aivan normaalia vuosikymmeniä presidentti Kekkosen aikaan, jolloin ainakin Keskustan mukaan kaikki oli paremmin.
Taannoin hallituksen keskimäärinen ikä taisi olla siinä 14 kk paikkeilla ja sitten tuli konsensus. Käsittämätön termi, jolla kaikista puolueista tehtiin toiminnallisesti samanlaisia mutta entisen retoriikan säilyttäen. Suomessa alkoi aika, jolloin puolueet vaaleihin mennessään lupasivat yhtä ja vaalien jälkeen konsensuksen jumalan edessä toteuttivat jotain aivan muuta. Kansalaisille nämä konsensuksen ylipapit saarnasivat tämän olevan hyödyllistä, tasapuolista ja oikeudenmukaista. Keskiajan lopulla katolisen kirkon papiston julistaman konsensus johti rahojen loppumiseen hallinnosta omanhyväisen tuoton tavoittelun takia ja kirkon puhdisti Lutherin aloittama uskonpuhdistus. Onko politiikassa nyt käymässä niin, että Soinin johtama konsensuksenpuhdistus muutta Suomessa vallitsevan polittiisen järjestelmän oikeasi edustukselliseksi demokratiaksi, jossa konsensus on havaittu vääjäämättömästi ongelmalliseksi, epätasa-arvoiseksi ja syrjäyttäväksi rahaa tuhlaavaksi molokiksi jonka kita ei koskaan täyty?
Neljän vuoden päässä odottavia uusia vaaleja odotellessa
Suomi on siis palaamassa konsensuksen aikakaudesta edustuksellisen demokratian korkeimpaan olemukseen eli kansanvaltaan ---- vai onko?
Perussuomalaisten menestys oli gallupitkin huomioiden merkittävän suuri, vihreiden ja keskustan häviö taas ei. Asiantuntijat ovat kovasti ohittaneet tämän paketin tärkeimmän palikan eli vasemmistopuolueiden SDP:n ja vasemmistoliiton torjuntavoiton. Kun suuri osa lehtien asiantuntijoista suureen ääneen kuulutti vasemmiston olevan kokonaan mennyttä aikaa, tapahtui lähes biblikaalinen ihme ja SDP sekä vasemmistoliitto menestyivät. Harmin paikka, voisi joku sanoa, mutta asiassa lepää itseasiassa mielenkiintoinen matematiikan siemen.
Suomeen on kovasti puuhattu äänikynnystä, joka olisi turvannut isojen puolueinen konsensuksen säilymisen hamaan tulevaisuuteen. Äänikynnyksen murtamiseen oltaisiin tarvittu vähintään Timo Soinin kaltaista messiaalista ilemstystä, hei hetkinen sellainenhan tuli, joka laittaa tämän ajatuksen hyllylle seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Nyt kun äänikynnystä ei ole, pelotellaan kansalaisia uusilla vaaleilla siksi, ettei hallitusta ole saatu valituksi pariin viikkoon.
Oho. Suomessa on siis tilanne, joka oli aivan normaalia vuosikymmeniä presidentti Kekkosen aikaan, jolloin ainakin Keskustan mukaan kaikki oli paremmin.
Taannoin hallituksen keskimäärinen ikä taisi olla siinä 14 kk paikkeilla ja sitten tuli konsensus. Käsittämätön termi, jolla kaikista puolueista tehtiin toiminnallisesti samanlaisia mutta entisen retoriikan säilyttäen. Suomessa alkoi aika, jolloin puolueet vaaleihin mennessään lupasivat yhtä ja vaalien jälkeen konsensuksen jumalan edessä toteuttivat jotain aivan muuta. Kansalaisille nämä konsensuksen ylipapit saarnasivat tämän olevan hyödyllistä, tasapuolista ja oikeudenmukaista. Keskiajan lopulla katolisen kirkon papiston julistaman konsensus johti rahojen loppumiseen hallinnosta omanhyväisen tuoton tavoittelun takia ja kirkon puhdisti Lutherin aloittama uskonpuhdistus. Onko politiikassa nyt käymässä niin, että Soinin johtama konsensuksenpuhdistus muutta Suomessa vallitsevan polittiisen järjestelmän oikeasi edustukselliseksi demokratiaksi, jossa konsensus on havaittu vääjäämättömästi ongelmalliseksi, epätasa-arvoiseksi ja syrjäyttäväksi rahaa tuhlaavaksi molokiksi jonka kita ei koskaan täyty?
Neljän vuoden päässä odottavia uusia vaaleja odotellessa
lauantai 28. toukokuuta 2011
Koulutusta ja politiikkaa
Koulujen lukukausi alkaa taas olla lopuillaan ja valmistuneet juhlivat valmistumistaan ja opettajat edellisen lisäksi myös omaa lomalle pääsemistään.
Mielenkiintoiseksi tulevan lukuvuoden tekee se, että hallitusta tai hallitusohjelmaa ei vielä ole. On vasta neuvotteluja ja jostain vuotaneita leikkauslistoja. Laikkauslistat ovat jo niin jokapäiväinen uutinen, että siihen tuskin kukaan enää kiinnittää sen kummempaa huomiota ja niitä varmaan vastustetaankin lähinnä vain periaatteesta.
Tänään radio yle 1:ltä tuli keskusteluohjelma, jossa pohdittiin koulutuksen asemaa ja arvostetaanko koulutusta ja tutkintoa Suomessa jo liikaa. Kysymys oli erinomainen, mutta ihmetyttämään kovasti jäi keskustelun vaisuus. Kukaan ei oikeasti ottanut asiaan mitään varsinaista kantaa. Raadin opiskelijajäsenestä oli hienoa, että voi opiskella useaman tutkinnon ja siinä samalla tehdä töitä yllättäen yliopiston tutkijana. 99% ohjelmaan soittaneista oli eläkeikäisiä ja naisia, joille elinikäinen ja eläkkeellä kieleten oppiminen on erittäin tärkeää koska se tekee matkustamisesta mukavampaa. Näin varmasti on, mutta mikähän on tuollaisen opiskelun ja tuollaisten tutkintojen varsinainen kansantaloudellinen hyöty? Anteeksi nyt vaan, mutta se taitaa olla aika pieni.
Meihin kaikkiin Suomalaisiin on iskostettu 50-luvun fraasi : Ei oppi ojaan kaada ja opiskelemalla saat paremman työpaikan ja arvostetumman aseman yhteiskunnassa. Ihan jees paitsi, että olemme vuodessa 2011.
Lipposen hallitus iski Suomea kovemmin kuin kukaan olisi koskaan osannut odottaa. Silloin linjattiin, että 85% Suomalaisista pitää olla korkeakoulutettuja. No päästäisiin siihen silläkin, että nimetään kaikki peruskoulun jälkeiset oppilaitokset alimmaksi korkea-asteeksi tai esikorkeakouluiksi.
Linjauksen suurin isku luonnollisesti on se, että ylikoulutuksesta tehdään sääntö eikä poikkeus. Kun jokaista paikkaa on hakemassa kymmenittäin ellei sadoittain korkeakoulutettuja ihmisiä, niin miten ihmeessä tehdään valinta, kun kaikki ovat yhtä päteviä? Arpomallako? Valitaanko haastatteluun ne, joilla on Suomen MM-mitalin kunniaksi poskeen maalattu Suomen lippu?
Millä ihmeellä taataan myös osaaminen?
Lääkärikoulutusta supistettiin rajusti lääkäriliiton omasta toivomuksesta. Yhdistyspoliittisesti täydellinen ratkaisu, koska sillä saatiin järjestettyä kätevästi pula lääkäreistä ja lääkäreiden palkat nostettua merkittävän hyvälle tasolle ja samalla vielä nostettiin lääkäreiden omaa profiilia lähes täydelliseksi suunnitellulla lakolla. Onnitelen vilpittömästi.
Otetaanpa verrokiksi toinen saman pääsopijajärjestön toinen liitto - opettajat. Kun opettajankoulutusta yritetään vähentää karsimalla jokin koulutuspaikoista, liitto iskee tätä lopettamista vastaan markkinoimalla lopettamisen huonoksi ajatukseksi. Yhdistyspoliittisesti PR-puolella opettajat eivät osaa asiaa lähimainkaan lääkäreiden osaamistasolla. Kesälomat ovat juuri alkamassa ja kaikki tuntevat suurta kateutta opettajien kesälomia kohtaan. Opettajia valmistuu jo nyt järjestöpoliittisesti katsottuna liikaa ja vuosittaisesta opetustuntien vaihtelusta johtuva ansiotason muutos erilaista opetusvelvollisuuksista puhumattakaan pitäisi olla ykkösenä keskusteluissa samoin lomautukset tai ryhmä koon kasvattaminen, joilla työnantaja ottaa juuri opettajilta kaikkein helpoimmin takaisin ensin antamansa palkankorotuksen.
Vikaa on myös lainsäädäntötasolla. On täysin käsittämätöntä, että ensin esiopetukseen määritellään pätevyysvaatimukseksi kasvatustieteen kandidaatintutkinto ja annetaan työtä kauan tehneille sosionomeille tai sosiaalikasvattajille vain äärimmäisen lyhyt aika tai hankala reitti pätevöityä uuden hienon vaatimuksen mukaiseksi esiopettajaksi . Seurauksena on pula lastentarhanopettajista. Ai miksikö? No tietenkin siksi, että kandidaatin tutkinnon voi täydentää maisterin tutkinnoksi ja saada pätevyyden luokanopettajaksi, joilla on juuri tuo muiden kadehtima pitkä kesäloma ja tuo täydentäimen käy helpommin kuin sosionomi AMK tutkinnon täydentäminen esiopettajksi.
Lastentarhanopettajalle tulee muutenkin ikävä isku realismista eteen, kun siirrytään yliopiston pedagogisten opintojen penkiltä lastentarhaan pienten lasten ryhmään siistimään kakkavaippoja ja avustamaan ruokailussa. Oikeasti tarvitaanko meillä maisteri ihan joka ikiseen työhön vai olisiko Suomella oikeasti tarkan harkinnan paikka siitä mitkä ovat todellisia vaatimuksia tiettyihin tehtäviin.
Eihän tässä muuten mikään ihmetyttäisi, mutta kun samaan aikaan toisaalla ihmetellään miksi opiskelijat eivät siirry työelämään nopeammin...
Mielenkiintoiseksi tulevan lukuvuoden tekee se, että hallitusta tai hallitusohjelmaa ei vielä ole. On vasta neuvotteluja ja jostain vuotaneita leikkauslistoja. Laikkauslistat ovat jo niin jokapäiväinen uutinen, että siihen tuskin kukaan enää kiinnittää sen kummempaa huomiota ja niitä varmaan vastustetaankin lähinnä vain periaatteesta.
Tänään radio yle 1:ltä tuli keskusteluohjelma, jossa pohdittiin koulutuksen asemaa ja arvostetaanko koulutusta ja tutkintoa Suomessa jo liikaa. Kysymys oli erinomainen, mutta ihmetyttämään kovasti jäi keskustelun vaisuus. Kukaan ei oikeasti ottanut asiaan mitään varsinaista kantaa. Raadin opiskelijajäsenestä oli hienoa, että voi opiskella useaman tutkinnon ja siinä samalla tehdä töitä yllättäen yliopiston tutkijana. 99% ohjelmaan soittaneista oli eläkeikäisiä ja naisia, joille elinikäinen ja eläkkeellä kieleten oppiminen on erittäin tärkeää koska se tekee matkustamisesta mukavampaa. Näin varmasti on, mutta mikähän on tuollaisen opiskelun ja tuollaisten tutkintojen varsinainen kansantaloudellinen hyöty? Anteeksi nyt vaan, mutta se taitaa olla aika pieni.
Meihin kaikkiin Suomalaisiin on iskostettu 50-luvun fraasi : Ei oppi ojaan kaada ja opiskelemalla saat paremman työpaikan ja arvostetumman aseman yhteiskunnassa. Ihan jees paitsi, että olemme vuodessa 2011.
Lipposen hallitus iski Suomea kovemmin kuin kukaan olisi koskaan osannut odottaa. Silloin linjattiin, että 85% Suomalaisista pitää olla korkeakoulutettuja. No päästäisiin siihen silläkin, että nimetään kaikki peruskoulun jälkeiset oppilaitokset alimmaksi korkea-asteeksi tai esikorkeakouluiksi.
Linjauksen suurin isku luonnollisesti on se, että ylikoulutuksesta tehdään sääntö eikä poikkeus. Kun jokaista paikkaa on hakemassa kymmenittäin ellei sadoittain korkeakoulutettuja ihmisiä, niin miten ihmeessä tehdään valinta, kun kaikki ovat yhtä päteviä? Arpomallako? Valitaanko haastatteluun ne, joilla on Suomen MM-mitalin kunniaksi poskeen maalattu Suomen lippu?
Millä ihmeellä taataan myös osaaminen?
Lääkärikoulutusta supistettiin rajusti lääkäriliiton omasta toivomuksesta. Yhdistyspoliittisesti täydellinen ratkaisu, koska sillä saatiin järjestettyä kätevästi pula lääkäreistä ja lääkäreiden palkat nostettua merkittävän hyvälle tasolle ja samalla vielä nostettiin lääkäreiden omaa profiilia lähes täydelliseksi suunnitellulla lakolla. Onnitelen vilpittömästi.
Otetaanpa verrokiksi toinen saman pääsopijajärjestön toinen liitto - opettajat. Kun opettajankoulutusta yritetään vähentää karsimalla jokin koulutuspaikoista, liitto iskee tätä lopettamista vastaan markkinoimalla lopettamisen huonoksi ajatukseksi. Yhdistyspoliittisesti PR-puolella opettajat eivät osaa asiaa lähimainkaan lääkäreiden osaamistasolla. Kesälomat ovat juuri alkamassa ja kaikki tuntevat suurta kateutta opettajien kesälomia kohtaan. Opettajia valmistuu jo nyt järjestöpoliittisesti katsottuna liikaa ja vuosittaisesta opetustuntien vaihtelusta johtuva ansiotason muutos erilaista opetusvelvollisuuksista puhumattakaan pitäisi olla ykkösenä keskusteluissa samoin lomautukset tai ryhmä koon kasvattaminen, joilla työnantaja ottaa juuri opettajilta kaikkein helpoimmin takaisin ensin antamansa palkankorotuksen.
Vikaa on myös lainsäädäntötasolla. On täysin käsittämätöntä, että ensin esiopetukseen määritellään pätevyysvaatimukseksi kasvatustieteen kandidaatintutkinto ja annetaan työtä kauan tehneille sosionomeille tai sosiaalikasvattajille vain äärimmäisen lyhyt aika tai hankala reitti pätevöityä uuden hienon vaatimuksen mukaiseksi esiopettajaksi . Seurauksena on pula lastentarhanopettajista. Ai miksikö? No tietenkin siksi, että kandidaatin tutkinnon voi täydentää maisterin tutkinnoksi ja saada pätevyyden luokanopettajaksi, joilla on juuri tuo muiden kadehtima pitkä kesäloma ja tuo täydentäimen käy helpommin kuin sosionomi AMK tutkinnon täydentäminen esiopettajksi.
Lastentarhanopettajalle tulee muutenkin ikävä isku realismista eteen, kun siirrytään yliopiston pedagogisten opintojen penkiltä lastentarhaan pienten lasten ryhmään siistimään kakkavaippoja ja avustamaan ruokailussa. Oikeasti tarvitaanko meillä maisteri ihan joka ikiseen työhön vai olisiko Suomella oikeasti tarkan harkinnan paikka siitä mitkä ovat todellisia vaatimuksia tiettyihin tehtäviin.
Eihän tässä muuten mikään ihmetyttäisi, mutta kun samaan aikaan toisaalla ihmetellään miksi opiskelijat eivät siirry työelämään nopeammin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)