Mielenkiintoinen veijari tuo meidän kaikkien yhteinen naamakirja, kun tekee meistä sosiaalisia ja vie yksityisyyden.
Mutta hetkinen....eikös facebook juuri olekin sosiaalinen media ja sosiaalistumisessa vähän niinkuin väkisin yksityisyys on vähempää. Onhan se kauheaa, kun sosiaalisessa mediassa ei voi olla kansalliseen tapaan sulkeutuneesti sosiaalinen; Mitä ihmettä mun asiat sulle kuuluu - miks kukaan ei ole kiinnostunut minusta - mitäs sä siinä töllötät - eiks toi nyt huomaa mun uusia vaatteita...
Suomen, hyvin rajoittunut ja vaatimaton, keltainen lehdistö yrittää parhaansa nostaakseen säännöllisin väliajoin huomion keskipisteeksi yksityisyyden menettämisen netissä ja facebookissa.
Sinällään mielenkiintoista, että tästä ollaan kovin huolestuneita etenkin, kun FB:n asetukset saa kirsitettyä hyvinkin tiukille, mutta kauppojen bonuskorttien, jollaisia meillä suomalaisilla kyllä riittää taskuissa, ostotietojen tallentamisen estäminen on paljon vaikeampaa. Kun merkkaat ostoksesi omalle bonuskortillesi ja sitten suoritat maksun pankkikortilla kaupan koneet rekisteröivät tietosi mainosten täsmäsuuntaamista varten. Mutta tämähän ei ole mittään verrattuna suureen ylikansalliseen FB:hen, jonka asetuksia voit itse säätää.
Mutta mikä on saanut FB:n muodostumaan möröksi? Sekö, että siellä ihmiset oikeasti epäsuomalaiseen tapaan jakavat ajatuksia toistensa kanssa ja suomalaisistakin on löytynyt aivan uudenlaisia humoristisia piirteitä ja jopa itselleen nauramisen taito on näyttäytynyt.
Kiinassa rajoitetaan sosiaalista mediaa aivan eri tavalla kuin meillä, mutta meillä voidaan "ison veljen" ajatella olleen ovelampi. Samalla, kun valvovaa silmää Kiinassa arvostellaan vapauden rajoittamisesta suureen ääneen on meillä saatu aikaan kansalaisten vaatimuksia tiukemman netin valvomisen suhteen. Meillä siis halutaan liikkua Kiinan suuntaan vai? No teollisuuslaitoksethan ovat jo pidempään olleet liikkeellä Kiinan suuntaan, joten ei sittenkään mitään uutta.
FB:n ongelmat tuntuvat koskevan vain erityisesti niitä ongelmia hakevia tai sitten näkeviä. Juttuja siitä, kuinka pomon arvostelu on tuottanut potkut, chattaaminen nuorten tyttöjen kanssa on tuottanut vaikeuksia toiselle ja nostanut jonkun nuoren tytön siihen tiettyyn 15-minuutin kuuluisuuteen viliseen lehdistössä.
Lehdistö onkin joutunut tilanteeseen, jossa sosiaalisen median voittaaessaan voitto on välttämättä Pyrroksen voitto. Jos sosiaalinen media, iltapäivälehtien keskustelupalstoja myöten, lakkaisi olemasta lehdet joutuisivat oikeasti jälleen tekemään valintoja juttujensa suhteen ja ennen kaikkea toimittajat joutuisivat tekemään toimittajan työnsä muualla kuin päätteen ääressä sosiaalista mediaa lukien.
Lienee syytä kiristää vielä hieman FB:n asetuksia, mutta sitten muut kaverini eivät enää voisikaan laittaa FB:n päivityksiin paikkaa, jossa ovat minut juuri nähneet, minun ja muiden näkyville. Onhan se kiva jälkikäteen käydä katsomassa missä kaverit ovat minut nähneet ja antaahan se hiipumassa oleville julkimoille ehtymättömän julkisuuden lähteen, kun ensin lähettävät itse kaverin kännyllä merkinnän missä ovat omaan FB-profiiliinsa, jotta sitten sopivan 365 aamua lehden toimittajan seuraavan aamun kysymykseen rankasta juhlinnasta voivat iloisesti purnata yksityisyyden menetyksestä...
lauantai 21. elokuuta 2010
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Kikkelis kokkelis
Jaska Jokusta lainatakseni: "Voi hyvä tavaton!"
Suomi on ikäväkseni vaarallisesti luisumassa yhä enemmän samaan merkilliseen kaksinaismoralismiin kuin USA. Meillä mahdollisesti päästään kenties vieläkin omituisempaan lopputulokseen, sillä uskonollisuus ei ole se, joka ohjaa kaksinaismoralismia vaan yleinen omituinen "minun käsitykseni on sinun käsitystäsi tärkeämpi" ryhmä.
Esimerkkejä tästä alkaa olla jo niin, että fiksumpia hirvittää ja taivastelijoiden paratiisi on löytynyt, kun kuka tahansa voi lähettää keltaiselle lehdistölle oman kuvansa ja kukas se riettauksia ympärillään näkee ellei taivastelija, jonka elämän tehtävänä ilmeisesi on nähdä rivouksia paikassa, jossa niitä kukaan muu ei vielä olekaan huomannut.
Kuopiossa asuntomessuilla oli kikkeliään näyttävä mammutti ja yllättäen Rauman pitsiviikoilla oli pitsistä nyplätty penis. Jälkimmäinen tosin määriteltiin nykytaiteeksi ja saa kehuja, kun taas mammutti oli lasten houkuttimeksi tuotu veistos, joka ilmeisesti ei sittenkään ollut taidetta.
Tästähän äkisti saa sellaisen käsityksen, että sukupuolielimien näyttäminen ja kuvaaminen on rajoja murtavaa ja uskaliasta. Tosin tämä rajojen murtaminen on tehty ilmeisimminkin jo todella kauan sitten, mikäli arkeologeja on uskominen.
Toisaalta voi toki käydä niinkin, että taidekin on liian rohkeaa esitetäväksi julkisesti sisätiloissa, mutta toisaalta samasta lähtökohdasta alkanut taide voi olla juuri eksentrisen rohkeaa, jotta sitä voitasiin ulkoiluttaa.
Mutta miten ihmeessä joillekin voi olla lähes pakkomielteenä nähdä siveettömyyksiä kaikkialla. Eivätkö juuri tälläiset ihmiset joutaisi edes avohoitoon, koska normaalien terveiden ihmisten, joille myös sukupuolisuus on NORMAALIA, mieleen moiset asiat eivät edes tulisi.
Yhteiskuntaa väitetään seksistyneeksi ja mikäs ihme se on, kun seksillä ja kaikilla siihen liittyvillä asioilla ja myös kaikilla siihen liittymättömillä asioilla voidaan ja pääasiassa vain pyritään painostamaan ja esittämään ihmisiä huonossa valossa.
Tuskin kukaan muuten väittää 13 lapsen isää seksiaddiktiksi tai kieroutuneeksi henkilöksi, mutta kovin on epätodennäköistä, että suvunjatkamista olisi harrastettu vain 13 kertaa. Pukeutumisessa ihmisiä arvostellaan siitä, että tavalliset tallaajat pukeutuvat liian paljastavaksi, mutta linnan itsenäisyyspäivän kutsuilla kovastikin paljastavaa selkää tai kaula-aukkoa kehutaan rohkeaksi ja upeaksi valinnaksi. Itsenäisyyspäivän pukeutuminen nousee aivan uuteen tarkasteluun, kun siihen liitetään kohu eduskunnassa työskentelevien miesten "hissikatseista."
Kun kaikki naistenlehdet pursuavat erilaisia parisuhteen piristysoppaita ja ohjeita siitä, kuinka olla rohkeasti seksikäs, nousee kaksinaismoralismi aivan uusiin sfääreihin. Kun "Audimies" kehui naista omalla tavallaan naistenlehdessä, kyseinen lehti aloitti kampanjan miehen erottamiseksi, joka myös onnistui. Kun samainen lehti lähtee tekemään juttua 15 hyvää syytä harrastaa seksiä (no 29/2010), ilkkuu kaksinaismoralismi tervettä järkeä ja yleisiä hyviä tapoja tavalla, joita ei voisi edes kuvitella olevan.
Kaksinaismoralismi on ihottavaa ja vaarallista ja sen tilalle pitäisi saada tervettä itsetuntoa, mutta tätä ei missään nimessä pidä kertoa kaksinaismoralisteille, sillä he käyttäisivät sitä lyömäaseena itse asiaa vastaan sillä juuri huonosta itsetunnostahan nämä mainitut säädyttömyydet sikiävät ja niitä vastaan on taisteltava väittämällä itseään rohkeampia ja tavallisen normaaleja ihmisiä säädyttömiksi onnettomiksi perverssiraukoiksi, joita kaksinaismoralismin tulee suojella..
Suomi on ikäväkseni vaarallisesti luisumassa yhä enemmän samaan merkilliseen kaksinaismoralismiin kuin USA. Meillä mahdollisesti päästään kenties vieläkin omituisempaan lopputulokseen, sillä uskonollisuus ei ole se, joka ohjaa kaksinaismoralismia vaan yleinen omituinen "minun käsitykseni on sinun käsitystäsi tärkeämpi" ryhmä.
Esimerkkejä tästä alkaa olla jo niin, että fiksumpia hirvittää ja taivastelijoiden paratiisi on löytynyt, kun kuka tahansa voi lähettää keltaiselle lehdistölle oman kuvansa ja kukas se riettauksia ympärillään näkee ellei taivastelija, jonka elämän tehtävänä ilmeisesi on nähdä rivouksia paikassa, jossa niitä kukaan muu ei vielä olekaan huomannut.
Kuopiossa asuntomessuilla oli kikkeliään näyttävä mammutti ja yllättäen Rauman pitsiviikoilla oli pitsistä nyplätty penis. Jälkimmäinen tosin määriteltiin nykytaiteeksi ja saa kehuja, kun taas mammutti oli lasten houkuttimeksi tuotu veistos, joka ilmeisesti ei sittenkään ollut taidetta.
Tästähän äkisti saa sellaisen käsityksen, että sukupuolielimien näyttäminen ja kuvaaminen on rajoja murtavaa ja uskaliasta. Tosin tämä rajojen murtaminen on tehty ilmeisimminkin jo todella kauan sitten, mikäli arkeologeja on uskominen.
Toisaalta voi toki käydä niinkin, että taidekin on liian rohkeaa esitetäväksi julkisesti sisätiloissa, mutta toisaalta samasta lähtökohdasta alkanut taide voi olla juuri eksentrisen rohkeaa, jotta sitä voitasiin ulkoiluttaa.
Mutta miten ihmeessä joillekin voi olla lähes pakkomielteenä nähdä siveettömyyksiä kaikkialla. Eivätkö juuri tälläiset ihmiset joutaisi edes avohoitoon, koska normaalien terveiden ihmisten, joille myös sukupuolisuus on NORMAALIA, mieleen moiset asiat eivät edes tulisi.
Yhteiskuntaa väitetään seksistyneeksi ja mikäs ihme se on, kun seksillä ja kaikilla siihen liittyvillä asioilla ja myös kaikilla siihen liittymättömillä asioilla voidaan ja pääasiassa vain pyritään painostamaan ja esittämään ihmisiä huonossa valossa.
Tuskin kukaan muuten väittää 13 lapsen isää seksiaddiktiksi tai kieroutuneeksi henkilöksi, mutta kovin on epätodennäköistä, että suvunjatkamista olisi harrastettu vain 13 kertaa. Pukeutumisessa ihmisiä arvostellaan siitä, että tavalliset tallaajat pukeutuvat liian paljastavaksi, mutta linnan itsenäisyyspäivän kutsuilla kovastikin paljastavaa selkää tai kaula-aukkoa kehutaan rohkeaksi ja upeaksi valinnaksi. Itsenäisyyspäivän pukeutuminen nousee aivan uuteen tarkasteluun, kun siihen liitetään kohu eduskunnassa työskentelevien miesten "hissikatseista."
Kun kaikki naistenlehdet pursuavat erilaisia parisuhteen piristysoppaita ja ohjeita siitä, kuinka olla rohkeasti seksikäs, nousee kaksinaismoralismi aivan uusiin sfääreihin. Kun "Audimies" kehui naista omalla tavallaan naistenlehdessä, kyseinen lehti aloitti kampanjan miehen erottamiseksi, joka myös onnistui. Kun samainen lehti lähtee tekemään juttua 15 hyvää syytä harrastaa seksiä (no 29/2010), ilkkuu kaksinaismoralismi tervettä järkeä ja yleisiä hyviä tapoja tavalla, joita ei voisi edes kuvitella olevan.
Kaksinaismoralismi on ihottavaa ja vaarallista ja sen tilalle pitäisi saada tervettä itsetuntoa, mutta tätä ei missään nimessä pidä kertoa kaksinaismoralisteille, sillä he käyttäisivät sitä lyömäaseena itse asiaa vastaan sillä juuri huonosta itsetunnostahan nämä mainitut säädyttömyydet sikiävät ja niitä vastaan on taisteltava väittämällä itseään rohkeampia ja tavallisen normaaleja ihmisiä säädyttömiksi onnettomiksi perverssiraukoiksi, joita kaksinaismoralismin tulee suojella..
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Kiroilusta ja kielletyistä sanoista
Eksynpähän kanavasurffaillessani itselleni oudolle kanavalle LIV ja kaikeksi kummastuksekseni kyseiseltä kanavalta tuli aivan lositava dokumenttifilmi USA:n kuuluisista sanoista eli niistä 7 sanasta, jotka laki kieltää TV:ssä mainittaviksi. Kyseiset sanat ovat: Shit, Piss, Fuck, Cunt, Cocksucker, Motherfucker ja Tits. Näiden sanojen tilalla kuullaan kaikkialla maailmassa tunnetuksi tullut "piiip".
On jokseenkin ironista, että maassa, jossa eniten jaksetaan pitää puheita sananvapaudesta ja demokratiasta, rajoitetaan sananvapautta TV:ssä. Listan perusteena olevia sanoja ei oikeusistumien mukaan käytetä kuin loukkaavassa tai syrkivässä tarkoituksessa. Uusin oikeuskäytäntö tosin myöntää kiroilunkin olevan tavallaan "taitolajin" ja hyväksyy kiroilun, kunhan se on pyytämättä ja yllättäen sanottu. Amerikkalaiseen tapaan asia tosin siirtyy korkeimman oikeuden käsiteltäväksi, mutta tämä liittovaltion oikeuden välipäätös sallii jälleen suorat lähetyksen ilman sensuuria.
Muistaakohan kukaan enää Neuvostoliittoa ja Varsovanliiton aikaa, jolloin USA nimenomaan vaati sananvapautta Neuvostoliiton alueelle ja vaati sallimaan suorat TV:lähetykset ja USA:ssa suorat TV-lähetykset käytännössä loppuivat U2:n Bonon kiroiluun suorassa lähetyksessä 2003, kun alioikeus päätti paikallisen kukkahattutädin kanteesta, että TV:n kiroilu on peitettävä "Piiip":illä.
Meillä käydään samanlaista keskustelua vaihtelevin väliajoin lehtien mielipidepalstoilla ja ennustanpa tässä, että kyseinen v-sana eli "vittu"keskustelu taas roihahtaa uuteen roihuun, kunhan koulut alkavat ja aikuiset joutuvat pakaantumaan aamuisin samaan bussiin teinien kanssa.
Mutta miksi sana voitasiin kieltää sillä persuteella, että joku jossain mielentilassa voi tulla siitä loukatuksi tai kokea sen ikävänä? Se ei ole ihmisoikeuksien eikä sananvapauden periaatteiden mukaista, vaan totalitarismia. Jos Tammelallaiselta kalastajalta pääsee melkoinen vonkale karkuun ja siinä yhteydessä tulee käytettyä V-sanaa, niin tulisiko siitä lätkäistä sakko ja paheksuisiko joko sitä oikeasti tai jos remonttia tehdessään isä lyö vasaralla sormeensa ja täräyttää V-sanan niin voiko siitä moittia vaikka lapset olisivatkin lähellä.
Varmasti voi! Olkaa huoleti, sillä tälläisistä sanoista loukkaantuvia henkilöitä on vaikka kuinka heidän tarkoituksenaan tuntuu olevan sanojen irroittaminen kontekstista ja tulkitseminen omien tarkoitusperiensä ja ylemmyyden tunteen saavuttamiseksi. Ja uskokaa minua - tälläisiä ihmisiä on käsittämättömän paljon.
Kiroilun sakottamista ja kiellettyjen sanojen listaa on usein tutkiskeltu elokuvissa ja tieteiskirjallisuudessa. Masentavaa on se, että kaikissa tapauksissa maailma on muuttunut totalitaariseksi järjestelmäksi ilman luovuutta ja toisten todellista hyväksyntää.
Kiroilun kieltämisellä onkin suurempi merkitys kuin ainoastaan hyvien tapojen esille tuominen. Julistamalla jotkut sanat kielletyiksi ja antamalla niille niihin aiemmin kuulumaton semanttinen ja erityisesti tunteellinen merkitys, voidaan näitä sanoja läheteä tarkkailemaan ensin listojen ja myöhemmin lakien voimalla ja kun ensin on aloitettu muutamasta sanasta, niin mihin lopulta päädytään?
Lopulta päädytään valtion sensuuriin, jossa ihmisten tulee sopeutua olemaan sellaisia ja käyttämään vain sitä sallittua kieltä kuin suuri "demokraattisesti" valittu valvojayhteisö haluaa - sitä kuulkaa kutsutaan totalitarismiksi tai ainakin ennen kutsuttiin siksi.
On jokseenkin ironista, että maassa, jossa eniten jaksetaan pitää puheita sananvapaudesta ja demokratiasta, rajoitetaan sananvapautta TV:ssä. Listan perusteena olevia sanoja ei oikeusistumien mukaan käytetä kuin loukkaavassa tai syrkivässä tarkoituksessa. Uusin oikeuskäytäntö tosin myöntää kiroilunkin olevan tavallaan "taitolajin" ja hyväksyy kiroilun, kunhan se on pyytämättä ja yllättäen sanottu. Amerikkalaiseen tapaan asia tosin siirtyy korkeimman oikeuden käsiteltäväksi, mutta tämä liittovaltion oikeuden välipäätös sallii jälleen suorat lähetyksen ilman sensuuria.
Muistaakohan kukaan enää Neuvostoliittoa ja Varsovanliiton aikaa, jolloin USA nimenomaan vaati sananvapautta Neuvostoliiton alueelle ja vaati sallimaan suorat TV:lähetykset ja USA:ssa suorat TV-lähetykset käytännössä loppuivat U2:n Bonon kiroiluun suorassa lähetyksessä 2003, kun alioikeus päätti paikallisen kukkahattutädin kanteesta, että TV:n kiroilu on peitettävä "Piiip":illä.
Meillä käydään samanlaista keskustelua vaihtelevin väliajoin lehtien mielipidepalstoilla ja ennustanpa tässä, että kyseinen v-sana eli "vittu"keskustelu taas roihahtaa uuteen roihuun, kunhan koulut alkavat ja aikuiset joutuvat pakaantumaan aamuisin samaan bussiin teinien kanssa.
Mutta miksi sana voitasiin kieltää sillä persuteella, että joku jossain mielentilassa voi tulla siitä loukatuksi tai kokea sen ikävänä? Se ei ole ihmisoikeuksien eikä sananvapauden periaatteiden mukaista, vaan totalitarismia. Jos Tammelallaiselta kalastajalta pääsee melkoinen vonkale karkuun ja siinä yhteydessä tulee käytettyä V-sanaa, niin tulisiko siitä lätkäistä sakko ja paheksuisiko joko sitä oikeasti tai jos remonttia tehdessään isä lyö vasaralla sormeensa ja täräyttää V-sanan niin voiko siitä moittia vaikka lapset olisivatkin lähellä.
Varmasti voi! Olkaa huoleti, sillä tälläisistä sanoista loukkaantuvia henkilöitä on vaikka kuinka heidän tarkoituksenaan tuntuu olevan sanojen irroittaminen kontekstista ja tulkitseminen omien tarkoitusperiensä ja ylemmyyden tunteen saavuttamiseksi. Ja uskokaa minua - tälläisiä ihmisiä on käsittämättömän paljon.
Kiroilun sakottamista ja kiellettyjen sanojen listaa on usein tutkiskeltu elokuvissa ja tieteiskirjallisuudessa. Masentavaa on se, että kaikissa tapauksissa maailma on muuttunut totalitaariseksi järjestelmäksi ilman luovuutta ja toisten todellista hyväksyntää.
Kiroilun kieltämisellä onkin suurempi merkitys kuin ainoastaan hyvien tapojen esille tuominen. Julistamalla jotkut sanat kielletyiksi ja antamalla niille niihin aiemmin kuulumaton semanttinen ja erityisesti tunteellinen merkitys, voidaan näitä sanoja läheteä tarkkailemaan ensin listojen ja myöhemmin lakien voimalla ja kun ensin on aloitettu muutamasta sanasta, niin mihin lopulta päädytään?
Lopulta päädytään valtion sensuuriin, jossa ihmisten tulee sopeutua olemaan sellaisia ja käyttämään vain sitä sallittua kieltä kuin suuri "demokraattisesti" valittu valvojayhteisö haluaa - sitä kuulkaa kutsutaan totalitarismiksi tai ainakin ennen kutsuttiin siksi.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Epäloogisuuden ihmemaa
Suomi ja suomalaiset ovat ihmeellistä kansaa.
Suomalaisia pitää muistaa syyllistää sekä sääntöjen ja määräysten noudattamisesta, että noudattamatta jättämisestä.
Marin jäätelökioski Kaarinassa on noussut jonkinlaiseksi puheenaiheeksi, jossa yhdistyy kaikki oleellinen työtätekevästä suomalaisesta: kateus, pyrkyriys, byrokratia, hallintoalamaisuus, katkeruus ja epäloogisuus
Jotta epäloogisuuteen tulisi edes hiven loogisuutta pohditaan ensin kateutta.
Suomalainen on kateellinen toiselle palkasta tai työolosuhteista Marin jäätelökioskissa käyneen terveystarkastajan ohjeistamista ja säännöistä kiinnipitämistä pidettiin kateellisena toimintana ja sen katsottiin uhkaavan pienen yrittäjänalun yrittämistä, kun se todellisuudessa oli osoitus siitä, että suomalaiset syyllistyvät sekä sääntöjen noudattamisesta, että noudattamatta jättämisestä.
Terveystarkastaja teki työtään ja isä oli harmistunut, kun leikki vaati luvan. Ei sen olisi pitänyt olla mikään yllätys, koska jäätelöä myytiin voitolla ja elintarvikkeiden myynti vaatii luvan. Tässä tapauksessa kuitenkin myyjän "söpöys" ja toiminnan leikinomaisuuden olisi pitänyt yleisen käsityksen mukaan mennä lain noudattamisen ohi. Osaltaanhan näin kävikin, sillä muistan tapauksen parin vuoden takaa, jolloin itsensä kesäksi hotdog-myynnillä työllistänyt poika, joutui ongelmiin siksi, ettei hänen kiinteässä myyntipaikassaan ollut asianmukaisia WC-tiloja.
Milloin muuten myyjän "söpöys" lakkaa ja voidaan taas noudattaa lakia? Onko 12-vuotias jo epäsöpö tai hyväkäytöksinen 15-vuotias pitkätukka teini, joka haluaa oikeasti tehdä kesätöitä?
Entä, jos kyseisen kioskin jäätelö olisikin, kaikista tehtaan varotoimista huolimatta, saastunut salmonella,listerialla tai rotaviruksella ja epidemia voitaisiin jäljittää juuri tuohon kioskiin. Silloin varmasti oltaisiin otsikoitu terveystarkastajan leväperäisyydestä.
Pyrkyriys on ehkä hieman kova sana, mutta siltäkään ajatukselta ei voi välttyä, kun lukee millaista tukea kioski on saanut. Ja olihan kioskin rakentaminen näppärä veto myös isältä, joka nyt sai sitä julkisuutta, jota jo aiemmin oli kovasti kirjoituksillaan ja kannanotoillaan hakenut.
Byrokratia ja hallintoalamaisuus liittyvät kauniisti yhteen pyrkyriyyteen myös siinä, että ensimmäisen huomautuksen jälkeen isä lupasi hoitaa luvat kuntoon, mutta nopeasti kuitenkin huomasi, ettei se byrokratian kannalta olekaan kannattava teko. Jos isä olisi ottanut luvan omiin nimiinsä hänen työttömän statuksensa olis muuttunut yrittäjäksi ja oikeus työttömän tukeen näin ollen lakannut. Marin kioskista siis saatiin esimerkki byrokratian "kannustinloukusta" - ei työttämän kannata ottaa työtä vastaan ellei se ole kannattavaa. Ihmetystä aiheuttaa vain se, että kukaan poliitikoista - ei edes vihreiden aina innokkaat kansalaispalkan puolustajat - kommentoineet tätä mitenkään. Tämä kannustinloukku on tietekin omiaan kirvoittamaan katkeria kommentteja koko hallinnosta.
Varsinainen kukkanen on kuitenkin asian epäloogisuudessa. Mari, joka lehtitietojen mukaan on 8-vuotias, myy isänsä rakentamassa kioskissa "leikinomaisesti" voitolla jäätelöä. Tänään 14.7. klo 21.40 yle 1 ulkolinjassa puhutaan suklaan kitkerästä totuudesta, jossa lapsityövoimalla kerätään suklaata. Myös tänään radiossa mainittiin, että sadat nuoret kesätyöläiset joutuvat työskentelemään alle 5€/tunti. Riemuesimerkki lienee paikallinen lämpöyhtiö, joka työllistää nuoria 3€/h. Jos ajatellaan, että nuori voi työskennellä puolet lomastaan ja enintään 6h/päivä nuori saa parhaimillaan yhden CD levyn hinnan päivässä. Tämä CD-levyn hintakin on kovaa valuuttaa verrattaessa lapseen, joka kerää kaakaopapuja, mutta epäloogisuutta tämä ei korjaa.
En mitenkään pysty ymmärtämään, että meillä halutaan samalla tavalla riistää lapsia heidän työskennellessään, kuin Afrikan maissa. Jos ajatellaan, että nuorelle maksetaan 3€/h muodostuu hänen kuukausipalkakseen 360€. Olisiko tässä kenties yksi syy siihen passivoitumiseen, josta nuoria syytetään. Jos kokemus on, että työkkäristä saa enemmän kuin 1. työpaikasta, ei liene yllätys kumman nuori tulevaisuudessa valitsee.
360€ kuukausipalkka on aivan yhtäläistä riistämistä, kuin kaakaonpimijan riistäminen. Jos tämä ajatus vaan tuodaan julki, työnantajat aloittavat oman mantransa: "Työllistäminen on niin kallista, kun pitää huomioida sivukulut ja jos maksettaisiin parempaa palkkaa emme voisi työllistää tätäkään määrää nuoria"
Poltiitikoilta kysyttäessä kuullaan toinen mantra: "Me emme voi tälle tehdä mitään, sillä työsopimukset sovitaan paikallisesti. Emmekä me katso tämän olevan riistos, sillä meillä on kuitenkin tarkasti määriteltu kuinka paljon nuoret saavat työskennellä loman aikana, muutenhan nuoret ovat koulussa. Me katsomme, että meillä asiat ovat hyvin."
Siis meillä 8 vuotias "söpö" jäätelönmyyjä tai lämpöyhtiön 3€/h ovat työhön opettamista ja hyödyllisen kokemuksen hankkimista. Käsi ylös, jos joku oikeasti on sitä mieltä. Minusta molemmat ovat laillistettua riistoa, mutta suomalaiset nuoret eivät ehkä sittenkään yllä "söpöydessään" Ghanalaisen tai muun Afrikkalaisen valtion mustan nuoren "söpöyteen".
Suomalaisia pitää muistaa syyllistää sekä sääntöjen ja määräysten noudattamisesta, että noudattamatta jättämisestä.
Marin jäätelökioski Kaarinassa on noussut jonkinlaiseksi puheenaiheeksi, jossa yhdistyy kaikki oleellinen työtätekevästä suomalaisesta: kateus, pyrkyriys, byrokratia, hallintoalamaisuus, katkeruus ja epäloogisuus
Jotta epäloogisuuteen tulisi edes hiven loogisuutta pohditaan ensin kateutta.
Suomalainen on kateellinen toiselle palkasta tai työolosuhteista Marin jäätelökioskissa käyneen terveystarkastajan ohjeistamista ja säännöistä kiinnipitämistä pidettiin kateellisena toimintana ja sen katsottiin uhkaavan pienen yrittäjänalun yrittämistä, kun se todellisuudessa oli osoitus siitä, että suomalaiset syyllistyvät sekä sääntöjen noudattamisesta, että noudattamatta jättämisestä.
Terveystarkastaja teki työtään ja isä oli harmistunut, kun leikki vaati luvan. Ei sen olisi pitänyt olla mikään yllätys, koska jäätelöä myytiin voitolla ja elintarvikkeiden myynti vaatii luvan. Tässä tapauksessa kuitenkin myyjän "söpöys" ja toiminnan leikinomaisuuden olisi pitänyt yleisen käsityksen mukaan mennä lain noudattamisen ohi. Osaltaanhan näin kävikin, sillä muistan tapauksen parin vuoden takaa, jolloin itsensä kesäksi hotdog-myynnillä työllistänyt poika, joutui ongelmiin siksi, ettei hänen kiinteässä myyntipaikassaan ollut asianmukaisia WC-tiloja.
Milloin muuten myyjän "söpöys" lakkaa ja voidaan taas noudattaa lakia? Onko 12-vuotias jo epäsöpö tai hyväkäytöksinen 15-vuotias pitkätukka teini, joka haluaa oikeasti tehdä kesätöitä?
Entä, jos kyseisen kioskin jäätelö olisikin, kaikista tehtaan varotoimista huolimatta, saastunut salmonella,listerialla tai rotaviruksella ja epidemia voitaisiin jäljittää juuri tuohon kioskiin. Silloin varmasti oltaisiin otsikoitu terveystarkastajan leväperäisyydestä.
Pyrkyriys on ehkä hieman kova sana, mutta siltäkään ajatukselta ei voi välttyä, kun lukee millaista tukea kioski on saanut. Ja olihan kioskin rakentaminen näppärä veto myös isältä, joka nyt sai sitä julkisuutta, jota jo aiemmin oli kovasti kirjoituksillaan ja kannanotoillaan hakenut.
Byrokratia ja hallintoalamaisuus liittyvät kauniisti yhteen pyrkyriyyteen myös siinä, että ensimmäisen huomautuksen jälkeen isä lupasi hoitaa luvat kuntoon, mutta nopeasti kuitenkin huomasi, ettei se byrokratian kannalta olekaan kannattava teko. Jos isä olisi ottanut luvan omiin nimiinsä hänen työttömän statuksensa olis muuttunut yrittäjäksi ja oikeus työttömän tukeen näin ollen lakannut. Marin kioskista siis saatiin esimerkki byrokratian "kannustinloukusta" - ei työttämän kannata ottaa työtä vastaan ellei se ole kannattavaa. Ihmetystä aiheuttaa vain se, että kukaan poliitikoista - ei edes vihreiden aina innokkaat kansalaispalkan puolustajat - kommentoineet tätä mitenkään. Tämä kannustinloukku on tietekin omiaan kirvoittamaan katkeria kommentteja koko hallinnosta.
Varsinainen kukkanen on kuitenkin asian epäloogisuudessa. Mari, joka lehtitietojen mukaan on 8-vuotias, myy isänsä rakentamassa kioskissa "leikinomaisesti" voitolla jäätelöä. Tänään 14.7. klo 21.40 yle 1 ulkolinjassa puhutaan suklaan kitkerästä totuudesta, jossa lapsityövoimalla kerätään suklaata. Myös tänään radiossa mainittiin, että sadat nuoret kesätyöläiset joutuvat työskentelemään alle 5€/tunti. Riemuesimerkki lienee paikallinen lämpöyhtiö, joka työllistää nuoria 3€/h. Jos ajatellaan, että nuori voi työskennellä puolet lomastaan ja enintään 6h/päivä nuori saa parhaimillaan yhden CD levyn hinnan päivässä. Tämä CD-levyn hintakin on kovaa valuuttaa verrattaessa lapseen, joka kerää kaakaopapuja, mutta epäloogisuutta tämä ei korjaa.
En mitenkään pysty ymmärtämään, että meillä halutaan samalla tavalla riistää lapsia heidän työskennellessään, kuin Afrikan maissa. Jos ajatellaan, että nuorelle maksetaan 3€/h muodostuu hänen kuukausipalkakseen 360€. Olisiko tässä kenties yksi syy siihen passivoitumiseen, josta nuoria syytetään. Jos kokemus on, että työkkäristä saa enemmän kuin 1. työpaikasta, ei liene yllätys kumman nuori tulevaisuudessa valitsee.
360€ kuukausipalkka on aivan yhtäläistä riistämistä, kuin kaakaonpimijan riistäminen. Jos tämä ajatus vaan tuodaan julki, työnantajat aloittavat oman mantransa: "Työllistäminen on niin kallista, kun pitää huomioida sivukulut ja jos maksettaisiin parempaa palkkaa emme voisi työllistää tätäkään määrää nuoria"
Poltiitikoilta kysyttäessä kuullaan toinen mantra: "Me emme voi tälle tehdä mitään, sillä työsopimukset sovitaan paikallisesti. Emmekä me katso tämän olevan riistos, sillä meillä on kuitenkin tarkasti määriteltu kuinka paljon nuoret saavat työskennellä loman aikana, muutenhan nuoret ovat koulussa. Me katsomme, että meillä asiat ovat hyvin."
Siis meillä 8 vuotias "söpö" jäätelönmyyjä tai lämpöyhtiön 3€/h ovat työhön opettamista ja hyödyllisen kokemuksen hankkimista. Käsi ylös, jos joku oikeasti on sitä mieltä. Minusta molemmat ovat laillistettua riistoa, mutta suomalaiset nuoret eivät ehkä sittenkään yllä "söpöydessään" Ghanalaisen tai muun Afrikkalaisen valtion mustan nuoren "söpöyteen".
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Valmista tuli
Eilen oli sitten kesäteatterin ensi-ilta. Ilma oli juuri tyypillinen kesäteatteri-ilma, jossa vain vankimmat innostuneet viihtyivät katsomassa. Tuuli oli suorastaan myrskyinen ja pakolliset 5 vesipisaraa sadettakin saatiin. Toisaalta näytelmän teksti on hurmaavan perinteinen kesäteatteriteksti, joten alun haitarimusiikki ja pieni jännitys sateesta vain kruunasivat ensi-illan.
Tärkeintä kuitenkin oli lopputulos, joka näytti olevan yleisön mieleen ja näyttelijöilläkin näytti olevan hieno fiilis tehdä näytelmää ja se näkyi myös lopputuloksessa. Minä pidin saavutuksesta.
Kun aikaisempina kesinä olen itse ollut näyttämöllä ja jatkanut tekemistä läpi kesän, nyt tilanne onkin toinen. Minun hommani tuli valmiiksi ja näyttelijät jatkavat ja pitävät keskenään hyvän fiiliksen ja nauttivat jokaisesta esityksestä. Tiettyä etua tosiaan saa siitä, että voi soittaa ihmisille ja pyytää heitä mukaan produktioon ja kun vielä saa nykyisen kaltaisen kokoonpanon voi olla vain tyytyväinen. Se nyt tietysti on, että haluttaisi olla mukana tekemässä näytelmää.
Edellisestä voi siis päätellä, että olinkin näytelmän ohjaaja. Oli oikein mukavaa kuulla näyttelijöiltä, palautetta harjoittelukaudesta ja tuntemuksistaan. Hauska huomata, että muutamalle näyttelijälle selkeni vasta aivan viime tipassa se, että produktio oli ensimmäinen koko illan näytelmän ohjaustyö - taisin olla yllättävän vakuuttava. Toisaalta halusin kyllä panostaa tähän ja näyttää muutamalle muulle ja samalla itselleni, että toimintatapa oli oikea.
Vielä en ajattele, että joku kohta tai henkilö olisi pitänyt rakentaa toisin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kuten jo mainittua - ensi-iltayleisö piti näkemästään. Seuraava jännittämisen paikka on sitten kriitikon mielipide. Perinteisestihän kiitokset kuuluvat näyttelijöille ja haukuista vastaa ohjaaja.
Odotan myös innolla mahdollisuutta katsoa esityksen käsikirjoittajan kanssa, joka muuten soitti ja lähetti ensi-ilta viikolla lämpimän kannustuksen koko työryhmälle. Esimerkillistä ja todella positiivista kannustusta käsikirjoittajalta.
Toivottavasti mahdollisimman moni katsoja löytää tämän "helmen" kesäteatteritarjonnasta.
Tärkeintä kuitenkin oli lopputulos, joka näytti olevan yleisön mieleen ja näyttelijöilläkin näytti olevan hieno fiilis tehdä näytelmää ja se näkyi myös lopputuloksessa. Minä pidin saavutuksesta.
Kun aikaisempina kesinä olen itse ollut näyttämöllä ja jatkanut tekemistä läpi kesän, nyt tilanne onkin toinen. Minun hommani tuli valmiiksi ja näyttelijät jatkavat ja pitävät keskenään hyvän fiiliksen ja nauttivat jokaisesta esityksestä. Tiettyä etua tosiaan saa siitä, että voi soittaa ihmisille ja pyytää heitä mukaan produktioon ja kun vielä saa nykyisen kaltaisen kokoonpanon voi olla vain tyytyväinen. Se nyt tietysti on, että haluttaisi olla mukana tekemässä näytelmää.
Edellisestä voi siis päätellä, että olinkin näytelmän ohjaaja. Oli oikein mukavaa kuulla näyttelijöiltä, palautetta harjoittelukaudesta ja tuntemuksistaan. Hauska huomata, että muutamalle näyttelijälle selkeni vasta aivan viime tipassa se, että produktio oli ensimmäinen koko illan näytelmän ohjaustyö - taisin olla yllättävän vakuuttava. Toisaalta halusin kyllä panostaa tähän ja näyttää muutamalle muulle ja samalla itselleni, että toimintatapa oli oikea.
Vielä en ajattele, että joku kohta tai henkilö olisi pitänyt rakentaa toisin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kuten jo mainittua - ensi-iltayleisö piti näkemästään. Seuraava jännittämisen paikka on sitten kriitikon mielipide. Perinteisestihän kiitokset kuuluvat näyttelijöille ja haukuista vastaa ohjaaja.
Odotan myös innolla mahdollisuutta katsoa esityksen käsikirjoittajan kanssa, joka muuten soitti ja lähetti ensi-ilta viikolla lämpimän kannustuksen koko työryhmälle. Esimerkillistä ja todella positiivista kannustusta käsikirjoittajalta.
Toivottavasti mahdollisimman moni katsoja löytää tämän "helmen" kesäteatteritarjonnasta.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Yritä edes
Yrittäminen ei ole kuulkaas helppoa. Ei ainakaan ole helppoa olla aloittava yrittäjä, eikä ainakaan ole helppoa saada yrittämiseen apua ja neuvoja.
Paikallisessa valtalehdessä on kommentoitu paljon paikallisten oppilaitosten aloituspaikkojen alasajoa ja oltu kovasti huolissaan siitä mihin opiskelijat siirtyvät ja mitä alkavat opiskelemaan.
Paikallisessa valtalehdessä on myös paikallisten vaikuttajapoliitikkojen suusta kuultu huoli alueen menestymisestä kovassa kilpailussa etenkin, kun meriteollisuus vetää viimeisiä henkosiaan.
Kulttuuria ja siihen liittyviä oheistoimintoja on toivottu alueen pelastajaksi jo pitkään. Nyt siitä ona saatu 1. pieni merkki, kun Vareksen tuotantotiimi on saanut Pansion vanhan koulurakennuksen käyttöönsä ja ratapihan alueelle kunnostetaan vuodeksi 2011 kultturikeskus "suurtapahtumille", mutta entäs sitten...?
Sain henkilökohtaisesti alueen tärkeimmältä matkailutoimijalta sen verran nasevan ikävää ja negatiivista palvelua, informaatiota ja kohtelua, että ihan hevillä, edes 1827 Turku Infernal Musicalin avulla, en usko kulttuurin ja siihen liittyvien toimintojen korvaavan Turussa yhtään mitään.
Täällä tuntuu olevan vallalla litistä, kurista ja tallo mentaliteetti. Suuremmat organisaatiot litistävät ja tallovat pienet yrittäjät jalkoihinsa ja kaupungin byrokratia kuristaa viimeisenkin halun yrittää tuottaa jotain uutta ja haluttua.
Ei ole kovin kannustavaa kuulla: "Tälläiset asiat päätetään vähintään puoli vuotta etukäteen emmekä me muta emidän suunnitelmia, mutta voittehan te yrittää ihan itse." OK Yritetään sitten ja muistetaan myös mainita huonosta palvelusta.
Heitän ennustuksen vuodelle 2012 kesäkuulle: Vuoden 2011 säätiö on jättänyt taakseen muutaman väliaikaisesti kunnostetun paikan ja niiden rapistumisen lisäksi ulkona olevat tilataideteokset rapistuvat rahan puuttessa. Kulttuuri ei ole pelastanut Turun seutukuntaa ja perusvalittajat ovat edelleen estämässä uusien hankkeiden etenemistä valittamalla kaikesta mahdollisesta kaikille mahdollisille tahoille.
Kun Dublin 1991 oli kulttuuripääkaupunki sinnekin perustettiin toimikunta tärkeistä ihmisistä, jotka tiesivät miten jakaa kulttuuria rahvaalle. Paikkoja puleerattiin, huono-osaisia siirrettiin vanhoista rapistuvista tiloista muualle ja paikalle tuotiin gallerioita ja tapahtumia. 10 vuotta myöhemmin ollaan samassa tilanteessa kuin aiemmin.
Muualta tuodut, tärkeiden ihmisten valitsemat, taidetapahtumat eivät jää kulttuuripääkaupunkiin, mutta nimitaiteilijoiden rahoitus on välttämätöntä ja taideteokset poistuvat kulttuuripääkapungista ja jäljelle jää sama tyhjyys kuin aiemminkin. Omaa paikallisuutta korostamaan palkataan ulkopaikkakuntalaisia taiteilijoita ja yrityksiä. Näin raha valuu ulos eikä pysyvyyttä synny.
On kovin valitettavaa, että näille säätiön tärkeille ihmisille peliteoria on niin tuntematon. Sen tuntijat nimittäin osaisivat pelata alueen maksimaalisen voiton kannalta eikä joidenkin henkilökohtaisen voiton maksimoinnin kautta - vai olenko ymmärtänyt jotain väärin
Paikallisessa valtalehdessä on kommentoitu paljon paikallisten oppilaitosten aloituspaikkojen alasajoa ja oltu kovasti huolissaan siitä mihin opiskelijat siirtyvät ja mitä alkavat opiskelemaan.
Paikallisessa valtalehdessä on myös paikallisten vaikuttajapoliitikkojen suusta kuultu huoli alueen menestymisestä kovassa kilpailussa etenkin, kun meriteollisuus vetää viimeisiä henkosiaan.
Kulttuuria ja siihen liittyviä oheistoimintoja on toivottu alueen pelastajaksi jo pitkään. Nyt siitä ona saatu 1. pieni merkki, kun Vareksen tuotantotiimi on saanut Pansion vanhan koulurakennuksen käyttöönsä ja ratapihan alueelle kunnostetaan vuodeksi 2011 kultturikeskus "suurtapahtumille", mutta entäs sitten...?
Sain henkilökohtaisesti alueen tärkeimmältä matkailutoimijalta sen verran nasevan ikävää ja negatiivista palvelua, informaatiota ja kohtelua, että ihan hevillä, edes 1827 Turku Infernal Musicalin avulla, en usko kulttuurin ja siihen liittyvien toimintojen korvaavan Turussa yhtään mitään.
Täällä tuntuu olevan vallalla litistä, kurista ja tallo mentaliteetti. Suuremmat organisaatiot litistävät ja tallovat pienet yrittäjät jalkoihinsa ja kaupungin byrokratia kuristaa viimeisenkin halun yrittää tuottaa jotain uutta ja haluttua.
Ei ole kovin kannustavaa kuulla: "Tälläiset asiat päätetään vähintään puoli vuotta etukäteen emmekä me muta emidän suunnitelmia, mutta voittehan te yrittää ihan itse." OK Yritetään sitten ja muistetaan myös mainita huonosta palvelusta.
Heitän ennustuksen vuodelle 2012 kesäkuulle: Vuoden 2011 säätiö on jättänyt taakseen muutaman väliaikaisesti kunnostetun paikan ja niiden rapistumisen lisäksi ulkona olevat tilataideteokset rapistuvat rahan puuttessa. Kulttuuri ei ole pelastanut Turun seutukuntaa ja perusvalittajat ovat edelleen estämässä uusien hankkeiden etenemistä valittamalla kaikesta mahdollisesta kaikille mahdollisille tahoille.
Kun Dublin 1991 oli kulttuuripääkaupunki sinnekin perustettiin toimikunta tärkeistä ihmisistä, jotka tiesivät miten jakaa kulttuuria rahvaalle. Paikkoja puleerattiin, huono-osaisia siirrettiin vanhoista rapistuvista tiloista muualle ja paikalle tuotiin gallerioita ja tapahtumia. 10 vuotta myöhemmin ollaan samassa tilanteessa kuin aiemmin.
Muualta tuodut, tärkeiden ihmisten valitsemat, taidetapahtumat eivät jää kulttuuripääkaupunkiin, mutta nimitaiteilijoiden rahoitus on välttämätöntä ja taideteokset poistuvat kulttuuripääkapungista ja jäljelle jää sama tyhjyys kuin aiemminkin. Omaa paikallisuutta korostamaan palkataan ulkopaikkakuntalaisia taiteilijoita ja yrityksiä. Näin raha valuu ulos eikä pysyvyyttä synny.
On kovin valitettavaa, että näille säätiön tärkeille ihmisille peliteoria on niin tuntematon. Sen tuntijat nimittäin osaisivat pelata alueen maksimaalisen voiton kannalta eikä joidenkin henkilökohtaisen voiton maksimoinnin kautta - vai olenko ymmärtänyt jotain väärin
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Koulutuspolitiikkaa
Uusi tuntijako on kaikkien nähtävillä. Opettaa pitäisi nyt myös draamaa ja etiikkaa ja valinnaisuutta lisätä, jotta koulussa olisi kivaa.
Melkolailla mielenkiintoinen ehdotus. Kun nykyään PISA-tutkimuksessa ollaan saatu tiedollisesti ja taidollisesti hyviä tuloksia siirrytään lisäämään aineita, jotta koulussa viihdyttäisiin paremmin.
On taitanut komitean jäseniltä jäädä käymästä koulussa viime aikoina sillä uskallan väittää, että etiikka ja draama eivät varmastikaan tule muodostumaan suosituiksi oppiaineiksi koulussa. Ilmaisutaitoa on ollut valinnaisena iät ja ajat, mutta valinnat hyvin pieniä. Onhan näyttelijän ammatti juuri nyt mediaseksikäs, mutta valitettavasti Suomeen ei niitäkään mahdu aivan koulutusmääriä vastaavaa määrää. Etiikka taas minusta pitäisi imeä äidinmaidossa. Jos etiikka otetaan oppiaineeksi siitä tulee meidän nykymuotoisessa jokaista arvoa kumartavassa yhteiskunnassa täydellinen kaaos. Eettiset perusteet, kun ovat eräissä maissa kovasti uskontoon sidonnaisia ja meidän etiikkamme on Kreikan peruja ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin olisiko Kreikka nykyisessä jamassa, jos toiminta olisi ollut eettisesti perusteltua...
Pakkoruotsi jäi - no hei kuka oikeasti uskoi, että siihen tai uskonnonopetukseen olisi mitenkään puututtu.
Ovelinta hommassa on kuitenkin se, että valinnaisuus ei ymmärtääkseni ole pakollista, vaan riippuu opetuksen järjestäjästä. Opetusta voidaan edelleenkin järjestää minimituntimäärillä, jolloin tasavertaisuus häviää. Jossain on rahaa jossain ei.
Suomen koulutuspolitiikka muistuttaa vaarallisesti USA:n koulutuspoliittisia ajatuksia 1950-1960 luvuilta. Opettajien ajasta menee yhä suurempi osa turhanpäiväisiin byrokraattisiin lippusiin ja lappusiin ja oppilaan innovaation ajatellaan kasvavan suoraan verrannolisesti viihtymiseen. Opettajile määrättiin tuolloin muutamissa osavaltioissa "opettajalisenssi", joka pitää uusia 5 vuoden välein ja siihen sisältyy velvoite lisäkoulutuksesta omalla kustannuksella. Vain lisenssoidut opettajat voidaan palkata opettajiksi.
Meillä opettaja- nimike haluaan suojeltavaksi, jotta saadaan "valeopettajat" pois kouluista. Keitä nämä valeopettajat muuten ovat? Ovatko he niitä todellisia asiantuntijoita, joilla on suunnattoman paljon tietoa ja kokemusta omalta alaltaan, mutta ei opettajan pedagogisia opintoja? Maisteri ja tohtori ovat molemmat kelpoisia ja päteviä opettamaan yliopistossa opettajiksi valmistuvia, mutta ilman pedagogisia opintoja kumpikaan ei ole kelvollinen opettamaan 1-luokkalaista. Eikö yhtään ihmetytä? Entä vanhojen tutkintomuotojen opettajat. Meillä riittää vielä pitkään opettajia, joiden pätevyydet on hankittu 1970-luvulla ja tutkintorakenteet ovat siitä muuttuneet huomattavasti.
Koko uudistus tulisi maksamaan 330 000 000€ aloittaessa ja kymmeniä miljoonia vuosittain. Mistähän tämä raha tehdään. Nykyjäänkin opettajia lomautetaan. Olisi järjetöntä ensin lomauttaa opettajat ja sitten lisätä opettajakoulutusta ja täydennyskoulutusta ja vaatia kuntia järjestämään lisää oppitunteja, joihin rahat saadaan säästämällä opetuksesta. Loistavaa, taas on keksitty hieno ikiliikkuja.
Huutakaa hep, joiden koulunkäynnin sietämätön ikävyys tuhosi hienon tulevaisuuden. Minusta koulunkäynti oli sietämättömän ikävää ja tylsää siksi, että suurin osa asioista oli liian helppoja. Todelliset haasteet puuttuivat oikeassa vaiheessa. Eikä niitä haasteita saa ollakaan. Jos koulun haasteet tulevat liian suuriksi oppilasta lähdetään tukemaan: kouluavustajalla, jonka tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, mutta oppilaat nopeasti huomaavat, kuka hoitaa heidän välineensä ja tehtävänsä kuntoon. Itse ei tarvitse huolehtia mistään, kun avustaja huolehtii. Jos tämä tai tukiopetuskaan ei auta tehdään psykologiset testit ja HOJKS:ataan oppilas.
HOJKS on mielenkiintoinen juttu, sillä se on kuin etuajo-oikeus lautalle. HOJKS-oppilan vaatimustasoa alennetaan merkittävästi yleensä vielä useammassa kuin yhdessä aineessa. Pyrkiessä II-asteen oppilaitoksiin HOJKS-oppilaat ohittavat tavalliset oppilaat kaikissa valinnoissa sillä valintapaperiin laitetaan vain numerot ja lisätietoihin sana HOJKS. Kone laskee numeroista keskiarvon - keskiarvot laitetaan paremmuusjärjestykseen ja helpotetulla oppiaineksella päästään tavallisten oppilaiden ohi ja tämän kaiken perustelu on se, että näin HOJKS oppilaat ovat tasa-arvoisessa asemassa muita kohtaan eli paremmassa. II-asteen koulussa tulee näille välttämättä vaikeuksia, koska vaatismustaso on niin selväsi muita vähemmän ja joku tavallinen oppilas on lisäksi jäänyt rannalle opilaitoksesta. Tässä syrjäytettiin tasa-arvon nimissä 2 oppilasta ja joku vielä ihmettelee miksi oppilaita syrjäytyy.
Tähänkään epäkohtaan komitea ei puuttunut. Onko siis ymmärrettävä,että toisten kuuluukin olla tasa-arvoisempia kuin toisten. Kaikkein reiluinta olisi se, että HOJKS-oppilaille olisi II-asteella omat kiintiöt. Nämä kuulemma leimaisivat oppilaita. Olkoon sitten niin, sillä leimaamisesta ei ole samanlaista haittaa kuin useamman oppilaan samanaikaisesta syrjäytymisestä.
Summa summarum. Kun halutaan olla poliittisesti korrekteja, todellinen kehitys jää taka-alalle ja poliitikot pääsevät jatkamaan vaalilupauksien antamista ja huolestuneisuuden osoittamista. Sillä harvat asiat ovat yhtä tärkeitä poliitikkojen vaalilupauksissa kuin lapset, koululaiset ja sairaanhoitajat.....eri asia onkin se miten lupauksen kanssa toimitaan.
Melkolailla mielenkiintoinen ehdotus. Kun nykyään PISA-tutkimuksessa ollaan saatu tiedollisesti ja taidollisesti hyviä tuloksia siirrytään lisäämään aineita, jotta koulussa viihdyttäisiin paremmin.
On taitanut komitean jäseniltä jäädä käymästä koulussa viime aikoina sillä uskallan väittää, että etiikka ja draama eivät varmastikaan tule muodostumaan suosituiksi oppiaineiksi koulussa. Ilmaisutaitoa on ollut valinnaisena iät ja ajat, mutta valinnat hyvin pieniä. Onhan näyttelijän ammatti juuri nyt mediaseksikäs, mutta valitettavasti Suomeen ei niitäkään mahdu aivan koulutusmääriä vastaavaa määrää. Etiikka taas minusta pitäisi imeä äidinmaidossa. Jos etiikka otetaan oppiaineeksi siitä tulee meidän nykymuotoisessa jokaista arvoa kumartavassa yhteiskunnassa täydellinen kaaos. Eettiset perusteet, kun ovat eräissä maissa kovasti uskontoon sidonnaisia ja meidän etiikkamme on Kreikan peruja ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin olisiko Kreikka nykyisessä jamassa, jos toiminta olisi ollut eettisesti perusteltua...
Pakkoruotsi jäi - no hei kuka oikeasti uskoi, että siihen tai uskonnonopetukseen olisi mitenkään puututtu.
Ovelinta hommassa on kuitenkin se, että valinnaisuus ei ymmärtääkseni ole pakollista, vaan riippuu opetuksen järjestäjästä. Opetusta voidaan edelleenkin järjestää minimituntimäärillä, jolloin tasavertaisuus häviää. Jossain on rahaa jossain ei.
Suomen koulutuspolitiikka muistuttaa vaarallisesti USA:n koulutuspoliittisia ajatuksia 1950-1960 luvuilta. Opettajien ajasta menee yhä suurempi osa turhanpäiväisiin byrokraattisiin lippusiin ja lappusiin ja oppilaan innovaation ajatellaan kasvavan suoraan verrannolisesti viihtymiseen. Opettajile määrättiin tuolloin muutamissa osavaltioissa "opettajalisenssi", joka pitää uusia 5 vuoden välein ja siihen sisältyy velvoite lisäkoulutuksesta omalla kustannuksella. Vain lisenssoidut opettajat voidaan palkata opettajiksi.
Meillä opettaja- nimike haluaan suojeltavaksi, jotta saadaan "valeopettajat" pois kouluista. Keitä nämä valeopettajat muuten ovat? Ovatko he niitä todellisia asiantuntijoita, joilla on suunnattoman paljon tietoa ja kokemusta omalta alaltaan, mutta ei opettajan pedagogisia opintoja? Maisteri ja tohtori ovat molemmat kelpoisia ja päteviä opettamaan yliopistossa opettajiksi valmistuvia, mutta ilman pedagogisia opintoja kumpikaan ei ole kelvollinen opettamaan 1-luokkalaista. Eikö yhtään ihmetytä? Entä vanhojen tutkintomuotojen opettajat. Meillä riittää vielä pitkään opettajia, joiden pätevyydet on hankittu 1970-luvulla ja tutkintorakenteet ovat siitä muuttuneet huomattavasti.
Koko uudistus tulisi maksamaan 330 000 000€ aloittaessa ja kymmeniä miljoonia vuosittain. Mistähän tämä raha tehdään. Nykyjäänkin opettajia lomautetaan. Olisi järjetöntä ensin lomauttaa opettajat ja sitten lisätä opettajakoulutusta ja täydennyskoulutusta ja vaatia kuntia järjestämään lisää oppitunteja, joihin rahat saadaan säästämällä opetuksesta. Loistavaa, taas on keksitty hieno ikiliikkuja.
Huutakaa hep, joiden koulunkäynnin sietämätön ikävyys tuhosi hienon tulevaisuuden. Minusta koulunkäynti oli sietämättömän ikävää ja tylsää siksi, että suurin osa asioista oli liian helppoja. Todelliset haasteet puuttuivat oikeassa vaiheessa. Eikä niitä haasteita saa ollakaan. Jos koulun haasteet tulevat liian suuriksi oppilasta lähdetään tukemaan: kouluavustajalla, jonka tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, mutta oppilaat nopeasti huomaavat, kuka hoitaa heidän välineensä ja tehtävänsä kuntoon. Itse ei tarvitse huolehtia mistään, kun avustaja huolehtii. Jos tämä tai tukiopetuskaan ei auta tehdään psykologiset testit ja HOJKS:ataan oppilas.
HOJKS on mielenkiintoinen juttu, sillä se on kuin etuajo-oikeus lautalle. HOJKS-oppilan vaatimustasoa alennetaan merkittävästi yleensä vielä useammassa kuin yhdessä aineessa. Pyrkiessä II-asteen oppilaitoksiin HOJKS-oppilaat ohittavat tavalliset oppilaat kaikissa valinnoissa sillä valintapaperiin laitetaan vain numerot ja lisätietoihin sana HOJKS. Kone laskee numeroista keskiarvon - keskiarvot laitetaan paremmuusjärjestykseen ja helpotetulla oppiaineksella päästään tavallisten oppilaiden ohi ja tämän kaiken perustelu on se, että näin HOJKS oppilaat ovat tasa-arvoisessa asemassa muita kohtaan eli paremmassa. II-asteen koulussa tulee näille välttämättä vaikeuksia, koska vaatismustaso on niin selväsi muita vähemmän ja joku tavallinen oppilas on lisäksi jäänyt rannalle opilaitoksesta. Tässä syrjäytettiin tasa-arvon nimissä 2 oppilasta ja joku vielä ihmettelee miksi oppilaita syrjäytyy.
Tähänkään epäkohtaan komitea ei puuttunut. Onko siis ymmärrettävä,että toisten kuuluukin olla tasa-arvoisempia kuin toisten. Kaikkein reiluinta olisi se, että HOJKS-oppilaille olisi II-asteella omat kiintiöt. Nämä kuulemma leimaisivat oppilaita. Olkoon sitten niin, sillä leimaamisesta ei ole samanlaista haittaa kuin useamman oppilaan samanaikaisesta syrjäytymisestä.
Summa summarum. Kun halutaan olla poliittisesti korrekteja, todellinen kehitys jää taka-alalle ja poliitikot pääsevät jatkamaan vaalilupauksien antamista ja huolestuneisuuden osoittamista. Sillä harvat asiat ovat yhtä tärkeitä poliitikkojen vaalilupauksissa kuin lapset, koululaiset ja sairaanhoitajat.....eri asia onkin se miten lupauksen kanssa toimitaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)