Suomen peruskoulua kehutaan ympäri maailmaa ja PISA-tutkimuksessa saadaan toistuvasti huippupisteitä, mutta joku tässä hommassa mättää oikein todenteolla.
Peruskouluun ollaan juuri samassa uutta lainsäädäntöä kurin pitämiseksi. Opettajille tullee oikeudet tarkistaa oppilaan laukku ja ottaa pois opetukselle haittaa aiheuttava väline, kuten teräase ja puhelin, kummalla nyt sitten enemmän sitä opetusta sattuukin haittaamaan...
Päiväkodissa taas kiistaa aiheuttuu lastentarhanopettajien erilaiset koulutukset. OAJ:n mielestä ainoastaan kasvatustieteen kandidaatti tai maisteri on sovelias huolehtimaan varhaiskasvatuksesta ja lainsäätäjän mielestä myös AMK tutkinnon suorittanut sosionomi omaa pätevyyden samaan. Esiopetuslain mukaista esiopetusta voi antaa vain henkilö, jolla on hankittuna esiopetuspätevyys joko erikseen hankittuna tai sitten opintojen mukana saatuna. Kun laki esiopetuksesta annettiin, niin siirtymäaikana monet lastentarhanopettajat sellaisen hankkivat Helsingin yliopistona antamana ja hyvä niin.
Ja sitten päästääkin jo lähemmäksi asiaa eli peruskoulun jälkeisen koulutuksen ongelmia.
Meillä on, myönnetäänpä se tai ei, käynissä melkoinen koulutusinflaatio. On täysin käsittämätöntä, että miltei jokaiseen työön vaaditaan ainakin 3-vuoden koulutus, kun samaan aikaan ollaan työttömyyden hoitamiseksi lieventämässä ammattiturvaa, jolloin työnhakijalle voitaisiin osoittaa jotain muutakin työtä, kuin mihin on kouluttautunut. Toisaalla ammattiyhdistykset koittavat saada ammattinimikkeitään suojattua, jotta vain tietyn koulutuksen saaneet ihmiset voivat tehdä kyseistä työtä ja silti ollaan huolissaan nuorisotyöttömyydestä ja vieläpä leikataan oppilaspaikkoja, kun oppilasmäärät ovat lähtemässä selvän kasvuun.
Jotenkin väittäisin, että lainsäätäjä ei tiedä mitä tekee.
Käytänpä nyt vielä esimerkkinä tuota lastentarhanopettajaa, joka on tarkoitukseen erinomainen esimerkki. 2 koulutusta samalle alalle tuottaa vain toiselle pätevyyden kaikkeen ja toiselle osaan työstä. Miten ihmeessä lainsäätäjä on koskaan voinut tuottaa mitään noin typerää? Miksi ihmeessä meilä ei ole vain yhtä ainoaa koulutusta lastentarhanopettajille? Siksi, että LTO:n koulutuksen paikasta on kiistelty vuosia eivätkä poliittiset päättäjät tunnu pääsevän yksimielisyyteen siitä, kuuluuko varhaiskasvatus opetus- vai sosiaalipuolelle. Pistetään riitahalki ja siirretään se teollisuusministeriöön, koska työvoimaahan tässä pitäisi maahan saada eikö. Ei tuo idea ole yhtään sen typerämpi, kuin nykyinen 2 koulutusta yhteen toimeen ja poikkeavat pätevyydet. Eniten pelkään OAJ:n ampuvan itseään nilkkaan siinä, että lastentarhanopettajan lapsiryhmän ulkopuolisen suunnitteluajan osuutta koitetaan nostaa tässä taloudellisessa tilanteessa. Henkilökohtaisesti asettaisin tavoitteeksi yhdenmukaistaa koulutuksen yhteen paikkaan ja yhdellä koko varhaiskasvatuksen kattavalla pätevyydellä.
Mutta mättää se muussakin koulutuksessa. Tänään Iltalehdessä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vaatii, että vastavalmistuneille opettajille pitää taata tukihenkilö vähintään ensimmäisen työvuoden ajaksi
Ei voi olla totta! En suostu, En.
Voiko opettajien puheenjohtaja oikesti piiloviestittää, että opettajat jotka valmistuvat eivät sittenkään hallitse työtään. Anteeksi vaan kärjistys, mutta tätähän tämä tarkoittaa. Kylä meidän täytyy luottaa, että koulusta tulleet työntekijät selviytyvät työssään perustasolla. Perehdytyksestä pitä huolehtia, mutta oma tukihenkilö? Ollaan siis päästy jo niin pitkälle, että keväällä valitaan seuraavalla vuoelle opettajien tukihenkilöt. Herää kysymys onko tukihenkilöä vuodeksi tai kahdeksi tarvitseva opettaja silloin oikeasti oikealla alalla alunperinkään. Enpä olekaan aikaisemmin hävennyt olla opettaja.
Ettei vaan olisi vikaa opettajan koulutuksessa tai hakuprosessissa? Pitäisikö sisänottoa kehittää ja koulutuksen sisältöä kehittää. Koulussa jo työskentelevillä opettajille on annettu niin paljon ylimääräisiä opetukseen liittymättömiä velvoitteita, että jossain kulkee raja. Tämäkin lisäpanostus vaatii taas lisää resurssia ja kun ne nyt vaan ovat vähissä.
Parasta tukea uudelle opettajalle on koko oma työyhteisö. Opehuone ja rehtori ja ennen kaikkea rehtori, joka luo omaan kouluunsa hengen. Jos se kohta mättää, niin sitä ei tukihenkilöllä pelasteta. Myös opettajan tulee itse ymmärtää missä rajat kulkevat.
Eikä tämä koske vain opettajia, vaan kaikkia työntekijöitä kaikilla aloilla. Uusille työntekijöille tuntuu olevan tärkeämpää saada joku muu tekemään heidän työnsä, perehdytys on aina puuteellista ja kaikessa nähdään uhkia, vaarjoja ja heikkouksia. Työhön ryhtyminen on vaikeaa ja esimiehessä, joka vaatii työn tekemistä nähdään työpaikkakiusaaja.
Väitän, että parempaan tulokseen pienemmillä kustannuksilla päästään hyvällä yhteishegellä ja uuden työntekijän hyvällä asenteella, jolloin voi tulla kysymään muilta, mutta muiden ei ole tarkoitus tehdä toisten töitä taiatuputtaa muille omia kantojaan. Uudelta työntekijältä kun pahus soikoon vanhatkin jäärät voivat oppia jotain, niin annetaan nyt sille uudelle joku tunkihenkilö, niin mikään ei varmasti muutu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti